Vasemmalla ovi pariskunnan työhuoneelle ja oikealla asunnon puolelle.
Astun portista aidatulle, keväisen valjulle merenrantatontille. Matala, laatikkomainen rakennus tuntuu täyttävän koko ahtaan tontin. Tasakattoisen laatikkotalon ja rannan väliin mahtuu juuri ja juuri jokunen maahan ulottuva, iso mutta käkkäräkasvuinen mänty ja niiden alle sammaloitunut puupatio. Lisäksi etupihalla, kahden lähes näkymättömän ulko-oven edessä on pari hoitamatonta, pitkäksi venähtynyttä rodo-pensasta.
Astun oikean puoleisesta ulko-ovesta sisään ja pysähdyn hämmästyneenä. Vedän henkeä ja ihailen edessäni avautuvaa näkymää: ”Näin kiehtovaa kotia en ole nähnyt aikoihin!” Eteisestä näkyy suoraan asunnon valtavat lasi-ikkunat ja niiden takana osin sulanut meri ja rannan upeat männyt - osittain puisilla sälekaihtimilla peitettynä.
Vasemmalla katseeni nauliintuu muurattuun hattuhyllyyn, jolle on kasattu parikymmentä kesäistä olkihattua. Ja muovinen käsidesipullo :) Edempänä näkyy puiset portaat, jotka kutsuvat kiipeämään puoli kerrosta ylöspäin toisen kerroksen olohuoneeseen. Hämmentävintä on se, että rakennuksesta - sen kolmesta kerroksesta huolimatta - puuttuu lähes kaikki väliseinät. Vain makuuhuone ja WC/pesutilat on erotettu seinillä.
Seisoessani eteisessä näen myös toiset, valkoisilla kaakeleilla päällystetyt portaat. Ne johtavat puoli kerrosta alaspäin rakennuksen alimmalle kerrostasolle, jossa on pesu- ja saunatilat sekä tarvittaessa vierashuoneeksi muutettava iso oleskelutila.
Asunnon ”seinättömyys” aikaansaa sen, että sekä ylä- että alakerta ikäänkuin nivoutuu osaksi keskimmäisessä eli sisääntulokerroksessa olevaa ruokailuhuonetta. Silti kukin kerrostaso tuntuu rajautuvan omaksi erilliseksi tilakseen :) Tosi hämmemtävää…
Olen vanhassa Kulosaaressa sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemen (1927-2003) ja hänen vaimonsa tekstiilitaiteilija Vuokko Eskolin-Nurmesniemen (s.1930) entisessä kodissa, jossa nyt 96-vuotias Vuokko asui vielä nelisen vuotta sitten. Olohuoneen ikkunoista näkyy mäntyjen ja meren lisäksi vieressä oleva Kulosaaren kasino.
Olen asunut lapsuuteni ja osan nuoruuttani Kulosaaressa, joten vuonna 1976 valmistunut Nurmesniemen ateljeekoti on ulkoa tuttu. Tosin siitä ei ohikävellessä paljoa erottanut suojaisan aidan ja korkeiden puiden takaa. Eikä sitä nuorena muutenkaan ollut kovin kiinnostunut jostain sisustusmiehestä tai Marimekon suunnittelijasta…
Mutta nyt yli 70-vuotiaana on toisin. Olen parisen vuotta haaveillut - siitä asti kun helmikuussa 2023 vierailin Nurmesniemien yhteisnäyttelyssä Designmuseo (täällä) - että pääsisin käymään pariskunnan entisessä kotitalossa.
Torstaina toiveeni toteutui, kun osallistuin Marilo Oy:n (täällä) järjestämälle opastetulle kierrokselle parin kymmenen muun innostuneen eläkeikäisen kanssa. Ja tykkäsin lähes kaikesta.
Vajaa 50-vuotiaana Antti halusi itse suunnitella pariskunnalle uuden kodin. Ja vaikka ei ”oikea” arkkitehti olekaan, hän onnistui siinä loistavasti. Joka nurkassa törmää rakennuksen kiehtoviin yksityiskohtiin sekä Antin huonekaluihin ja Vuokon keramiikkaan, vaatteisiin ja tekstiileihin.
Alla olevista valokuvista saa esimakua siitä, miltä kolmeen kerrokseen rakennettu koti ilman väliseiniä näytti. Tosin Nurmesniemien kodin koko komeuden pystyi mielestäni kokemaan ainoastaan paikan päällä. Niin ainutlaatuinen luomus ja kokemus se oli. Paremman puutteessa voi tutustua Jutta Ylä-Monosen vuonna 2022 kirjoittamaan artikkeliin ja sen hienoihin valokuviin Finnish Design Stories -sarjassa täällä.
Ateljeekoti oli elämys. Se oli täynnä avaruutta, keveyttä, valoa ja väriä. Se oli talo täynnä tyyliä ja taitoa.
Kolmikerroksista avointa tilaa rajaavat puiset tasot ja kaiteet sekä laattaseinät.
Kodin sisäkattoon on asennettu mielenkiintoinen valkoinen teräsrakenne.
Antin suunnnittelemat ruokapöytä, mustat Antti-tuolit ja pöytävalaisin.
Takana Antin suunnittelema ja Vuokon raitakankankaalla päällystetty nojatuoli.
Valkoisen muurin taakse piiloutuu iso keittiö.
Takana näkyy ”kirjaston” hyllykkö, jonka taakse on ”piilotettu” toinen hyllykkö.
Vasemmalla Vuokon raitakankailla päällystettyjä tyynyjä.
Ylimmässä kerroksessa on lakattu lautalattia. Takana Antin suunnittelema vihreä sohva.
Kekseliäs ”kirjasto”: kaksi hyllykköä, joiden välissä ihmisen mentävä ”käytävä”.
Vuokko Eskelin-Nurmesniemi perusti vuonna 1964 oman Vuokko-nimisen yrityksen,
joka valmisti vaatteita ja sisustustekstiilejä.
Kaksi Antin suunnittelemaa nojatuolia vuodelta 1980 on päällystetty Vuokon kankailla.
Alimman ja keskimmäisen kerroksen valkoinen laattalattia jatkuu työtilojen puolella.
Antti Nurmesniemi perusti vuonna 1956 oman sisustustoimiston,
joka jatkoi toimintaansa 1976 valmistuneen ateljeekodin toisessa päässä.
Toimistosta on ikkuna ylimmän kerroksen olohuoneeseen/kirjastoon.
Sisääntulokerroksessa sijaitsevan keittiön erottaa eteisestä
ja takana pilkottavasta ruokailuhuoneesta vain kuvassa näkyvä kaappirivistö.
Keittiö on kolme portasaskelmaa eteistä ja ruokailuhuonetta alempana.
Ikkunoiden kanssa samassa tasossa on lasiovi rannan puoleiselle puupatiolle.
Kaikissa ikkunoissa on puiset sälekaihtimet.
Alakerroksessa on sauna- ja peseytymistilat sekä kapea uima-allas.
Asunnon pääsisäänkäynti on yllättävän vaatimaton. Ulkoseinät on peitetty mäntypaneelilla.
Mereltä katsottuna rakennusta tuskin erottaa rannassa olevien mäntyjen joukosta,
vaikka siinä on yhteensä 350 neliötä, josta kodin osuus on 250 ja ateljeen 100.
Silloisen rakennusluvan mukaan rakennus saatiin sijoittaa vain parin metrin päähän rannasta.
