perjantai 10. huhtikuuta 2020

Sisko ja sen Veli

Lontoontyttö 10v ja Juniori 1v kesällä 1993. Osa rakkaistani...

torstai 9. huhtikuuta 2020

Vuodet vierivät


Mökin rauhassa olen mm. selaillut vanhoja valokuvia. Pääosin tuttuja kuvia ja tuttuja muistoja. Vuosien kuluessa samoja kuvia on tullut selailtua aiemminkin - useimmiten yksin taikka Lontoontytön ja/tai Opiskelijatytön kanssa.

Eilen löysin ihanan kuvan, jossa kävelen Alma-mummin (täällä) kanssa Siskon ja Miehensä vihkitilaisuuteen Kulosaaren kirkkoon. Tulevaisuutta luottavaisena ja innokkaana odottava 29-vuotias nuori nainen taluttaa pitkän, mielenkiintoisen ja haastavan elämän elänyttä, parin viikon päästä 90 vuotta täyttävää vanhaa, mutta määrätietoista naista. Kuva on toukokuulta 1981, jolloin odotin elokuussa syntyvää Esikoista.

Aurinkoinen ja lämmin toukokuinen lauantai. Rakastunut ja onnellinen morsiuspari. Pieni ja kodikas kirkko. Vihkipappina Simo-eno eli Äitimuorin veli (täällä ja täällä). Kuutisenkymmentä sukulaista ja läheistä ystävää. Kakkukahvit Siskon ja minun vanhempien kotona Kulosaaressa (täällä). Vanhimpien sukulaisten lähdettyä juhlia jatkettiin vielä tanssiravintelissa meren rannalla.

Juhlista jäi hyvä mieli ja mukavia muistoja. Uskotko Sisko, että siitä on jo 39 vuotta?

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Kiitos Kahdelle


Kirjoitan tätä blogia, koska tykkään kirjoittamisesta. Yksinkertaisesti.

Tykkään kirjata ylös pieniä ja suuria tapahtumia elämässäni. Eli blogini toimii eräänlaisena muistikirjana. Tykkään kertoa lyhyistä ja pitkistä matkoistani, jolloin tavallaan elän uudelleen matkan kokemuksia ja samalla tulee selvitettyä myös itselle mm. vierailemieni paikkojen historiaa.

Väliin blogikirjoitukseni toimii ”kiitospäiväkirjana”. Kirjoittaminen auttaa minua huomaamaan arkisia asioita, joista olen kiitollinen: Kukat, meri ja luonto. Käsityöt, kävely ja koira. Kirpputorit ja torit yleensä sekä puistot. Koti ja sen rauha. Mökki ja sen piha. Näyttelyt ja museot. Kirkot ja hautausmaat. Kauniit ja jännittävät rakennukset. Hyvä ruoka, ravintolat ja kahvilat - laidasta laitaan.

Väliin kirjoittaminen auttaa minua konkretisoimaan onnellisuuden isoja asioita: Lapset, lastenlapset ja perhe. Riittävä toimeentulo, joka mahdollistaa ihanan kodin ja matkustelun. Toimiva kroppa, joka puolestaan mahdollistaa intohimoisen tanssiharrastuksen.

Kirjoitan pääosin itselleni. Siitä huolimatta tuntuu tosi kivalta, kun yllättävissä paikoissa törmään ihmiseen, joka kertoo vierailleensa blogissani. Joku vuosi sitten tanssitreeneissä parikseni sattunut mies sanoi yllättäen: ”Kiitos blogista.” Käydessäni hammaslääkärissä tuttu hammashoitaja kertoi nauttivansa blogistani :):) Syksyllä Itä-Helsingin kodin naapuri tokaisi yllättäen tietävänsä, että tulin juuri ulkomailta: ”Luin blogistasi.” Kerran punavuorelaisen Kaunis Veera -vaatekirpparin myyjä mainitsi ilahtuneensa, kun olin maininnut hänen kauppansa blogissani :):) Joka kerta viittaus blogiini yllättää iloisesti, ja tuntuu tietty mukavalta.

