keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Lehdetön hirvi :):)

Avenida Ramon y Cajal, Marbella 

Pikaisesti Mijaksessa


Espanjassa asuva ystäväpariskunta käytti meitä Mijaksessa, joka on vuoristossa, lyhyen ajomatkan päässä Fuengirolasta. Jätimme auton kaupungin alla olevaan suureen parkkihalliin - kertamaksu yksi euroa riippumatta pysäköintiajasta - ja nousimme hissillä suoraan vanhan kaupungin suulle.

Tiesin, että Mijas on turistien suosiossa, joten turistiryhmiin osasin varautua. Mutta se yllätti, että jokaikisen vanhan kaupungin matalan valkoisen asuintalon kivijalassa oli turistirihkamakauppa. Ja surulliseksi tulin, kun näin miten väsyneiltä ja säälittäviltä turistikuljetuksia odottavat kuuluisat ”Midaksen aasit” näyttivät. Ehkäpä vain kiinnitin asiaan enemmän huomiota kuin jossain toisessa kaupungissa jäädessäni ensin ihastelemaan aaseja...

Ukin huonon kävelyn takia tutustumisemme Mijakseen rajoittui vanhan kaupungin ytimeen, ja siitäkin vain pieneen osaan. Päivi, Risto ja minä kiipesimme kaupungin korkeimpaan kohtaan, jossa pienellä alueella vierivieressä olivat kirkko, puutarha ja härkätaisteluareena - sielunhoitoa, silmäniloa ja sirkushuvia. Taisteluareena jäi sisältä näkemättä, isosta ja hyvinhoidetusta puutarhasta kiersimme vain puolet. Kauniissa kirkossa (Iglesia de la Inmaculada Concepcion) kävimme sentään sisällä, ja huomioni kiinnittyi kultaiseen alttaritauluun, jossa oli ainoastaan iso seisova Maria - Jeesuksen äiti, ja vieläpä hyvin modernin näköisenä tummine, paksuine hiuksineen. Kuuluisampi pieni muurikappeli (Ermita de la Virgen de la Pena) jäi tällä kertaa näkemättä.

Ehkä turisteista ja aaseista huolimatta joskus vielä palaan Mijakseen... jäihän pieni suklaatehdaskin maistamatta :):)


tiistai 19. helmikuuta 2019

Mondan linna

Ojen - yksi lukuisista lähivuoriston ”valkoisista kylistä”. 

Ruotsinsuomalaiset tuttumme Risto ja Päivi muuttivat vuodenvaihteessa Espanjaan viettämään eläkepäiviä. Matkamme alussa he kuskasivat meitä jo Rondaan (täällä), ja eilen he ajeluttivat meitä vielä Marbellan ja Fuengirolan pohjoispuolen vuoristossa. Iltapäivän kuluessa kiersimme kolme pikkukylää: Ojen, Monda ja Mihas.

Ojenin valkoisia taloja ihailimme lähinnä auton ikkunasta, ja Mondassa pysähdyimme vain kylän reunalla olevassa hotelliksi muutetussa linnassa. Vaikka Euroopan vuoristoteitä on tullut kierreltyä, niin ikinä en ole ajanut niin äkkijyrkkää tietä, mitä linnatien viimeinen kilometri oli. Mutta olipahan asfaltoitu, ja muutenkin hyväkuntoinen tie.

Castillo de Monda (täällä) on kolmen hollantilaisen kaveruksen ylläpitämä tyylikäs ja normikukkarollekin sopiva hotelli, joka on rakennettu vanhan arabialaisen linnoituksen raunioihin. Hotellin julkisiin tiloihin pääsee vapaasti tutustumaan, ja kattoterassilta voi ihailla ympäröiviä maisemia. Tiloissa toimii myös baari ja ravintola, jossa saa joka päivä mm. lounasta. Kumpaakaan emme tällä reissulla kokeilleet...

Kaunis ja rauhallinen linnahotelli on minulle ja monelle muulle suomalaiselle ”tuttu”, sillä sen tiloissa on kuvattu Vain elämää -telkkarisarjan kaudet 7 ja 8. Ja saipa sarja meidätkin kääntymään päätieltä Mondaan :):)

Hotellin sisäänkäynti

Päätyhuone omalla parvekkeella.

Näkymiä hotellin baarista.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Takaisin tuttuun :):)

Onneksi huoneemme ei ole katuremontin suuntaan...

Viikonlopun hotellivierailun (täällä) jälkeen palasimme sunnuntai-iltana takaisin alkuperäiseen kolmentähden huoneistohotelliimme. Aparthotel Puerto Azul (täällä) sijaitsee kivenheiton päässä hiekkarannasta (Playa de la Fontanilla) kymmenien kahviloiden ja ravintoloiden ympäröimänä. Joten ei mitään valittamista. Varsinkin kun varasimme huoneiston merinäkymällä. Ainut pikkumiinus on hidas netti ja pääosin espaljankieliset telkkukanavat.

