keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Kevään kuvia


Vanha tuttu puhelimeni kameroineen musertui huolimattomuuttani auton pyörän alle. Oli pakko ostaa uusi kännykkä kameroineen. Uusi on hyvälaatuinen, mutta kameratoiminnot ovat erilaisia kuin vanhassa ja tutussa. 

Periaatteessa uuden kännykkäkameran pitäisi olla parempi ja terävämpi kuin edellisen, mutta väliin minusta on tuntunut, että en saa yhtä hyviä valokuvia kuin entisellä. Vanhan on vaikea omaksua uutta, tottua uuteen :)

Tässä pari nopeaa kokeilua uuden kännykameran tarkennuksesta. Nämä kuvat tuntuivat yllättäen onnistuneen hienosti. Ehkä opin - ehkä oudosta tulee vähitellen tuttu ja ikioma kännykkäkamera. 

Ennen kuin joskus hankin sen oikean järjestelmäkaneran… Tai sitten en…

tiistai 17. toukokuuta 2022

Puolivalmis partsi


Paritalon iso parveke (täällä) on vaihtunut kaksion partsiin, joka on kaupunkiparvekkeeksi iso mutta entiseen verrattuna pieni. Tämä on ensimmäinen kesä, kun aion kunnolla sisustaa ja kukittaa parvekkeeni. Aiempina vuosina olen pääosin viettänyt kesät Salon mökillä. Tänä vuonna on toisin…

Olen tykästynyt riippuviin pelakuihin ja erityisesti yksinkertaiskukkaiseen cascade- eli ryöppylajikkeeseen. Cascadet ovat runsaskukkaisia ja kestävät sadetta paremmin kuin tavalliset riippapelarkuut.

Vuosien aikana parvekelaatikoissani ja terassiruukuissani on ollut monen värisiä riippapelarkuita - niin normi- kuin cascadalajikkeita. Cascadat ovat jo pitkään olleet suosikkejani, mutta tänä vuonna ostin - oikeastaan vähän vahingossa - tavallisia riippuvia valkoisia pelarkuita. Katsotaan, miten ne pärjäävät ja onnistuvat kukinnoissaan. 

Pelarkuiden lisäksi istutin kaksion parvekelaatikoihin riippuvia muratteja ja pystypäisiä silkkitassuja - uusi, ihastuttava tuttavuus. Saa nähdä, mitä muuta kivaa vielä keksin, sillä parvekkeen sisustaminen on vielä kesken, kuten mm. tyhjistä harmaista ruukuista näkyy.

Ihana silkkitassu

Värikäslehtinen erikoispelarkuu

maanantai 16. toukokuuta 2022

Kaunista kaupungissa


Kävelyreitilläni Punavuori-Ullanlinna -alueella on monen kaupan, kampaamon ja kuppilan ulkopuolelle istutettu kukkia pienempiin ja isompiin ruukkuihin. Ne kaunistavat ja pehmentävät kivistä keskikaupunkia ihanasti. 

Vuosikymmeniä Korkeavuorenkadulla olleen kahvila Successin (täällä) edessä on tänä vuonna kaksi korkeaa ruuukkua, joihin vieressä oleva, lähes yhtä vanha kukkakauppa Ölander on istuttanut erityisen viehättävän ja herkän asetelman. Ruukuissa on valkoista poutapilveä, isolehtistä murattia sekä lilan värisiä pikkuorvokkeja ja lobeliaa. Asetelman kruunaa minulle tuntematon, ihana (kuvassa takana oleva), vaalean lila terhakka kesäkukka. Kysyin sen nimen Ölanderilta, mutta se pääsi jo unohtumaan :)

Viikonloppuna kävin laitakaupungin puutarhaliikkeessä ja ostin (lähes) samoja kesäkukkia - keskustan kukkakauppoja halvemmalla. Tänään suunnitelmani on taikoa niistä (tyylikäs) ruukkukukka-asetelma Opiskelijapojan ja Tyttöystävän uuden talon terassille. 

Nyt kukkia istuttamaa. Onneksi aurinko paistaa…

Ps. Nimettömän nimi on silkkitassu - osuva nimi :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Sellot kirkossa


Ihastuin jälleen Temppeliaukion kirkkoon. Minulle kävi aivan samoin kuin viimeksi kirkossa vieraillessani yli kaksi vuotta sitten vain hetki ennen koronapandemiaa helmikuussa 2020 (täällä). Mielikuvissani kirkko oli kahdessa vuodessa uudelleen kasvanut mahtipontisemmaksi ja suuremmaksi kuin se todellisuudessa on.

