tiistai 27. syyskuuta 2016

Missä ruska?


Ei taideta saada ruskan värejä tänä syksynä ollenkaan. Ei ainakaan täällä Salon seudulla. Tuntuu että puiden lehdet joko varisevat kuivuneina maahan tai jotenkin vain käpristyvät pystyyn rumasti ruskettuen. Ei tietoakan koivujen heleästä keltaisesta tai vaahteroiden loimuavasta punaisesta.

Maaruskakin näivettyy lähinnä yksittäisiksi punakeltaisen läiskiksi tai lilan pitsikuvioksi. Pääosin varvut ja muu aluskasvillisuus kuihtuu pystyyn. Onneksi ruskean joukosta pilkistää vielä useita syyskukkia: pontevia harakan- ja kissankelloja, terhakkaita kannusruohoja ja kauniin keltaisia pystypäisiä syysmaitiaisia.

Aamuyö meni Hillarya ja Donaldia ihmetellessä - punapukuinen panssarinainen ja töyhtötukkainen hölösuu vastakkain.


maanantai 26. syyskuuta 2016

Syyskuu

Tyttöni mun III


Synnyit sateisena yönä 26. syyskuuta 1986 Parasystävän jännittäessä kanssani (täällä).
Ukki huiteli työmatkoilla valtameren takana luottaen naisten selviytymiseen.
Ei vielä silloin ymmärrätty, mitä menetimme kun Ukki missasi synnyinhetkesi...

Kahden isosiskon ja kahden pikkuveljen välissä kasvoit
sosiaalisesti herkkävainuiseksi, omatoimiseksi nuoreksi naiseksi.

Kiitos kun tulit elämääni, Tyttö Tietäväinen!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ruusuja Pavilla

Torstaina Maija Astikainen (täällä) järjesti Pavin tanssilavalla erikoistreenit. Kolme tuntia tangon, rumban ja foksin jatko-opetusta elävän musiikin säestyksellä. Paikalla oli upeaääninen Kyösti Mäkimattila pianistin ja haitarinsoittajan kanssa. 

Juhlapukuinen Maija yllätti satapäisen porukan tarjoamalla alkuun kaikille kuohuviiniä. Tilaisuus oli juhlavampi kuin olin kuvitellut - ja osa porukasta oli tiennyt pukeutua paremmin. Onneksi minä ja muut tavallisiin tanssitreeneihin varustautuneet sulauduimme ongelmitta juhlajoukkoon. Välillä tosin huvitti tai jopa nolotti tanssia treenivaatteissa tummapukuisten krakamiesten kanssa. Kyselin assareilta, mutta mitään merkkipäivää ei juhlistettu... Tanssikansan iloksi kuulemma vain järjestetty - tiedä häntä...

Sopimattomasta pukeutumisestani huolimatta oli ihanaa tanssia osaavan laulajan säestäessä ja jatkotason taitavien viejien ohjatessa. Seuraamistani tosin ajoittain häiritsi se, että jännitin itseäni selvästi parempia viejiä, ja katosin osaamattomuuteni lietsomaan häpeäntunteeseen ja vähäinenkin tanssitaitoni tuntui katoavan. Rento seuraaminen oli välillä tipotiessään. Varsinkin kun yhden viejän kanssa tanssittiin aina vain yksi lavakierros eli juuri kun hitusen aisti miten tämä tanssija liikkuu, niin tanssipari vaihtui. Lopussa vaihdot onneksi harvenivat, ja silloin pystyin hetkittäin rentoutumaan ja antautumaan musiikin vietäväksi...

Väliin kohdalle osui kursseilta tuttuja viejiä - taitaviakin - joiden kanssa en jännittänyt, koska he tasan tiesivät tanssitaitoni. Kaikesta jännityksestä ja ajoittaisesta häpeästä huolimatta kiva ilta!

Illanpäätteeksi Maijalla oli vielä yksi yllätys. Naiset komennettiin käytävään, ja hetken päästä takaisin saliin jatkamaan rumbaa vuorossa olevan parin kanssa. Ihmettelin miksi parini tanssi pitkään vain perusaskellusta pitäen minusta kiinni ainoastaan yhdellä kädellä. Ehdin jo kehitellä "olen niin huono, että viejä ei viitsi edes yrittää kuvioita kanssani"... Kunnes parini halasi minua iloisesti ja ojensi selkänsä takana piilottamansa ruusun! Ja saman tekivät kaikki muutkin viejät - kaikki naiset saivat ruusun kiitokseksi illasta!

Kun parini käsi vapautui ruususalaisuudesta, hän ohjasi minua lukuisiin rumbakuvioihin. Ja minä osasin seurata iloisena ja helpottuneena. Eli osa - peruskuviot osatessa isokin - osaamisesta on korvien välissä...

Venytetty sauna


Mökin rantasaunan laajennusta on suunniteltu monta vuotta. Viime syksynä urakka viimein aloitettiin ja tänä syksynä saatiin lähes loppuun - ulkopaljua uupuu. Yli 30 vuotta ollaan saunottu ja peseydytty sähköttömässä saunassa, kannettu kesällä vedet järvestä ja talvella kaivosta. Tarvittaessa lyhtyjen ja kynttilöiden valossa. Hyvin on pärjätty niinkin. Remontin myötä saunassa on nyt sähkövalot, erillinen pesuhuone ja juokseva lämmin vesi. Luksusta!

