Juhannuskakku

Tänä vuonna juhannuskakkumme leivottiin Hesarin juhannusnumerossa olleen ohjeen mukaan: sitruunainen mansikka-ricottakakku a la Raisa Laine. Ja hyvä tuli. 

Yllättäen kakku oli parasta vasta toisena päivänä tasaannuttuaan yön yli jääkaapissa. Heti valmistumisen jälkeen se oli ihan hyvää, mutta ei superhyvää. Kakun päälle laitettavat mansikat leikkasin lohkoiksi, lisäsin sokeria ja annoin seistä jonkin aikaa auringossa makeutumassa :) Ja mansikoiden päälle sirottelin vielä pistaasipähkinän murusia. 

150 g voita

1,5 dl vehnöjauhoja

1,5 dl mantelijauhoja

1 tl leivinjauhotta

1 tl vaniljasokeria

1 sitruunan raastettu kuori

2 rkl sitruunamehua

3 kananmunaa 1,5 dl sokeria

Täytteeseen:

250 g ricottajuustoa

2 rkl tomusokeria

2 dl vispikermaa

1,5 l mansikoita

Vuokaan: 1 rkl voita ja 2 rkl korppujauhoja 

 

Äitien päivä

Kiitos Äiti (97v) rakkaudestasi :)

Lauri ja Anja - vielä lakitta

Vappuna törmäsin kahteen merkittävään salolaiseen :) Aattona ajoin kaffelle Salon torille, ja autoradiosta tuli juttua eri kaupunkien ”mantoista” eli paikallisista patsaista, jotka lakitetaan vappuna Helsingin Kauppatorilla olevan Havis Amandan eli Mantan patsaan (täällä ja täällä) tapaan. Radiossa mainittiin useiden kaupunkien ”manta”-patsaita, mutta Saloa en kuullut…

Torille päästyäni tarkistin asian netistä. Selvisi, että vuodesta 2002 lähtien Salossa on vappuaattona lakitettu torin lähellä oleva Seppä Laurin patsas. Ja pitihän tuo pronssiherra käydä katsastamassa…

Heti Uskelanjoen toisella puolella törmäsinkin kaupungin vanhimpaan patsaaseen Seppä Lauriin, joka vielä aattoaamuna seisoi lakitta. Salon Suomusjärvellä syntyneen kuvanveistäjä Ben Renvallin (1903-1979) suunnittelema patsas paljastettiin vuonna 1963. Laurista ei löydy paljon tietoa, mutta perimätiedon mukaan seppä Lauri oli ensimmäinen nimeltä tunnettu Salon asukas :)

Vappupäivän aamuna törmäsin toiseen merkittävään salolaiseen - Anja Toivoseen. Hesarissa oli nimittäin aukeaman juttu yli 70-vuotiaasta Anjasta, joka puolitoista vuotta sitten päätti alkaa tavoitella nuoruuden unelmaansa ja ryhtyi opiskelemaan iltalukiossa ylioppilaaksi. Näillä näkymin Anjan unelma toteutuu parin vuoden päästä, jolloin sähkömopolla kouluun kulkeva nainen näillä näkymin painaa toivomansa ylioppilaslakin päähänsä. 

Onnea opintiellä, Anja. Ihanaa, kun me eläkeläisetkin uskallamme lähteä toteuttamaan unelmia. Mutta missä kypärä…

Vappukukka

Klara Wappen :) 

Pääsiäistä mökillä

Pääsiäispyhiä on vietetty aikuisten lasten ja heidän perheidensä kanssa Ukin mökillä. Tänä vuonna paikalle pääsivät Lontoontyttö, Esikoinen puolisonsa ja kolmen 8-15-vuotiaan jässikän kanssa sekä Opiskelijatyttö puolisonsa ja kahden pikkupojan (1,5v ja 2kk) kanssa. Osa porukasta yöpyi mökillä ja osa kävi vain päiväseltään. Aikuisilla pojillamme oli muita menoja, mutta tälläkin porukalla vilskettä ja vilinää riitti :)

