lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tämä on maja

Merimelojien maja, Helsinki

torstai 27. heinäkuuta 2017

Sinistä puutarhassa


Kaupunkikodin puutarhassa on vuosia ollut erikokoisia sinisiä saviruukkuja, korkeimmat yli puolimetrisiä - osa peritty Äitimuorin entisestä puutarhasta. Tänä vuonna istutin yhteen ruukkuun koristeapiloita. Uusi tuttavuus, jonka isoihin värikkäisiin lehtiin ja vaaleanpunaisiin kukkiin olen kesän aikana tykästynyt. Ensi vuonna hankin niitä lisää!

Tällä viikolla puutarhaan on tuonut väriä myös Lontoontytön värikokeilut, joilla hän työstää ideaansa syyskuun näyttelyyn. Kiehtovaa seurattavaa!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Muorin kaa


Vietimme Äitimuorin kanssa mukavan kesäpäivän. Hain muorin aamupäivällä Tapiolan kodista ja ajoimme yhdessä Hakaniemen torille kahville. Torin viidestä kuppilasta valitsimme sen jossa on selkänojalliset tuolit ja joka on lähinnä kukkamyyjiä, jotta istuessa saatoimme ihailla torin kukkatarjontaa. Kahvi oli hyvää, mutta pulla- ja leipätarjonta aika niukkaa. Päädyimme kumpikin feta-pinaattipasteijaan - no comments.

Heinäkuisena keskiviikkona kukkakojuja oli torilla tavallista vähemmän. Äitimuori löysi kuitenkin mieluisia - vaaleanpunaisia tarhaneilikoita - haudalle vietäväksi. Minä en tarvitse yhtään lisää kesäkukkaa, mutta kumminkin ostin - Äitimuori maksoi - kaksi rehevää valkoista lobeliaa, jotka löytänevät paikkansa kaupunkikodin puutarhassa. Ja kolme upeaa keltaista päivänkakkararuukkua Esikoisen mökille vietäväksi.

Löysimme myös makeita ja isoja vattuja sekä mansikoita, joista parhaat on tosin vielä löytymättä. Ja hallin yläkerran Saippuakauppiaalta kauniita hunajasaippuoita Äitimuorin Poikakaverille.

Iltapäivällä ajoimme Kulosaaren pienelle hautausmaalle, jossa istutimme Äitimuorin ostamat kesäkukat isäni haudalle. Leposaareen on haudattu niin minun kuin Ukin sukulaisia sekä useita entisiä opettajiani Kulosaaren yhteiskoulusta ja luokkakaverieni vanhempia, jotka tunnistan lähinnä sukunimestä. Ja nykyään myös moni entinen luokka- ja koulukaverini 50 vuoden takaa. Kuin menneisyyteensä matkaisi.

Leposaari - nimensä mukaisesti saari - on kaunis ja sopusuhtainen hautausmaa, ja aina yhtä hyvin hoidettu (täällä ja täällä ja täällä ja täällä). Paikka kutsuu rauhoittumaan. Pienellä hautausmaalla oli nytkin meidän lisäksi kymmenkunta vierailijaa.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Riemukas Regatta


Helsingin Töölöstä Soutustadionin rannasta luksuskerrostalojen edestä löytyy kaupungin yksi hullunkurisimpia kuppiloita. Cafe Regatan (täällä) omistaa kahvilaa vuosikausia pyörittänyt Raine Korpela perheineen. Lasten ollessa pieniä perheemme sunnuntaikävelyjen palkinnoksi heille luvattiin usein Regatan korvapuusti. Puustin toivossa pienimmätkin jaksoivat vaeltaa yllättävän pitkiä matkoja Meilahden rantateillä. Myös lastenlasten kanssa paikka on tullut tutuksi (täällä).

Tänä aamuna aurinko houkutti minut tapaamaan vanhaa kahvilatuttua. Viime Regatta-vietailustani taitaa olla vierähtänyt pari vuotta. Kuppila oli entistä hurmaavampi. Hieman "järjestäytyneempi", mutta sama hulluttelu jatkui - naisellisella (?) otteella. Auringolta ja sateelta suojaavia katoksia ja hyvin hoidettuja kukkia oli tullut lisää. Nurmikon reunaan pienimpien käyttöön oli kerätty kymmenkunta polkuvempelettä. Ja vessa näytti ainakin ulospäin siistiltä.

