Suosittua Sorollaa

Vendiendo melones (Meloneja myymässä), 1890

Malagan Carmen Thyssenin museon perusnäyttelyssä oli - toisin kuin edellisellä käynnillä (täällä) - esillä useita suositun espanjalaisen Joaquin Sorollan (1863-1923) öljymaalauksia. Tosin taiteilijan maalauksia oli viime keväänä nähtävillä ko museon Sorolla en Andalucia -nimisessä erillisnäyttelyssä (täällä), jonka lähes kaikki teokset oli lainattu Madridissa olevasta Sorolla-museosta. Kun taas nyt esillä olleet ”sorollat” olivat kaikki Thyssenin museon omasta taidekokoelmasta. Että sillee…

Ehkä mielenkiintoisin museossa nyt esillä olleesta kuudesta Sorollan maalauksesta oli taiteilijan 17-vuotiaana tekemä kiertäviä melonikauppiaita kuvaava öljymaalaus. Aikakaudelle tyypillisen realistisesti maalattu taulu, jossa minua - sisustuksesta kiinnostuneena - kiehtoi reunassa oleva betoninen tiskiallas, johon vesi nostettiin ämpärillä ulkoterassin alla olevasta vesialtaasta. Viritelmä sopisi nykyaikaiseenkin ulkokeittiöön :) Ehkä eniten kuitenkin tykkäsin taiteilijan San Sebastianin aallonmurtajaa kuvaavasta teoksesta - rauhoittavan seesteistä ja melankolista. 

Intoni päästä käymään Madridin Sorolla-museossa kasvoi entisestään. Museon parivuotinen remontti on venynyt eikä heidän sivuillaan ole vielä tarkempaa tietoa, koska museo avataan yleisölle ”reopen in early 2026”. 

Vielä vähän espanjalaisista sukunimistä, joista kirjoittelin jo täällä. Näyttelyssä huomasin, että taiteilijan sukunimi oli nyt kirjoitettu kaksiosaisena eli Joaquin Sorolla y Bastida, kun viime vuonna saman museon näyttelyssä sukunimi oli kirjoitettu tuttavallisemmin käyttäen taiteilijan sukunimenä vain hänen isänsä sukunimeä eli Joaquin Sorolla. Näin kirjoitustyyli näyttää vaihtelevan…

Salon mökillä kevät etenee hurjaa vauhtia. Mustarastas piti aamulla äänekästä konserttiaan, tiaiset pyörivät pihapuissa ja ainakin kaksi joutsenparia lenteli jäässä olevan järven päällä. Ja Salon torin kesäkahvila oli eilen ohiajaessani auki :) Elämä hyrrää eteenpäin…

Patio de la casa Sorolla (Sorollan talon sisäpiha), 1917

Lavanderas de Galicia (Galicialaisia pesijättäriä), 1915

Rompeolas de San Sebastian (San Sebastianin aallonmurtajalla), n.1917

Rocas de Javea y el bote blanco (Javean kalliot ja valkoinen vene), 1905

Museossa - taas

Alfred Dehodencq (1822-1882): Una cofradia pasado por la calle Genova, Sevilla 

(Veljeskunnan kulkue Genovankadulla Sevillassa), 1851

Espanjan reissulla jätin Ukin ja Pikkupojan yhdeksi iltapäiväksi kaksistaan Fuengirolaan, ja suuntasin paikallisjunalla Malagaan. Tämä sopi Pikkupojalle paremmin kuin hyvin, sillä hän on Ukin armoton fani. Kaikki mitä Ukki sanoo tai tekee, on aina upeeta. Mummi on herrojen kombossa vain välttämätön lisä…

Malagassa pääkohteeni oli ensisijaisesti Carmen Thyssenin museo, jossa vierailin viimeksi vuosi sitten (täällä). Thyssenin lisäksi vain lorvailin keskustan kauniilla kujilla ja aistin ”ulkomaan” rentoa tunnelmaa. Ja nautin etelän sykkeestä ja Helsingin kokoisen kaupungin ihmisvilinästä.

