perjantai 26. toukokuuta 2017

Turku tänään


Käytiin Ukin ja pikkupoikien kanssa tutussa Turussa. Lyhyellä visiitillä ihailtiin Kauppatorin upeaa kukkaloistoa, joka päihitti jopa Salon ihanan torin runsaudellaan ja monipuolisuudellaan. Pakko oli ostaa valkoisia riippupelargoneja mökin aurinkoiselle patiolle ja valkoisia (!) annansilmiä kaupunkikodin varjoisan sisääntulon eteen. Ja yksi tummalehtinen koristeapila - kokeeksi ja iloksi.

Seuraavaksi herkuteltiin Dennisin pitsoilla, kuten monesti aiemminkin. Buffalomozzarellaa, rukolaa ja kirsikkatomaatteja sisältävä Chiara-pitsa ei tänään ollut parhaimmillaan - pohja ihanan rapea, mutta  buffaloa niukalti ja täyte muutenkin muistikuvaani mauttomampi. Tuttu mukava miestarjoilija antoi pojille ekstraherkuksi meloninpaloja, joita pojat olisivat hotkineet enemmänkin.

Iltapäivällä ajeltiin ilmaisella förillä eli kaupunkilautalla toispuoljokkee ja takaisin. Perinteikäs föri on toiminut samalla paikalla vuodesta 1904 lähtien. Lopuksi Pikkupojat saivat riehua Aura-joen kyljessä olevassa Barkerinpuiston leikkipuistossa ja herkutella Ingmanin "sinkku"-jättistuuteilla - sinkku tarkoittaa pikkupoikien kielellä sinipaperista eli vaniljatuuttia.

Turku pisti parastaan ja aurinko paistoi ja lämmitti. Mummi, Ukki ja Pikkupojat nauttivat.

torstai 25. toukokuuta 2017

Tyttöni mun II


Synnyit kirsikkapuiden kukkiessa Kätilöopistolla 25. toukokuuta 1983 (täällä). Kotona sinua äidin ja isän lisäksi odotti vajaa kaksivuotias innokas isosisko. Olimme nuori ja liikkuvainen perhe, ja isäsi kesäloman alettua juhannuksena pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja lähdimme parin viikon kesäretkelle Parasystävän silloiselle kesämökille Mäntyharjun Mynttilään. 

Muistan lämpimän ja aurinkoisen kesän Savossa, jolloin killittelit pikkuhousuissa hyttysverkon suojissa tissimaidon voimalla. Äiti ja isä olivat paljon varmempia ja rennompia vanhempia kuin isosiskosi alkukuukausina. Olit pienen joukon saumaton jatko - rakastettu sisko ja pärjäävä reissaaja - kuten edelleen.

Töyhtötukastani on kasvanut rohkea maailmanmatkaaja, utelias elämäntutkija ja 
luotettava kuuntelija. Kiitos kun synnyit tyttärekseni - ilokseni!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Muorilta peritty


Lämpö ja aurinko kutsuvat puutarhahommiin. Kukkapenkkien perkaaminen ja kunnostaminen sekä perennojen siirtäminen"paremmille" paikoille ja uusien lajien istuttaminen vanhojen seuraksi kasvaa keväällä intohimoksi. Ja kaupunkikodin puutarhapläntti on juuri sopivan kokoinen - ei liian pieni eikä liian iso. Puutarhasta ei malttaisi olla hetkeäkään poissa - tanssikin tahtoo jäädä kakkoseksi.

Intohimo puutarhassa hommailuun periytyy Äitimuorilta ja tuntuu periytyvän edelleen Esikoiselle, joka Vävyn mukaan möyrii jokaisen vapaan minuutin uuden mökin ympäristöä kunnostaen ja koristaen.

Ihanat vaaleanpunaiset isokukkaiset valkovuokot ovat konkreettinen perintö minulle Äitimuorin Kulosaaren kodin puutarhasta, josta hän ikääntyessään joutui viitisen vuotta sitten luopumaan.

Vuokot jatkavat upeaa kukintaansa kaupunkikotimme puutarhassa. Syksyllä aion siirtää pari kukkaa myös isäni haudalle Leposaareen...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Vihreä - arjen lumooja

Viehko käenkaali

Suomen keväistä luontoa on vaikea pistää paremmaksi. Olin viime viikolla Etelä-Ranskassa, jossa luonto elää jo värikylläistä kesää lumoten kauneudellaan (täällä). Mutta kyllä Suomen kevääseen heräävä luontokin lumoaa. Ehkä arkisemmin ja vaatimattomammin, mutta lumovoimaltaan se yltää samaan.

