perjantai 24. maaliskuuta 2017

Lahdessa


Kari Piippo, graafikko
Julistemuseon näyttely
23.3. - 13.8.2017

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Fuskun jekkuja

Vaihteeksi maanantaina Pirjon fuskutreeneissä Malmilla. Mukavaa, rentoa ja hikistä. Sali oli täynnä intoa puhkuvia tanssijoita - miehiä jopa yli tarpeen. Tämä sai Pirjon harkitsemaan, että paria vaihdettaessa naiset pysyisivät paikoillaan ja miehet siirtyisivät ringin seuraavalle naiselle - taukopaikkoja unohtamatta. Tästä radikaalista muutoksesta kuitenkin luovuttiin nopeasti.

Mummo sai koko kolmetuntisen tanssia hiki hatussa, sillä alkeisjatko/jatkoryhmässä Pirjo opetti ensi metreiltä lähtien rutkasti uusia kuvioita. Osa viejistä lisäsi vaikeusastetta ohjaten pariaan vielä omiin outoihin - toki oppikirjan mukaisiin - kiemuroihin. Hyvin pysyin perässä. Ja vaikka välillä kuvioissa eksyinkin, se ei enää kaatanut maata eikä mieltä, kun tiesin että hallitsen fuskun perusjutut. Niinhän se on muussakin oppimisessa. Kun perusjutut tietää, on helpompi myöntää että kaikkea ei tiedä eikä voi tietää - itsetunnon siitä kärsimättä.

Yleisimmin mies ohjaa fuskussa naisen rinnalleen oik kainaloonsa. Miehen halutessa, että nainen ohjautuu avo-otteesta miehen vas kainaloon, mies kohottaa hieman vas kättään venyttäen samalla vas kylkeään, mutta tärkeintä miehen on vetää oik kädellään naisen vas kättä hieman alas ja omalle vasemmalleen.

Lisäksi harjoiteltiin useita rytmirikkoja, jotka hyvän viejän ohjauksessa sujui kuin tanssi :):) Kiva oli kieputus, jossa mies ohjaa naisen vas kainalostaan oik kainaloon ja takaisin hidas,nopnop,hidas-rytmillä: hitaan jälkeen nainen pyörähtää miehen edessä tämän kädestä kiinni pitäen kahdesti ympäri (nop,nop) asettuen toisella hitaalla miehen toiseen kainaloon. Toinen kiva oli vastepyörähdys (hidas,nopnop, hidas), jossa perusaskeleen jälkeen ristiotteessa (miehen oik ja naisen oik käsi) mies nostaa oik kättään parin vartaloiden korkeudelle ja nainen astuu oik jalalla eteen kiertäen oik olkapäätä eteen, jolloin mies käsivasteen voimalla pyöräyttää naisen ympäri naisen oik kautta (nop,nop), ja lopussa nainen seisoo taas miestä vasten astuen toisen hitaan.

Iloiseen keski-ikäiseen ja yli-ikäiseen porukkaan oli eksynyt vain jokunen nuoremman näköinen tanssija. Taitaisivat nuoret pelästyä railakkaiden mummojen ja innokkaiden pappojen menoa...

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Päivä voittaa


Eilen oli kevätpäiväntasaus eli edessä on kuusi kuukautta valovoittoista aikaa - syyskuun loppuun eli syyspäiväntasaukseen asti. Kyllä meitin kelpaa!

Lenkille varustaudun vielä korvaläpillä (myssyn alla), ja useimpina aamuina vedän jalkaan nastalenkkarit. Vasta viime viikolla luovuin välihousuista - pitkät kalsarit ja tuulihousut riittää. Tuulitakin päälle vedän säästä riippuen toppaliivin tai ohuemman villaliivin. Ja hanskat tiukasti kädessä - ehkä ohuemmat jo riittäisi. Vilukissan kevätvarusteita...

Koirakävelyllä tiirailin eilen Itä-Helsingin pihoja etsien pilkahduksia krookuksista. Eipä näkynyt. Kotiin tullessa piipahdin omalla pihalla. Hämmästelin seinustalle jääneitä haalistuneita muovinpalasia. Kumarruin ja hämmästyin uudelleen: krookuksen nuppuja.

Valkoiset, vaaleansiniset ja hennonkeltaiset kevätkukat alkavat vallata kaupunkipuutarhaa. Se on kevät - yöllisestä lumisateesta huolimatta...

