Löytyihän se :)

Ravintola joka täytti odotukseni :) Ravintola, joka oli mukavan rento ja kohtuuhintainen, mutta ennen kaikkea, jossa sain maukasta, espanjalaista ruokaa. Ja jossa oli kaikkinensa minua miellyttävä fiilis. Tai ehkä en voi sanoa että ravintola löytyi, sillä olinhan useana päivänä kävellyt sen ohi. Mutta vasta eilen kiinnitin siihen huomiota eli huomasin sen. 

La Bodequita del Tapeo -nimistä paikkaa piti keski-ikäinen pariskunta yhden nelikymppisen naisen avustuksella. Ravintola ei ollut koolla pilattu, mutta lounasaikaan (klo 12-16) se oli lähes täynnä, ja sen baaritiskillä notkui äänekkäitä espanjalaisia ukkoja. Ja se oli suljettu siestan aikaan neljästä seitsemään. Kaikki merkkejä, että sieltä saattaisi löytää paikallista, hyvää ruokaa. Ja merkkejä, joita myös blogiystäväni MK aiemmassa kommentissaan kehotti etsimään :) 

Ja tämä piti paikkansa :) Ruokalistalta - tapas y raciones eli suupaloja ja annoksia - valitsimme jaettavaksi viisi annosta, joissa oli mustekalaa, simpukoita, perunamunakasta ja tomaattisalaattia. Näistä etenkin Pulpo Gallega (galicialainen keitetty mustekala perunapedillä) ja Tomate picado (pilkottua tomaattia valkosipulin kanssa) olivat tosi herkullisia. Myös grillatut mustekalan renkaat ja perunamunakas olivat ihan jees-annoksia. Keitetyt pikkusimpukat sen sijaan olivat aika mauttomia, vaikka keitinliemi sellaisenaan ja leivällä dipattaessa oli hyvää.

Eli paras kokemus jäi viimeiseksi, sillä huomenissa lennän takaisin lumiseen Suomeen. Parempi näin kuin jos loman paras olisi koettu ensimmäisenä päivänä :)

Tomate picado

Pulpo Gallega 

Tortilla de patatas

Helpotusta ikävään

Bioparc yllätti

Olin aamulla hermostunut, sillä Suomessa oli tullut yllättäviä ongelmia Muru-koiran hoidossa. Halusin vain kotiin, jotta olisin voinut yrittää järjestellä asioita, mutta olin jumissa Espanjassa saattaen ainoastaan toivoa, että torstain lento Suomeen tulisi mahdollisimman pian. Eikä harmiani yhtään vähentänyt se, että puolilta päivin sain tiedon, että huomiseksi varaamani Caminito del Reyn vaellus jouduttiin perumaan vetäjän sairastuttua. 

Jotain piti keksiä, jotta saisin ajatukset pois murheista - ja kotiinlähtö-toiveista :) Päätin lähteä käymään Fuengirolan eläintarhassa. 

Päätös osoittautui paremmaksi kuin olisin uskonut. Kaupungin keskellä 1970-luvulta lähtien ollut pieni ja ahdas eläintarha oli uudistettu perusteellisesti 1990-luvun lopussa ja avattu vuonna 2001 uudelleen Bioparc-nimisenä. Edelleen pienenä, mutta ei enää ahtaana.

Joulukuisena maanantaina yleisöä oli vähän ja lähes kaikki tarhan yli 200 eläin- ja lintulajia oli helposti nähtävissä. Ihastelin kookkaita gorilloja ja leikkisiä orangeja, värikkäitä lintulajeja ja unisia krokotiileja. Jännittäviä kaloja ja uteliaita pikkunisäkkäitä. 

Eläinten elinolosuhteet vaikuttivat hyviltä, vaikka vankeus ja häkeissä pitäminen herättääkin ristiriitaisia tunteita. Näistä ajatuksista huolimatta Bioparc yllätti rauhallsuudellaan, levollisuudellaan ja siisteydellään.

Mieleni onneksi rauhoittui rehevässä ja vehreässä eläintarhassa, vaikka Murun hoito-ongelmat eivät vielä ratkenneetkaan…

Alle satasella

Fuengirolan keskustassa kävellessä törmäsin omanlaiseeni vaatekauppaan :) Mukavan naisen pitämä Felicity, jossa myytiin rentoja puuvillaisia naistenvaatteita kohtuuhintaan. Samanlaisia, joita ennen koronaa pysähdyin usein hiplaamaan Etelä-Ranskan ja Italian vaatetoreilla - ja usein jonkun ostinkin.

