Katja Klovharussa

Havstulpan på Klovharun (Meritulppaaneja Klovharussa), 2025-2026

Kuvataiteilija Erika Adamssonin seurana niin Tammisaaren taidenäyttelyssä (täällä) kuin Klovharun saarella oli Adamssonin ystävä, ikätoveri ja kollega Katja Syrjä (s. 1973). Syrjän teokset keskittyvät luontoon, ja useissa näyttelyssä esillä olleissa teoksissa hän oli myös yhdistänyt kivilitografioihin itse valmistamiaan luonnonväripigmenttejä. 

Tykkäsin Katja Syrjän kivipiirroksista, joita tehdessä hän oli litografian ja kasvivärien lisäksi käyttänyt etsausta ja ompelua. Esimerkiksi Kärleksört-niminen litografia, joka kuvasi Klovharun saarella villisti kasvavaa isomaksaruohoa (Sedum Telephium), oli toteutettu tällä sekatekniikalla. Ja lopputulos oli hurmaava :)

Osassa litografioista Syrjä oli käyttänyt paperia, jonka hän oli käsin tehnyt Klovharun vesissä kasvavista levistä ja vesikasveista. Samaisesta paperista taiteilija oli työstänyt myös pöydällisen kirjeitä ja kirjekuoria. Ne olivat osa näyttelyn audioteosta Brev från öarna (Kirjeitä saarilta), joka oli toteutettu yhdessä yleisen kirjallisuustieteen dosentin Sanna Nyqvistin kanssa. 

Katja Syrjän kivilitografiat olivat kiehtova lisä Chappen taidemuseon Klovharun saarella - Toven ja Tuulikin lumoissa -näyttelyssä (täällä). Tai ei vain ”lisä”, vaan tasaveroinen kilpailija Erika Adamssonin öljymaalauksille :)

Kärleksört (Sedum Telephium) - Klovharun, 2020-2025

Erika Chappessa

Väntan (Odotus), 2025

Viime kesänä ihastuin kuvataiteilija Erika Adamssonin (s.1973) pääosin kotimuseoiden interiööreistä tekemiin maalauksiin, joissa mukavasti sekoittui mennyt ja nykyisyys (täällä ja täällä). Kun tällä viikolla huomasin, että Tammisaaren Chappe-museossa on parhaillaan esillä Erikan teoksia, viikonlopun retkikohteeni oli selvä: Tammisaari, jonne Salon mökiltä on runsaan tunnin ajomatka Mustion tai Fiskarsin kautta :)

Chappe-museon Klovharun saarella - Toven ja Tuulikin lumoissa -niminen kesänäyttely vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta. Olinhan kesällä 2018 vieraillut Porvoon ulkosaaristossa Pellingissä olevalla Klovharun kalliosaarella ja ihastunut (täällä ja täällä). Ja toki myös 2000-luvun alussa lähes 90-vuotiaana kuolleen kuvataiteilija Tove Janssonin ja hänen puolisonsa Tuulikki Pietilän saarielämä kiinnosti. Siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - että Toven taiteeseen ja elämään tuntuu nyt törmäävän monessa yhteydessä, kuten minäkin Hamin taidemuseossa (täällä) ja Arkkitehtuuri- ja designmuseossa (täällä).

Nykyään Toven ja Tuulikin entistä Klovharun mökkiä vuokrataan taiteilijaresidenssinä ja Erika on vieraillut saarella useina kesinä. Chappen taidemuseon toisessa kerroksessa oli esillä Adamssonin viime vuosina - lähinnä viime kesänä - Klovharussa maalaamia öljymaalauksia ja joitakin akvarelleja. Etupäässä Erikalle tyypillisiä sisäkuvia, jotka oli maalattu öljyväreillä alumiinilevylle ja joista saattoi tunnistaa sekä taiteilijan itsensä että Toven tai Tuulikin, ja välähdyksiä myös Erikan omasta saarimökistä Brändössä.

Erikan teosten lisäksi näyttelyssä oli esillä joitakin Tove Janssonin ( 1914-2001) omia maalauksia, kuten omakuva vuodelta 1941, ja Tuulikki Pietilän (1917-2017) pienen mökkisaaren luontoa kuvaavaa grafiikkaa. Ja tietty myös Erikan ystävän, kuvataiteilija Katja Syrjän (s.1973) saariluontoon keskittyviä taideteoksia, joista lisää huomenna :)

Sunnuntairetken arvoinen näyttely, vaikka kokonaisuus olikin vähän sekava. Kahteen näyttelysaliin oli nimittäin ahdettu Erika Adamssonin maalausten lisäksi Katja Syrjän teoksia sekä Toven ja Tuulikin itsensä tekemää taidetta.