Kirkon kallioseinät hohkaavat eloa ja lämpöä. Istuessani kirkossa katseeni hakeutuu yhä uudelleen kiehtoviin ja kiinnostaviin seiniin. Rakastan luonnon kiviä ja kallioita, ja ehkä siksi rauhoittuminen kallion sisällä tuntuu niin ihanalta ja taianomaiselta.

Näin kirkon nyt ensi kertaa sisältä valoisana vuodenaikana. Ja sain todeta, miten isosta rengasmaisesta kattoikkunasta tuleva luonnon valo korosti upeasti kallioseinien värejä - eriasteista mustaa, harmaata, valkoista, punaista yllättävissä yhdistelmissä. Komeaa värileikkiä oli kännykkäkameralla lähes mahdoton ikuistaa.

Ja ne sellot. Sellotaiteilija Arto Noraksen (s.1942) Mestarin matkassa -nimisessä konsertissa kaikui yhtä aikaa jopa 36 selloa, joita soittivat Noraksen entiset oppilaat viideltä eri vuosikymmeneltä. Osaavaa, tarkkaa ja lumoavaa kuunneltavaa. Sävelet kaikuivat kuuluvasti, mutta yllättävän pehmeästi kivisessä ympäristössä - kahdeksankymmentä vuotiaan Arto Noraksen kunniaksi.

Uskomaton mies tuo kasikymppinen Arto. Taiturimaisilla sormillaan hän soitti selloaan vuoroin väkevästi ja vuoroin herkästi jokaisessa yli kaksi tuntisen konsertin kokoonpanossa. Alkuun yksin, seuraavaksi pianisti Juhani Lagerspezin kanssa - sellon ja flyygelin vuoropuhelu oli ihanaa kuunneltavaa - ja konsertin loppupuolen yhdessä liki 40 tutun sellistin kanssa. 

Tykkään kirkoista ja sellomusiikista. Joten komea sellomusiikki intiimissä ja ihastuttavassa kirkossa oli kaksinkertainen nautinto - kauniissa toukokuisessa illassa.

lauantai 14. toukokuuta 2022

Kampaajan kukat

Keskiviikkona asiakkaita ilahdutti mm. upea pioni.

Olen vuosia käynyt hiusten leikkuussa ja muissa hiushoidoissa kampaamo Pointissa Uudenmaankadulla. Mitä hyvää vaihtamaan :) Osaavat kampaajat, kiva pieni paikka ja lähellä nykyistä kotiani. Ja kampaaja, joka tuntee ikääntyvät hiukseni :)

Ja kaiken kukkuraksi joku Pointissa - tai ehkä tiedänkin kuka - rakastaa kukkia ja hänellä tuntuu olevan samanlainen kukkamaku kuin minulla. Kampaamossa ja kadulla ikkunoiden edessä on ympäri vuoden kauniita kukkia, kiehtovia kimppuja ja ilahduttavia asetelmia. Aina tyylikästä ja tuoretta. 

Tuoreus on minulle yksi avain juttu kukkien kanssa. Kuihtuneet ja huonokuntoiset kukat pitää osata ja ymmärtää heittää ajoissa pois. Kuivakukat on eri juttu kuin kuihtuneet kukat…

Nykyään Pointiin mennessä oikein odotan, mitä kivaa tuo kukkafani on taas keksinyt. Koskaan en pety, kivaa ja kaunista löytyy joka kerta. Ja tukastanikin tuli hyvä - vähän uutta tyyliä. Kiitos Anne :)

perjantai 13. toukokuuta 2022

Kävelyä ja kahvia


Aamuaurinko herättää kuuden jälkeen. Sängystä noustuani käytän Murun pikaisella aamupisulla viereisessä puistossa. Palattuamme Muru saa omat aamusapuskatnsa ja minä istun sohvalle kahvin, paahdettujen ruisleipien ja hesarin kanssa. Ja Muru käpertyy ihanasti viereeni.

Parin tunnin päästä siistiydyn ja pukeudun, minkä jälkeen - hyvinä ja pirteinä aamuina - toistan tutut aamujumppaliikkeeni. Sitten suuntaamme Murun kanssa pidemmälle aamupäivälenkille, mikä tarkoittaa 40-60 minuutin pituista kierrosta Punavuori-Eira-Ullanlinna -alueella. Ja lopuksi kotiin kakkoskahveille.  Paitsi superaurinkoisina päivinä, jolloin on ihan pakko istahtaa ulos nauttimaan - sanan mukaisesti - aamun kakkoskahvit.

