maanantai 20. marraskuuta 2017

Partsi paljaana


Marraskuussa kaupunkikodin iso kaunis parveke on valjuimmillaan. Kesäkukat koristavat partsia toukokuulta lähes lokakuulle. Huhtikuussa partsi täyttyy ruukkunarsisseista, ja lokakuussa väriä tulee villiviinistä. Joulukuun alussa partsille pystytetään iso joulukuusi, joka saa yleensä olla paikallaan tammikuun loppuun. Mutta marraskuussa partsi on yleensä aika säälittävä. Ja varsinkin tänä vuonna, kun syysmyrsky kaatoi pihalla partsin edessä vuosikymmeniä kasvaneen upean omenapuun.

Onneksi Ukki keksi ostaa läheisestä puutarhamyymälästä neljä komeaa tuijaa, jotka vielä olivat sopivasti roimassa alennuksessa. Tuijat toimivat yllättävän hyvin näköesteenä ohikulkijoille, ennen kuin keksitään lopullinen ratkaisu näkösuojaksi.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Varaslähtö Thaimaahan

Sticky rice with mango

Herkuttelu on iso osa meidän mammojen Tallinnan matkoja. Usein pitäydymme vanhoissa tuttuissa eli Vene-kadun Dominicissa (täällä) tai Telliskiven F-Hooneessa (täällä).

Tällä kertaa suuntasimme hotellimme vieressä olleeseen, vajaa vuosi sitten avattuun Nok Nok -nimiseen thai-ravintolaan (täällä). Parasystävä ja Ina halusivat viritellä makuaistiani Thaimaan taajuuksille.

Iso ravintola oli aika tyhjä, mutta avoimesta keittiöstä tuli kutsuvia tuoksuja, joten päätimme jäädä. Valitsimme tuttuja annoksia: kevätkääryleitä, papaijasalaatti, maustettuja katkarapuja ja pari tulista liha-annosta. Ihan menetteleviä, mutta uskon ja toivon että joulukuun alussa saan Thaimaassa satakertaa parempaa :):) Vaikka jälkkäreitä rakastankin, thai-ravintoloissa jätän yleensä jälkkärin väliin tai tyydyn päivän hedelmään. Nyt huomasin listalla Sticy rice with mango, jonka olin juuri lukenut kuuluvan thaikku-jälkkärien aateliin. Joten pitihän sitä kokeilla. Ja todella, ihanan tahmea kookosmaidossa keitetty riisi tuoreiden ja pehmeiden mangoviipaleiden kanssa oli herkkua. Pitää ehdottomasti maistaa myös aidossa ympäristössä eli Bangkokissa.

Pitkän päivän ja täyttävän illallisen jälkeen olimme enemmän kuin onnellisia, että hotellimme oli vain kymmenen askeleen päässä. Kaikki mammat olivat unten mailla jo kymmeneltä, ja pirteinä aamiaisella heti seitsemän jälkeen. Sitä se ikä teettää...

Ja puolelta päivin takaisin koti-Suomeen juhlavuoden väreihin sopivalla sinivalkoisella Finlandialla - tyylikäs ja sopusuhtainen laivavanhus :):)

torstai 16. marraskuuta 2017

Taas Tallinnassa


Piipahdettiin Parasystävän ja Inan kanssa Tallinnassa. Tällä kertaa Ecerö-linen (täällä) vanhalla Finlandialla. Vinkin laivayhtiöstä nappasin Hanna Sumarin blogista (täällä), jossa hän ahkerana Viron reissaajana toistuvasti kehuu Eceröä.

Ja ihan oli jees. Mennessä maisteltiin tavanomaista aamiasbuffetia. Ekstrahyvää munakasta sekä syötäviä peruskarjalanpiirakoita ja lämpimiä räiskäleitä, joita kumpiakin Inan iloksi löytyi myös gluteiinittomina - siitä plussat. Ravintolassa oli kivan väljää ja rauhallista. Viihdyttiin. Laivan kauppa oli pieni ja valikoima suppea, jos vertasi Tallink-laivojen jättimarketeihin. Mutta kaikkea tarvittavaa löytyi. Erityisesti ilahduin, kun löysin tosituoreita Brunbergin suklaapäällysteisiä lakritsitoffeepaloja 1,80 euroa pussi. Illalla hotellihuoneessa en voinut vastustaa kiusausta, ja koko pussi hupeni alta aikayksikön. Onneksi paluumatkalla saa lisää.

