torstai 21. lokakuuta 2021

Taidetta ja tarinoita

Adriaen de Vriesin (n.1556-1626) patsaan takana 
Jacob Jordaens (1593-1678): Lyydian kuningas Kandaules näyttää puolisoaan Gygekselle.

Muotokuvia ja asetelmia 1400-luvulta 2000-luvulle. Pääosin maalauksia, mutta joukossa myös patsaita ja valokuvia. Yhteensä 50 merkittävää teosta - mm. Rubens, Manet ja Cranach - Ruotsin Nationalmuseumin yli 700 000 teosta käsittävistä kokoelmista, joiden pohjan muodostavat mm. sotasaaliina ja lahjoituksina saadut Ruotsin kuninkaalliset taidekokoelmat. 

Royal salute eli Kuninkaallinen tervehdys -näyttely ilahduttaa suomalaisia tammikuuhun asti Turun taidemuseon ensimmäisessä kerroksessa. Paljon kiinnostavaa ja kiehtovaa. Ei kuitenkaan ähkyksi asti, joten jaksoin tutkia yksityiskohtia ja jäädä miettimään ei-taiteellisia, ”turhia” kysymyksiä: Miksi Carl Gustavilla ei ole vihkisormusta? Minkä ikäinen aikuiseksi puettu, lapsen kasvoinen prinsessa Kristiina mahtaa olla? Miksi kuningas Kandaules näyttää alastonta puolisoaan toiselle miehelle? Miten Lucretia tuntuu niin tutulta?

Kuninkaan sormuksesta en tiedä, mutta nuori Kristiina (1626-89) on ikuistettu saksalaisen Elbfasin maalaukseen ilmeisesti 12-vuotiaana vuonna 1638 taidemaalarin työskennellessä pitkään Kristiinan äidin saksalaissyntyisen kuningatar Maria Eleonoran (1599-1655) hovimaalarina Tukholmassa.

Lucas Cranachin Lucretian tuttuus johtuu siitä, että kaksi vuotta sitten ihailin Helsingissä Sinebrychoffin taidemuseossa Renesanssin kaunottaret -nimisessä näyttelyssä Cranachin herkkiä maalauksia, mm. juuri yhtä Lucretiaa esittävää teosta (täällä). Ja tykkäsin.

Lucretia oli muuten roomalaisen mytologian sankaritar, joka tappoi itsensä iskemällä tikarin sydämeensä sen jälkeen, kun hänen aviomiehensä ystävä oli raiskannut hänet. Lucretian kohtalo on ollut suosittu aihe kuvataiteissa etenkin 1500-luvulla. Esimerkiksi Granachin työhuoneella Lucretia on ikuistettu noin 40 eri maalaukseen.

Jacob Jordaensin alastonta naista esittävä maalaus puolestaan pohjautuu tarinaan kuningas Kandauleksesta, kuningatar Nyssiasta ja kuninkaan luottopalvelijasta Gygeksestä, jotka elivät noin 700 eaa Lyydian valtakunnassa Vähä-Aasiassa. Vakuuttaakseen Gygeksen siitä, että kuningatar oli maailman kaunein nainen, Kandaules pakotti palvelijansa hiipimään kuningattaren makuuhuoneeseen ja seuraamaan tämän riisuutumista. Seistessään jo alasti kuningatar Nyssia huomasi palvelijan ja häpesi syvästi paljastumistaan. Seuraavana päivänä Nyssia kutsui Gygeksen luokseen ja määräsi tämän joko tekemään itsemurhan tai tappamaan Kandauleksen ja avioitumaan kuningattaren kanssaan. Vastahakoisesti Gyges valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, nai leskeksi jääneen Nyssian ja nousi Lyydian seuraavaksi kuninkaaksi.

Kruununprinsessa Victorian (viralliset) tarinat me kaikki taidamme tuntea. Muotikuvaaja Mikael Janssonin ”epävirallinen” valokuva 25-vuotiaasta prinsessasta tukee virallista tarinaa - tarinaa kuningatar-vastuuseen kasvavasta, nykyaikaisesta ja tyylikkäästä naisesta.

Hienoja maalauksia, joiden takaa paljastui ihmeellisiä tarinoita. Näyttelyssä nautin kiehtovista taideteoksista ja kotona jännittävistä tarinoista...

Lucas Cranach vanhempi (1472-1553): Lucretia, 1528.

Jacob Heinrich Elbfas (1600-64): Kuningatar Kristiina lapsena, 1630-luku

Alexander Roslin (1718-93): Moldavialaisprinsessa Zoie Ghika, 1777.