Mukavinta oli syödä isolla porukalla yhdessä. Tarjolla oli perinteisen lampaanpaistin lisäksi Ukin sitruunarisottoa, uunissa haudutettua bataattia, grillattuja makkaroita ja kreikkalaista salaattia. Jälkkäriksi jätskiä ja suklaamunia - sekä Kinder-yllätysmunia että Fazerin täyssuklaisia mignonmunia, jotka kuulema eivät maistuneet entiselleen, vaan ”pahville”…

Lammas onnistui tänä vuonna yllättävän hyvin. Olin ostanut 2,5 kilon tuoreen lampaanviulun Hakaniemen hallista. Tällä kertaa en marinoinut lammasta, vaan pari tuntia ennen paistamista ainostaan poistin pahimmat kalvot sen pinnalta, hieroin pinnalle suolaa (1rkl/kg) sekä tuoretta hienonnettua rosmariinia ja pistelin paistiin kymmenisen lohkottua valkosipulin kynttä.

Paistoin paistin ilman suojapussia korkeareunaisessa uunivuoassa 130 asteessa noin 2,5 tuntia kunnes paistomittari näytti 60 astetta. Ennen kuin laitoin paistin uuniin olin valellut sen kahvi-öljyseoksella: 2 dl vahvaa kahvia ja 1/2 dl öljyä, jossa valkosipulia ja runsaasti tuoretta rosmariinia. Paistin ollessa uunissa valelin sitä ko kahvi-öljyseoksella ja kuohukermalla. Lopuksi Ukki teki kastikkeen uunivuokaan jääneestä kahvi-öljy-kerma-voiteluliemrestä. Ja porukka tykkäsi, minä en niin lihasta välitä.

Pöytä oli katettu ”kesälasikkoon”, jossa lattialämmityksen avulla pärjäsimme mainiosti. Keväthän on kuukausi edellä normaalista :) Ja se näkyy myös luonnossa: Järvi on täysin sula. Jäät lähtivät jo maaliskuun vikoina päivinä, kun ne yli 40 mökkivuotta ovat aina lähteneet vasta vapun tienoissa.

Tämä aamuna huomasin järvellä ensimmäiset lokit, jotka olivat talven jälkeen palanneet pesimään läheiseen pieneen ”lokkisaareen”. Joutsenten, kurkien, tiaisten ja tikkojen lisäksi mökkimaisemiin on ilmaantunut myös tuttu isokoskelopariskunta - lempparini - ja jokunen sorsa. 

Jokunen pääsiäisvieraista pulahti rantasaunan löylyjen välissä myös järvessä.  Kylmää kuulemma oli :)

Hyvässä uskossa

Maa-artisokkaa ja verigreippiä

Viikolla olimme pikkuporukalla juhlistamassa Esikoisen vanhimman pojan 15-vuotissynttäreitä Kruununhaan Vironkadulla olevassa Bona Fide -ravintolassa. Kodikas hyvän ruoan ”korttelikapakka”, jonne kerrallaan mahtuu vain kahdeksan pöytäseuruetta. Ja kun vielä oli mieluisaa seuraa, sai mukavaa palvelua ja nautti maukasta ruokaa, niin siinä oli kaikki mitä mieleenjäävältä ravintolaillalta odotan. 

Bona Fidessä oli tarjolla kaksi menu-vaihtoehtoa: neljän tai kuuden ruokalajin annoskokonaisuudet. Edellinen maksoi 48 euroa ja jälkimmäinen pari kymppiä enemmän. Valitsimme neljä ruokalajia, jotka tällä kertaa koostuivat keltajuuresta ja mädistä, maa-artisokasta ja verigreipistä sekä päärynästä ja tonkapavusta plus kahdesta valinnaisesta pääruoasta, joista seurueemme kasvisyöjä valitsi juuriselleriä ja omenaa ja me muut maistelimme päivän kalaa, joka keskiviikkona oli haukea.