Mutta en muista, koska olisin katunut yhtäkään museossa tai taidenäyttelyssä käyntiä. Enkä nytkään :)

I grön morgonrock I (Vihreässä aamutakissa I), 2025

Grön anorak (Vihreä anorakki), 2025

 Pieni akvarelli Adamssonin suuremmasta teoskokonaisuudesta 

En vecka på ön (Viikko saarella), 2025

Tove Jansson: Stilleben (Asetelma), 1958

Tuulikki Pietilä: Klippor (Kivikkoa), 1978

Oikealla Tove Janssonin omakuva vuodelta 1941

Rakas vanhukseni

Muru tuli perheeseemme toukokuussa 2013 (täällä), joten rakas muruseni täytti tässä kuussa jo 13 vuotta. Söpöläinen on vielä innokas lenkkeilijä ja muutenkin mielestäni hyvässä kunnossa. 

Ikä näkyy lähinnä siinä, että Murun näkö- ja kuuloaistit ovat huonontuneet ja yli puolet sen hampaista on jouduttu ientulehduksen takia poistamaan, mikä on kuulemma kääpiösnautsereiden yleinen ongelma, Ja siinä, että Muru nukkuu mielellään ja paljon ja tutustuu aiempaa rauhallisemmin vieraisiin koiriin :)

Yhdessä taaperretaan kohti vanhuutta…

Vihreä valloittaa - tai ei sittenkään

Mökin rantasaunan edessä on iso kivi, jossa tuulelta suojassa koivunlehdet ovat alkaneet jo vihertää. Ja lauantai-iltana saunan terassille sateli kevyitä lumihiutaleita. 

Kevät keikkuu, kuten joka vuosi…

Runollista ja eteeristä

Birger Kaipiainen (1915-1988): Ruususen uni, n.1945 

Kuten eilisessä blogitekstissä (täällä) kirjoitin Villa Gyllenbergissä meneillään olevassa kesänäyttelyssä Runollinen todellisuus löytyi myös useita teoksia, jotka mielestäni huokuivat runollisuutta, henkevyyttä ja eteerisyyttä :)

Tällaisina koin esimerkiksi Birger Kaipiaisen noin 30-vuotiaana keraamiselle laatalle maalaaman herkullisen Ruususen uni -nimisen teoksen ja Magnus Enckelin unenomaisen kuvauksen omasta työhuoneestaan vuodelta 1920. Sekä Tove Janssonin ihanan pastellityön Erakko, jossa tarkkaan katsoessa näki yksinäisen ihmisen soittavan huilua kallionkielekkeellä muiden ilakoidessa alempana niityllä. 

Eli paljon - kolmen blogitekstin verran :) - löysin mieleistä katsottavaa ja tutkittavaa aika suppeastakin taidenäyttelystä. Oikeastaan näyttely oli minulle juuri sopivan kokoinen yhdellä käyntikerralla omaksuttavaksi :)

Magnus Enckell (1870-1925): Taiteilijan työhuone Kilossa

Tove Jansson (1914-2001): Erakko, 1935

Naisten kuvia

Tove Jansson (1914-2001): Nainen ja gladiolus, 1938

Runollinen todellisuus -näyttelyssä Villa Gyllenbergin taidemuseossa (täällä) oli paljon maalauksia ihmisistä ja etenkin naisista - yksin tai pienissä ryhmissä. Ja tykkäsin lähes kaikista :)

Kiehtovia olivat mm. Hjalmar Hagelstamin (1899-1941) vuonna 1938 maalaamat muotokuvat Kitty Fazerista ja Moumounesta. Kitty Fazer (1905-1985) oli taiteilijan ensimmäinen vaimo, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 1927-1939. Moumoune (1918-2014) taas oli ranskalainen nainen, joka oli usein Hagelstamin mallina miehen työskennellessä 1930-luvulla Pariisissa ja josta myöhemmin tuli kuuluisa laulaja Moune de Rivel. 

Tykkäsin myös Sam Vannin (1908-1992) maalaamasta herkästä muotokuvasta 26-vuotiaasta ystävästään Tove Janssonista. Ja tietty Gyllenbergin omiin kokoelmiin kuuluvasta Helene Schjerfbeckin (1862-1946) naisen muotokuvasta sinisine hiuskoristeineen. Maalauksen nimessä mainittu Guyesin mukaan viittaa siihen, että teos on Schjerfbeckin tulkinta Constantin Guyesin (1802-1892) kuvituksesta - ranskalainen akvarellisti, jota Helene ihaili.