Kävellessäni Ukin kanssa kaupan ohi ensin vain pistäydyin sisällä, mutta seuraavana päivänä palasin yksinäni ja tutkin kaupan tarjontaa pitkään ja rauhassa. Myyjä tuntui olevan tottunut hiljaisiin ja harkitseviin suomalaismummoihin :) Sovittelin vaatteita hissukseen ja lopulta päädyin ostamaan rennon kesäisen asukokonaisuuden - kaikki puuvillaa.

Ihanan ohut valkoinen, pitkähihainen t-paita sudenkorennon kuvalla 15 euroa,  paksummasta puuvillasta valmistettu sininen huppujakku 35 euroa, beigen väriset rennot ryppyhousut 30 euroa sekä ohut beigen värinen, valkopilkkuinen huivi 15 euroa. Koko setti maksoi yhteensä 98,60 euroa (edelliset hinnat olin hieman pyöristänyt). 

Sinistä olen aiemmin vaatteissa käyttänyt aika vähän, vaikka se sopineekin minulle. Nyt väri tuntui sopivalta ja korosti kivasti siniharmaita metallireunaisia silmälasejani…

Tuokiokuvia Fugesta

Aurinkoa ja rantakävelyä. Meren ja horisontin tuijottelua ja meditatiivista keskittymistä laineiden ääniin. Aamukahvittelua - ensin kuuden jälkeen vuokrahuoneistossa ja uudelleen kävelylenkin lomassa tai sen jälkeen ulkona jossakin rannan kahviloista. 

Lounaspaikan valintaa ja pitkiä, rauhallisia lounaita. Toistamiseen aurinkoa ja rantakävelyä. Puistojen kiertelyä ja rautapenkeillä istuskelua. Appelsiinipuiden ja jouluvalojen ihmettelyä sekä parvekekukkien ja monen väristen joulutähtien ihastelua. Häikäisevää valoa ja iloisen kirkkaita värejä.

Pimeän tultua kuuden aikoihin sohvan nurkkaan käpertymistä, ipadin näpräämistä ja Suomi-telkkarin katselua. Ja sitten - heti iltaysin jälkeen - omaan sänkyyn nukkumaan :)

Katsotaan, mitä ensi viikolle keksitään, kun useaksi päiväksi on luvattu sadetta…

Odotin liikaa - ja petyin

Ennen Espanjan reissua katselin jo kotona Fuengirolan ravintoloita. Josko sieltä löytyisi joku, jossa ehdottomasti haluaisin käydä. Lyhyen tutustumisen jälkeen jäi fiilis, että moni on tykännyt keskustassa olevasta Palangreros -nimisestä ravintolasta. Varasin netin kautta tästä yli 30 vuotta toimineesta ravintolasta pöydän lounaalle joulukuun ensimmäisenä päivänä eli tälle päivälle.

Kävelimme Palangrerokseen suurin odotuksin, tai siis minä kävelin - Ukki lähinnä tuli mielenkiinnolla perässä :) En itsekään tiedä, miksi odotukseni olivat paisuneet. Ehkä siksi, että on tosi harvinaista, että näen vaivaa ja varaan ruokapaikan jo kotimaassa ennen matkalle lähtöä. 

Tällä kertaa kuitenkin petyin. Tai ehkä odotukseni vain olivat liian suuret. Paikka oli ihan kiva ja kodikas, eikä palvelussa ollut valittamista. Netissä suositeltiin tilaamaan seitsemän ruokalajin maistelumenu 27 eurolla, mutta päätimme kuitenkin valita ala carte -listalta alku- ja pääruoat. Ukki valitsi alkuun 80-luvun klassikon - katkarapuja valkosipuliöljyssä - ja minä parsaa sardinien kanssa. Pääruoaksi valitsimme molemmat meriahventa (sea bass) hieman eri tavoin valmistettuna. Ruokajuomaksi cavaa ja jälkkäriksi affogato-kahvit. 

