Moro ja muuta

Tampereen reissulla herkuteltiin. Puolenpäivän lounas päätettiin nauttia upeissa maisemissa eli yöpymispaikkamme hotelli Tornin ylimmän kerroksen Moro-baarissa (täällä).

Valinta osui nappiin niin näköalan kuin ruoan suhteen. Hotellin 25. kerroksen "sky barin" lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista avautui upea näköala yli Tampereen. Sisätiloista näkyi aseman yli Näsijärvelle ja kevyen lumen peittämältä katetulta ulkoterassilta pystyi tiirailemaan Pyhäjärven suuntaan. Iso ulkoterassi pitänee tulla vielä kokeilemaan lämpimämmällä säällä.

Moron perjantainen lohikeitto oli herkkua - runsaasti pehmeää kalaa ja ihana, lievästi makea liemi. Jälkkärikahvin kanssa sai kolmella eurolla valita palan mehevää porkkanakakkua tai tuhtia mutakakkubrownia. Mummille maistui jälkimmäinen, mikä olikin oikein piste iin päälle - suklaisen kostea pläjäys. Ruokajuomaksi tilasimme paikallista olutta: Pyynikin käsityöläispanimon (täällä) tummaa Paja-Vasaraa, joka iski varsinkin Mummin makuhermoon pehmeänä, vahvana (8,8) ja hieman makeana eli sopi niin keiton kuin suklaakakun kaveriksi.

Tullessamme Moro oli häiritsevän täynnä kaljaa juovia miehiä - baaritiskin jono kiersi hisseille asti - ja harkitsimme jo poislähtöä. Onneksi nälkä pakotti jäämään, sillä jonotuksen jälkeen löysimme nopeasti mukavat istumapaikat isojen näköalaikkunoiden edestä, ja ihmismassat jäivät selkämme taakse ja saimme nauttia kaksin oluen ja näköalan lumosta.

Illallisen nautimme kehutussa Dining 26 -ravintolassa (täällä). Paikka oli viihtyisä ja tarjoilijat tosiystävällisiä, avuliaita ja sukkelia. Viinejä esiteltiin ammattitaidolla, ja ennen päättämistä sai halutessaan maistaa useampaakin lajia. Mutta itse ruoka oli pieni pettymys. Tilasimme listalta jaettavaksi viisi 10 euron hintaista annosta - kaksi kylmää ja kolme lämmintä. Ukin valitsemat härkätartar ja lohi42' olivat maukkaita ja hyvin valmistettuja, mutta Mummin katkaravunhännät, karamellisoitu ankka ja salviagnocchit eivät täyttäneet korkeita odotuksiamme.

Vatsat täynnä kävelimme enempiä sulatellen Tampereen työväenteatteriin nauttimaan Cabaret-musikaalista ja 1920-luvun lopun Berliinistä. Hienosti rakennetut lavasteet, tuttuja lauluja ja vauhdikkaita tanssiesityksiä. Tanssijoista seurasin Aleksi Seppäsen (Tanssii tähtien kanssa) tarkkaa työskentelyä ja miesparia, joilla kummallakin toinen puoli oli puettu mieheksi ja toinen naiseksi. Ja pasuunassa Ilona Heinonen - nainen!

Kabareen kaiku ei sammu...