Kaikki annokset olivat kauniita ja maukkaita. Keltajuuresta tehty annos maistui lanttulaatikolta, joka kuuluu jouluherkkuihini, ja hauki oli kekseliäästi pakattu taikinakuoreen. Mutta parhaiten minulle kuitenkin maistui maa-artisokka ja verigreippi -yhdistelmä sekä pähkinältä maistuvalta tonkapavulla kuorrutettu päärynän puolikas. Ukki muuten ihmetteli paahdettua maa-artisokkaa maistaessaan: ”Mitä herkkulihaa tämä oikein on?”

Vuodesta 2021 toimineen Bona Fiden nimi on latinaa ja tarkoittaa ”vilpittömässä mielessä, hyvässä uskossa”. Ihan en nimen juonesta saanut kiinni… Se ei kuitenkaan haitannut, sillä nautin kaikesta - seurasta, ruoasta ja tunnelmasta. 

Lontoontytöllä, Ukilla ja minulla oli mukava juhlailta upean, tulevaisuuteen uskovan 15-vuotiaan nuoren miehen seurassa. Varsinkin kun me kaikki neljä rakastamme hyvää ruokaa :)

Keltajuurta, bergamottia ja mätiä

Päivän kala oli haukea taikinakuoressa

Päärynää ja tonkapapua

Luin kotona, että tonkapapu on eteläamerikkalaisen puun siemen, 

jota käytetään mausteena vähän muskottipähkinän tapaan.

Bona Fide Vironkadulla

Tämän kesän kakku

Tämän kesän kakku ei meillä ole perinteinen mansikkakakku (täällä) eikä tuttuakin tutumpi piirakka, jonka täyte vaihtelee alkukesän raparperista loppukesän puolukkaan (täällä), vaan helppo ja hyvä suklaakakku. Nappasin Zannin suklaakakun ohjeen toukokuun alussa Hesarista (täällä) ja päätin tarjoilla kakkua viime lauantaina nuorimman lapsenlapseni yksivuotissynttäreillä.

Koko Suomi leipoo -ohjelmaan vuonna 2020 osallistuneen leipuri Zainab Asisin eli Zannin luottokakku maistui kaikille ja viikonlopun juhlissa se syötiin viimeistä murua myöten :) Yksi kakku riittää 8-10 henkilölle ja 23 aikuis- ja lapsivierasta varten leivoin kaksi kakkua, koska tarjolla oli Ukin lohikeiton lisäksi muutakin makeaa herkkua… 

Kaiken kukkuraksi suklaakakku oli tumpelo-mummillekin selkeää ohjetta seuraten ihanan helppo valmistaa - ja kuorrutuskin levittyi vaivatta :) Leivoin kakut pari päivää ennen viikonloppua ja juhlapäivän aamuna kuorrutin ne suklaalla ja koristelin pistaasirouheella. Ilman kuorrutusta kakku säilyy ennen syömistä jääkaapissa ainakin 3-4 vuorokautta.

Zannin suklaakakusta tulee juhlieni vakiotarjontaa, niin helppo ja hyvä se oli - ja kestää helteisiä päiviä :) Tosin ensi kerralla lisään taikinaan vähintään kaksinkertaisen määrän appelsiiniraastetta ja ehkä Vävypojan ehdotuksesta myös ripauksen chiliä… 

Olenkin varannut mökille tarvikkeet jo seuraavaa kakkua varten…

150 g voita tai margariinia sulatettuna

2 dl valmista tummaa kahvijuomaa (pika- tai suodatinkahvia)

2 tl appelsiinin kuorta hienoksi raastettuna

1 dl appelsiinimehua (yhden appelsiinin mehu)

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaakaojauhetta

3 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

0,5 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

1 dl maitoa

2 kananmunaa

200 g tummaa suklaata

1 dl maitoa

Pistaasipähkinöitä rouhettuna 

 

Zannin appelsiinilla maustetun suklaakakun ohje

Yksivuotiaan synttäreitä juhlittiin parinkymmenen läheisen kanssa Ukin mökillä.

