Etsi kissa :)

Aurinkorannikolla näkee paljon omistajien kanssa kulkevia koiria - niin paikallisilla kuin maassa pidempään viihtyvillä ulkomaalaisilla. Kulkukoiria en ole nähnyt, mutta ainakin Fuengirolassa ja Mijaksessa törmää vapaana kulkeviin, rauhallisiin kissoihin. 

Ehkä Aurinkorannikolla on myös kulkukissayhteisöjä, mutta toistaiseksi en ole sellaisia nähnyt. Harvat vapaana liikkuneet kissat ovat kaikki olleet hyvin voivia ja hyvin hoidettuja. 

Onneksi Muru on tottunut kissoihin, eikä ala räksyttää niille. Hetken se ihmettelee, mutta jatkaa sitten muina koirina matkaansa :)

Good morning

Puutarha rinteellä

Pienestä Mijaksen kylästä löytyy yllättävän paljon mielenkiintoisia juttuja. Yksi ihanimmista on kylän tärkeimmän kirkon - Iglesia de la Inmaculada Concepcion (täällä) - ympärille rakennettu puutarha.

Puutarhassa on mukava kävellä laatotettuja ja helppokulkuisia polkuja pitkin. Hyvin hoidettujen puiden ja kukkien lisäksi voi ihailla vuoren rinteeltä avautuvia maisemia, mitä varten puutarhassa on useita penkkejä ja näköalatasanteita. Kierroksen voi aloittaa joko leikkipuiston ja kuppila/baarin takaa tai kierroksen toisesta päästä - C. Murros -nimisen kadun päästä.

Pienen ja suojaisan puutarhassa jaksaa hyvin kävellä myös helteisenä päivänä. Ja lyhyestä retkestä selviää jopa korkokengissä…

Puutarhan keskelle jää kirkko, härkätaisteluareena, lasten leikkikenttä ja kiva kuppila. 

Kävely kappelille

Mijaksen kylä (Mijas Pueblo) on Mijas-vuoren rinteessä vajaat 400 metriä merenpinnan yläpuolella noin 8 km päässä Fuengirolasta, mistä kylään pääsee helposti sekä bussilla että autolla. Ja jopa kävellen, kuten tein viime helmikuussa (täällä). Tosin linja-autoasemalta lähtevä bussi nro 122 on kätevin ja halvin matkustustapa - 1,60 euroa, joka maksetaan käteisellä kuljettajalle (täällä). Toisin kuin Fuengirolan paikallisbusseissa, Mijaksen busseissa koirat eivät ole sallittuja, joten kun matkustan kylään Murun kanssa, joudun käyttämään taksia (noin 17 e/suunta). 

Mijaksessa kävellessä ei voi olla huomaamatta ylempänä vuoren rinteessä pilkottavaa pientä valkoista rakennusta Calvarion kappelia (täällä). Se on rakennettu vuonna 1710 kylässä tuolloin vaikuttaneiden karmeliittamunkkien hiljentymispaikaksi. 

Kappeli on ehdottomasti käymisen arvoinen. Tosin se on auki ainoastaan pääsiäispaaston aikana ja silloinkin vain perjantai-iltapäivisin. Mutta pikkuruiseen kirkkosaliin voi kurkistaa kappelin ovessa olevasta pienestä ikkunasta :) 

Parasta kappeliretkessä on itse matka - kävely leveää, mutta kivikkoista polkua - ja ylhäältä aukeava näkymä Mijasin kylään ja kauas Välimerelle. Kylän keskustasta ylös kappelille on vain vajaa kilometrin matka. Suositan kävelyn aloittamista Vapauden aukiolta (Plaza de la Libertad) ylös idyllistä C. San Sebastin -katua, jonka lopussa olevat jyrkät portaat johtavat A-378-autotielle. Tien toiselta puolelta alkaa rautaristeillä merkattu jyrkkä polku kappelille. 

Kivikkoisella rinteellä ei pärjää korkokengissä, mutta muuten lyhyt kävely kappelille ei vaadi erityisvarusteita. Joten eikun menoksi…

Mijas-vuoren kävelyreitit on merkattu eri väreillä, mutta alle puolen kilometrin matka A-387-tieltä kappelille on merkattu puolimetrisillä rautaristeillä. Eli eksyminen on (lähes) mahdotonta.

Calvarion kappeli eli Ermita del Calvario - yllä ulkoa ja alla sisältä :)

Mijas-vuoren kävelyreiteistä lyhyin eli 4 km:n pituinen rengasreitti on merkattu keltaisella värillä.

Calvarion kappeli on heti kävelyreittien alussa.

Calle San Sebastian johtaa Vapauden aukiolta (Plaza de Libertad) ylös vuoren rinteelle -

ohi Secret Garden -ravintolan ja A387-autotien yli.