Tänä aamuna oli juuri sellainen suoperaurinkoinen päivä, ja jäin kahvittelemaan Kaivarin rantaan tutulle Mutterille. Vain kesäaikaan - noin vapusta syyskuun loppuun - auki oleva kahvila Mutteri on aina yhtä kutsuva ja tarjoilut aina yhtä tuoreita ja hyviä. Lisää Mutterista vuoden 2019 postauksessa (täällä).

”Voiko ihanammin päivän enää alkaa”, kuten Johnny lauloi nuoruudessani vuonna 1970. Tämä Ihana aamu oli alkujaan unkarilainen laulu, jonka Fredi eli Matti Siitonen suomensi Johnnylle.

Kaunista kevättä Kaivarin rannassa

torstai 12. toukokuuta 2022

Valkoinen vuokko


Itä-Helsingissä kahvila Rion (täällä) pihalla huomasin yllätyksekseni valkokukkaisen vuokon, jossa oli sinivuokon lehdet - valkoinen sinivuokko. Uusi ja jännä tuttavuus.

Kysyin kukasta kahvilan pitäjältä, joka kertoi sen ilmestyneen pihalle tyhjästä. Olisiko joku lähiseudun asukas istuttanut vuokon kahvittelijoiden iloksi. Roihuvuorihan on nykyään miellyttävän asukaslähtöinen ja yhteisöllisyyttä korostava kaupunginosa. 

Minua valkoinen vuokko ilahdutti suuresti. Kiitos tuntemattomalle istuttajalle :)

Tutumpi sinivuokko :)

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Roihikan Rio


Roihuvuoren japanilaistyylisen puutarhan vieressä on kahdeksan vuotta toiminut Rio-niminen kahvila. Viihtyisä ja kotoisa kuppila, josta saa hyvän kaffen, juomien ja makeiden ja suolaisten kaffeleipien lisäksi keittolounaan. Riolla on myös A-oikeidet ja iso ulkoterassi.

Kävin Riossa tänään ekaa kertaa, ja tykkäsin. Eriparituolit ja koiria rakastava emäntä sulattivat sydämeni. Tykästyin myös kivasti kontaktia ottaviin myyjiin. He myös joustivat käsittämättömän ihanasti, kun tilauksen tehtyäni huomasin, että olin unohtanut kukkaron luottokortteineen autoon, joka oli runsaan kilsan päässä korjaamolla. Eikä minulla ollut puhelimessa - Tyttärien useita kertoja suosittamaa - maksu-appia. ”Lähetämme sinulle laskun tekstiviestinä, jonka voit maksaa kun saat luottokortin taas käsiisi.” En ollut uskoa korviani :):)

Viereisen Japanilaistyylisen puutarhan kirsikkapuut olivat vasta puhkeamassa kukkaan. Kukkien sijaan ihailin puiston upeita sammalistutuksia ja kauniisti kiemurtelevia polkuja. Puistossa ei saa kävellä koiran kanssa, jonka huomasin vasta loppumetreillä :)

Taas uusi suosikki pitkään Suosikkikahvilani-listaan. Ja kiva puolen tunnin kävely Mekaanikonkadulta, jossa autoni oli myöhäisessä renkaanvaihdossa, mäkisen Roihuvuoren puiston kautta Roihuvuorentielle ja takaisin

Jugurtti-perunakeittoa ja arabialainen leipä 

Kirsikankukat olivat vasta aluillaan.

tiistai 10. toukokuuta 2022

Kesämökki Espalla


Esplanadin puistossa Eteläesplanadin ja Fabianinkadun kulmassa on Kesämökki-niminen vanha, puinen kioski. Se on seisonut ja toiminut samalla paikalla yli sata vuotta, vuodesta 1893 alkaen. Nykyään kioskissa myydään kahvin ja virvoitusjuomien lisäksi vain jäätelöä - Valion/Pingviinin irtojäätelöä sekä tuutteja ja puikkoja - ei pehmistä. Vuosikymmenien aikana juomien ja jätskin lisäksi myynnissä on ollut mm. monenlaista kahvileipää, makeisia, savukkeita ja lehtiä.

Helsingin pääarkkitehti Carl L. Engelin (1778-1840) hahmottelemassa Esplanadin puiston jokaisessa neljässä kulmassa on kioski. Eteläesplanadin puoleiset kioskit ovat 1900-luvun vaihteessa valmistuneita puurakenteisia ja koristeellisia pieniä majoja, Pohjoisesplanadin puolella taas on kaksi funkkistyylistä ns. lankarullakioskia, jotka on suunnitellut arkkitehti Gunnar Taucher (1886-1946) 1920-luvun lopulla. 

