sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Reitin varrella

Helsinginniemenpuistikko

Koira on hyvä kävelyttäjä. Joka päivä ja joka säässä on mentävä. Tai sanoisinko ennemmin, että koira näyttää esimerkkiä: ylös, ulos ja lenkille.

Kävelen Murun kanssa paljon samoja reittejä - pääosin Etelä-Helsingin alueella, mutta joka kerta äkkään jotain uutta jännää ja/tai kaunista. Jänniä valoja ja varjoja, kauniita rakennusten yksityiskohta. Ja koiran kanssa törmään pikkuruisiin puistoihin ja puistikoihin, joista en ole koskaan kuullutkaan :)

Myös kaupunkiluonto yllättää ja ilahduttaa jokaikinen päivä. Milloin Kaivarin rannassa näkyy upea kuikkaparvi, milloin Sepänpuiston vaahterat loistavat vinossa iltavalossa, milloin syystuuli nostattaa myrskyä meren pinnassa.

Onneksi on koira. Ja onneksi juuri Muru :)

lauantai 28. tammikuuta 2023

Karoliinan kuvia

Cabinet, 2022

Joulun alla pistäydyin Galleria Anhavassa Fredrikinkadulla. Kolmessa näyttelyhuoneessa oli esillä kuvataiteilija Karoliina Hellbergin (s.1987) maalauksia - pääosin suuria, värikylläisiä ja tapahtumarikkaita öljyväritöitä. Tykkäsin yllättävän paljon. Pystyin jopa kuvittelemaan jonkun niistä kotini seinälle. Jos siis asuisin tilavammin ja pankkitilillä olisi ylimääräistä rahaa :)

Törmäsin uudelleen Helbergin tuotantoon, kun olin pari viikkoa sitten syömässä Cafe Savoyssa (täällä). Ravintolan perällä oli pieni kabinetti, jonka seinällä hoksasin yllättäen tutunnäköisen maalauksen. Ja todella - se oli Galeria Anhavassakin esillä ollut Karoliina Hellbergin Ne m’oublie pas -niminen työ (suom. Älä unohda minua). 

Ahkerasti maalaavan Hellbergin töitä on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Odotan innolla, koska näen Karoliinan kuvia uudelleen Helsingissä :):)


Ne m’oublie pas, 2022

perjantai 27. tammikuuta 2023

Valoilmiö - pitkästä aikaa

Kaivarin rantaa: merta, lunta ja kalliota :)

Vanha kirkko (täällä) Helsingin keskustassa

torstai 26. tammikuuta 2023

Takki tuiskuun


Muru sai hyvän ja tarpeellisen sade- ja tuiskutakin. Kuten valokuvasta näkyy Muru ei tykkää mallihommista, mutta todellisuudessa takin pukeminen ja käyttö on helppoa ja vaivatonta, ja koirankin mieleen.

Ostin Feel Active Kiruna -merkkisen takin Peten koiratarvikkeesta Raisiosta. Takki suojaa hyvin, mutta on samalla sopivan taipuisa. Lisäksi siinä on ohut, miellyttävä vuori sateen pitävän ulkokuoren alla. Peten kauppa oli kaikkinensa yllättävän monipuolisesti varustettu ja palvelu oli osaavaa ja ystävällistä. Tykkäsin. 

Nyt kelpaa lenkkeillä tammikuun upeissa loskakeleissä. Niin murun kuin mumminkin - sekä tuiskuissa että tyvenissä :)

keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Pienet kasvaa

Pikkupojat tammikuussa 2015 Ukin mökillä.
Pienet kasvaa - nopeammin kuin tajuammekaan :)

tiistai 24. tammikuuta 2023

Sohva kaksioon


Uusi sohva saapui joulun alla - lähes kolmen kuukauden odottelun jälkeen. Sohva on Kuusilinnan Ilma-niminen sohva, joka on verhoiltu Lauritzonin pihkan värisellä samettikankaalla ja varustettu mustilla puujaloilla.

