lauantai 20. huhtikuuta 2024

Vastatuulessa Tallinnassa


Ainoaksi Tallinnan illaksemme olin varannut meille kolmelle mummille (täällä) pöydän Mantel & Korsten -nimisestä ravintolasta. Pääsyinä valintaani olivat uusi tuttavuus, maininta netin suosituslistoilla ja sijainti vanhassa rakennuksessa Kadriorgin puistossa. Ja olisi hyvä ”tekosyy” käydä myös muualla kuin tutussa Vanhassakaupungissa :)

Parasystävä oli tutkinut suosittamani ravintolan lyhyttä ruokalistaa ja viestitti minulle, että lista ei vaikuta kovin kiinnostavalta ja että pitkä matka Kadriorgin puistoon vaikuttaa liian haastavalta. Hyväksyin hänen vastaväitteensä. Ensinnäkin luotan ystäväni ruokamakuun ja lähes aina osuviin ravintolavalintoihin sekä tiedän hänen polvi- ja lonkkahaasteensa (joskin luulin niiden jo vähän hellittäneen). Ja suostuin ravintolan vaihtoon mukisematta. Ja jääpähän Kadriorgin puisto minulle syötiksi seuraavaan ihka omaan Tallinnan matkaani :)

Parasystävän ravintolavalinta Controvento sijaitsi Vanhassakaupungissa Katariinankujalla (Katariina Käik), vain lyhyen kävelymatkan päässä hotellistamme. Tämä Tallinnan vanhin italialainen ravintola oli avautuessaan 1994 ensimmäisiä neuvostovallan jälkeisiä ”länsimaisia” ravintoloita Tallinnassa. 

Contravento osottautui nappivalinnaksi - pienellä kujalla vanhassa kivitalossa oleva sokkeloinen ja kaikinpuolin mukava paikka. Ihana, asiansa osaava tarjoilija ja herkullinen ruoka. Ja pitkä ruokalista, jossa oli Parasystävän toivomaa valinnan varaa. 

Minä pitäydyin kuitenkin katkaravuissa, jotka ravintolassa (onnekseni) osattiin valmistaa. Äyriäisen liha ei ollut yhtään ”sitkeää” eikä ”puumaista”, vaan upean pehmeää, mutta kiinteää - ja tietty maukasta. Alkupalani katkaravut uivat voi-, chili- ja valkosipulikastikkeessa, joten kastiketta riitti dipattavaksi ravintolan hyvään ja tuoreeseen leipään - joka oli leikattu riittävän paksuiksi viipaleiksi :) 

Pääruoaksi valitsimme molemmat Parasystävän kanssa mausteisia katkarapuja kermaisen linguine-pastan kanssa.Myös ystävämme Ina nautti pääruoastaan, joka oli paistettua vasikanmaksaa venetsialaiseen tapaan ja papuja anjoviksen, valkosipulin ja sitruunan kanssa.

Ja herkkua olivat kaikki :) Ruoka-annokset olivat niin suuria ja täyttäviä - ja hyviä - etten edes minä enää jaksanut edes ajatella jälkiruokaa.

Ruokailu Controventossa kruunasi lyhyen matkamme ja mukavan iltamme. Hyvä - ellei jopa parempi - vastaveto tai vaihtoehto Kadriorgin puiston ravintolalle. Ja Controventonhan voisi ehkä suomentaa vastatuuleksi :) Vai miten on, Parasystävä?

Alkupalaksi grillattuja katkarapuja voi-, chili- ja valkosipulikastikkeessa

perjantai 19. huhtikuuta 2024

Yksi yö


Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Tallinnassa on tullut käytyä useasti. Pääosa matkoista on ollut yhden yön reissuja, ja lukuisia keskustan hotelleja on tullut kokeiltua. Erilaisia ja -tasoisia, mutta useimpiin olen ollut tyytyväinen, ja joihinkin jopa ihastunut.