Kartassa ei näy loppuosan jyrkkiä portaita, jotka sokkeloivat valkoisten talojen välissä, 

kuten alla olevassa valokuvassa näkyy.

Parveke merelle

Parasta Fuengirolan vuokrakämpässä on merelle aukeava parveke. Aamuisin parvekkeelta saa seurata upeaa näytelmää, kun aurinko nousee meren horisontin takaa (täällä). Sama näytelmä toistuu päivästä toiseen, mutta silti joka päivä erilaisena ja ainutlaatuisena.

Jaksan pitkiä aikoja - aamulla, päivällä tai illalla - seistä tai istua partsilla ja vain katsella ja ihmetellä edessä aukeavaa merta ja taivasta. Seurata aaltojen liikkeitä, lokkien lentoa ja vaihtuvia tähtikuvioita. Ja tietysti pilviä, jotka saattavat lyhyessä ajassa muuttaa niin muotoaan kuin väriään. 

Erityisesti tykkään tuijottaa kuuta ja arvuutella, mistä se milloinkin nousee. Ja ihmetellä, miten nopeasti se kasvaa ohuesta sirpistä pyöreäksi täyskuuksi ja päinvastoin.

Väliin parvekkeelta saa seurata myös erityisiä luonnon näytelmiä. Kuten viikonloppuna, jolloin lyhyen sateen jälkeen taivaalle ilmestyi koko taivaan kannen ylittävä sateenkaari. Ja hetken näkyvissä oli jopa kaksi rinnakkaista sateenkaarta :) 

Kyllä meitin kelpaa…

Dalia ja Kurt Ardia

Salvador Dali: Mujer con zabato (Nainen kengän kanssa), 1969

Pablo Picasson teosten (täällä) lisäksi Mijaksen pienessä nykytaiteen museossa (CAC) on nähtävillä kymmenkunta Salvador Dalin (1904-1969) teosta - jokunen maalaus, grafiikkateos ja pienikokoinen veistos - sekä pari-kolme kertaa vuodessa vaihtuva, ulkopuolisen taiteilijan näyttely.

Helmikuun puoleen väliin asti ulkopuolisena taiteilijana on tanskalainen Kurt Ard (s.1925). Tänä vuonna sata vuotta täyttänyt taiteilija on vuodesta 1972 lähtien asunut pysyvästi Espanjassa, ja Visions of Andalusia -nimisen näyttelyn parikymmentä maalausta kuvaavatkin valokuvamaisen pikkutarkasti juuri Andalusian luontoa ja arkea 1980- ja 1990-luvuilla.

Kurt Ardin värikylläiset maalaukset olivat jopa niin realistisia, että alkuun minä luulin niitä valokuviksi :) Elämäntyönsä kuvataiteilija teki kuvittajana useissa kansainvälisissä sanoma- ja aikakausilehdissä.

Salvador Dalin töistä tykkäsin eniten Mujer con zapato -nimisestä kaiverruksesta, jota viininpunainen paspartuuri ja kultainen kehys hienosti korosivat. Sopivasti leikkisyyttä ja huumoria makuuni. Jännää katsottavaa oli myös täysin eri tyylinen värikäs litografia joutsenista, jotka heijastuivat lammen pintaan elefantteina :) Dalin teoksistahan aloin pitää vasta viime keväänä, kun katselin niitä Madridin Reina Sofia -museossa (täällä). 

Mukavaa katsottavaa sekä Dalin että Ardin teokset. Pienimuotoiset näyttelyt sopivat minulle paremmin kuin usein ruuhkaiset suurmuseot, vaikka kuuluisimmat ja tunnetuimmat taideteokset ovatkin nähtävillä vain jälkimmäisissä… 

Ardiin tykästyin ehkä myös siksi, että hänen omakuva 60-vuotiaasta itsestään toi mieleeni 58-vuotiaana vuonna 1982 kuolleen isäni (täällä). Miehen asennossa, rennossa vaatetuksessa ja tukan leikkauksessa oli jotain tutun oloista... Ja jopa tutun näköinen rannekello :)

Salvador Dali: Cisnes reflejados como elefantes (Joutsenet heijastuvat elefantteina), 1964

Kurt Ard: Chumbera soleada, 1988

Kurt Ard: Despues de la tormenta, 1988

Kurt Ard: Self portrait, 1986

Pari Picassoa

Escena erotica (Eroottinen näky), 1968

Mijaksen kylän keskustassa on runsaat kymmenen vuotta toiminut nykytaiteen museo CAC Mijas, jonka kokoelmiin kuuluu noin 400 teosta - lähinnä espanjalaisten nykytaiteilijoiden tuotoksia. Näistä runsas neljännes on Malagassa syntyneen Pablo Picasson (1881-1973) grafiikkaa ja keramiikkaa.