Vasta museolle päästyäni huomasin, että avoinna oli vain ns. kokoelmanäyttely ja museon 3. kerros, jossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, oli suljettu - ilmeisesti uuden näyttelyn valmistelujen takia. Kahteen alimpaan kerrokseen levittäytyvän kokoelmanäyttelyn oli kiertänyt kertaalleen viime vuoden helmikuussa (täällä). Päätin kuitenkin kiertää näyttelyn vielä toistamiseen - kun sinne olin tullut - tunnustellen, mitä vielä muistaisin edellisestä kerrasta ja kiintyisinkö nyt eri teoksiin kuin viimeksi :)

Tunnistin joitakin näyttelyn teoksia tutuiksi, mutta minusta myös tuntui, että osa teoksista todella oli uusia eikä minusta vain tuntunut siltä :) Esimerkiksi yhdessä salissa oli useita Carmen Thyssenin kokoelmaan kuuluvia Joaquin Sorollan (1863-1923) maalauksia, joita en ollut aiemmin nähnyt. Näistä lisää seuraavassa postauksessa :)

Pääosa kokoelmasta valituista teoksista oli 1800-luvulla syntyneiden espanjalaisten taiteilijoiden värikylläisiä ja pikkutarkkoja maalauksia. Kiinnostavaa ajankuvaa espanjalaisten arjesta ja juhlasta. 

Tällä kertaa innostuin mm. Alfred Dehodencqin mustanpuhuvasta isosta öljymaalauksesta, joka kuvasi uskonnollisen veljeskunnan pääsiäiskulkuetta Sevillassa. Ja Eugenio Lucas Velazquezin maalaamasta muotokuvasta madridilaisesta itsevarmasta ja tyylikkäästä työläisnaisesta. Näitä naisia kutsuttiin yleisnimellä Maja ja etenkin Francisco de Goya käytti heitä usein malleinaan. Velazquezin maalaamassa naisessa ihmettelin pitkään hänen kiharaista tukkaansa, kunnes tajusin että naisen päässä olikin iso musta lierihattu :)

Tykkäsin myös Juan Jose Garate y Claveron humoristisesta maalauksesta, jossa villi härkä keskeytti juhlaseurueen ruokailun. Ja Gustavo Bacarisasin seesteisestä markkinakuvauksesta.

Ihan erilainen tunnelma välittyi Cecilio Pla Gallardon pienestä taulusta, jossa kolme lasta leikki huoltajansa kanssa rannalla. Ikuistin maalauksen poikkeuksellisesti kehyksineen, sillä pikkuruinen teos oli parhaimmillaan hopean värisissä puukehyksissä. 

Näyttelyn maalausten nimikylteissä törmäsin ensi kertaa lyhenteeseen s.f. Netistä selvisi, että se tulee espanjan sanoista sin fecha, ja suomentuu ei päivämäärää tai ajoittamaton, kuten uumoilinkin…

Toinen kerta lähes samassa näyttelyssä ei minua haitannut. Huomasin, että eri kerroilla kiinnitin huomiota eri asioihin, joten kelpasi mulle. Ja väliin muistinikin jo pätkii enkä edelliskerrasta muista läheskään kaikkea…

Eugenio Lucas Velazquez (1817-1870): La maja del perrito (Maja pienen koiran kanssa), 1865

Juan Jose Garate y Clavero (1869-1939): Banquete interrumbido (Keskeytetyt pidot), s.f.

Gustavo Bacarisas (1872-1971): Feria (Markkinat), s.f.

Cecilio Pla Gallardo (1859-1934): Jugando en la playa (Leikkiä rannalla), s.f.

Lounas rannalla

Aurinko suosi kolmen päivän lomareissuamme, vaikka lämpötila etenkin aamuisin pysytteli lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä astetta. Iltapäivällä aurinko kuitenkin lämmitti jo kesäisen mukavasti ja joka päivä pystyimme syömään ulkoterasseilla - väliin jopa varjoon hakeutuen.