Tällä kertaa (täällä) hotelliksi valikoitui Eckerö Linen esittessä mainittu Hestia Hotel Barons, joka sijaitsi aivan Vanhankaupungin ytimessä, Suur-Karjan ja Välke-Karjan risteyksessä. Tärkein syy, miksi valitsin hotellin, oli se että sieltä löytyi kolme kohtuuhintaista yhden hengen huonetta. Valintaperusteeni kuultuaan Parasystävä pyöritti päätään, mutta onneksi myös tämä eripuolilla maailmaa matkannut ystäväni hyväksyi Baronsin - yhdeksi yöksi :) 

Hotellirakennus oli vanha - tosin kunnostettu - ja edusti viime vuosisadan alun jykevää jugendtyyliä, ja samaan sarjaan kuului myös aula- ja aamiaistilojen sekä majoitushuoneiden sisustus. Aiemmin tässä viisikerroksisessa rakennuksessa oli hoidettu pankkiasioita ja ylemmissä kerroksissa oli ollut asuntoja.

Hotel Barons ajoi hyvin asiansa, ja oli juuri sopiva majoituspaikka mummitriollemme. Rauhallinen ja lämmin. Sängyt ja vessa ok. Ja telkkarista näkyi kaikki Suomi-kanavat. Riittävä aamiainen, jossa tarjolla mm. hyvää piimäkakkua, ja mikä parasta aamupalabuffet avattiin jo kello seitsemän :)

Ja löytyihän ne portaatkin nurkan perältä suljetun - ei lukitun - oven takaa. Hissi ei ollut ainoa reitti alas ja ulos neljännen kerroksen huoneistamme, kuten alkuun luulin. Eli hätäuloskäynti oli tarpeen tullessa turvattu :)





Hotellihuoneen ikkunasta näkyi Nigulisten (Pyhän Nikolauksen) kirkon torni

torstai 18. huhtikuuta 2024

Kujia, kukkia ja kirkkoja


Ekaa kertaa sitten koronan olimme vakioreissulla Tallinnassa - Parasystävä, ystäväni Ina ja minä - kolme yli seitsemänkymppistä entistä työtoveria :) Koronan alkaessa maaliskuussa 2020 meillä oli varattuna Viron reissu huhtikuulle, mutta matka peruuntui, kuten kaikki muukin pandemian jyräämänä. 

Vasta nyt saimme järjestettyä uuden reissun, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee taas tähänkin :) Lähdimme Helsingistä eilen aamulla Eckerö Linen M/S Finlandialla ja palasimme samalla laivalla tänään iltapäivällä. Mennessä olimme varanneet laivan buffet-aamiaisen, jonka syömiseen oli harmiksemme varattu vain yksi tunti ja meidät ajettiin sanan mukaisesti ulos ravintolasta seuraavan kattauksen alkaessa. Paluumatkalla tyydyimme kuohuviiniin ja kortinpeluuseen bingobaarissa :)

Tallinna oli ihana, kuten aina - huolimatta yllättävästä takatalvesta. Onneksi olimme kaikki kaivaneet päällemme jo kertaalleen kesäsäilöön laitetut talvitamineet. Vanhassakaupungissa oli lähes aavemaisen hiljaista, mistä tavallaan nautin. Kevätkukat puistoissa olivat vasta aluillaan, mutta kuitenkin pidemmällä kuin Suomessa. 

Lyhyt reissu meni jutellessa ja nauraessa, muistellessa ja herkutellessa. Maisteltiin jopa vadelma-Margarittaa ja Vana Tallinnia - entisaikojen muistoksi. Ja ehdittiin myös kasvohoitoon ja hierontaan, Ina jopa molempina päivinä.

Kiitos riemastuttavasta seurasta, Tytöt :)

Tammsaare park eli (kirjailija A.H.) Tammsaaren puisto Viru-keskuksen vieressä

Linnamuuri platvorm eli Kaupunginmuurin näköalatasannetta


Niguliste kirik/muuseum eli Pyhän Nikolauksen kirkko ja museo

Luhike jalg eli Lyhyt jalka -kuja

keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Jäätä ja lasia


Ukin mökillä riittää ihailtavaa - niin ulkona kuin sisällä. Tällä kertaa minua kiehtoi viereisen järven jää, joka oli muuttunut jännän tummanpuhuvaksi. Ilmeisesti siksi, että se alkoi viime viikkojen lämpimien päivien jälkeen olla jo tosi ohutta. Tavallisesti mökkijärven jää sulaa lopullisesti vasta vapun tienoolla yhdessä vuorokaudessa.