Pienessä museossa on kaksi kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa on Picasson teosten pysyvä näyttely, jossa tällä kertaa oli esillä kymmenkunta taiteilijan litografiaa ja kaiverrusta sekä ehkä noin 30 keramiikkateosta, lähinnä erilaisia lautasia ja seinälaattoja. Toisessa kerroksessa oli joitakin Salvador Dalin teoksia ja vaihtuvana näyttelynä tanskalaisen Kurt Ardin maalauksia, joista lisää huomenna…

Astuessani sisään museoon huomasin heti näyttelyn ainoan kookkaamman ja värikkäämmän teoksen, joka esitti Picasson toista ja viimeistä vaimoa Jacqueline Roqueta (1926-1986). Picasso tutustui Jacquilineen 1950-luvun alussa, he menivät naimisiin vuonna 1961 ja elivät yhdessä pari kymmentä vuotta - Picasson kuolemaan asti. 

Viimeisestä vaimostaan Picasso maalasi eniten muotokuvia kuin kenestäkään muusta ihmisestä. Pelkästään vuonna 1963 - jolloin Picasso oli 82- ja Jacqueline 37-vuotias - taiteilijan kerrotaan maalanneen hänestä 160 muotokuvaa. Yksi näistä lukuisista muotokuvista - tosin aika vaatimaton - oli esillä Mijaksen museossa: vesivärein tehty kuva 31-vuotiaasta, ärtyneen näköisestä Jacquelinesta.

Keramiikkatöistä tykkäsin etenkin muutamalla viivalla käsittelemättömälle punasavilaatalle tehdyistä tanssijoista sekä valkosavilautasesta, jolle picassomaiseen tyyliin oli maalattu neljä lomittaista kasvoprofiilia. 

Käymisen arvoinen, ikkunaton pikkumuseo, jossa taideteoksia sai katsella ja valokuvata sananmukaisesti omassa rauhassa. Runsaan puolen tunnin vierailuni aikana museossa ei lisäkseni käynyt ainuttakaan toista ihmistä :)

Jacqueline, 1957

Cuadrado con bailarines A (Tanssijoita neliössä A), 1971

Quatre profils enlaces (Neljä profiilia yhdessä), 1949

Pieni nykytaiteen museo CAC Mijas (Centro de Arte Contemporaneo) Calle Malaga -kadulla.

Kuutamo Costalla

Aamukuu makkarin ikkunasta

Täällä taas

Maanantaina lensin Murun kanssa kuudeksi viikoksi Espanjaan meren rannalle lähelle Sohailin linnaa Fuengirolan länsiosaan. Samaan kahden makuuhuoneen huoneistoon, jossa Ukki on viettänyt myös kaksi edellistä talvea (täällä). Miksi toimivaksi todettua vaihtamaan, vaikka se ei älyttömän kodikas olekaan :)

Heti tultuani aloin pikkuhommiin. Viereisestä verho- ja tyynykaupasta ostin värikkään pöytäliinan kympillä ja samaa sävyä olevan sohvatyynyn seitsemällä eurolla. Ja a vot, asunnosta tuli heti paljon kodikkaampi. Huomenna käyn viereiseltä joulutorilta ostamassa ison punaisen joulutähden vitosella ja lähipäivinä ajan paikallisjunalla Malagan Ikeaan, josta raahaan olohuoneeseen vielä ison maton sekä muovisen joulukuusen :)

Asunnon kohentelun lisäksi kaksi ensimmäistä päivää on kulunut lähinnä auringon kiertoa seuratessa, merta katsellessa ja kaupungin kujia kävellessä. Ja tietty ruokakaappia täytellessä - bataatteja, sipuleita, omenia, viinirypäleitä, patonkia, teetä, oliiviöljyä, Kanarian banaaneja, katkarapuja. Ja tietysti Suomi-kaupasta olen hakenut ruisleipää ja sormisuolaa…

Harmiksemme kahdelta aiemmalta vuodelta tutuksi tullut italialainen aamukahvipaikkamme La Corte Italia (täällä) on muuttanut aukioloaikojaan niin, että se aukeaa vasta puolelta päivin. Onneksi toinen aamusuosikkimme Cafe Bar Reina Ana (täällä) avataan edelleen heti seitsemän jälkeen.

Ja myös huomiseksi on luvattu aurinkoa - jee :)

Uusi pöytäliina piristää ihmeesti :)

Fuengirolan länsiosan tuttuja kujia

Cafe Reina Anan aamuherkkuja

Joulua kohti

Tonttupariskunta Punavuoren Patina -nimisen kirpputorin ikkunassa Sepänkadulla.