torstai 22. joulukuuta 2016

Alma-mummi

15.6.1891 - 15.10.1989

Alma-mummi syntyi maatalon tyttärenä Anjalan pitäjän Ahvion kylässä Mäkelän talossa kesäkuussa 1891. Lapsena hän oli heiveröinen, ja tomera äiti päätti viedä tytön erikseen valokuvaan, jotta tytöstä jäisi edes muisto perheelle. Almalla oli kaksi siskoa Aino ja Elli sekä Väinö-veli, joka kuoli nuorena puukkotappelussa. Naimaton Elli jäi aikustuttuaan asumaan Väinön Eini-lesken kanssa Mäkelän taloon. Aino (Räihä) muutti naimisiin mentyään Rikkilään, jossa Alma-mummin ja Siskon kanssa kävimme lomilla 1960-luvulla.

Alkuvuosista Alma vahvistui ja pärjäsi hyvin kansakoulussa, ja opettaja patisti äitiä laittamaan vikkelästi oppivan tytön oppikouluun. Päästyään ylioppilaaksi Kotkan suomalaisesta yhteiskoulusta 1910 Alma suuntasi Helsingin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Yliopiston nimi tosin oli vielä Suomen Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto. Vuodesta 1901 lähtien naiset olivat saaneet vapaasti opiskella yliopistossa, aiemmin tarvittiin keisarin erityislupa.

Opiskelu yliopistossa keskeytyi vuoden 1917 levottomuuksien vuoksi, ja seuraavana vuonna 27-vuotias Alma komennettiin lääkäriksi sotavankileirille, joko Tammisaareen tai Hennalaan. Tällöin hän ei ollut vielä edes suorittanut lääketieteen kandidaatin tutkintoa, minkä hän selvitti vasta sisällissodan jälkeen 1921. Työstään ja kokemuksistaan vankileireillä Alma ei ole kertonut mitään edes tyttärilleen. Parin vuoden päästä Alma valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lähti kahdeksi vuodeksi Arvo Ylpön oppiin Berliiniin Kaiser Auguste Victoria Haus -sairaalaan erikoistuakseen lastenlääkäriksi (1925). Erikoistuminen ei vielä tällöin ollut mahdollista Suomessa. Valmistuttuaan  Alma toimi yksityisenä lastenlääkärinä Viipurissa 1925-27.

Berliinissä Alma tutustui tulevaan aviomieheensä Juho Talvitiehen, jonka kanssa hän meni naimisiin vanhempiensa kotona Anjalassa jouluna 1926 (täällä). Alma oli tuolloin jo 35-vuotias "vanhapiika". Vuosisadan alussa oli tavallista, että akateemisesti koulutetut naiset elivät naimattomana tai menivät naimisiin kouluttamattomia naisia vanhempina.

Avioiduttuaan Alma muutti miehensä kanssa Helsinkiin ja ryhtyi neuvolalääkäriksi (täällä). Arvo Ylppö oli avannut Suomen ensimmäisen neuvolan 1922 Saksassa toimivan mallin mukaan. Alma piti työstään lasten ja tuohon aikaan lähinnä äitien kanssa. Pisimpään hän toimi neuvola- ja koululääkärinä Lauttasaaressa. Alma lopetti virkatyön vasta viranomaisten toistuvien kehoitusten jälkeen lähes 80-vuotiaana. Pitkä työura johtui pääosin hänen kiinnostuksestaan ja innostuksestaan, mutta osin ehkä myös siitä, että hän ei ikänsä takia saanut minkäänlaista työeläkettä. Järjestelmän voimaantullessa vanhimmat ikäluokat suljettiin etuuden ulkopuolelle.

Alman ja Juhon esikoispoika syntyi lokakuussa 1927 ja äitini seuraavan vuoden syyskuussa. Tämän jälkeen perheeseen syntyi vielä kaksi tyttöä vuosina 1930 ja 1934. Perheen Juho-isä työskenteli armeijassa ylieläinlääkärinä, kunnes 1940-luvun lopussa hänen virkansa lakkautettiin. Perhe asui Töölössä ensin armeijan virka-asunnossa ja myöhemmin vuokrahuoneistossa viettäen kesät Lauttasaaressa vuokrahuvilassa. Kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä oli ruuhkavuosina sekä kotiapulainen että lastenhoitaja, joista ainakin toinen asui perheen kotona. Lastenhoitajat (Tante) palkattiin Saksasta tai Virosta ja he puhui lasten kanssa vain saksaa.

Juho kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 62-vuotiaana huhtikuussa 1950, jolloin perheen kaikki lapset asuivat vielä kotona - kaksi vanhinta opiskelivat Helsingin yliopistossa ja kaksi nuorinta kävivät läheistä oppikoulua.

Alma muutti 1960-luvulla Kannelmäkeen, jossa hän asui toiseksi nuorimman tyttärensä kanssa toistakymmentä vuotta. Viimeisinä vuosinaan hän asui vanhempieni luona Kulosaaressa, jossa muistan hänet istumassa shaali harteillaan olohuoneen lepotuolissa "hoitamassa" kynttilöitä. Isäni sairastuttua vakavasti Alma muutti vanhainkotiin, jossa hän kuoli 98-vuotiaana lokakuussa 1989. Alma-mummi on haudattu Leposaaren hautausmaalle samaan hautaan viisi vuotta aiemmin kuolleen vävynsä eli isäni kanssa.

Perheessämme tomeraa ja aikaansaavaa Alma-mummia kutsuttiin pikkumummiksi hänen lyhyytensä takia.

3 kommenttia:

  1. Aivan nousevat ihokarvat pystyyn, kun lukee tätä. Mikä nainen! Ja meille tuttuja paikkoja, Anjala ja Ahvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alman ja hänen miehensä elämä etenkin ennen aviovuosia (avioituessaanhan molemmat olivat jo lähes 40-vuotiaita) heijastavat vahvasti Suomen historiaa. Molempia on elämä pakosta tai omasta valinnasta heitellyt nuoren Suomen kohtalokohtiin - ihan konkreettisestikin. Pikkusen itää mielessä kiinnostus kirjoittaa laajemminkin heidän elämästään...

      Poista
  2. Hei! Ihana postaus. Väinö ja Eine ovat mummini vanhemmat ja Mäkelän talo on minun kotitaloni. :)

    VastaaPoista