Yövyimme My City Hotellissa (täällä), josta löytyi helposti kolme yhdenhengen huonetta. Kivitalo on rakennettu 1950-luvulla alkujaan neuvostoarmeijan käyttöön, ja rakennus on toiminut hotellina vasta vuodesta 2001. Vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva, meille aiemmin tuntematon hotelli yllätti: hieno sisääntulo ja komeat marmoriportaat, siistit ja mukavat huoneet ja ystävällinen palvelu. Portaikossa tosin ajoittain haistoi lievää kosteutta. Mutta aamiainen pienessä rauhallisessa ruokasalissa maistui. Tänne toistekin!

Iltapäivä Tallinnassa sujui perinteisesti. Parasystävän must on Karnaluksin lankakauppa (täällä) ja Inalla Rimin ruokakauppa, joissa pitää joka kerta käydä. Ja aina Parasystävä löytää ”maailman ihaninta” sukka- tai villatakkilankaa.ja Ina mehevää metvurstia ja ohutta näkkäriä. Minä en kumpaisestakaan niin perusta - lankoja riittää kotona kasapäin ja metvurstia saa Suomesta.

Yleensä kuljen mieluusti mammojen matkassa kauppakierroksella. Eilen ajattelin kuitenkin jäädä jalkoja lepuuttamaan ja herkuttelemaan hotellin viereiseen kodikkaaseen Reval-kahvilaan (täällä). Vaan eipä mennyt pitkään, kun mammat soittivat ”hädissään” lankakaupasta: ”Otapa taksi ja aja tänne. Emme saa taksia ja Inan jalkahoito alkaa keskustassa näillä minuuteilla.” Eli ei kun menoksi, vaikka suklaakakun pala jäi puoliksi syömättä. Pitäähän sitä ystävät hädästä pelastaa :):)

Ina ehti jalkahoitoonsa ja oli niin tyytyväinen, että sai myös minut ylipuhuttua viehättävän ja osaavan venäläisnaisen käsittelyyn. Nyt varpaankynnet hohtaa joulunpunaisina.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kävelyä ja kakkua


Eläkeläismummin arkitiistaihin mahtui tänään kävelyä ja kakkua. Kolmesti kipitin tutun kävelylenkin Murun kanssa - tarvittavat 10.000 askelta! Pilvistä huolimatta tuntui että aurinko jaksoi jatkuvasti pilkistää jostakin lomasta. Luonto oli edelleen kaunis - ruskean joukossa vielä paljon vihreää ja keltaista. Ja polun varsilla upeita kuihtuneita kukkia!

Puolilta päivin hain Äitimuorin Tapiolasta ja pistäydyttiin muorin rakastamassa Hakaniemen hallissa. Kierreltiin ja tutkittiin sekä hallin ala- että yläkerta, kuten usein ennenkin. Monet yläkerran myyjät jo moikkaavat meitä käsikynkkäläisiä iloisesti, mikä tuntuu tietenkin kivalta.

Alakerrasta Muorille tarttui mukaan fetajuustoa, hollantilaisia minitomaatteja sekä iso kasa vahvoja ja kovia erikoisjuustoja. Juustomyyjän kysymykseen ”monelleko nämä juustot tulevat” Äitimuori vastasi topakasti: ”Yksin minulle!” Myyjääkin hymyilytti. Yläkerrasta Äitimuori löysi kahdella eurolla isoja miesten kangasnenäliinoja. Kaksi liinaa lähti kotiinviemisiksi Poikakaverille. Vieressä oli samanlaisia, mutta hieman pienempiä puuvillaisia nenäliinoja, joissa luki naisten nenäliinoja :):)

Yläkerrassa myös kahviteltiin. Suolaisen lisäksi maisteltiin myyjän suosittelemia nata-leivoksia. Maistuivat, vaan maku ei yltänyt lähellekään aitoja pastel de nata -leivoksia, joita useilla Lissabonin matkoilla on aikoinaan maisteltu. Leivoksen herkullinen täyte valmistetaan munankeltuaisista. Tarinan mukaan leivos kehitettiin lissabonilaisessa luostarissa, jonne kertyi kasapäin käyttämättömiä keltuaisia, kun munanvalkuaiset käytettiin nunnien valkoisten kaapujen tärkkäykseen.