Yllättäen matkan parhaan aterian sain loma-asuntomme lähellä olevassa Amanecer-ravintolassa - varsinaisessa turistirysässä :) Eikä paikassakaan ollut valittamista - rantabulevardilla rannan puolella siten, että osa pöydistä oli kivasti hiekalla. 

Ukin suosituksesta valitsin grillattua kampelaa. Ja sain hyvää, tuoretta eikä liian kuivaksi käsiteltyä kalaa. Ja riittävästi. Tykkäsin :) Pikkupoika valitsi hampurilaisen ja oli tyytyväinen. Eikä Ukkikaan valittanut omasta annoksestaan. 

Istuimme lämpimällä terassilla loputtoman tuntuisen iltapäivän, jonka aikana Pikkupoika ehti juosta pitkiä aikoja edessä olevalla rannalla ja juoda kolme kokista hövelin Ukin tilaamana. Lomaa parhaimmillaan :)

Tanssia taivaalla

Pilvet maalasivat Fugen taivaalle taas uskomatonta taideteosta…

Poitsun kanssa Espanjassa

Lähdin Esikoisen nuorimman pojan kanssa tervehtimään Ukkia Fuengirolaan. Olosuhteiden sanelema lyhyt reissu - kolme kokonaista päivää perillä ja molemmissa päissä yksi matkapäivä. Mutta jo ensimmäisenä päivänä eli eilen olemme kokeneet paljon kivaa yhdessä. Pääosin meille eläkeläisille tuttuja, mutta myös pikkupojalle kivoja lomajuttuja :)

On ihmetelty ja ihasteltu auringon nousua ja käyty kakkosaamupalalla Ukin lempparikahvilassa Cafe Reina Anassa (täällä), jossa Pikkupojan vierailun kunniaksi herkuttelimme myös suklaaseen kastettavilla churroilla. On kävelty rannalla ja lennätetty roinakaupasta viidellä eurolla ostettua styroxlennokkia, joka muuten tekee käsittämättömän upeita lentokiemuroita. Ja on uitu jääkylmässä merivedessä tai siis Pikkupoika on uinut - tai ehkä oikeammin kastautunut - ja Mummi on katsellut vedenrajassa toppatakki päällä ja Ukki loma-asunnon parvekkeella kahvikuppi kädessä :)

Ja iltapäivällä kävimme vielä Fuengirolan eläintarhassa (täällä), vaikka en mikään eläintarhojen kannattaja olekaan…

Joulurapu rannalla?

Ei, vaan kuivettunutta kesäpalmun kuorta :)

Kodikkuutta vuokrakämppään

Aamuauringon valaisemaa vuokrakämppää: 

uusi matto, jouluseppele ja lasimaljakko sekä punainen postikortti ja jouluisia kukkia.

Vuokrakämppämme (täällä) Fuengirolan rantabulevardilla on kalustettu tosi tylsästi. Yhdistetyssä olohuone/avokeittiössä on neljän hengen ruokapöytä ja kaksi tylsää laatikostoa sekä huoneen kokoon nähden aivan liian iso ja epämukava halpissohva. Ja viime vuonna Ukin pyynnöstä omistajan ostama Ikean nojatuoli, jossa onneksi on hyvä ja tukeva istua, lukea ja katsoa telkkua.

Mutta - ja iso mutta. Asunnon paikka paikallisasukkaiden ja kivijalkakauppojen keskellä on juuri sitä, mistä tykkään. Samoin kuin aamuaurinkoon aukeava iso näköalaparveke (täällä). Ja lisäksi sinne saa ottaa koiran. Nämä kolme asiaa ratkaisivat sen, miksi emme ole vaihtaneet toiseen tätä jo viime vuonna vuokraamaamme kämppää. Ja ehkä tähän on vaikuttanut vähän myös asunnon tuttuus ja iästä johtuva laiskuus…