Sisällä jäin taas hetkeksi ihailemaan - ja muistelemaan - Ukin nuorena miehenä ostamaa paria sinistä pikkumaljakkoa. Yksi, jo osin rikkoutunut yhteiseltä matkaltamme Venetsian Muranosta ja kaksi kesäretkiltä Fiskarsista.

Lokitkin olivat saapuneet mökille - tavallista aikaisemmin. Ja istuskelivat jäällä ihmettelemässä ja odottamassa jään sulamista lokkisaaren ympäristöstä. 

Lasia Fiskarsista ja Muranosta. 

tiistai 16. huhtikuuta 2024

Ruokailulasikko etenee


Ukki on asunut rakentamassaan Salon mökissä nyt tasan vuoden (täällä). Paljon on valmista ja kaunista, mutta joitakin pienempiä juttuja on vielä vaiheessa.

Terassin liuskakivilaatoitus valmistui loppukesästä (täällä), mutta pihan ja terassin väliin jäävä iso ruokailulasikko on tekeytymässä. Se valmistunee lopullisesti tulevaksi kesäksi. Hyvä, sillä vasta sen valmistuttua Ukin mökillä on tilaa ruokailla joskus suuremmallakin perheporukalla :)

Toki tähän asti on ollut mahdollista syödä ulkoterassilla ja pikkuporukalla myös sisällä - ja toki pihalla. Pihallahan tilaa riittää myös muille kuin käpytikoille, joita nytkin pihalla kiertelee ja koputtelee kaksin kappalein :)

Lasikko pihalta kuvattuna. 

maanantai 15. huhtikuuta 2024

Kuviot näkyviin


Kutomisessa pitäydyn perusjutuissa ja yksinkertaisissa malleissa, sillä tykkään onnistua :) Tämän takia en ole niin perillä kudonnan tekniikasta. Eikä se minua niin kiinnostakaan…

Joku viikko siten kuitenkin eksyin sattumalta Pariton rasa -nimisen käsityöblogin sivuille ja jäin lukemaan juttua lankadominanssista (täällä). Se tarkoittaa neuletekniikkaa, jonka ansiosta kirjoneuleessa onnistuu neulomaan siistejä kuvioita, jotka erottuvat paremmin pohjalangasta.

Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että kuviolanka eli ns. dominoiva lanka haetaan puikolle aina pohjalangan eli ns. ei-dominoivan langan alta. Asia on selitetty ja kuvattu hyvin Pariron rasa -blogissa eli jos kiinnostaa, katso tarkemmin täällä

Lankadominanssin omaksuttuani tutuista sydänsukista (täällä) tulee entistä siistimpiä - ja kauniimpia. Kiitos Pariton rasa :)

Ja valmis sukka :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Punaista kevääseen


Valkoista, keltaista ja vihreää. Vuokkoja, krookuksia ja hiirenkorvia. Kevään ensimmäisiä värejä, joiden avulla luonto alkaa hiipiä kohti kesää.

Kirkkaanpunaista luonnossa nähdään pääosin vasta keskikesällä. Kävellessäni mökin ympäristössä törmäsin kuitenkin tähän upean punaiseen sieneen. Netistä selvisi, että sieni on punamaljakas, joka kasvaa keväisin lahopuilla ja kaatuneissa risukoissa. Tällä punaisella sienellä ei ole ollenkaan jalkaa ja sen läpimitta on 1-5 senttimetriä. 

Upea ilmestys, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Sen sijaan olen nähnyt usein punamaljakkaan lajiserkkuja syksyisin esiintyviä oranssimaljakoita. 