Uusi raikas väri piristää koko asunnon. Ja se sopii hyvin valko-mustan nukkamaton oransseihin reunatäpliin :) Vanha tummanharmaa sohva vietiin samalla kierrätykseen. Mitä se sitten tarkoittaneekin, sillä olin itse ostanut sohvan käytettynä eli se oli jo kertaalleen kierrätetty.

Tuntuu kuin talvi olisi vaihtunut kevääseen jo ennen joulua. Murukin tykkää :):) 

maanantai 23. tammikuuta 2023

Lohjan Honore


Luen mielelläni Vanha mies mutisee -blogia, jossa kirjailija Hannu Mäkelä tutkailee omalla ihanalla tavallaan ”ihmisiä, kirjoja, elämää” (täällä). Blogissaan Hannu on kertonut, että hän herkuttelee usein vaimonsa kanssa Lohjan keskustassa olevassa St. Honore -kahvilassa. 

Käytyäni Lohjan Pyhän Laurin kirkossa (täällä) päätin pistäytyä lähellä olevassa Hannun Honoressa :) Mukava kuppila, jossa oli iso terassi - kevättä odottamassa - ja vitriinit täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia. Valitsin kuitenkin ”vain” mantelipullan. Tuoretta ja maukasta, kuten kahvikin.

Yli 30 vuotta vanhan kahvilan nimi St. Honore viittaa Pyhään Honoratukseen, jota pidettiin leipureiden pyhimyksenä. Ja tietty myös samannimiseen ranskalaiseen klassikkoleivokseen.

”Kirkkokahvit” pyhimyksen suojissa - ei hullumpaa :) Hyvältä tuntui ja herkulta maistui.

Kaffe ja mantelipulla

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Yksi harvoista naismestareista

Minun herran ja minun jumalan ristiin naulittiin, kuoletettiin ja haudattiin.”

Lohjan Pyhän Laurin kirkko hurmaa upeilla seinä- ja kattomaalauksillaan, kuten eilen kirjoitin (täällä). Muita koristeita tai taideteoksia kirkossa on vähän. Nykyisen alttarin edessä katseen vangitsee puinen krusifiksi ja kirkkosalin takaosaa hallitsee pääsisäänkäynnin yläpuolella olevat nykyaikaiset urut. 

Kookas ja sopusuhtainen ristiinnaulitun kuva on 1400-luvulta ja ilmeisesti valmistettu Turussa. Urkujen ja mustanpuhuvan lehterin arkkitehtoninen muotoilu on puolestaan vuodelta 1985 ja arkkitehti Ola Laihon (s.1934) käsialaa. 

Seisoessa Pyhän Laurin kirkon ovella ei voi olla huomaamatta vastapäisellä seinällä olevaa isokokoista, tummaa maalausta. Se on kirkkosalin ainoa maalaus, joka on kehystetty ja jopa tekstitetty :) Tämän nimeämättömän ja signeeraamattoman alttaritaulun on tehnyt taidemaalari Margareta Capsia, joka syntyi Tukholmassa, mutta mentyään 1719 naimisiin muutti ensin Vaasaan ja myöhemmin Turkuun. 

Pyhän Laurin kirkossa Margareta Capsian maalaus ei roikkunut tavanomaisesti kirkon kuorissa olevan alttarin yläpuolella. Keskiajalla ei ollut tapana sijoittaa vain yhtä alttaria kuorin perälle - kuten nykyisin, vaan kirkoissa oli useita pieniä alttareita eri puolilla salia. Yksi pääalttari mahdollisine alttaritauluineen vakiintui vasta myöhemmin.

Margareta Capsia (1682-1759) oli pitkälti yli 30-vuotias, kun hän synnyinkaupungissaan tutustui tulevaan mieheensä, vaasalaiseen Jaakko Gaveliniin (1685-1750). Mies oli paennut Tukholmaan Suomen puolella riehuvaa ruttoa ja isovihaa. Varmistin itselleni, että ns. isovihalla tarkoitetaan Suuren Pohjan sodan aikaista Venäjän miehitystä Suomessa (1713-1721). Huolimatta siitä, että aviomies oli kouluttautunut papiksi Margareta jatkoi työtään taidemaalarina maalaten pääasiassa alttaritauluja ja kirkonmiesten muotokuvia. Maalauksillaan vaimo ansaitsi enemmän kuin rovastiksi ylennyt miehensä, mikä 1700-luvulla oli erittäin harvinaista - tosin vaimon palkkiot kirjattiin aviomiehen nimiin.