Mikael Jansson (s.1958): Victoria, Ruotsin kruununprinsessa, 2002

keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Selvisin Silmusta :):)


Silmu on vajaa neljän kilometrin rengasmainen luontopolku Luonnonmaan saarella Naantalissa. Lähellä presidentin kesäasuntoa Kultarantaa, joten ei tiedä vaikka pipopäiseen Sauliin tai Jenniin törmäisi :)

Hyvin merkitty, leveä polku vaihtelevassa maastossa. Sopivasti mäkiä ja kivasti kallioita. Väliin vastaan tosin tulee kiviä ja valtavia juurakoita, joten kävellessä pitää tarkkailla maata ja astella tanakasti välttääkseen liukastumasta. Mutta ei paha - lonkkakivusta toipuva mummikin selvisi loitavasti. Ja nautti sydämensä pohjasta. 

Lenkin keskivaiheilla kiva näköalakallio ja loppupätkältä löytyi hyvä laavu tulentekopaikkoineen. Eli ainakin lasten kanssa kävellessä makkarat kannattaa pakata mukaan.

Nivelrikon aiheuttama kipu taitaa tällä kertaa olla pääosin voitettu - jepulis jee. Patikoin neljän kilometrin maastolenkin vaivatta, eikä edes jälkisärkyjä. Olen äärettömän tyytyväinen ja onnellinen. Toiveissani oleva kympin kierros tuntuu yhä realistisemmalta :)


Sammalia en voi ohittaa ihailematta...

Upea maisema puolenvälin näköalapaikalta :)

Vihreä silmukka, joka lähtö ja paluu on Haijaisten parkkipaikalla.

tiistai 19. lokakuuta 2021

maanantai 18. lokakuuta 2021

Parhaat tohvelit


Tulin Tyttärien Tilalle viikoksi suoraan Punavuoresta, joten mökkitossut olivat Ukin mökillä Salossa, eikä mummin matkassa. Tyttärien asunto on vanha maatila, jossa - kuten Salon mökilläkin - lattia hohkaa kylmää, lukuun ottamatta kesähelteitä. Tarjetakseni Tilalla tarvitsen tohvelit, ja mieluiten juuri nuo Salon mökillä olevat ikiomat suomalaiset Ainot :)

Kun tulen Tilalle milloin Hesasta, milloin Salosta ja milloin mistäkin, päätin ostaa Tilalle ”omat” ainot. Opiskelijatyttö soitti Naantalin kenkäkauppaan ja kyseli Ainoista. ”Meillä ei ole Ainoja, mutta löytyy hyvät italialaiset tohvelit”, selosti innokas ja ystävällinen myyjä puhelimessa. 

Palelevat jalkani tarvitsivat tossut, joten päätimme ajaa Naantalin keskustan kenkäkauppaan. Yllätyksekseni nuo myyjän suosittamat italialaiset FlyFlot-merkkiset tohvelit osoittautuivat erinomaisiksi - riittävän leveä lesti, hyvä ulkopohja ja lämmin huopapäällinen. Kaikkinensa kevyet ja miellyttävät kengät, joissa pestävät ja vaihdettavat ohuet pohjalliset - 69 euroa.

Nyt Ukin mökillä Mummia odottavat tutut ja turvalliset Ainot ja Tyttärien Tilalla uudet ja mukavat FlyFlotit. Kylmä ei pääse yllättämään kummassakaan paikassa :)

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Uusi ystäväni


Opiskelijatyttö hankki pari viikkoa sitten Koiran. Viisikuukautinen Dora on hyvin kotiutunut ja sopeutunut Merimaskun Tilan elämään, ihmisiin ja muihin eläimiin. 

Kiltti ja tottelevainen koira, josta lyhyessä ajassa on kehkeytynyt kaikkien lemmikki. Opiskelijatytön lenkkikumppani, kissojen leikkikaveri ja määräilevän Kille-pässin säyseä alamainen :)


lauantai 16. lokakuuta 2021

Dora ja Pablo

Villivuoren valloitus


”Kokeillaanko kestääkö lonkkasi kapuamisen Villivuorelle?”, kysyi Opiskelijatyttö ensimmäisen Merimasku-päiväni aamulla. Selvitettyäni, että reissu on edestakaisin yhteensä vain runsaat kaksi kilometriä, suostuin innoissani.

Villivuori on Otavan saarella Merimaskussa oleva kallioylänköalue, jonka korkein kohta on noin 60 metriä meren pinnan yläpuolella. ”Vuoren” laelta löytyy osittain peittoon kasvaneen maiseman lisäksi kaksi pronssikautista hautakiviröykkiötä. Merimasku-Seura on Naantalin kaupungin saaristolautakunnan rahallisella avustuksella kunnostanut tämän vanhan ”nähtävyysreitin”. Ja onnistuneesti. 