Kahvi oli hyvää. Ukki tykkäsi korvapuustista, mutta minusta sen kuori oli liian kova. Arkisena aamupäivänä väkeä oli kohtalaisesti, palvelu superia ja tunnelma rauhallinen. Tosin turisteja pyöriskeli ympäriinsä, joten viikonloppuisin tai iltaisin heitä saattaa olla minulle liikaa.

Ja ovikyltin lupauksista huolimatta tummapaahtoisen kahvin lisäkuppi ei ollut ilmainen.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Salaattikastike


Kastikkeessakin yksinkertainen on parasta eli oikeassa suhteessa hyvää öljyä ja etikkaa. Meillä arkiöljynä käytetään usein valolta suojattuun peltitölkkiin pakattua kreikkalaista Filoksen ekstra-neitsytoliiviöljyä (vinkki Vävypojalta) ja etikkana suomalaista Rajamäen hunaja-omenaviinietikkaa (sattuma löydös).

3 rkl neitsytoliiviöljyä
1 rkl hunajaomenaviinietikkaa
1 tl juoksevaa hunajaa
ripaus mustapippuria

Määrä riittää hyvin neljän hengen lisäkesalaattiin, johon revitään yksi salaatin kerä ja kourallinen tuoreita basilikan lehtiä, leikataan sopiva määrä makeita tomaatteja ja raastetaan yksi kesäporkkana. Kastike sekoitetaan salaattiin juuri ennen tarjoilua ja lopuksi päälle raastetaan vielä parmesania. Kun salaatinlehtiä sekoittaa kunnolla, neljä ruokalusikallista kastiketta öljyää lehdet kevyesti, mutta ei tee niitä öklön öljyisiksi.

Tämän kesäinen suosikkilehtisalaattini on Salon torilta ostettu perniöläisen Vaanelan puutarhan rapea jääsalaatti. Sitä saa myös mm. S-marketin vihannesosastolta, mutta ehkä ei yhtä tuoreena.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Summer in Salo 2


Näin heinäkuussa - himpun parempaa kuin kesäkuussa (täällä).

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vaaleanpunainen tanssiblogi

Olen hurahtanut paritanssiin. Käyn 1-3 kertaa viikossa lähinnä pääkaupunkiseudun tanssikouluissa treenaamassa ja oppimassa uutta. Ja se näkyy nykyään myös blogissani. Tänä vuonna lähes joka toisessa postauksessa olen kertonut treenikokemuksistani, ja usein puuduttavan yksityiskohtaisesti. Lähinnä itselleni muistiin. Kirjoittaessani samalla kertaan mielessäni tunnilla opittuja kuvioita, jolloin ne tuntuvat painuvan paremmin mieleen.

Alkuviikosta Salosaaren mummo lähetti yhteen postaukseeni kommentin, jossa hän ystävällisesti huomautti, että yksityiskohtainen kirjoittelu tanssituntien kuvioista puuduttaa ja karkoittaa useimmat lukijat (täällä). Olen tätä aiemmin itsekin miettinyt, mutta päätynyt kuitenkin jatkamaan koska tykkään kirjoittaa treenikokemuksistani. Mutta kommentti pani minut aprikoimaan, josko perustaisin erillisen blogin joka keskittyy vain intohimooni eli tanssiin.

Ja tänään sen toteutin. Kiitos Salosaaren mummolle! Uusi Mummin tanssitaival -blogi löytyy täältä. Tanssiblogi löytyy myös tämän blogin sivupalkista kohdasta Mummin blogit. Vanhat tanssipostaukset jäävät ainakin toistaiseksi tähän blogiin, koska en vielä osaa siirtää niitä uuteen tanssiblogiini.