Margareta Capsiaa pidetään Suomen ensimmäisenä naistaiteilijana ja 1700-luvun etevimpänä suomalaisena kirkkomaalarina. Muita kirkkomaalareina työskennelleitä suomalaisia naisia on ollut mm. 1800-luvulla työskennnellyt Aleksandra Frosterus-Ståltin (1837-1916), jonka alttaritauluun tutustuin Karjalohjan kirkossa (täällä ja täällä).

Tykkäsin Capsian maalauksesta, joka vahvoine väreineen toi jännää kontrastia seinämaalausten levollisiin väreihin. Tosin mietitytti, olivatko kehysten suomenkieliset tekstitkin 1700-luvulta? 

Pylväiden välissä näkyy Margareta Capsian alttaritaulu.

lauantai 21. tammikuuta 2023

Kiehtovan kaunis kirkko


Olen ajamassa Ukin mökiltä Salosta omaan kotiini Punavuoreen. Lohjaa ohittaessa päätän kääntyä pois pikatieltä ja käydä viimein tutustumassa Pyhän Laurin kirkkoon. Lohjan Kirkkokadulla olevaan keskiaikaiseen kirkkoon, jonka yli 500 vuotta vanhoja seinä- ja kattomaalauksia olen kuullut toistuvasti kehuttavan.

Hautausmaan ympäröimä iso harmaakivikirkko löytyy helposti. Pysäköin auton ja kävelen vanhassa kivimuurissa olevan aukon läpi kirkon ovelle. Hetken päästä avaan kauniin puisen sisäoven ja astun sisälle Pyhän Laurin kirkkoon.

Heti kirkkosalin ovella minun pitää pysähtyä ja vetää henkeä. Näin hyvin näkyviä ja hyvin säilyneitä seinä- ja kattomaalauksia en muista aiemmin nähneeni kirkossa - tai missään muuallakaan. Pikkutarkat maalaukset peittävät kirkon seinien ja kattojen lisäksi pilareita ja ikkunasyvennyksiä. Jään miettimään, miten näin iso ja komea kirkko on aikoinaan rakennettu lähes erämaahan - keskellä ei mitään.

Tai näin siis tietämättömänä kuvittelin. Oikeasti Lohjan seutu oli keskiajalla vilkas markkinapaikka Turusta Viipuriin kulkevan Kuninkaantien varrella. Asukkaita laajalla paikkakunnalla oli yli 2000 ja kaivostoimintaa oli aloitettu jo 1400-luvulla. Alueella oli useita herraskartanoita, mm. Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan omistama Laakspohjan kartanon, jossa työskenteli toistakymmentä palvelijaa ja navetassa oli lähes sata sarvipäätä. 

1400-luvun lopussa valmistuneella kivikirkolla pappiloineen oli merkittävä tehtävä vilkkaan pitäjän keskellä. Eikä keskellä ei mitään, kuten kirkkoon astuessani kuvittelin. Alkavana vuonna Lohjalla juhlistetaan jo paikkakunnan 700-vuotista historiaa :)

Lohjan Pyhän Laurin kirkko on kuin taideteos - kokonaisuus, joka on äärettömän kaunis ja yllättävän sopusuhtainen. Se ei vaikuta yhtään (liian) suurelta, vaikka se on Turun tuomiokirkon (täällä ja täällä) ja Naantalin luostarikirkon (täällä) jälkeen kolmanneksi suurin keskiaikainen kivikirkko Suomessa. Ja yksi lukuisista Pyhälle Laurentiukselle omistetuista kirkoista, joista Perniön Pyhän Laurin kirkkoon tutustuin - ja ihastuin - elokuussa 2020 (täällä). 