Villivuoren luontopolun kunnostustyöt valmistuivat kuukausi sitten eli syyskuussa 2021. Polku on siistitty ja ”putsattu” hienosti ja opasteet merkitty näkyvästi ja selkeästi. Polun varrella on myös hyvät opastaulut, joissa sopivan lyhyesti kerrotaan alueen luonnosta ja eläimistä. 

Kallioinen, mennessä kevyesti nouseva ja palatessa sopivasti laskeva kävelypolku, josta lonkkakivusta toipuva mummikin selviää vaivatta - ja tykkää :) Eli luontopolku, joka sopii rauhalliseen luontokävelyyn niin eläkeikäisille kuin lapsiperheillekin :):) 

Ruskaa juolukoissa

Hyvin viitoitettu :)

Polku lähtee Koverintieltä ja auton voi jättää Koverintie 330 kohdalla olevalle levennykselle.

perjantai 15. lokakuuta 2021

Aamu Tilalla


Olen vajaa viikon Tyttärien Tilalla Merimaskussa, eikä ensimmäinen eli eilinen aamu olisi voinut paremmin alkaa. Lähes joka-aamuinen hurmaava usva lymysi viereisen järven ja peltoaukean yllä. Ensimmäinen hento kuura verhosi pihan nurmikkoa, pikkulinnut olivat aloittaneet äänekkään aamusirkutuksensa ja joutsenet selvittivät kurkkuaan järven poukamassa. Syysauringon ensimmäiset säteet kiirivät valaisemaan lähes pilvetöntä taivasta.

Aamu Tyttärien Tilalla kiehtoo riippumatta vuodenajasta. Kevään, kesän ja syksyn aamut on nyt nähty. Talviaamu on vielä kokematta :):)
 

torstai 14. lokakuuta 2021

Lokakuun ilo


Eilisellä Muru-kävelyllä hämmästyin iloisesti upeaa kukka-asetelmaa, johon törmäsin Punavuoressa Jääkärinkatu 9:n edessä. Pysähdyin ihailemaan - ja nauttimaan hyvinvoivista (vielä lokakuussakin) kukista.

Kiitos tuntemattomalle kukkien hoitajalle toiselta kukkien rakastajalta :):)

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Mägi Emmassa

Konrad Mägi: Meditaatio, 1915-16.

Virolainen taidemaalari Konrad Mägi (1878-1925) kuoli elokuussa 1925 alle 50-vuotiaana Tarton mielisairaalassa, jonne hänet pari kuukautta aikaisemmin oli toimitettu itselleen ja ympäristölleen vaarallisena. Merkittävä osa Mägin säilyneistä maalauksista eli 150 teosta on esillä Espoon Emmassa olevassa Maalauksen arvoitus -nimisessä näyttelyssä.

Tykkäsin Mägin väritäytteisistä ja leikittelevistä maisemista, joissa kuvattiin mm. Viron ja Norjan luontoa ja Italian katunäkymiä, sekä jännittävistä, lähinnä naisia esittävistä muotokuvista. Harmikseni minulta meni näyttelyssä ohi, mistä näyttelyn nimi - Maalauksen arvoitus - juontaa. Yleensä kaiken tietävästä netistäkään en onnistunut löytämään tähän vastausta. Jäin käsitykseen, että nimi viittaisi Mägin Meditaatio-nimiseen maalaukseen, jolle on annettu myös nimi Nainen maisemassa. Mutta en ole varma...

Tiistaina puolen päivän jälkeen Emmassa oli yllättävän paljon kävijöitä - etupäässä nuorekkaita :) eläkeikäisiä pariskuntia ja naisia - yksin tai kaverin kanssa. Minä olin tällä kertaa yksin, ja huomasin kaipaavani kaveria, vaikka monesti tykkään tutkia museoita ja näyttelyitä yksinkin. 

Konrad Mägi: Venetsia, 1922-23

Edessä Alide Asmusin muotokuva (1912-13) ja takana Rouva Menningin muotokuva (1915-16)


”...kun sielun täyttää elämän ikuinen kärsimys, 
tarjoaa taide meille sen, mitä elämä ei voi antaa. 
Vain taiteessa, omassa luomisessa, voi löytää rauhan.” 

Ote 29v Konrad Mägin kirjeestä nuorelle suomalaiselle ystävälleen August Vesannolle 1907.