Lisäksi näyttelyssä oli Tove Janssonin (2914-2001) lepäävä omakuva, joka oli lainattu M&E Gallerysta Enköpingistä, josta oli myös Janssonin Nainen ja gladiolus vuodelta 1938. Toven maalauksia olen ihastellut jo joulukuussa 2024 HAMin taidemuseossa (täällä) ja alkuvuodesta sain lisää tietoa Toven elämästä Designmuseossa (täällä).

Kiinnostavia olivat myös ranskalaisen Maurice Brianchonin, sveitsiläisen Andrien Holyn ja suomalaisen Birger Carlstedtin öljymaalaukset, joissa oli kuvattu 1930-luvun naisia tanssiesityksessä, ravintolassa ja metsäretkellä. 

Näyttäytyikö 1920-40 -lukujen todellisuus Gyllenbergin näyttelysalissa esillä olleissa taideteoksissa runollisina? Runollisuuden miellän helposti eteeriseksi ja herkäksi. Näin teoksissa tätäkin, mutta paljon aistin myös (ja vain) aika arkista elämää…

On miten on, minä tykkäsin :)

Hjalmar Hagelstam (1899-1941): Taiteilijan vaimo, Kitty Fazer, 1938

Hjalmar Hagelstam (1899-1941): Moumoune peilin ääressä, 1938 

Sam Vanni (1908-1992): Tove Janssonin muotokuva, 1940 

Helene Schjerfbeck (1862-1946): Nainen ja sininen hiuskoriste, Guysin mukaan, 1940

Tove Jansson (1914-2001): Lepo (Omakuva), 1943 

Maurice Brianchon (1899-1979): Tanssijatar kukkavihkoineen, 1937 

Andrien Holy (1898-1978): Ravintolassa, 1939

Birger Carlstedt (1907-1975): Picnic, 1934 

Ihana näyttely

Jules Cavailles (1901-1977): Iso asetelma, 1942 

Villa Gyllenbergin taidemuseossa avattiin eilen syyskuuhun kestävä näyttely Runollinen todellisuus - 1920-40 -lukujen taidetta, muotia, muotoilua ja puutarhoja. Näyttely oli sananmukaisesti ihana - elämäniloa ja seesteistä arkea kuvattuna väliin voimakkain ja väliin herkin värein.

Tosin näyttelyn nimi lupasi vähän liikaa. Pääasiassa esillä oli suomalaista ja ranskalaista maalaustaidetta ja suomalaista keramiikkaa sekä jokunen kiehtova muotiluomus, mutta vain nimeksi muotoilua ja puutarhoja. Alussa näyttelyssä minulle tuli tunne, että teosten ripustelu ja asettelu oli liian ahdasta - hengästyttävää. Mutta kun kiertelin näyttelysalia rauhassa, tunne laantui eikä ”ahtaus” enää häirinnyt. 

Kuraattori Lotta Nylund kertoo, että näyttelyssä halutaan korostaa sitä, että 1920-40 -luvuilla suomalainen taide oli paljon muutakin kuin minimalismia ja funktionaalismia. Ranskasta Suomeen oli mm. Tove Janssonin (1914-2001), Birger Carlstedtin (1907-1975) ja Yngve Bäckin (2904-1990) mukana levinnyt jälki-impressionismi ja niin kutsuttu poeettisen todellisuuden maalaustyyli, jossa esittävää taidetta maalattiin runolliseen ja elämäniloiseen tyyliin. 

Tyyliin kuuluva kauneuden kaipuu näkyi myös Birger Kaipiaisen (1815-1988) keramiikassa, mistä näyttelyssä oli useita esimerkkejä. Ja muotoilijoista tyyliä näyttelyssä edusti mm. suunnittelija Paavo Tynellin (1890-1973) messinkinen kattovalaisin Lumihiutale vuodelta 1947. 

Lähes kaikki näyttelyn teokset - myös ranskalaisten taiteilijoiden 13 maalausta - olivat suomalaisista museoista ja taidekokoelmista - osa Villa Gyllenbergin omasta kokoelmasta, mutta useimmat Helsingin taidemuseosta (HAM) tai Amos Rexin taidemuseosta. Vain kolme Tove Janssonin maalausta oli lainattu ulkomailta, M&E Galleryn yksityiskokoelmasta Ruotsista. 

Ihana näyttely, jonka yksittäisistä teoksista kirjoitan lisää huomenna…

Seinällä suomalaisten ja ranskalaisten kuvataiteilijoiden maalauksia 1930- ja 1940-luvuilta. 

Birger Kaipiaisen keramiikkaa, mm. isokokoinen nimeämätön teos vuodelta 1942.

Seinällä osakopio (2021) kuvakudoksesta Toukoneito-juhla, jonka alunperin suunnittelivat

Loja Saarinen (1879-1968) ja Eliel Saarinen (1873-1950) vuonna 1932.