Kaikki oli ihan perushyvää - ja annokset valtavia - mutta ruoka ei vain hurmannut meitä kumpaakaan. Miksi, en oikeastaan tiedä. Seurassakaan ei ollut valittamista. Ehkä jonkun verran vaikutti se, että viereisessä pöydässä istui suomalaspariskunta, jonka kaikki jutut kuuluivat pöytäämme. Ja ehkä se, että pieni ravintola oli vain puoliksi täynnä - eli puoliksi tyhjä - eikä niin suosittu kuin netistä ymmärsin: ”Paikkavaraus on lähes välttämätön.” Tiedä häntä…

Eilisen paellapettymyksen (täällä) jälkeen olin satavarma, että tänään saisin hehkuttaa ruoka- ja ravintolakokemustani. Mutta toisin kävi. Olenkohan tosi outo? Ehkä olen vain tosi nirso :)

Fried prawns in olive oil with garlic

Green Asparagus with smoked Sardines

Sea bass with Lobster cream 

Paperikarttoja ja mautonta paellaa

Käytän paljon GoogleMaps-appia niin koti-Suomessa kuin ulkomailla. Mutta rakastan paperikarttoja. Ja etenkin ulkomailla ollessani yritän aina löytää kyseisen maan tai paikkakunnan kartan. Näin myös Fuengirolassa. 

Tänään kävelin kaupungin rantakatua edestakaisin ja etsin kauppaa tai kioskia, jossa myytäisiin karttoja. Hotellissa asuessa paperikartan saa edelleen usein vastaanotosta, mutta harvemmin airbnb-majoituksessa. Lopulta kysyin erään turistikaupan myyjältä, josko hän tietäisi, mistä saattaisin löytää kartan. Hän neuvoi minut jonkin matkan päässä olevaan turisti-infoon, jota en ollut huomannut.

”Do you have a map of Fuengirola” -kysymykseeni ystävällinen info-nainen vastasi vastakysymyksellä: ”Where are you from?” Kuullessaan minun olevan Suomesta, hän vaihtoi kielen täydelliseen suomen kieleen. Eli hän oli Fuengirolassa työskentelevä suomalainen :)

Ihana yllätys, sillä minun on paljon helpompi kysellä asioita omalla äidinkielelläni. Englantia puhuessa kysyn yleensä vain tärkeimmät ja ns. pakolliset kysymykset, enkä kielimuurin takia ehkä saa kaikkea toivomaani tietoa.

Lähtiessäni Turismosta minulla oli Fuengirolan paperikartan lisäksi Malagan ja Nerjan kartat, paikallisen suomalaisen matkanjärjestäjän yhteystiedot sekä juna-aikatauluja Caminito del Reyn vaelluksen lähtöpaikalle. Ja tieto siitä, että täältä löydän palvelua - ja usein jopa suomeksi :) Katsotaan, mitkä matkasuunnitelmistani saan toteutettua…

Turisti-infon löytyminen oli päivän iso ilon aihe. Samoin kuin Plaza de la Constitucion -aukion jouluinen kukkakioski, josta ostin seitsemällä eurolla ison joulutähden majoituspaikkamme koristukseksi. Päivän harmitus sen sijaan oli mauton paella, jonka Ukin kanssa söimme muuten mukavassa rantaravintolassa.

Muilta osin ensimmäinen Fuengirola-päivä kului kävellessä ja katsellessa. Sekä merta kuunnellen ja hyviä banaaneita ja pikkupäärynöitä syöden. 

Jouluista kukkaloistoa

Jättimarketin simpukkatarjontaa

Rantaravintolan paella, joka harmiksemme ei maistunut kummallekaan.

Iltaruokailijoita läheisellä Plaza Chinorrosilla

Ei valittamista

Aamunäkymä olkkarista ennen kahdeksaa

Lensin eilen Ukin kanssa Norwegianilla Malagan kentälle ja sieltä taksilla Fuengirolaan. Ukki on täällä jouluun asti ja minä alkuun viikon ja myöhemmin joulukuussa vielä toistamiseen vajaan viikon.

Ukki oli valinnut Booking.comin kautta huoneiston, jonka valintaan en puuttunut. Tiesin, että myös Ukki haluaa, että olohuoneesta näkyy merelle ja että huoneistossa on parveke. Ja se riitti minulle, joten luotin hänen valintaansa.

Perillä me molemmat yllätyimme positiivisesti. Yhdistetyn olohuoneen ja keittiön sekä kahden makuuhuoneen asunto, jossa oli sekä kunnollinen parveke pöytineen että esteetön näkymä merelle ja aamuaurinkoon, oli molempien toiveiden täyttymys. Hissillisen talon 6. kerros, kaupungin rantakadulla ja hiekkarannan vieressä. Ja kaiken kukkuraksi siisti, kodikas ja rauhallinen.