Lopuksi erityiskiitos kahdelle lukijalle, jotka ahkerasti jaksavat kommentoida tekstejäni. Kiitos Lissu Akanvirtaa -blogista (täällä) ja Takkutukka Mummo matkalla -blogista (täällä). Itse olen laiska kommentoimaan lukemiani blogeja, mutta ilahdun jokaisesta viestistä joka blogiini jätetään.

Elämä ja jutut jatkuvat...

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Lempiblogejani III


Blogivuosieni aikana olen kahdesti kirjannut lempiblogejani - marraskuussa 2014 (täällä) ja marraskuussa 2015 (täällä). Ehkä huhtikuussa 2020 olisi jo aika päivittää tätä blogiasiaa :):)

Aiemmin kirjoittamistani blogisuosikeistani seuraan edelleen tiiviisti Itä-Suomessa asuvan Marjatan blogia, jossa eläkkeellä oleva englanninopettaja kertoo lukemistaan kymmenistä kirjoista ja vähän muustakin (täällä), ja Salon seudulla viihtyvän Ilonan puutarhaan ja luontoon keskittyvää blogia (täällä). Unohtamatta yhtä suosikkiblogiani - Katveita - jonka kaunis ja puhutteleva kieli saa minut joka kerta mietteliääksi (täällä).

Viimeisten vuosien aikana suosikkieni joukkoon on - edellisten lisäksi - noussut neljän blogin sekalainen seurakunta. Näistä ykköseksi kiilaa kirjailija Hannu Mäkelän ahkerasti päivittyvä Mutinaa-blogi, joka löytyy miehen kotisivujen (täällä) sivupalkin kautta. Omien sanojensa mukaan ”vanha” mies mutisee ihmisistä, kirjoista ja elämästä - ja luettavasti ja kiehtovasti mutiseekin.

Seuraan ahkerasti myös entisen mainosalan yrittäjän Annemarian Shampanjaa muovimukista -nimistä matkablogia (täällä). Blogi nappasi minut lähinnä siksi, että Annemaria - muiden matkakertomuksien lisäksi - kirjoittaa monipuolisesti ja kiinnostavasti Espanjan Aurinkorannikosta, jossa Ukki on parina viime vuonna viettänyt useita viikkoja/kuukausia. Ja minäkin olen lyhyemmin vieraillut.

Edellisten lisäksi olen huomannut lukevani ahkerasti Hanna Sumarin blogia (täällä), jossa hän kirjoittaa ”naistenjuttuja” ja antaa käyttökelpoisia Tallina/Viro-vinkkejä. Viime kuukausina olen jäänyt usein lukemaan myös tamperelaisen Heidi Mäkisen Ei saunaiholla -nimistä blogia (täällä). Minua viehättää äskettäin eläkkeelle jääneen lääkärin sopivan lyhyet tekstit, joissa hän humoristisesti kuvaa tekemisiään sekä teräväsanaisesti havainnoi elämäänsä ja itseään.

Ja tietty minun tulee selailtua epäsäännöllisin välein myös muita blogini sivupalkkiin keräämiäni Kivoja blogeja...

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Koronaherkkua

Savukalaa, parsarisottoa, kultamunia ja kevätsalaattia.

Tuttua ja turvallista. Onneksi edes joku pysyy entisellään :):)

perjantai 3. huhtikuuta 2020

torstai 2. huhtikuuta 2020

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Poikkeuksellista


Vakiotietolähteessäni :):) oli eilen Kimmo Rentolan kolumni, jossa hän pohdiskeli aiempia poikkeustiloja Suomessa (HS 31.3.20). Rentolan jutussa minua hämmästytti tieto, että 2. maailmansodan aikana Suomessa kuoli vain 2 000 siviiliä, kun sotilaita kuoli lähes 100 000.