Holvikattoista kirkkosalia peittävät kymmenet (sadat?) maalaukset on tehty 1500-luvulla maaväreillä ns. al secco -menetelmällä. Tämä tarkoittaa, että värit on levitetty kuivalle laastipinnalle, toisin kuin freskoja tehdessä, jolloin väri levitetään kostealle pinnalle. Maalauksissa kuvataan pääosin raamatun tarinoita ja niihin liittyviä ihmisiä - alkaen luomiskertomuksesta ja päätyen viimeiseen tuomioon. Kertomus alkaa seurakunnasta katsoen kuorin oikealta puolelta ja etenee myötäpäivään päätyen kuorin vasemmalle puolelle.  

Pyhän Laurin kirkon seinämaalaukset peitettiin kalkkimaalilla 1700- ja 1800-luvun vaihteessa, koska kirkkosaliin haluttiin enemmän valoa. Myös ikkuna-aukkoja suurennettiin, mutta katossa oleviin maalauksiin ei koskettu. Maalaukset otettiin uudelleen esille vuonna 1886, jolloin vanhoja maalauksia myös vahvistettiin uudemmilla, voimakkailla väreillä. 

Onneksi 1950-luvulla kirkon ikkuna-aukot pienennettiin ja sisämaalaukset entisöitiin alkuperäiseen, keskiaikaiseen asuunsa. Käytetyt värit on aikoinaan valittu ammattitaidolla - liian räikeitä värejä välttäen, joten kuvien runsaudesta huolimatta lopputulos on levollinen eikä yhtään tukkoinen. Ei voi kuin ihailla, miten onnistuneesti ja ammattitaidolla keskiajan taiteilijat ovat kuvanneet ihmisiä, tapahtumia ja tarinoita silloisten seurakuntalaisten opetukseksi ja nykyisten turistien tutkittavaksi.

Tykkään elävistä kynttilöistä. Pyhän Laurin kirkossa jokaisen penkkirivin päässä on yksinkertainen kynttilänjalka ja siinä oikea kynttilä. Voin kuvitella, miten intiimiltä ja pyhältä kirkko näyttää, kun kynttilöiden lepattavat liekit valaisevat maalauksin koristeltua vanhaa kirkkoa :):)






Kellotapuli ja kirkon itäpääty

perjantai 20. tammikuuta 2023

Siskon kaa


Sisko pyysi kanssaan Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan modernisoitua Fannya ja Aleksandraa, jossa pääosia esittivät Elena Leeve, Olavi Uusivirta, Anna-Maija Tuokko ja Eero Aho. Paavo Westerbergin dramatisoima ja ohjaama näytelmä kesti pitkälti yli kolme tuntia. Alku oli hidasta ja vähän tylsää, jopa pitkäveteistä, mutta vauhtiin päästyään näytelmä käsitteli hienosti ja raastavasti pappisperheen sisälle piilotettua vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Jopa ahdistavuuteen asti, joten ihan syystä näytelmää ei suositella alle 15-vuotiaille katsojille.

Teatteriesitystä ennen kävimme yhdessä syömässä Gastro Cafeessa. Pariin vuoteen en ole käynyt Fleminginkadulla vuosia olleessa tutussa bistrossa, josta kirjoitinkin syyskuussa 2018 (täällä). Gastro Cafe on säilyttänyt lumovoimansa. Maittavaa ruokaa, ”pehmeää” musiikkia sekä ystävällistä ja rentoa palvelua. Gastro lumosi Siskonkin - ensikertalaisen :)

Iltaa varten ravintola avattiin vasta klo 17 ja Fanny ja Aleksandra alkoi jo klo 18.30, joten pitkään herkutteluun ei tällä kertaa ollut aikaa. Tilasimme molemmat alkuun blinin ja loppuun jälkkärin :) Ja lasilliset ihanan tarjoilijan suosittamaa pinot grigio -valkoviiniä. Rypäle, jonka usein ”kitkerää” makua vierastan, mutta yllättäen tästä suosituksesta tykkäsin tosi paljon. 

Herkuttelun jälkeen kahlasimme vikkelästi sateen keskellä läheiseen Kaupunginteatteriin. Kiva seura ja kiva ilta :):)

Bliniä ja mätiä 

Vadelmaa ja salmiakkia