Äitien päivä

Kävin Siskon ja Veljen - kaikki kolme yli 70v - kanssa Äitimuorin luona espoolaisessa hoivakodissa. Juotiin kahvit ja maisteltiin minun leipomaa, kesän ensimmäistä raparperipiirakkaa. Ja mukavaa oli, kunnes Äitimuori nukahti tuoliinsa :) 

Saatoimme Muorin omaan sänkyyn omaan nurkkahuoneeseen, ja hipsimme peräperää omille tahoillemme. Sisko jatkamaan juhlintaa tyttärensä perheen kanssa ja minä Merimaskuun, jossa ”juhlat” jatkuvat Tyttärien valmistamalla päivällisellä. 

Illalla kuuntelin mökin terassilla, kun käki kukkui - kuuluvasti ja pitkään :)

Sadetta saatiin

Sateisen mökkipääsiäisemme pelasti rantasauna ja palju. Ukin jatkuvalämmitteinen puusauna oli päällä lähes aamusta iltaan. Ja saunan terassilla oleva palju oli puhdistettu ja täytetty edellisenä päivänä. Joten lapsenlapset - lukuunottamatta kymmenkuista nuorimmaista - pulikoivat siinä useita kertoja päivässä. Jatkuvasta sateesta välittämättä - tai ehkä juuri siksi. Ja aikuisetkin tiheästi, tosin osa heistä kävi myös järvessä :)

Mummilta palju ja järvi jäivät väliin, mutta saunan leppoisista löylyistä nautin tänään puolilta päivin, kun viimeisistäkin vieraat olivat lähteneet. Juhlapöydän ja keittiön siivoaminen oli pääosin saatu tehtyä jo sunnuntai-iltana omien tyttärien avustuksella. Kiitos teille rakkaat apurit :)

Iloksemme lähes koko pääsiäissunnuntain suuri - 3-4 cm - ja komea perhonen lepäili ja lämmitteli mökin terassin oven karmilla. En noita perhosia niin tunne, mutta ilmeisesti kyseessä oli joku yöperhonen. Mutta ihmettelemistä siinä riitti…

Mukava pääsiäinen :) Ja myös kevään juhlaruoat onnistuivat suht hyvin. Ja mikä parasta - kaikkea oli sopivasta eli ei jäänyt yli, kuten meillä on monesti tavannut käydä. 

Kolmekiloisesta paististakin oli tänä aamuna enää jäljellä vain luu…

Tuntematon yöperhonen (ilmeisesti) lepuutteli liikkumatta 

toista vuorokautta terassin oven karmilla.

Kiitos Tintille, joka kertoi oikean nimenkin: kirjokehrääjä :) 

Jättipöytä valmiina - kunhan lammaspaisti lisukkeineen ja 

lapset perheineen löytävät vielä paikkansa. 

Pääsiäisen odotusta

Mökin lasikkoon kannettiin kaksi lisäpöytää 8-hengen arkipöydän jatkeeksi ja näin saatiin ruokapaikat jokaiselle suurperheemme jäsenelle - 11 aikuiselle ja 7 lapselle. Onnistuin myös löytämään kolme toisiinsa sopivaa keväistä pöytäliinaa Ukin uuden mökin kaapeista, ja kaksi halpaa syöttötuolia Salon kirppiksiltä :)

Kolmekiloinen kinkku on marinoitumassa ja lasten pääsiäismunat täytetty. Sunnuntaiksi on Saloon luvattu sadetta, joten katsotaan, miten munien piilottaminen - ja etsiminen - pihalla onnistuu…