Jatkan Mummin matkassa -blogia normaalisti kirjoittaen mökkeilystä, puutarhasta, matkoista, kävelyistä, herkuttelusta, murusta ja perheestä. Ehkä harvemmin kuin aikaisemmin, mutta tiheään kuitenkin. Pieniä kultareunaisia juttuja, sillä synkemmät jutut päätyvät mustakantiseen yksityiseen päiväkirjaan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Turku pikaisesti


Piipahdin pikana Turussa. Kuskasin Lontoontyttöä, joka kävi hakemassa Turusta näyttelytöissään tarvitsemiaan vaneri- ja puumuotteja. Helsingin verstaissa muotteja olisi saanut odottaa pari viikkoa, mutta Turussa sama onnistui vuorokaudessa :):)

Turun tiistai oli lämmin, kaunis ja mukava. Ilahduimme molemmat ihmisten ystävällisyydestä ja palveluhalusta. Tyttö oli tyytyväinen, kun niin puuverstaan kuin vanerileikkaamon miehet ehdottivat hänelle oma-aloitteisesti toimivampia vaihtoehtoja ja auttoivat painavien osien kantamisessa. Minua taas tykästyin kahvila Gagguin palvelualttiiseen ja herttaiseen tarjoilijaan, jonka kanssa yhdessä aprikoimme, sopisiko sitruuna-limekakku, suklainen tricolor-torttu vai kreemitäytteinen raparperipiirakka parhaiten heinäkuisen iltapäivän herkuksi.

Puuverstaan, Linnakadun Dennis-pitserian (täällä) ja Humalistonkadun Gaggui-kahvilan (täällä) jälkeen ehdimme vielä käydä Wäinö Aaltosen museossa (täällä) täl pual jokke. Pikavisiitin jälkeen Lontoontyttö kiiruhti puolikuuden junaan ja minä hurautin autolla läheiselle Littoisten lavalle Sekahaun valssitreeneihin ennen Helsinkiin ajamista.

Wäinö Aaltosen museo yllätti positiivisesti. Intiimissä funkkistalossa Aura-joen rannalla oli sopivasti tilaa, tasoja ja luonnonvaloa ihmisenkokoiselle näyttelylle. Joskin talo tuntui jääneen puristuksiin ympäröivien rakennusten ja tietöiden väliin. Edellisellä vierailullani vuosia sitten valkoisella talolla tuntui olleen enemmän tilaa hohtaa auringon valossa ja joen välkkeessä.

Yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Jacob Hashimoton (s. 1973) paperista ja bambusta valmistetut kevyet ja värikkäät installaatiot ihastuttivat tekniikallaan, iloisuudellaan ja leikkisyydellään. Teosten pitkät pimet - kuten Some Lost Part of a Delicate Fragrance - saivat hymyilemään ja tutkimaan teoksia entistä tarkemmin.

Hyvä päivä Turussa ja kiva tanssi-ilta Littoisissa.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Paskaa poluilla


Helsingissä on parin päivän kesä. Työssäkävijöiden onneksi se osui viikonloppuun. Kesän kunniaksi tein Murun kanssa tavallista pidemmän kävelylenkin Itä-Helsingin rantoja pitkin. Vauraasta Tammisalosta löytyi tällainen tönö - ilmeisen asuttu, sillä pihalla seisoskeli mies savuke suussa.

Mereltä puhaltava lämmin ja leuto tuuli tuntui ihanalta. Istuimme Murun kanssa puolisen tuntia tyhjällä laiturilla seuraten ohiajavia veneitä. Pienemmistä veneistä moni matkustaja vilkutti rannalla istuvalle mummolle ja koiralle. Lämmitti lisää mieltä.

Helsingin rantatiet ja -ja polut on hyvin hoidettuja ja maisemat upeita. Paitsi - paskaa on joka puolella! Valtavina laumoina liikkuvien valkoposkihanhien pökäleet ovat isompia - puhumattakaan kanadanhanhista - kuin Murun ulosteet, ja niitä on kasoittain rantateiden lisäksi jokaisella nurmipläntillä.

Olen vuosia kerännyt tunnollisesti jokaisen Murun pikkuruisen pökäleen roskapussiin - ja ihan mieluusti. Mutta nykyään joudun etsimään pikkukoiran pökälettä lintujen kakkakasojen keskeltä. Kaupunki on pystyttänyt rantateille isoja julisteita, joissa koiranulkoiluttajia kehoitetaan keräämään koiriensa jätökset. Kuka kerää hanhien jättijätöset. Kaupunki Hoi!

Tykkään eläimistä ja linnuista, ja seuraan mielelläni niiden elämää luonnossa ja kaupungissa. Alan pikkuhiljaa inhota hanhia. Miksi hanhien annetaan vallata kaupunkien komeat rantareitit ja kauniit puistot?

lauantai 15. heinäkuuta 2017