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Koskelot kevään toi


Isokoskelot saapuivat runsas viikko sitten kanavalle, samoin tuttu telkkäpariskunta ja viimevuotinen joutsenpari. Lähes jokainen rannassa kävelevä pysähtyi viikonloppuna ihailemaan joko puhtaanvalkoisia, höyheniään pöyhisteleviä joutsenia tai upeita vikkeläliikeisiä, ahkerasti sukeltavia isokoskeloita, joista etenkin valkorintaiset koiraat erottuivat pitkälle, lähes sillalle asti. Harvempi erotti innokkaasta sorsaparvesta vaatimatonta telkkäparia.

Kanavan jää on sulanut vasta rannasta, joten aremmatkin linnut joutuvat uiskentelemaan lähempänä tarkkailijoita kuin kesällä, jolloin ne pysyttelevät mieluusti kanavan keskellä tai kaislikossa.

Upeaa kevätnäytelmää on kiehtova seurata jopa kaupungin vaatimattomissa vesissä.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Muistoja Siimasta


Parasystäväni Siima on aina ollut kova kutomaan (täällä). Hän on minua ahkerampi, monipuolisempi ja luovempi puikonkäyttäjä. Hänen käsistään syntyy villasukkien lisäksi huiveja, villapuseroita, peittoja ja pikkutyttöjen mekkoja - muun muassa.

Eräänä jouluna - kun hän perheineen asui vielä idyllisessä Kumpulassa - hän keksi neuloa koko seitsenhenkiselle perheellemme kukkakuvioiset villasukat - jokaiselle eriväriset. Useimmat niistä on puhkikäytetty, mutta jostain syystä pari viikkoa sitten löysin mökin kaapin perältä vielä kaksi eriparista siima-sukkaa. Muistoja pukkaa...

Ystäväperheen nyt kolmekymppisen kuopuksen ristiäiset järjestimme Parasystäväni kanssa meillä. Vauvan isä oli jo pari kuukautta aikaisemmin muuttanut perheen "isojen" tyttöjen (6-vuotias ja 3-vuotias) kanssa Washingtoniin, jonne äitikin lensi heti ristiäisjuhlien jälkeen kolmiviikkoisen pikkupojan kanssa.

Seuraavana vuonna kävimme Ukin kanssa amerikkalaistunutta perhettä tervehtimässä. Muistan tiukan turvatarkastuksen, jossa peloissani tunnistin tuliaisena tuomani suomalaiset metvurstit, grillijuhlat pihalla mukavan naapuriperheen kanssa, valtavankokoiset viinigallonat, tuoreet ja pehmeät mangot ja itärannikon hirmuiset ukkoset, joita Siiman kanssa pakenimme vanhaan tapaamme autoon. Monikaistaiset pikatiet ajaessamme viikonlopun viettoon Virginia Beachille, rasvaiset aamiaiset tienvarsikuppiloissa ja tosilihavien ihmisten ihailtavan häpeämättömän pukeutumisen, toisin kuin senaikaisessa Suomessa.

Muistan Siiman imettämässä uimarannalla amerikkalaisen siveästi ison pyyhkeen alla ja ystäväperheen pikkutyttöjen ylitsepursuavan ilon, kun he innosta puhkuen juoksivat kuohuvissa aalloissa ja hyppivät rantahotellin uima-altaassa. Ja terhakkaan Jennan suloisesti liehuvat tiukat vaaleat letit.

Kiitos Siima lämmittävistä sukista ja ikimuistoisesta Amerikan matkasta! Sinä olet parempi kutoja, mutta minä parempi tanssija...

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sarja makuuni

Telkkarissa pyörii kaksi sarjaa, joissa kummassakin käsitellään perheiden ongelmia ja siinä sivussa parisuhteita tavalla, joka puree minuun. YleFemmalla esitettävä kymmenosainen Bonusperhe (2017) kertoo Lisan ja Patrikin uusperheestä ja heidän kiemuraisista suhteista eksiinsä ruotsalaisen realistisesti (eli varovaisesti), mutta sopivan humoristisella otteella.

Brittisarja The A word (BBC 2016) alkaa tilanteesta, jossa uusperheen 5-vuotiaalla musiikkia rakastavalla Joe-pojalla todetaan autismin kirjon tila. Ja jatkuu kuvaamalla vanhempien loputtomia yrityksiä "parantaa" poika - sulkien samalla silmänsä perheen toisen lapsen tarpeilta. Ulkopuolelta seuraten perheen kieroutuneet toimintamallit huomaa niin paljon selvemmin... Edetessään juoni tosin näyttää vetistyvän perusbrittihuumoriksi. Kuusiosainen sarja perustuu israelilaiseen Yellow peppers -nimiseen draamaan ja sen suomenkielinen nimi on Poika joka katosi musiikkiin.