Tänä vuonna Ukki asuu Fuengirolassa peräti neljä kuukautta, joten halusin yrittää tehdä karusta kämpästä edes hieman kodikkaamman. Toki myös omaksi ilokseni. Aiemmin kirjoitin, että ostaisin Malagan Ikeasta joulukuusen ja maton (täällä). Asunnossahan ei ole yhtään mattoa eikä ainuttakaan taulua…

Lopulta luovuin joulukuusesta ja sen sijaan ostin Fuengirolan joulumarkkinoilta kaksi muovista havuseppelettä, jotka kiinnitin villasukkalangalla verhotankoihin. Ja heti asuntoon tuli vähän kodikkaampaa :)

Muutenkin luovuin hankalaksi kokemastani Ikean matkasta ja suunnittelemani maton ostin kävelymatkan päässä olevasta Dunnes-tavaratalosta. Kaupan ainoa matto oli 170x240 cm:n kokoinen beige-vihreä juuttimatto. Mutta jees - se oli juuri sopiva minulle. Raahasin satasen maton vuokrakämpille ja se istui kuin valettu kämpän lattian ja kalusteiden (tylsiin) väreihin, ja muutti nekin vähemmän tylsiksi :) Matto sopi hyvin myös omistajien hankkimaan vihertävään torkkupeittoon ja minun aiemmin ostamaan kirjavaan sohvatyynyyn. 

Taas tuli todettua, että matto tekee huoneelle kuin huoneelle ihmeitä. Se tuo pehmeyttä ja väriä, ja vähentää huoneen kalseutta ja kaikuvuutta, Ja se myös sitoo tilan irralliset kalusteet toisiinsa. Olenkin joka päivä entistä tyytyväisempi ostokseeni :)

Läheisestä hyväntekeväisyyskaupasta löysin vielä sattumalta lasisen maljakon neljällä eurolla. Ja kirkkoaukion kukkakioskista ostin aiemmin hankkimani joulutähden seuraksi jouluisen ”risukimpun” ja roikkuvan kultaköynnöksen. Edellinen sopi loistavasti uuteen lasimaljakkoon ja jälkimmäisen ripustin roikkumaan sivuikkunan verhotankoon. 

Kummasti kolkko vuokrakämppä muuttui eläkeläisten (suht) kodikkaaksi talvikodiksi. Ukille maaliskuun loppuun asti ja minulle parin lyhyemmän vierailun ajaksi. Hyvä mummi :)

Ripustin vielä asunnon oveen kahden euron käpykoristeen :)

Memoria y Deseo

Giorgio de Chirico: La estatua silenciosa / Hiljainen patsas (Ariadna), 1913

Malagan Picasso-museon vaihtuvan näyttelyn nimi oli Picasso: Memoria y Deseo - suomeksi Muisti ja Kaipuu (tai Himo). Nimensä mukaisesti vaihtuvat näyttelyt vaihtuvat tiheästi. Nykyinen näyttely kestääkin vain viisi kuukautta eli marraskuusta ensi vuoden huhtikuuhun.

Vaikka kuinka yritin tavata ko näyttelyn englanninkielisiä esitetekstejä, en ymmärtänyt mistä näyttelyssä oikein oli kysy. Mikä oli näyttelyn juoni? Joten kunhan vain ihmetellen kiertelin ja katselin toisen kerroksen isossa näyttelysalissa…

Esillä oli Pablo Picasson ja parin hänen aikalaisensa maalauksia ja piirroksia pääosin saksalaisista nuseoista sekä Picasson lapsena ja teini-ikäisenä tekemiä töitä, jotka oli lainattu taiteilijan lapsuudenkotimuseosta (Casa Natal) Malagasta (täällä). 

Tykkäsin mm. italialaisen Giorgio de Chiricon (1888-1978) parista työstä sekä runoilijana tunnetun espanjalaisen Federico Garcia Lorcan (1898-1936) Suudelmasta. Myös Picasson harmaan ja beigen sävyissä tehty piirros naisen päästä vuodelta 1926 viehätti minua. 