Huoneisto on yksityisen majoittajan omistuksessa. Meidät vastaanottikin ihana paikallinen viisikymppinen nainen, jolla oli englanninkielen tulkkina mukana hänen parikymppinen yhtä ihana tyttärensä. Eikä ystävällisemmin meitä olisi voitu vastaanottaa. 

Eläkeläisten vierailu Espanjan auringon alla alkoi siis paremmin kuin hyvin. Eikä edes se päässyt pahemmin ihon alle, että lentokentällä taksin kanssa oli isoa :) hässäkkää. Jouduimme vaihtamaan jo Suomessa tilatun ja netissä maksetun taksin toiseen, kun tämä ei jonkun sähköhässäkän takia päässytkään ulos lentokentän puomin takaa. Yli puolen tunnin taksissa istumisen ja paikallaan odottelun jälkeen sanoimme kuskille adios ja kannoimme hänen autoonsa jo kertaalleen lastatut kamat toiseen taksiin, ja pääsimme lopulta matkaan. Ja maksoimme toistamiseen :) Rahat meni, mutta jopa ärhäkkä Ukki säilyi yllättävän rauhallisena…

Kun viimein pääsimme Fuengirolaan ja vuokrahuoneistoomme, purimme nopeasti tavarat ja lähdimme heti myöhäiselle lounaalle meren rannalle. Ulkoilmaan ja aurinkoon. Ja tyytyväisinä - molemmat.

Erittäin hyvin varustettu keittiö

Avokado-fetasalaattia meren äärellä

Iltanäkymä makkarista

Hetki ennen lunta - ja aurinkoa

Loppuviikosta tein pikavierailun Tyttärien tilalle Naantaliin. Pari vuorokautta hiljaisuudessa ja pimeydessä. Ja lähes täyden kuun aikaan.

Hoidin tilan eläimiä Opiskelijatytön lyhyen Lontoon reissun aikana. Hoitelin ruokaa ja vettä tallissa talven eläville Kille-pässille, lampaille, kanoille ja kahdelle pupulle - Hertalle ja Misulle. Samoin kuin ilmojen kylmetessä sisätiloissa viihtyville Dora-koiralle ja kaksivuotiaille kissoille - harmaaraitaiselle Lalalle ja ruskeammalle Pablolle. Ja lenkkeilin Doran kanssa lähimetsissä.

Alkuun luonto oli syksyisen sammaleinen, mutta jo toisena päivänä piha ja metsäpolut saivat ohuen lumipeitteen. Pimeyteen tuli vähän valoa - täysikuun lisäksi.

Ja tänään lennän viikoksi Espanjan aurinkoon. Jepulis jee :)

Lala tyyriinä

Pablo puhdistushommissa

Taidetta kodissa

Taidemaalari Frederic Leightonin kotimuseossa (täällä) olleet lukuisat taideteokset jäivät kodin runsaan ja rönsyilevän sisustuksen varjoon. Tai ehkä paremminkin ne sulautuivat sisustukseen niin saumattomasti, ettei niitä osannut jäädä erikseen tutkimaan. 

Kodissa oli mm. paljon aikalaisten muotokuvia. Monet niistä olivat Frederic Leightonin (1830-1896) itsensä maalaamia, kuten muotokuvat taiteilijan sisaresta, kirjailija Alexandra Orrista 53-vuotiaana, taiteilijan vakimallista ja muusasta Dorothy Denestä (1859-1899) sekä nuoresta Frederick Wellesleysta (1844-1931), joka ajan tavan mukaan oli puettu hameeseen. 

Esillä oli myös useita muotokuvia itse Leightonista. Näistä monet olivat aikansa taiteen suurmiehen, ystävän ja naapurin George Frederik Wattsin (1817-1904) maalaamia, kuten alla olevat muotokuvat 41- ja 58-vuotiaasta taiteilijasta.

Joitakin kotimuseossa olleita maalauksia mainitakseni…

George Frederik Watts: Portrait of Frederic Leighton, 1871

Frederic Leighton: Alexandra Leighton (Mrs. Sutherland Orr), 1891

Frederic Leighton: The Hon. Frederick Wellesley, 1851

Frederic Leighton: Portrait of Dorothy Dene, n.1890

George Frederik Watts: Portrait of Sir Frederic Leighton, 1888