Eilen haave toteutui, ja yllätyin iloisesti. Kodikkaan vanhanaikainen sisustus, hyväntuulinen emäntä, maittava kahvi ja tuore rapea vohveli, jonka päälle voi valita suolaista tai makeaa. Kysyessäni emännän suositusta hän kertoi, että entiset asiakkaat tulevat Tammisaaresta asti herkuttelemaan skagen-vohvelilla. Maistettuani en ihmettele - katkarapujen kaverina on majoneesin sijaan tuorejuustoa. Nam, nam.
Pitänee mennä maistamaan vielä makea vaihtoehto, mutta taidan ottaa kaverin mukaan, sillä yhdestä vohvelista riittää hyvin kahdelle. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo...
Tykkää!Seuraan kiinnostavaa blogiasi säännöllisesti ja pidän kovasti sen sisällöstä. Hävettävän laiska olen kommentoimaan. Tykkää-painiketta kyllä painaisin tiuhaan.
VastaaPoistaKiitos mieltälämmittävistä kommenteista! Minäkin olen huono kommentoimaan toisten tekstejä. Omaani kirjoitan pääosin omana hyvänmielen päiväkirjana, omana feispuukkina. Toki iloitsen jos joku vieraskin ilahtuu teksteistäni.
PoistaPiipahdin sinun blogissasi. Kivalta näyttää, jään seuraamaan...
Hei, äkkäsin että olenhan piipahtanut blogissasi aiemminkin, joten vanhoja tuttuja....
PoistaKatselinn sun kuvia Hesasta, (mustikkamaa ja töölöö). Hyvältä näytti ja kivasti kerroit. Niin kivasti, että ihmettelen kun en itse saa raahatuksi ruhoani eri puolille Hesaa, Aina vaan keskustassa jos edes sielläkään.
VastaaPoistaNo, minäkin liikun paljon samoissa paikoissa, mutta onneksi aikuiset lapset tökkäävät toistuvasti uusiin psikkoihin :):) Milloin ehdottavat kuppiloita, milloin kävelyreittejä... Mutta eikös me uusita tanssitreffit alkuvuodesta? Mitäs tuumaat?
Poista