Kun olin kiertänyt Picasso-museon molemmat näyttelyt - ns. pysyvän (täällä) ja tämän ns. vaihtuvan näyttelyn, olin aivan poikki. Ihmettelen, miten jotkut pystyvät kiertämään yhden päivän aikana kolme tai neljäkin näyttelyä tai museota…

Giorgio de Chirico: La confusion del taumaturgo, 1926

Federico Garcia Lorca: El beso (Suudelma), 1927

Pablo Picasso: Cabeza de una joven de frente y de perfil (Naisen pää edestä ja profiilissa), 1926

Pablo Picasso: Estudio con cabeza de yezo (Studio kipsipään kanssa), 1925 

Murtsi matkassa

Muru pärjää loistavasti Fuengirolassa. Se tykkää kävellä lumettomilla ja lämpimillä kaduilla. Se rakastaa pitkiä aamukävelyjä, joiden aikana ensin kuljetaan pitkä pätkä rantabulevardia ja loppupätkä seikkaillaan sokkeloisilla kaupunkikujilla. Ja loppuviimeksi istutaan maitokahville ison puiston reunalle tuttuun paikalliseen kuppilaan (täällä). 

Mutta eniten se sittenkin ehkä tykkään löhötä vuokrakämpän sohvalla vilttien alla, kuten emäntänsäkin. Litistyksissä emännän kyljessä :)

Picasson naisia

Desnudo acostado con gato (Makaava alaston kissan kanssa), 1964

Olen hurahtanut taidemuseoihin. Ja hurahdus tuntuu vain pahenevan, siitä on tulossa oikea intohimo. Voisi ehkä sanoa, että elämäni on kulkenut kymmenen vuoden hurahdus- eli intohimojaksoissa :) 

Nelikymppisestä viisikymppiseen intohimoni oli perhe - puoliso, viisi lasta ja koira - paritalon puolikas, mökki ja puutarha. Seuraavat kymmenen vuotta elämästäni kului intohimoisen tietokirjoittamisen parissa ja ikävuodet 60:n ja 70:n välillä sydämeni vei lavatanssi. Nyt yli 70-vuotiaana minut on  pikku hiljaa ja lähes huomaamatta vallannut uusi ja minullekin yllättävä intohimo: Taidemuseoissa kiertely ja maalausten, piirrosten, veistosten ja tilateosten tuijottelu, ihmettely ja tutkiskelu. Sekä teosten valokuvaaminen ja niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista kirjoittaminen.

Tämä näkyy nykyään vahvasti myös blogissani. Väliin minusta tuntuu, että en enää muusta kirjoitakaan. Mutta näillä nyt mennään. Olen aina kirjoittanut tänä blogia pääosin omaksi ilokseni ja sellaisista asioista, jotka kulloinkin ovat olleet mielen päällä - ja lähinnä jutuista, jotka ovat tuottaneet minulle iloa.  Joten sorry teille, jotka ehkä pitkästytte… Ymmärrän kyllä teitäkin :)

Myös Aurinkorannikolla ollessa etsin taidemuseoita, joissa piipahtaa :) Onneksi niitä riittää etenkin läheisessä Malagan kaupungissa. Eilen kävin Malagan Picasso-museossa, joka on minulle tuttu aiemmilta Fuge-matkoilta (täällä, täällä ja täällä). 

Museon pysyvässä näyttelyssä on aina esillä yksinomaa Picasson teoksia sekä museon omasta (aika) suppeasta kokoelmasta että taiteilijan pojan eli Paul/Paulo Picasson (1921- 1975) pojan Bernand Ruiz-Picasson (s.1959) kokoelmasta. Nykyään Bernardin ja hänen vaimonsa hallinnoima säätiö omistaa ison osan niistä Picasson teoksista, jotka olivat taiteilijan hallussa hänen kuollessaan ja jotka periytyivät tämän lapsille. Ja niitä oli ja on paljon, mutta kokoelman teosten tarkkaa lukumäärää ei kerrota.