Ensimmäisen kerroksen huoneistossamme (106) on iso eteläparveke, josta meri näkyy ja kuuluu upeasti. Aurinkoisten alkupäivien (täällä) jälkeen Marbellassa on ollut pääosin pilvistä/puolipilvistä ja tuulista - tavanomaista Aurinkorannikon talvisäätä. Ukki on kuitenkin nauttinut parvelleella istumisesta ja lukemisesta, minä päämäärättömästä kävelystä sekä varpusten, kyyhkysten ja erilaisten lokkien seuraamisesta. Ja lukuisten koirien tarkkailusta. Koiria näkyy paljon sekä turisteilla että paikallisilla. Yleisin vastaankipittävä rotu tuntuu olevan pieni ja terhakka yorkshirenterrieri - useimmiten takitettuna :):)

Tänään lähdemme Fuengirolassa talvikuukausia viettävän ruotsinsuomalaisen ystäväpariskuntamme kanssa pienelle maaseutukierrokselle. Sateenvarjo matkaan ja sukkahousut farkkujen alle :):)

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Ventanas en Marbella




Muerte por chocolate


Viimein osuimme Marbellassa ruokapaikkaan, jossa yhdistyivät kiva ilmapiiri, maukas ruoka, ystävällinen palvelu ja hyvä hinta/laatusuhde. Ja kauniit annokset! Lauantain lounaspaikkamme ravintola Garnacha (täällä) sijaitsi hieman piilossa vanhan kaupungin laitamilla kauppahallin kupeessa. Mutta oli löytämisen arvoinen.

Ravintola mainostaa itseään välimerellisenä ruokapaikkana - minusta annoksissa maistui Välimeren lisäksi Aasia. Alkuun söin mukavan ja englantia hyvin puhuvan tarjoilijan suosituksesta maukkaan ja raikkaan sea bass ceviche -tornin, ja pääruoaksi tilasin grillattua mustekalaa perunapedillä. Ceviche oli nappivalinta, sen sijaan mustekala oli jäänyt paksuilta kohdiltaan sitkeäksi, joskin lisukkeena tarjoillut pikkuperunat ja sitruunainen pyree olivat herkkua. Ukin valinnat menivät toisinpäin: Alun savustetut anjovikset eivät maistuneet, mutta pääruokana tarjotut pintapaistetut tonnikalasiivut sulivat hänen suussaan.

Jälkkäriksi jaoimme Muerte por chocolate (Kuolema suklaan takia) -nimisen annoksen, jossa todella riitti suklaata eri muodoissaan. Ihan ok, mutta ei kuoleman väärtti.

Mutta Garnacha olisi vaikka toisen käynnin väärtti...

Ceviche de Lubina 

lauantai 16. helmikuuta 2019

Viikonlopun luksusta


Suoraan merelle avautuva, suojaisa parveke, jossa voi halutessaan kylpeä auringossa tai nauttia varjosta - säädettävän suojakatoksen ansiosta. Sopivan intiimi, mutta riittävän iso, jotta sinne mahtuu sekä kaksi lepolassea että pöytä pikkutuoleineen.

Koukuttava aaltojen kohina, joka korostuu yöllä kun aallot alkavat rikkoutua jo kaukana rannasta. Pidimme parvekkeen oven yöllä raollaan, jotta saimme nukahtaa lempeisiin meren ääniin. Kumpikin meistä kävi yön aikana toisiltaan tietämättä parvekkeella ihailemassa mustaa merta ja nauttimassa sen lumoavasta kohinasta.

Kaunis ja hyvin hoidettu iso puutarha- ja uima-allasalue, josta löytyy useita rauhallisia koloja. Toinen puutarhan isoista lämmitetyistä uima-altaista on kylmimpinä talvikuukausina peitetty kasvihuoneen näköisellä viritelmällä ja täydessä käytössä läpi vuoden.

Huoneissa tyylikkään hempeä väritys, iso kylpyhuone, leveä ja hyvä sänky sekä telkkarissa kaikki tarvittavat kanavat. Ja kaikkialla ystävällistä, kärsivällistä ja selkeäsanaista palvelua - myös meille tavallisennäköisille tallaajille, eikä vain kauniille ja rohkeille.

Nautimme viikonlopun luksuksesta espanjalaisen el Fuerte -hotelliketjun yli 60 vuotta sitten avatussa lippulaivassa Marbellan rantakadulla (täällä).

 Hotellin puutarhaa, josta kauniit näkymät Välimerelle.

Hotellin ”takaovi”, josta pääsee suoraan rantabulevardille ja uimarannalle,.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Esko’s Apartment

11.-14.2.2019

Armas 1v


Pikkupojista nuorin juhlii tänään yksivuotisiaan perheensä kanssa Vietnamissa.
Onnea Pienelle :):)

torstai 14. helmikuuta 2019

Talvista Marbellaa

Kaunista

Tyhjää

Rauhallista