Vitriinissä Lontoossa valmistettu iltapuku (1928), jota käytti Gunvor Planting (1908-1996).

Seinällä Jacques Lestrillen (1904-1985) Morsiuspuku vuodelta 1945 ja

vitriinissä olevaa morsiuspukua käytti Tytti Laos (1901-1991) vuonna 1928.

Keskellä Paavo Tynellin Lumihiutale-kattovalaisin vuodelta 1947.

Oikealla Hjalmar Hagelstamin (1899-1941) öljymaalauksia ja vasemmalla 

sisustusarkkitehti Carl-Johan Bomanin (1883-1969) suunnittelema koristeellinen puusenkki. 

Sinivalkoa

Olen kaivannut vuokkoja, ja nyt tuntuu että sini- ja valkovuokot ovat puhjenneet kukkaan aivan yhtäaikaa. Menneinä vuosina sinivuokot ovat yleensä kukkineet selvästi valkovuokkoja aiemmin - leskenlehtien kanssa. Johtunee yllätyslämpimistä kevätsäistä… 

Jopa aiemmin keväällä ihmetteleväni punamaljakotkin (täällä) ovat saanee vuokoista seuraa. Ja tuttu västäräkkipari on ilmestynyt tepsuttelemaan mökin terassille… Kevättä, kevättä :)

Vaatesuunnittelijoita taidemuseossa

Helsingin Taidehallin Maamme, meidän -näyttelyssä (täällä) oli taideteosten lisäksi esillä muoti- ja vaatesuunnittelijoiden vaatteita. Näyttelyn esitetekstissä korostettiin, että mukaan valituille suunnittelijoille ”muoti näyttäytyy sekä henkilökohtaisena kokemuksena ja maailmassa olemisen tapana, että yhteiskunnallisen keskustelun paikkana”. 

Kuudentoista suunnittelijan vaatteita oli ripustettu kahden suurimman näyttelysalin keskelle. Pääosin ihan kiinnostavia luomuksia, mutta minä en osannut niistä niin innostua. Paitsi joistakin yksittäisistä vaatteista, jotka tuntuivat kivasti keskustelevan salin seinille ripustettujen taideteosten kanssa. 

Esimerkkinä maailmalla mainetta saaneen nuoren vaatesuunnittelijan Jenny Hytösen hienon herkkä metallista, nylonista ja lasihelmistä valmistettu mekko. Ja tämän vieressä Marjut Uotilan suunnittelema upea, mustasta pellavasta valmistettu takki, johon oli kasvivärjätyillä suomenlampaan villalangoilla kirjailtu Väinämöisen äiti.

Kiinnostava oli myös samaisen Marjut Uotilan toinen, polyesterityllistä valmistettu takki. Sen taakse oli sopivasti ripustettu kuvataiteilija Pauliina Turakka Purhosen (s.1971) Ex Paradiso -niminen kangasreliefi. Ja näitä täydensi vielä valurautaiset omenat, jotka olivat osa kuvataiteilija Laura Liljan (s.1975) Aamos-nimistä veistosinstallaatiota, joka jatkui ympäri taidehallia. 

Rakastan seinävaatteita, joten ihastuin välittömästi takasalin paraatipaikalla olevaan Greta Skogster-Lehtisen (1900-1994) vastikään restauroituun monumentaaliseen kuvakudokseen. Skogster-Lehtinen oli 1930-luvun johtavia tekstiilitaiteilijoita ja tämä UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmaan kuuluva, 1933 valmistunut teos kuvasi Kymin tehdasyhdyskuntaa. Upea tekstiilitaideteos täynnä historiaa ja jänniä yksityiskohtia :)

Ilmeisesti suomalaisten muotiluomusten ajateltiin täydentävän ja jopa juhlistavan suomalaisten  taidesäätiöiden juhlanäyttelyä. Osin ne sen tekivätkin - tai ainakin ne toivat eloa ja erilaisuutta perustaidenäyttelyyn, mutta…

Greta Skogster-Lehtinen: Seinävaate, 1933

Edessä Jenny Hytösen nimetön luomus vuodelta 2021 ja 

takana Maria Wolframin Drömmen on det vita (Unelma valkoisesta) vuodelta 2011. 

Marjut Uotilan Lemminkäisen äiti -niminen takki vuodelta 2026. 

Edessä Marjut Uotilan tyllitakki Death Rattle Jacket vuodelta 2025 ja 

takana Pauliina Turakka Purhosen Ex Paradiso -kangasreliefi vuodelta 2013-2014.

Lattialla osa Laura Liljan Aamen-veistosinstallaatiosta vuodelta 2005.

Nice

It’s Spring in Helsinki, too :)