Rakastan Suomen kevään vihreää vehreyttä. Lukuisat vihreän eri sävyt ja nuppuisten lehtien muuttuvat muodot ilahduttavat ja kiehtovat keväästä toiseen.

Kiehtova ja salaperäinen saniainen sekä nuppujaan piilotteleva kielo

Tummanvihreä ja voimaskasvuinen nokkonen sekä terhakka korte

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ranskan tuomisia


Viimeksi Siskon luona vieraillessa pakkasin matkalaukkuun pääosin kesävaatteita. Silloin sattui koleat ilmat, ja palelin. Nyt päätin ottaa mukaan Suomessa käyttämiäni kevätvaatteita sekä villa- ja toppajuttuja. Tällä kertaa lomapäiväni olivat Etelä-Ranskankin mittapuun mukaan tavallista lämpimämpiä eli joka päivä oli yli 25 astetta. Ja taas oli matkassa väärät vaatteet.

Sainpahan hyvän tekosyyn ostaa pari ihanaa uutta kesävaatetta. Heti ekana aamuna ostin Cannesin kauppakujalta näköiseni vaalean ja ohuen pellavajakun. Kallis, joten hinta jääköön salaisuudeksi, mutta ihanaakin ihanampi. Sisko hehkutti, että selkäpuolen rypytys tuo kivaa täyteläisyyttä luihulle (= rinnattomalle) ylävartalolleni. Puin jakun heti päälle, ja se sai kehuja Siskon leidiseurueelta (täällä).

Fayencen markkinaretkellä (täällä) ostin sivukadun pikkuruisesta kenkäkaupasta paksupohjaiset, tosi pehmeät ja taipuisat nahkasandaalit, joissa oli sopivasti kiiltävää pintaa - lakeria - ja "timantteja". Alessa maksoivat vain 50 euroa! Ovat tosi mukavat ja tukevat jalassa - ovathan tarkoitettu kylän naisille mukulakivikävelyyn, kuten Sisko totesi.

Markkinoilta oli "pakko" ostaa lämpimän veden helmistä punottu, pitkä monivärinen helminauha. Koska sen värit sopivat täydellisesti kesäasujeni värimaailmaan, ja se maksoikin "vain" 35 euroa. Puhelias, mukava (ja kaunis) naismyyjä kehui Siskolle Cotignacin kylän viikkomarkkinoita lähialueen parhaiksi ja kylää muutenkin vierailun arvoiseksi. Sinne seuraavalla reissulla!

Ostaminen on kivaa - häpeä tunnustaa...


perjantai 19. toukokuuta 2017

Ruusulinna

Aamupalaterassin oranssi komistus

Siskon ja Miehensä Ranskan kodin ruusutarhaa ei voi kuin ihailla vuodesta toiseen (täällä). Kolme keväistä ja helteistä - hyvä tsäkä, sillä lähtöaamuna satoi - päivää kului vauhdilla, eikä mummi tällä reissulla paljoa malttanut ruusutarhassa pysähtyä. Toki sen verran, että tuli todettua kaiken olevan paikallaan ja ojennuksessa - eikä ruusulinnan lumovoima ole kadonnut.

Ruusuiset ajatukset ja tunnelmat toin mukanani kevättä lupailevaan Suomeen. Ja aurinkoisen mielen. Eli loma teki tehtävänsä..

Sivuportin kukkimista aloitteleva köynnöshortensia

Takapihan poimimista odottelevat makeat kirsikat

Suomen kesästä muistuttavat hentovartiset kissankellot

Makuuhuoneen ikkunan edustan monikerroksiset ruusut

torstai 18. toukokuuta 2017

Mukavat markkinat

Kuvauksellinen Tourrettes

Tukku tuttua, sopivasti sekoilua, kasa kaunista. Ja hippu hengailua. Sellainen oli torstaipäivä Siskon kanssa. Eilen vielä suunnittelin, että naapurikylän tämänpäiväisten markkinoiden jälkeen ajetaan autolla toista tuntia Nizzan taakse tutustumaan paronitar Ephrussi de Rothschildin sata vuotta sitten rakennuttamaan valtavaan rantahuvilaan (täällä). Mutta mummi muutti suunnitelmia - taas kerran.

Illalla nimittäin huomasin, että Suomi-Usa -kuolemanpeli alkaa tänään neljän jälkeen, jolloin olisi paras olla takaisin Huvilalla. Paronittaren huvila sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Lyhentyneestä ohjelmasta huolimatta päivästä tuli mukava ja herkullinen.