Kaikki alkaa olla osapuilleen valmista suurperheen pääsiäislounasta varten. Nyt vain odotellaan huomisia vieraita - mitä nyt samalla säädetään lammaspaistia, uuniperunoita, fetasalaattia ja paria kasvisvaihtoehtoa. Onneksi porukat auttavat :)

Huomenna on siis tiedossa tuttua vilskettä ja vilinää, joka aina väliin yltyy aikamoiseksi kaaokseksi. Osa porukasta myös yöpyy maanantaihin, joten ilmeisesti talo rauhoittuu vasta tiistaina. Ja silloin siivotaan…

Joulutonttu Pohjoisrannassa

Aattoni kului rattoisasti - ja kolmen 6-14 -vuotiaan miehenalun kanssa myös meluisasti. Sain viettää Esikoisen perheen kanssa iltapäivän ja illan, ja mukana riennoissa oli myös Lontoontyttö ja Juniori. Lähes kymmenen tuntia kului mukavasti ruokaa valmistellen, piparkakkutaloa kooten, kävellen, lukien ja pelaten - Uno ja Dobble olivat suosikit.

Ja tietty syöden ja herkutellen. Kolmen litran riisipuuro valmistui minulta rutiinilla :) Vävypoika oli edellisyönä paistanut ison kinkun - rutiinilla sekin - josta hän Tapaninpäivänä vie  puolet omille vanhemmilleen Lappeenrantaan. Lontoontyttö oli tehnyt vegaanista sienisalaattia herkkusienistä ja vegaanista ”mätiä” merilevästä, ja molemmat olivat niin hyviä, että ne maistuivat myös lihan syöjille. 

Lontoontyttö oli tänä vuonna vastuussa myös joululaatikoista. Hän oli ostanut ne valmiina Sittarista ja vain paranteli niitä voilla ja kermalla, ja nämä Wotkinsin valmiit peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot olivat yllättävän hyviä, jopa erinomaisia. Pitää pitää mielessä :) Juniori taas toi tullessaan jälkkärijuustoja, jotka hän oli osannut valita juuri porukan ”vaativaan” makuun. 

Mutta parasta olivat ehkä Esikoisen valmistamat lusikkaleivät, joista on parin vuoden aikana tullut hänen bravuurinsa - joskin häneltä tuntuvat onnistuvan kaikki muutkin kakut ja jälkkärit :) Lusikkaleipien salaisuudeksi hän kertoi ruskistetun voin, ja minusta ne teki hyväksi myös se, että ne olivat juuri oikean kokoisia - ei liian pieniä eikä liian suuria. Ja Esikoisen taatelikakkukin veti vertoja äitinsä leipomille kaakuille (täällä) - ehkä jopa päihitti ne :) 

Kiitos Rakkaat Lapseni mieluisasta ja maittavasta aattoillasta. Ja mitä parhaimmasta seurasta :)

Halloweenia Huvilakadulla

Aina ei tarvitse mennä ulkomaille löytääkseen kivasti koristeltuja kaupunkitaloja, sillä sellaisia löytyy ainakin Helsingin Huvilakadulta. Ja komeista koristeista voivat nauttia myös ohikulkijat :)

Loka-marraskuun vaihteessa useampi kadun pienkerrostalo on koristeltu ajankohtaan sopivasti kurpitsoilla ja luurangoilla. Joskin löytyy myös menneen kesän pelarkuita ja tulevan joulun paperitähtiä :)

Ilon päivä

Viikonloppuna juhlimme kahden perheen ja kummien voimin juhannuksen jälkeen syntyneen suvun nuorimman (täällä) nimiäisiä. Tälläkin kokoonpanolla porukkaa riitti - aikuisia taisi olla kolmisen kymmentä ja 1-13 -vuotiaita lapsia paikalla vilisti viitisentoista. 