Malagan museon pysyvä näyttely vaihtuu neljän vuoden välein, jolloin museon ja Bernandin kokoelmista valitaan uusia teoksia, jotka ripustetaan 11 näyttelysaliin. Nykyinen pysyvä näyttely Estructuras de la invencion. La unidad de una obra (Tekniikan rakenteita. Teoksen yhtenäisyys) on avattu viime vuoden maaliskuussa ja se on esillä vuoteen 2028.  

Kiersin näyttelyn - ensimmäistä kertaa, sillä viimeksi käydessäni esillä oli vielä edellinen pysyvä näyttely (täällä). Ja tykkäsin. Vaikka en oikein ymmärtänytkään, mitä näyttelyn nimi tarkoitti tai mihin se viittasi. Lähinnä poimin näyttelystä yksittäisiä teoksia, joista tykkäsin ja joiden edessä viihdyin. Ja niitä oli useita :)

Paljon naisia, ja etenkin alastomia naisia, kuten Picasson teoksissa yleensä. Tässä joitakin näyttelyn naisista. Taiteilijan siskon muotokuva valikoitui lähinnä siksi, että sen maalatessaan Picasso oli vasta 15-vuotias nuori taideopiskelija. Seisova alaston vuodelta 1908 oli taas taiteilijan ensimmäisiä kubistisia töitä, ja harmaan eri sävyillä maalattu Kolme kaunotarta kiehtoi minua muuten vaan :)

Tykkäsin paljon myös makaavaa kylpijää esittävästä isokokoisesta kipsiveistoksesta - sen pyöreistä muodoista ja viekottelevuudesta. Kuten myös groteskista alastomasta naisesta, jonka vatsan päällä seisoi musta kissa - joka muuten muistutti lapsen piirrosta :)

Kiva taidemuseo keskiaikaisessa aatelispalatsissa. Museo, jonne on mukava palata ja katsoa, mikä sillä kertaa vangitsee huomion…

Lola con una muneca (la hermana del artista), 1896

Lola nuken kanssa (taiteilijan sisko)

Desnude de pie (Seisova alaston), 1908

Las tres Gracias (Kolme kaunotarta), 1923

Banista tendida (Makaava kylpijä), 1931

Mujer sentada en un sillon (Nojatuolissa istuva nainen), 1960

Espanjan ekspressionisti

Espanjalaisen kuvataiteilijan Jorge Randon (s.1941) teoksia on pysyvästi esillä hänen nimeään kantavassa museossa Museum Jorge Rando Malagassa (täällä). En ollut aiemmin kuullut taiteilijasta, mutta netistä selvisi, että hän on Euroopassa, Amerikassa ja Kiinassa tunnettu, arvostettu ja palkittu taidemaalari ja kuvanveistäjä. 

Erityisesti Rando on tunnettu ekspressionistista teoksistaan, ja Malagan museo onkin Espanjan ainoa ekspressionistinen museo. Minun piti netistä varmistaa, mitä ekspressionismi tarkasti ottaen on. Lyhyesti Wikipedian mukaan ”Ekspressionismi on 1900-luvun alussa noussut taiteen tekemisen tapa, johon kuuluvat taiteilijan sisäisen tunteen ilmaiseminen sekä voimakkaat värit ja aiheet.”

Mikkelin taidemuseon lähinnä nuorille tarkoitetuilla verkko-oppimismateriaalin sivuilta löysin vähän pidemmän kuvauksen (täällä). Kuvauksen, jonka minäkin jotenkin ymmärsin, toisin kuin monet muut netistä löytyvät (liian taidehistorialliset) selitykset: ”Ekspressionistit kuvaavat esittäviä, olemassa olevia aiheita, mutta liioitellen, voimakkailla sivellinvedoilla ja vahvoilla väreillä. Aiheet ovat usein raakoja, eriskummallisia, irvokkaita ja synkkiä. Ilmaisu on usein groteskia, pessimismin leimaamaa ja jopa väkivaltaista.”