Helsinkiin perustettiin 1800-luvun lopulla useita virvoitusjuoma- ja kivennäisvesikioskeja osin siksi, että kaupungin kaivot olivat saastuneita je puistoissa aikaa viettävälle herrasväelle haluttiin tarjota hyvää ja virvoittavaa juomaa. Parikymmentä näistä vanhoista kioskeista on säilynyt ja monet edelleen toiminnassa. 

Poikkesin jätsillä Espan vanhimman kioskin ”terassilla”, kun viikolla palasin Pikkupoikien hoitopestistä (täällä). Tykkäsin tosi paljon juuri tästä Espan kioskista - kioskista, jossa en ollut aiemmin käynyt. Paikan vetonauloja olivat kivasti (minulle sopivaan tapaan) kontaktia ottava myyjä, ulkotuolien paksut istuintyynyt (vilukissalle tärkeää) ja kauniit, hyvin hoidetut kukkaistutukset. Asioita, jotka minulle tuovat viihtyisyyttä. Ja plussana ihana lakritsijäätelö :) 

Taas paikka, johon palaan :) Ja Murun kanssa :)

maanantai 9. toukokuuta 2022

Toisessa mummolassa


Esikoisen kolme Pikkupoikaa viihtyvät hyvin Lappeenrannassa (täällä). Ja niin myös minä. Olimme Helli-mummin ja Juho-papan luona vain yhden yön, mutta ehdimme paljon.

Herkuttelimme Helli-mummin valmistamilla lihapullilla. Joskin yksi Pikkupojista totesi, että pullat eivät olleet yhtä hyviä kuin Helmi-mummin lihapullat. Tosin Pikkupoika ei ole koskaan syönyt Helmin pullia :) Helmi oli Pikkupojan isän mummi ja Juho-papan äiti, ja hän on kuollut ennen Pikkupojan syntymää. 

Mutta tarina Helmi-mummin lihapullista elää edelleen perheessä ja on totisinta totta Pikkupojillekin. Onneksi Helli-mummi - vävypojan äiti - on Joensuun tyttöjä ja suhtautuu tähän hänelle tuttuun Helmin herkkupullat -tarinaan herskyvällä huumorilla. 

Teimme myös pari metsäretkeä lähiluontoon ja tutkimme hylättyyn kartanoon kuuluvaa vanhaa perunakellaria. Pikkupoikien olisi tehnyt kovasti mieli mennä kellarin sisälle, mutta molemmat mummot kielsivät tämän katon sortumavaaran takia. 

Nelivuotias viihtyi pitkän tovin leikkimässä toisen mummolan viereissä olevan Kartanon päiväkodin pihalla. Päiväkoti oli ilmeisesti ollut suljettuna jo joulusta lähtien, mutta isolta pihalta löytyi edelleen keinut, liukumäet ja hiekkalelut. Ja isot sulamattomat lumikasat, toisin kuin pääkaupunkiseudulla.

Saimme myös ihmetellä ja ihastella Juho-papan komeaa moottoripyörää, jonka hän oli juuri ottanut esiin talvivarastosta. Pärinää rakastava, yli 80v Pappa ajoi innoissaan pyörällä edellämme parin kilometrin päässä olevalle kauppatorille Lappeenrannan satamaan. Me muut tulimme rauhallisesti Helli-mummin turvallisessa autokyydissä.

Torilla Pikkupojat söivät paikallisen Vety-piirakan eli lihapiirakan, jonka sisällä on kananmunaa ja paksu siivu kinkkua. Pappa ja minä otimme karjalanpiirakan munavoilla, mutta Helli-mummi ei hässäkässä osannut valita muuta kuin kahvin :)

Perjantaiaamupäivällä torilla oli vähän väkeä, mutta meille maistui kahvi. Pikkupojat ehtivät vielä käydä juoksemassa läheisen linnakkeen raunioilla ja kieriä pitkiä matkoja eteläisiä nurmirinteitä (punkkipesiä?), ennen kuin meidän piti kiirehtiä junalle. Ja takaisin Helsinkiin.

Kiitos Heli ja Juho, kun mahdollistitte meille neljälle pienen lomasen :) Ja jaksoitte Pikkupoikien painimista ja kinastelua kerrostaloasunnossanne, joka ei ole tarkoitettu kolmelle aikuiselle ja kolmelle äänekkäälle ja tilaa ottavalle Pikkupojalle.

Mutta mahduimme. Ja luulen, että kaikki nautimme :)