Palatessani metsäkävelyltä huomasin Ukin mökin pihalla lisää punaista. Terhakoita sipulikukkien alkuja. Mitä lie? Ehkä tulppaaneja. Pian paljastuu :)

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Ei mikään helppo nakki

Himojen matriarkka, 2022

Kuvataiteilija Iiu Susirajan valokuvanäyttely Ei mikään helppo nakki ei todellakaan ole helppo nakki :) Lähes jokaisessa valokuvassa Susiraja on kuvannut itseänsä arkisissa ympäristöissä arkisten tavaroiden kanssa. Värikkäissä valokuvissa seisoo, istuu tai makaa lihava nainen, joka totisena tapittaa katsojaa suoraan silmiin. Outoihin tilanteisiin asettuneena ja usein vähäpukeisena. 

Alkuun katson Susirajan itsestään ottamia valokuvia vaivaantuneena ja hämmentyneenä. Ja yritän olla tuijottamatta kuvissa näkyvän naisen roikkuvia vatsanpeitteitä tai pallomaisia jalkapöytiä. Eihän se ole sopivaa - tuijottaa…

Sitten katseeni kiinnittyy naisen intensiivisiin silmiin. Ne tuntuvat sanovan: ”Katso silmiin. Katso silmiä. Katso. Katso.” Iiu Susiraja kertookin Kodin kuvalehdessä kymmenen vuotta sitten julkaistussa artikkelissa, että juuri tämä on hänen ainoa toive ihmiselle, joka katsoo hänen kuviaan - katso silmiin (KK 23/2014). Toimittaja Anna Pihlajaniemen jutussa kerrotaan myös, että vuonna 1975 syntynyt Susiraja päätti kolmekymppisenä vaihtaa tavanomaisen nimensä Iiu Susirajaksi. Samoihin aikoihin hän otti ensimmäiset valokuvat itsestään - ja vuonna 2013 aloitti maisterin opinnot Kuvataideakatemiassa. 

Iiu Susiraja jatkoi itsensä valokuvaamista, pääosin omassa kodissaan. Ja alkoi vähitellen hyväksyä kuvissa näkyvän naisen - tuolta minä näytän.

Tällä tiellä turkulainen Iiu Susiraja on edelleen. Tänä keväänä hän saavutti monen taiteilijan unelman, kun hän sai oman valokuvanäyttelyn New Yorkin Modernin taiteen museoon MoMaan. Keväällä Iiun kohdalle osui myös toinen ”lottovoitto”, kuten hän kertoi HS:n huhtikuisessa Kuukausiliitteessä, eli Susiraja pääsi tammikuussa lihavuusleikkaukseen.

Vähitellen myös minä alan hyväksyä valokuvissa näkyvän naisen, ja alan nähdä valokuvien huumorin ja anarkiankin. Katsottuani taiteilijasta kuvatun esittelyvideon rentoudun lopullisesti. Videolla näen eläväisen ja nauravan Iiun, joka kertoo mm. että valokuvien nimeäminen on ollut hänelle tärkeä juttu. Kierrän näyttelyn uudelleen lukien tarkkaan jokaisen valokuvan nimen. Ja höröttelen itsekseni :)

Näyttelyssä minua puhuttelee ja koskettaa eniten noin minuutin kestävät, lyhyet videot. Yhdeksässä, yhteen huoneeseen rintarinnan asetelluissa videoissa tavoitan parhaiten Susirajan huumorin - ja myös Iiun intensiivisen katseen.

Etsin näyttelyssä Susirajan varhaisia valokuvia, joihin hän on valokuvannut äitiään. Harmikseni ne on kuulemma edellisellä viikolla siirretty varastoon, koska niitä pitää suojata liialliselta valolta.

Miten Susirajan taide muuttuu kansainvälisen suosion ja laihtumisen jälkeen? Vai muuttuuko - ja jos, niin mihin suuntaan?

Klovni yrittää olla taikurin pupu, 2018
 
Hyvästi Playboyn kansi, 2018

Tiedonnälkä, 2023

Eläintarha, 2021

torstai 11. huhtikuuta 2024

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Kaverukset Tilalla

Veljekset Bablo ja Lala tulivat Tyttärien tilalle heinäkuussa 2021 (täällä).