Kummassakin sarjassa terapeutit yrittävät enemmän tai vähemmän onnistuneesti auttaa perheitä selviytymään uusissa tilanteissa. Bonusperheessä Lisan ja Patrikin terapeutteina toimii kyyninen, toisiinsa kyllästynyt aviopari ja Joe-pojan tilannetta arvioi psykologi, jota Joen äiti kiusasi nuoruudessaan.

PS. Autismisäätiön nettisivuilla (täällä) rohkaistaan käyttämään "termiä autismin kirjon tilat (autism spectrum conditions). Tällä halutaan tuoda esiin sitä että autismissa ei ole kyse sairaudesta vaan neurologisesta erilaisuudesta, johon liittyy haasteiden lisäksi paljon positiivisia puolia. Monet piirteet voivat kuitenkin aiheuttaa arkielämän haasteita, ja niiden aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita voidaan kuntouttaa. Tuen tarve vaihtelee yksilökohtaisesti..."

Sade sulattaa viimeisetkin lumen rippeet ja joutsenpari etsii kanavasta pesäpaikkaa. Mieli kehrää - huolista huolimatta...

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Fuskun taitajia

Torstai-ilta Maijan treeneissä Karjalatalolla - fuskun alkeisjatkoa/jatkoa. Myöhästyin alusta viitisentoista minuuttia, kun kuskasin Pikkupojat "arkkitehtikouluun", ja juoneen pääseminen oli tavallista työläämpää. Huomasin, että tylsät alkulämmittelyt perusaskelia kerraten edistävät oikeasti tanssijuonen löytymistä.

Paikalla oli paljon fuskun taitajia ja kivasti hyviä ja luoviakin viejiä. Mukavat harkat, vaikka oma tanssi tuntui aika ajoin raskaalta ja jähmeältä. Upeasta kevätsäästä johtuen olin kuitenkin ilakoivalla mielellä, ja nautin joka hetkestä ja tanssin sykkeestä.

Tanssikilometrejä on jo sen verran, että uusien kuvioiden opetteleminen on huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisinä vuosina. Tässä ensimmäinen: Perusaskeleen (hidas,hidas,nopnop) jälkeen nainen astuu hyvääpäivää-otteessa neljä hidasta alkaen oik jalallaan miehen perässä tämän peruuttaessa ja hakien kääntövastetta miehen kädestä, vartalollaan eläen. Lopuksi nainen astuu oik jalalla vielä yhden askeleen (hidas) miestä kohti, jolloin mies työntää naisen pyörähtämään 1,5 kierrosta myötäpäivään takaisin naisen tulosuuntaan (nopnop) ja liike loppuu naisen astuessa vas jalalla taaksepäin (hidas) ja astuen nopnopit oik jalallaan taakse tai palaten suoraan perusaskellukseen.

Toinen askelkuvio: Perusaskeleen jälkeen nainen astuu oik jalalla oikeaan etuviistoon (hidas) miehen editse kiertäen miehen oik puolelle, minkä jälkeen nainen astuu vas jalallaan miehen takaa (hidas) takaisin tämän vas puolelle ja lopuksi nopnopit oik jalalla taakse. Tämän jälkeen jatketaan usein rytmirikolla rinnakkain eteenpäin hitailla askelilla.

Opin myös, että siirtyessään miehen oik kainalosta miehen editse tämän vas kainaloon nainen astuu ensimmäisen oik hitaan miehen edessä kääntyen ensin tätä kohti ja vas hitaan jo lähes miehen vas kainalossa ja lopuksi oik jalalla nopnopit taakse. Sensijaan palatessaan miehen vas kainalosta takaisin tämän oik kainaloon nainen ei ensimmäisellä hitaalla enää käänny miestä kohti, vaan astuu askeleen oikealle selkä miehen rintamalinjan päin. Fuskun kainalo-otteet ovat ilmavia ja vartalot ovat pääosin irti toisistaan - vaikka lähellä - toisin kuin esim. tangon ja valssin tiiviissä kylkiotteessa.

Törmäsin eilisissä treeneissä entiseen työkaveriini, joka työelämästä eläköidyttyään on miesystävänsä kanssa aloittanut tanssiharrastuksen - nollasta kuten minäkin aikoinaan. Tavoitteenaan ensi kesän tanssilavat. Kiva nähdä muitakin innokkaita tanssimummoja!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tangoa tungoksessa

Maija Astikaisen tangon alkeis/alkeisjatkossa Käpylässä. Valtavasti väkeä - tungokseen asti - ja naisia kolmannes enemmän kuin miehiä. Vaihtojono ulottui koko pitkän seinän mitalle. Pisin ikinä. Onneksi vaihdot sujuivat yllättävän jouhevasti, eikä odottavan aika tullut liian pitkäksi.