Pikkumies sai mukavan nimen ja me vieraat nautimme iloisesta, rennosta ja ennen kaikkea lämpimästä juhlatunnelmasta. Ja parhaat juhlat rakennetaan yhdessä :)

Juhlatilan syksyisestä koristelusta oli vastannut Pikkuriikin äiti eli nuorin tyttäreni - Opiskelijatyttö - siskonsa eli Lontoontytön ja Pikkuriikin maamon kanssa. Upeat hortensiat olivat maamon puutarhasta, lilat keijukukat punavuorelaisesta kukkakaupasta ja loput hörhelöt ja omenat Taattisten tilan pihalta ja metsästä. Maamo oli myös leiponut maukkaat (aidot) karjalanpiirakat ja minä useamman kanttarellipiirakan (täällä). Pikkuriikin vanhempien ystäväpiiriin kuuluva Outi oli taikonut kaksi herkullista porkkanakakkua ja Ukki kärrännyt paikalle juomat kuohuviinistä pillimehuihin - paitsi että omenamehu oli puristettu Taattisten omista hedelmistä (täällä). Ja loistavasti toimineen juhlatilan oli järjestänyt Pikkuriikin isän veli eli Pikkuriikin setä.

Kiitos rakkaat lapseni ja teidän ihanat perheenne. Loimme taas yhdessä yhden mieleen jäävän juhlan - Ilon juhlan :) 

Pikkuherran juhla-asun täydensi isänsä aikoinaan käyttämät ”ristiäistossut”. 

Outin leipoma porkkanakakku oli juuri sopivan kosteaa :)

Pikkusiskon synttärit

Äitimuorin nuorin sisko täytti eilen 90 vuotta. Hän syntyi heinäkuussa 1934 Helsingissä tuolloin 43-vuotiaan Alma-mummin (täällä) ja hänen miehensä neljäntenä ja nuorimpana lapsena - 7-vuotiaan Simon, 6-vuotiaan Hetan ja 4-vuotiaan Ulla-Marjan pikkusiskona. 

Syntymäpäiviä juhlittiin synttärisankarin tyttären mökillä Turun lähellä. Pienimuotoisiin juhliin oli sankarin puolison ja hänen kolmen lapsensa perheiden lisäksi kutsuttu elossa olevat sisarukset: syyskuun alussa 96 vuotta täyttävä Heta eli Äitimuori ja elokuun alussa 94 vuotta täyttävä Ulla-Marja. Sekä Hetan ja Ulla-Marjan - Espoon hoivakodeissa asuvien ja rollaattoreilla liikkuvien teräsmummujen - autokuskit eli tyttäret. 

Onneksi sain toimia äitini kuskina, sillä sekä automatka Äitimuorin kanssa edestakaisin Turun tienoolle että synttärijuhlat Turun serkun aurinkoisella mökkiterassilla olivat hulvattoman hauskat ja kaikinpuolin onnistuneet. Syötiin kermaista lohikeittoa ja kermaista mansikkakakkua. Laulettiin onnittelulauluja. Ja kuunneltiin kolmen yli ysikymppisen muistisairaan ”muisteluita” menneestä. 

Päivästä ei puuttunut huumoria eikä naurua. Eikä lämpöä, jota vanhukset osoittivat meille ”nuoremmille” - ja toisin päin.

Tänään Äitimuori ei enää muistanut käyneensä eilen siskonsa synttäreillä, mutta tiirusti mielenkiinnolla juhlista otettuja valokuvia ja ihasteli iloista tunnelmaa…

Mukana tärkeimmät: ruusut, lahjat ja vaipat. Ja rollaattori :)

Kepeästi kohti päivänsankaria.

Siskosten salaisuuksia

Lähes 96-vuotias Äitimuori onnittelee 90 vuotta täyttävää pikkusiskoaan :)

Helppoa ja herkullista

Yksi Pikkupojista täytti viime viikolla kahdeksan vuotta. Merkkipäivänä vietettiin kotona kivat kaverisynttärit, mutta sukulaissynttärit jätettiin tällä kertaa väliin. 