Yllä tänään otettu kuva ja alla kuva viime syksyltä remontin alkaessa. Saunan eteen ja ympärille on rakennettu isompi terassi ja oikealle - käytävän toiselle puolelle - kokonaan uusi pukuhuone. Valokuvia vertaamalla tosin näyttää, että vanha sauna olisi vain lyöty lyttyy tai kuvaa käsitelty venyttämällä...

torstai 22. syyskuuta 2016

Orvokin kaa

Eilen vihdoin tavattiin. Orvokki, joka päivittää ahkerasti sekä Villit askeleet -tanssiblogia (täällä) että Orvokki4you-valokuvablogia (täällä), seisoi tummana ja nättinä Pavin kahvilan edessä reilusti ennen keskiviikkotanssien alkua kuten olimme sähköpostilla sopineet.

Orvokki oli vihjannut että hänellä on tummaa yllään, joten tumma-asuisen ikäiseni naisen pyöriessä viiden metrin päässä, äkkäsin heti, että tuon täytyy olla Orvokkini. Vaikka emme edes valokuvaa olleet toisistamme nähneet. Hihkaistessani Orvokki käänsi päätään: " Inna?" "Jees", ja yhteinen sävel löytyi heti. Juttua riitti blogeista, tansseista ja liikakiloista sekä pähkäilyä "tuoltako oikeasti näytät..."

Ennen varsinaisia tansseja oli 45 minuuttia opetusta - Jorma Tulosen hitaan valssin jatkotunti. Ensi kertaa olin Tulosen opissa - ja Pettymys. Opetus oli sekavaa ja välinpitämätöntä, eikä mielestäni vastannut jatkotason vaatimuksia. Treenaajissa oli useita parittomia naisia, mutta silti ei parinvaihtoa - liekö unohtunut. Taisi jäädä viimeiseksi Tulosen tanssitunnikseni...

Kun kumpikin Orvokin kanssa jäimme ilman harjoitusparia, päätimme treenata yhdessä Orvokin viedessä. Askeleemme sopivat yhteen ja kemia toimi, mutta Orvokin oli minua lyhyempänä vaikea nähdä eteemme joten törmäyksiltä ei vältytty. Sorry, tanssikaverit!

Ja sitten itse tanssit vuoden tangokuninkaan Marco Lundbergin tahdittamana. Väkeä tavallista vähemmän, joten oli hyvää tilaa tanssia. Miehiä yllättävän paljon - vaikka osa näytti ainakin alkuillan seisoskelevan vain kahvilan puolella - joten mummitkin pääsivät useasti tanssimaan.

Kivointa illassa oli energisen Orvokin tapaaminen. Toiseksi kivointa oli huomata, että pystyn nykyään jo aivan rauhallisena odottamaan hakijaa naisrivistössä - joskaan en vielä osaa rynniä etummaiseksi - ja jos hakijaa ei kuulu, en enää koe olevani maailman huonoin enkä hylätyin kuten vielä vuosi sitten (täällä).

Kiva ilta, vaikka iltaunisena lähdinkin aikaisin. Seuraavalla kerralla yritän jaksaa naistenhakuun asti...

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Isovanhemmat


Äitimuori ja vuonna 1984 kuollut isäni iloitsevat kanssani
Lontoontytöstä loppukesällä 1983.

tiistai 20. syyskuuta 2016

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kuvat takaisin

Elokuun lopulla googlePhoton siirtotoimet (?) kadottivat vuoden kuvat blogistani (täällä). Lukemattomien sähläysyritysten ja poikieni neuvojen jälkeen olen viimein onnistunut palauttamaan jotakuinkin kaikki kuvat omille paikoilleen. Yksitellen - lähes 300 kuvaa! Pikku homma - kääk!

Toisaalta oli kiva katsella vanhoja kuvia, ja tulihan luettua vuoden vanhoja, omia blogitekstejäni, kun selvitin mikä kuva kuuluu mihinkin tekstiin. Kaikkea sitä on postausten perusteella tapahtunut, vaikka kuvittelen elämäni olevan tasaista mummopötköä.

Hyvä minä! Hyvä Mummi! Kun osasin palauttaa kuvat. Vähän kissan hännän nostamista...

Tomaattikeittoa


Kuulotetuista sipulirenkaista ja kaltatuista kotimaisista tomaateista se lähtee. Ja parin tunnin kuluttua lautaselle voi kauhoa sakeaa ja maukasta keittoa. Mutkikkaampi kuin kuvittelin - tylsä viiden kilon kalttaushomma - mutta kehujen perusteella vaivan väärtti.

2,5 kg kypsiä tomaatteja 
0,5 l kasvislientä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl basilikaa hienonnettuna
oliiviöljyä
1 tl suolaa
2 tl hunajaa
mustaspippuria
Kalttaa eli kuori tomaatit kiehuvassa vedessä, posta siemenet ja paloittele. Kuullota sipulirenkaat ja pilkotut valkosipulit öljyssä, ja lisää basilika. Lisää lohkotut tomaatit ja keitä sosemaiseksi. Mausta ja lisää tarvittaessa kasvisliemi tai vain kasviskuutio. Jätä hiljalleen kiehumaan - pitkään.
Nautinnon kruunaa vuohenjuustokerma, jota varten sauvasekoittimella sekoitetaan paketti pehmeää vuohenjuustoa ja desi kuohukermaa. Keitto on ohjeen (napattu jostain lehdestä) mukaan neljälle - tein kaksinkertaisena ja riitti hyvin suurperheellemme eli yhdelletoista alkukeitoksi. Jäi vielä Äitimuorille ja Poikakaverillekin ensi viikoksi. 

Olen hurahtanut keittoihin. Vuosia olemme syöneet Ukin siskonmakkara- ja lohikeittoja. Juustoinen kesäkeittoni on perheemme klassikko (täällä) ja Mysi Lahtisen kukkakaalikeitto uusi herkku. Nyt listaa jatkaa loppukesän tomaattikeitto.