Perusaskelta (hiii-das, hiii-das, nopea,nopea), oikeaa ja vasenta käännöstä ja aloitusaskelta. Alkeisjatkossa harjoiteltiin avausta, jolloin nainen astuu normaalisti oik jalalla taakse (hidas), minkä jälkeen vas jalka eteen miehen oik sivulle kääntyen askeleen lopussa terävästi miehen rinnalle rintamalinja menosuuntaan (hidas) ja kaksi nopeaa askelta eteenpäin miehen rinnalla (nopea,nopea). Tämän jälkeen mies kääntää naisen sähäkästi takaisin eteensä (hidas, hidas) ja nainen astuu nopeat normaalisti taaksepäin menosuuntaan.

Lopussa Maija opetti kivan kieputusaskelluksen, joka lähtee naisen astuessa oik jalalla ensimmäisen hitaan takaviistoon vasemmalle (!), jatkaa kääntyen miehen oik rinnalle ja astuen toisen hitaan taaksepäin vas jalalla mutta tulosuuntaan (mies astuu samoin takaisin tulosuuntaan). Molemmat jatkavat rintarinnan kaksi nopeaa edelleen taaksepäin tulosuuntaan, nainen astuu vielä yhden hitaan oik jalallaan samaan suuntaan. Seuraavalla hitaalla mies pyöräyttää naisen editseen toiselle puolelleen (ja kääntyy itse takaisin menosuuntaan), jolloin nainen palaa vas jalan päälle ja pyörähtää vas päkiän päällä, jolloin hänellä on selkä taas menosuuntaan, mutta miehen toisella puolella, ja astuu kaksi nopeaa taaksepäin ja palaa lopuksi miehen eteen.

Kahden miehen ja yhden naisen viennissä koin tanssin helppoutta ja aistin löytäväni yhteisen sävelen viejän kanssa - nautinnollisia tanssikokemuksia. Muiden kanssa tango oli harjoittelevaa hapuilua. Alkeissahan oltiin, joten täysin odotettavaa. Kohdalle osui myös kaksi vanhaa konkaria, joista toinen on ainakin vakiparinsa kanssa erittäin hyvä tanssija, mutta aina kun hän osuu kohdalleni, hän löytää läjäpäin korjattavaa askelistani. Alkuun se tuntui kivalta " näkee vuokseni vaivaa, kun viitsii neuvoa", mutta eilen jatkuva virheiden oikaisu alkoi jo potuttaa.

Toinen konkari oli kuukausien poissaolon jälkeen paikalla, ja yllätyin hänen vientitaidoistaan. Muistikuvissani - ehkä vuoden takaa - hän oli hyvä ja taitava viejä, mutta nyt menosta oli tango kaukana. Ihan mukava ja naurava mies, mutta hänen viennissään huomasin konkreettisesti että ehkä minä todella olen vuoden aikana edistynyt...

Uudet haljasnahkapohjaiset tanssitossut tuntuivat taivaallisilta, joskin nahan venyttyä ehkä hivenen liian suurilta (UK 7, US 7,5 ja EU 40,5).

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Top10

Listasin marraskuussa 2014 silloiset viisi lempiblogiani (täällä), joita kaikkia seurailen edelleen. Kaksi niistä eli Orvokki4you ja LondonHappens kuuluu tälläkin hetkellä blogilistani Topteniin eli blogeihin, jotka avaan heti huomattuani uuden postauksen.

Orvokki4you (täällä) on ensisijassa valokuvablogi - onnistuneita otoksia hiipivistä hetkistä huumorilla höystettynä. Orvokki on aktiivinen sekä postaajana että blogien kommentoijana. Ilostun joka kerta Orvokin monisanaisista ja kannustavista kommenteista. Orvokin aktiivisuus heijastuu myös lukuisina seuraajina, jotka kommenttien perusteella asuvat ympäri maailmaa. Napsautan Orvokki4you-blogin auki päivittäin: "Mikähän kuva tänään ilahduttaa päivääni?"

LondonHappens-blogiin (täällä) törmäsin sattumalta etsiessäni Brittein saarilla asuvien suomalaisten blogeja - yksi tyttäristäni on asunut kolmisen vuotta Lontoossa. Alkuun seurasin useampaakin brittiblogia, mutta vähitellen näistä on hioutunut tämä helmi - nuoren suomalaisnaisen ahkerasti päivittyvä valokuvablogi suurkaupungin arjesta. Blogin sivupalkeista löytyy nettiosoitteita, joista saa lisäinfoa Lontoosta ja kaupungin ajankohtaisista riennoista.