Tuoreen kahdeksanvuotiaan viettäessä perheineen viikonloppua Ukin mökillä päätimme sunnuntaina porukalla - sankari veljineen ja Mummi - leipoa menneen juhlan kunniaksi täytekakun. Paras tietämys leipomisesta oli Pikkupojilla, jotka ovat leiponeet useita täytekakkuja äidinäitinsä - Anu-mummin - kanssa. 

Minä olen hyvä leipomaan makeita piirakoita, mutta täytekakkua en ole varmaan leiponut - usko tai älä - koskaan. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että esikoistyttäreni on teini-ikäisestä lähtien leiponut lähes joka perhejuhlaan herkullisia täytekakkuja. Ja iän myötä hänen kakkunsa ovat vain petraantuneen :) ”Harjoitus tekee mestarin”, kuten kahdeksanvuotias synttärisankari totesi minulle viikonloppuna, kun puhuimme hänen jalkapallon peluustaan :)

Sankari on määrätietoinen kaveri ja halusi ehdottomasti mansikkakakun, jossa päällä olisi Dumble-karkkeja. Ja näin teimme. Harmikseni olimme juhannuspäivänä syöneet kaikki tuoreet mansikat, joten kakkuun jouduimme käyttämään pakastettuja marjoja. Tosin huomasin, että survotut pakastemarjat toivat kivasti lisää kosteutta kakkuun. Ja hyvä kotitekoinen täytekakkuhan on harvoin liian kostea…

Yllättäen täytekakustamme tuli erityisen maukas ja herkullinen. Uskoakseni tähän vaikutti ensisijaisesti kaksi asiaa. Tuore kakkupohja, jonka juhannuksen aatonaattona ostin :) Salon torilta kotileipomo Tannisen myyntikojusta. Kuusi euroa 12-hengen tosihyvästä kakkupohjasta ei mielestä ollut liikaa. Ja toiseksi kerrosten riittävä kostutus, johon - pakastemarjojen lisäksi - käytin laimeaa, kotitekoista mansikkamehua.  

Kakkupohjan halkaisimme kolmeen osaa ja kosteutuksen jälkeen kahteen väliin levitimme survottuja marjoja ja kermavaahtoa, johon oli sekoitettu purkillinen Valion Keittiön sitruunalla maustettua rahkaa. Ja lopuksi pinnalle runsaasti kermavaahtorahkaa ja murskattuja Dumble-karkkeja.

Ja kaikille maistui. Jopa niin, että 12-hengen kakkupohja tuli meillä lähes syödyksi neljän aikuisen ja kolmen lapsen voimin :)

Juhannusjuhlat Taattisilla

Taas juhlittiin juhannusaattoa Taattisten tilalla. Ja nautittiin elävästä musiikista ja tanssista. Sekä oluesta, grillimakkarasta ja leppeästä ilta-auringosta. Ja iloisesta seurasta, joka koostui sananmukaisesti vauvasta vaariin.

Ehdin jopa tanssahtaa entisen sikalan vintillä useamman foksin, fuskun ja tangon - ensin vävypojan yli 80-vuotiaan äidin kanssa, sitten riehakkaan Kuusivuotiaan seurana ja viimeksi vielä uusimman vävyehdokkaan vietävänä - ennen kuin huomasin, että äitiä ja mummia tarvittiin enemmän blokkarina Tilan ravintolassa kuin tanssilattialla. Olihan Tilalle yllättäen saapunut lähes 300 Mittumaarin juhlijaa. Ja ihanaa tanssimusiikkia saattoi kuunnella myös kahvikuppeja, olutlaseja ja makkarapapereita kerätessä :)

Kaikkinensa aattoiltani oli supermukava. Ja työteliäs - askelmittariin kertyi yli 23000 askelta :)