Museossa esillä olleet Jorge Randon maalaukset edustivat selvästi ekspressionismia. Vahvoja värejä ja synkkiä aiheita - köyhyyttä, kuolemaa, syrjäytyneisyyttä, nälkää. Ja ilmaisu oli usein irvokasta ja/tai pessimististä. Tosin näyttelyssä oli myös teoksia, joissa kuvattiin valoisampia aiheita, kuten äitiyttä ja perhosia, mutta silloinkin yhdistettynä suruun, huoleen ja tuhoon.

Jäin kaipaamaan yksittäisten teosten nimiä. Teokset oli jaettu huoneisiin eri teemojen - kuten äitiys, prostituutio, sotilaat, perhoset, Afrikka - mukaisesti, mutta erillisiä nimilappuja ei ollut missään. Museon verkkosivuilta löytyi yksittäisten teosten numeroita ja valmistusvuosia, mutta vanhanaikaisena minä tykkään taiteilijan teoksilleen antamista nimistä (täällä).

Teosten aiheiden synkkyydestä ja nimien puuttumisesta huolimatta tykkäsin niistä. Ja koko museosta, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin (täällä).

Luostarista museoksi

Malagassa on yli kymmenen vuotta ollut pieni taidemuseo, joka vain harvoin mainitaan turistioppaissa, mutta silti se mielestäni on käymisen arvoinen. Museum Jorge Rando löytyy Cruz del Molinillo -kadulta historiallisen keskuksen pohjoispuolelta, lyhyen kävelymatkan päästä ydinkeskustasta. 

Museo on on omistettu Malagassa vuonna 1941 syntyneen kuvataiteilija Jorge Randon teoksille. Nykyään yli 80-vuotias Rando asuu ja (edelleen) työskentelee sekä Malagassa että Hampurissa. Espanjan ja Saksan lisäksi taiteilija on viettänyt pitkiä aikoja myös Afrikassa ja Kiinassa. 

Etenkin rakennuksena ja tilaratkaisuiltaan museo on näkemisen arvoinen. Kaksikerroksinen tila on alkujaan ollut vieressä edelleen olevan, 1800-luvun lopussa rakennetun Mercedarian nunnien luostarin (Monasterio de las Mercedarias) lisäsiipi, joka vuonna 2014 on muutettu museoksi. 

Moderni ja ”skandinaavinen” museotila tulvii valoa. Näyttelysaleista aukeaa isot ikkunat rakennuksen keskellä olevalle pienelle sisäpihalle, jolle juuri ja juuri mahtuu pari pöytää tuoleineen ja yksi runsashedelmäinen mandariinipuu. Sekä seiniä pitkin kiipeävä, syysväreissään loistava villiviini :)

Heti sisään astuessa törmäsin ehkä museon vaikuttavimpaan teokseen. Kuusi paperimassasta tehtyä ihmishahmoa, jotka liikkumattomina ja lannistuneina nojasivat käytävän seinään. Kyseessä oli Jorge Randon tilateos, joka kuvasi Eurooppaan ”pelastuneita” pakolaisia ja joita viereisessä oleva teksti kuvasi seuraavasti:

”After their long journey, after crossing that black, watery bath, they have only found despair. 

When they reach their destination, the only thing that encouraged them to fight 

have disappeared.”

Museon sisäpihalla kasvaa mandariinipuu, 

jonka luostarin perustaja on istuttanut yli 140 vuotta sitten.

Museum Jorge Rando Cruz del Molinillo -kadulla. 

Täällä tulvii

Viikonlopun myrskypäivien jälkeen Rio de Fuengirola -joki, joka erottaa Sohailin linnan Fuengirolan keskustasta, tulvi yli äyräidensä. Joen molempia puolia reunustavat kävely- ja pyöräilyreitit olivat maanantaiaamuna ainakin puoli metriä veden alla. 

Roskakorikin törrötti ihmeissään keskellä tulvavettä…

Maanantaiaamuna myrskypilvet jatkoivat matkaansa horisontin taakse. 

Kuun sirppi oikeassa yläkulmassa :)

Kaupungin kujilla meno oli entisellään. Rauhallista ja kuivaa, eikä tietoakaan tulvista.