Aamupäivä kului tutuilla markkinoilla Fayencen kylässä, josta löysimme yllättäen kivan ja kauniin kävelyreitin saman kukkulan toisella reunalla sijaitsevaan Tourrettesin kylään. Ja Fayencen kylästä löysimme pikkuriikkisen Le 8 -nimisen ravintolan, jota isännöi seurallinen ja hullutteleva aviopari. Viihdyimme Siskon kanssa loistavasti viisipöytäisessä ravintolassa, jossa isäntä-kokki maustoi ruokaisan ceasar-salaatin ruokapöytämme vieressä kasvavilla yrteillä ja emäntä kirjoitti kynällä kuittiin kittos. Tänään jaksoimme salaatin jälkeen tilata myös jälkkäriä. Onneksi, sillä vaatimattoman näköinen sitruunajuustokakku oli ihanan kostea ja maukas. Le 8 jätti hyvän mielen - pitänee palata selvittämään nimen alkuperä.

Torilta ostettiin paikallisia aprikooseja ja yksi iso musta tomaatti. Ja nahkakengät, joista sananen myöhemmin.

Sisko ja Olivette

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Unikkopeltoja ja tryffeleitä


Keväinen päivä Etelä-Ranskassa kului ranskalaisen laiskasti. Siskon toimiessa kuskiessa hurautettiin aamupäivällä Seliansin hiljaiseen ja idylliseen pikkukylään - prinsessojen tapaan, sillä Englannin prinsessat Diana ja kälynsä Fergie lomailivat kylässä 1996. Matkalla ihailtiin maalauksellisia unikkoniittyjä ja pysähdyttiin välillä pastislasilliselle - Siskon edellisviikon leidiystävien innoittamina.

Syötiin pitkään ja perusteellisesti täpötäydessä Cannesin sivukadun ulkoravintolassa - tutussa DaLaurassa (täällä), jossa omistajarouva tervehti poskisuudelmin. Tryffelillä maustetun alkusalaatin jälkeen Siskolle hummeriravioleja ja minulle simpukkapastaa, minkä jälkeen jälkkäriksi mahtui enää pikkuespressot.

Loppupäivä lorvailtiin filmiväen valtaamassa, helteisessä Cannesissa, jossa tänään alkoi 70. filmifestivaalit. Ja mummi löysi pari ihanaa pellavaista kesävaatetta...

Tuoreita tryffelin siivuja lehtisalaatin kera. Hyvää oli, mutta orvokki jäi syömättä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Alppien yli lämpöön


Kuudelta Vantaalle, kahdeksalta koneeseen, yhdeltä lounaalla Cannesin rantaravintolassa neljän suomalaisleidin kanssa ja kuudelta leivoskahveilla Siskon upeassa puutarhassa (täällä). Näin alkoi Mummin kolmipäiväinen kevätloma Siskon ja miehensä Ranskan kodissa.

Ensimmäinen päivä puristi kaikki mehut, mutta aurinko paistaa ja ruusut kukkivat...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hälyä pakoon


Lontoontyttö muutti pari kuukautta sitten työn perässä Bangkokiin. Onneksi ilmaiset skypet ja wachup-puhelut toimivat eikä viiden tunnin aikaerokaan pahasti häiritse. Toista oli 1990-luvulla, jolloin Tyttö vietti vuoden vaihto-oppilaana Kaliforniassa. Tuntuu oudolta, että vielä silloin yhteydet kaukomailla asuviin sukulaisiin ja ystäviin olivat lankapuhelimien ja kirjeiden varassa!

Asuttuaan pitkään ulkomailla Lontoontytöstä on tullut rohkea seikkailija ja ennakkoluuloton matkustaja. Uuteen asuinpaikkaan asetuttuaan hän löytää nopeasti mielenkiintoisia paikkoja, joita vapaapäivinään koluaa.

Äitienpäivänä Tyttö lähetti kuvia Ko Kretin "viidakkosaarelta" parin kymmenen kilometrin päässä Bangkokin suurkaupungista. Ko Kret on Bangkokin läpi virtaavan Chao Phraya -joen mutkiin piiloutuva, kilometrin levyinen ja kahden kilometrin pituinen saareke, josta pikkuravinteleiden ja turistikauppojen lisäksi löytyy kuulemma "luontopolkuja", joihin voi tutustua joko jalan tai vuokrapyörillä.

Ko Kret voisi mahtua turvallisuushakuisen mumminkin matkaohjelmaan...