Tarua vai totta? Mutta aitoina pirun hyviä.

Hakaniemen hallin nata-leivos

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Lohta isille


Ukki valmisti meillä itse omat isänpäivän herkkunsa. Onneksi niitä Ukin ja Mummin lisäksi olivat jakamassa Opiskelijatyttö, Juniori ja Opiskelijapoika perheineen sekä Pikkupojat, joiden vanhemmat karkasivat elokuviin. Pääruokana oli perinteistä uunilohta sienirisoton kera ja alkupalaksi Ukki oli kehittänyt jännittävän lohi-avocadotornin.

Pitkästä aikaa oli ihana istua rauhassa aikuisten lasten ja kolmen pikkuviikarin kanssa - herkutella ja kuulla kunkin kuulumisia. Suunnitella Opiskelijatytön kanssa tulevaa Thaimaan matkaa ja lukea pikkupojille Roald Dahlin Kekseliästä kettua. Parasta kaamoslääkettä.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Kahvilla Kampissa


Olin asioilla Kampissa ja poikkesin sattumalta Autotalossa Runeberginkadulla olevaan Kahvi Charlottaan (täällä). Positiivinen yllätys. Kiva rento fiilis ja ystävällinen palvelu. Kuppilan pari isoa nojatuolia olisi houkutellut, mutta olivat tietty varattuja. Tilava hyvä vessa, jonka roskis tosin oli unohdettu tyhjentää. Päivän lehdet, kynttilöitä pöydillä ja isot ikkunat katuvilinään - muutahan en paljoa vaadi.

Kahvila on erikoistunut spessukahveihin, mutta tällä kertaa valitsin inkivääri-sitruuna-lakritsateetä. Mukava mieto maku, ei liian pisteliäs eikä päällekäyvä, kuten joissakin yrttiteelajeissa. Tosin tee tarjoiltiin valtavasta laakeasta kupista, kun minä juon teeni mieluummin isosta ei-laakeasta kupista, jossa se säilyy pidempään lämpimänä. Hyvännäköinen litteä korvapuusti jäi tänään väliin...

Perjantai-ilta pimenee ja Muru kutsuu Mummia lenkille.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Bangkok buukattu


Lentoliput ostettu, osa majapaikoista varattu, matkakirjat ja oppaat hankittu. Ja pari uutta kesäpuseroa ostettu kirpparilta. Joten kaikki lähes pulkassa joulukuun alun Aasian reissua varten.

Lähdemme Opiskelijatytön kanssa pariksi viikoksi Thaimaahan Bangkokissa asuvaa Lontoontyttöä katsomaan. Jännittää, vaikka olenkin kymmenisen vuotta sitten Ukin kanssa pariin kertaan kierrellyt maata niin etelän saarilla kuin pohjoisen kaupungeissa. Nyt mennään ilman Ukkia ja ”paikallisen” vieraiksi, ja naisporukalla...

tiistai 7. marraskuuta 2017

perjantai 3. marraskuuta 2017

Tieni

Aurinkoa ja varjoja. Kutsuvaa merta, rauhoittavia viheriöitä. 
Mutkia, joiden taakse en näe - kutkuttavaa, jännittävää, pelottavaa.

torstai 2. marraskuuta 2017

Sekä-että -kuu


Jos ristin lokakuun kultakuuksi (täällä), niin marraskuu voisi olla sekä-että -kuu. Kuukausi on alkanut upeilla aurinkopäivillä, vaikka mennäänkin jo kovaa vauhtia kohti vuoden pimeimpiä päiviä. Ja puutarhasta löytyy vielä upeita, pikkuhallan kestäneitä ja sitkeästi kukkivia ruusuja, vaikka vieressä röyhistelee useita ruskeaksi kuihtuneita punahattuja.

Marraskuu on täynnä sekäettää. Sen kun muistaisin myös kuukauden pimeimpinä ja sateisimpina päivinä: huomenna saattaa paistaa aurinko...