Kaikkiaan sodassa kuoli yli 60 miljoonaa ihmistä, joista yli puolet oli siviilejä. Suomea lukuunottamatta lähes kaikissa sotaan osallistuneissa maissa siviiliväestöä kuoli yhtä paljon tai enemmän kuin sotilaita. Tosin Suomen kaupunkeja - puhumattakaan harvaanasutusta maaseudusta - ei pommitettu sellaisella voimalla kuin useita Keski-Euroopan kaupunkeja. Mutta silti...

Poliittisen historian professorina toimiva Rentola lopettaa kolumninsa ”Onko sellaiseen kykyä ja asennetta enää tänään?”

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Lisää lintuja


Mökillä on tullut aina seurattua lintuja, vaikka en mikään lintubongari enkä luontoaktiivi olekaan. Nykyisissä erikoisoloissa linnuilla ja luonnolla on arjessa entistä suurempi merkitys. Lintujen tarkkailu antaa tekemistä ja luonto voi korvata lähikontaktien vähentymistä - ehkä.

Talipalloilla käy päivittäin kymmeniä sini- ja talitiaisia ja viherpeippoja. Värikkäästä sinitiaisesta on tullut yksi lempilintujani - jaksan pitkiä aikoja seurata sen kauniita värejä. Myös tuttu käpytikka vierailee palloilla useamman kerran päivässä ja harmaapäätikkakin on näkynyt. Väliin lintulaudalle eksyy jokunen keltanokkainen mustarastas. Järvellä on jo useamman viikon viihtynyt kaksi kyhmyjoutsenpariskuntaa, ja viikolla näin aina yhtä kiehtovan koskeloparven sukeltelemassa sulavan jään reunaa seuraten.

Viime päivinä lintuperheemme on lisääntynyt telkkäparilla sekä kahdella kurjella, jotka kiirehtivät äänekkääseen lentoon kun koirien kanssa ohitin lähitienoon kaislikkoa. Syödessämme lauantaina mökin lasikossa silmäni kiinnittyi viereistä koivua kiertävään pieneen värittömään lintuun, joka tikan lailla nokitti puun kuorta. Sehän oli puukiipijä !! jonka vasta viime kesänä olen oppinut tunnistamaan.

Toissapäivänä jäin lyhyellä metsäkävelylläni tavoistani poiketen makoilemaan lämpimään ja kuivaan kallion koloon. Yllättävän rauhoittavaa. Ehkä seuraavaksi kokeilen puiden halaamista...

Västäräkkejä ja pääskysiä odotellessa...

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Karanteenisynttärit


Eilen kolmantena koronasunnuntaina Esikoisen keskimmäinen täytti kahdeksan vuotta. Tuttuun tapaan äiti, isä, isoveli ja pikkuveli hiipivät aamulla sängyn viereen ”yllättämään” päivänsankarin. Tuttuun tapaan sankari teeskenteli nukkuvansa, huolimatta että oli herännyt ajat sitten levottomana odottamaan yllättäjiään. Lopulta sankari sai pongahtaa sängystä Paljon on-nee-a vaan -laulun säestämänä tutkimaan lahjapakettejaan ja äidin leipomaa karkkikakkua.

Kaikki muu sankarin päivässä olikin sitten erilaista. Ei kaverisynttäreitä, ei sukulaissynttäreitä. Molemmat mummit sekä Ukki ja Pappa onnittelivat skypen kautta, kummit ja Lontoon täti facetimen välityksellä. Mutta sankaria rutistamaan pääsivät vain äiti, isä, isoveli ja pikkuveli. Ainakin isovanhemmilla rutistuskaipuu alkaa kasvaa lähes sietämättömäksi.

Ekaluokkalainen on - muiden koululaisten tavoin - heti ensimmäisenä kouluvuonnaan kohdannut muutakin uutta ja erilaista. Lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen opettelu jatkuu ilmeisesti koko kevään etänä nettiyhteyksien kautta ilman kavereita ja opettajan fyysistä läsnäoloa. Aika kovia haasteita kouluelämää vasta opettelevalle pikkupojalle.

Haleja kaikille pikkukoululaisille. Ja jaksamista heidän vanhemmilleen ja opettajille.