Olen pitkään seurannut myös Katjan Katveita-blogia (täällä) ja Aimariin Kuvakirjeitä Karstikonperältä -blogia (täällä). Kummassakin on upeita valokuvia ja selkeää, rauhoittavaa tekstiä - edellisessä "etsitään elämän lepopaikkoja, katveita"  ja jälkimmäisessä kirjataan "ajatuksia pohjoisen porstuaan muuttaneen näkökulmasta". Etenkin Katjan kirjoitukset jäävät aina mietityttämään "miten tämä juttu on omalla kohdallani". Katjan Katveita taitaa tällä hetkellä olla suosikkiblogini...

Uusia tuttavuuksia on suosittu ruokablogi Campasimpukka (täällä). Olen aiemminkin kuullut kehuja blogista, mutta eksyin sivuille vasta rinnakkaisblogin CampaCaminon (täällä) kautta. Kirjoittajan kävely- ja vaellusretkistä kertova CampaCamino taitaa olla tauolla, edellinen päivitys on neljän kuukauden takaa. Koska perheessämme Ukki, Vävypoika ja tyttäret hoitavat toistaiseksi pääosin kokkauspuolen - minä kuulun hankinta- ja raivausjoukkoihin - en seuraa ahkerasti ruokablogeja. CampaSimpukka kuitenkin nappasi. Sarin kirjoitustapa on selkeää, reseptit lähellä ruokamieltymyksiäni ja pisteenä iin päällä jutut ravintolakäynneistä, jotka ruokahifistelijän vaimona ja anoppina tutkin tarkkaan vinkkejä kalastellen. Kiitos Sari onnstuneesta blogista!

IhanKaikkiKotona (täällä) on IhanKivaKäsityöblogi. Olen käsityöihminen, joka harvoin hurahtaa sukkien ja peittojen ulkopuolelle, mutta tämä blogi on kannustanut jämähtänyttä mummia yrittämään välillä muutakin. Ahkerasti päivittyvä blogi, jota kirjoittaa käsittämättömän ahkera käsityöihminen. Jatkan seuraamista uusia töytäisyjä odotellen.

Paritanssipäiväkirja (täällä) ja Ihan tavis (täällä) ovat erilaisia - mutta ihan ihania - tanssiblogeja. Edellinen on tanssinopettajaksi opiskelleen Jyrki Keisalan päiväkirjamaista tilitystä paritanssin ympäriltä ensin opiskelijan ja nykyään opettajan näkökulmasta. Jälkimmäisessä 40+ nainen kertoo terveys- ja kauneusasioiden lomassa tanssikokemuksistaan lavatanssimaailmassa. Jyrkin blogista haen vinkkejä "tanssiuralleni" ja tanssinaisen kertomiksista kannustusta omille tanssiretkilleni.

Uudempia tuttavuuksia ovat ChezHelena ja Kaksin kaunihimpi. ChezHelenassa (täällä) toimittaja Helena Liikanen-Renger kuvaa lapsiperheen elämää Antibesissa Etelä-Ranskassa. Blogi valikoitui lukulistalleni samoista syistä kuin LondonHappens. Sisko miehineen asuu osan vuotta Etelä-Ranskassa, ja koska kumpikaan heistä ei kirjoita blogia (vinkkivinkki), etsin blogeja samoilla seuduilla asuvista kirjoitusintoisista suomalaisista. Valokylläisiä kuvia ja jäntevää toimittajan tekstiä. Välissä retkivinkkejä tuleville Ranskan visiiteilleni (hope so).

Kaksin kaunihimpi (täällä) on nuoren naisen rehellinen blogi, jossa hän ikäistensä tapaan tilittää avoimesti elämänsä iloista ja suruista: juttuja rakkauksista, lapsista, opiskeluista ja myös vakavasta sairaudesta eli pääosin asioita mummin elämänpiirin ulkopuolelta. Löysin blogin iltapäivälehden artikkelin perusteella, ja ihastuin nuoren kirjoittajan selkeään ja rohkeaan tyyliin. Tätä blogia lukiessani koen ehkä eniten tirkisteleväni toisen elämää, mutta silti tykkään, ja olen jopa tavoistani poiketen joskus kommentoinut tekstejä.

Arkisia valokuvia, rauhallista jutustelua ja varovaista tirkistelyä. Blogimaailmani maaliskuussa 2017.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Heikolla jäällä


Onneksi on kevät. Ja valo ja Muru. 
Ja Sisko puhelimen päässä.