tiistai 5. maaliskuuta 2024

Kauneinta Fuengirolaa


Viimeisellä Fuengirola-viikolla löysin ehkä kaupungin viehättävimmän alueen keskustan juna-aseman ja vanhan kauppahallin pohjoispuolelta. Pientaloalueen, jossa oli mm. Calle Mijas ja hedelmien mukaan nimettyjä katuja, kuten C. los Naranjos, C. Limoneros ja C. Limones.

Hyvin hoidettuja taloja ja pieniä puutarhoja sekä paljon kukkivia köynnöksiä. Kaunista, siistiä ja rauhallista. Mukava kävellä ja mukava katsella - Murun kanssa.

Näillä kuvilla on hyvä tältä erää jättää hyvästit Fuengirolalle - aurinkoturistien suosimalle rantakaupungille, joka yllätti minut positiivisesti. Nähdään viimeistään ensi vuonna :)



maanantai 4. maaliskuuta 2024

Katoliset Majesteetit

Monumento a los Reyes Catolicos Fuengirolassa

Andalusiassa ollessani törmäsin usein Isabellaan ja Ferdinandiin, mm. muistomerkeissä ja etenkin etsiessäni tietoa Espanjan historiasta. Lähes 600 vuotta sitten syntynyt Isabella (1451-1504) oli Kastilian kuninkaan tytär ja isänsä kuoltua hänestä tuli 23 vuotiaana ajalle tyypillisen suhmuroinnin jälkeen kuningaskunnan kuningatar. Tällöin Isabella oli jo naimisissa ikätoverinsa, Aragonian prinssin Ferdinandin (1452-1516) kanssa - Ferdinandin, joka puolestaan kymmenen vuotta myöhemmin 1479 kruunattiin Aragonian kuninkaaksi. 

Aikoinaan nykyisen Espanjan alueella oli useita pieniä kuningaskuntia, joista merkittävimpiä olivat juuri Kastilia ja Aragonia. Kun näiden kahden naapurivaltion kuningassukujen välillä solmittiin avioliitto, tästä alkoi nykyisen Espanjan muodostuminen. Ferdinandista tuli myös vaimonsa Isabellan hallitseman Kastilian kuningas (mutta ei toisin päin), ja pariskunta alkoi yhdistää hallitsemiaan valtakuntia. Lopulta vuonna 1516 Isabellan ja Ferdinandin tyttärenpoika Kaarle V (1500-1558) perikin molempien sukujen kruunut. 

Isabella ja Ferdinand kehittivät yhdessä yhdistyviä kuningaskuntia, ja etenkin Isabellaa pidettiin taitavana ja määrätietoisena hallitsijana - naisena Espanjan valta-aseman takana. Vuonna 1479 hän alkoi Kastilian kuningatar -tittelin tilalla käyttää Espanjan kuningatar -arvonimeä. 

Hallitsijapari taisteli voimalla valloittaakseen nykyisen Espanjan alueet takaisin ne aikoinaan vallanneilta muslimeilta. Viimeiset taistelut katolisten eurooppalaisten ja muslimiuskoisten arabien välillä käytiin Garanadassa ja Alhambrassa 1492 (täällä). 

Isabellan ja Ferdinandin saavutuksiin voidaan tavallaan katsoa myös Amerikan löytyminen tai ainakin sen mahdollistaminen :) Voitettuaan muslimit Isabella ja Ferdinand suostuivat kustantamaan Kristoffer Kolumbukselle (1451-1506) kolme laivaa miehistöineen, jotta tutkimusmatkailija voisi lähteä etsimään meritietä Intiaan. Ja tunnetusti Kolumbus löysi meritien Amerikkaan 1492  :)

Kuningas ja kuningatar olivat katolisia ja kannattivat inkvisitiota eli vastustivat ”harhaoppisuutta”. He saivat paavilta luvan perustaa Espanjaan oman inkvisiitiotuomioistuimen, joka vainosi, pakkokäännytti ja tuomitsi ankarasti ”harhauskoisia” eli juutalaisia ja muslimeja. Tämän johdosta hallitsijapari sai paavilta kunniatittelin Los Reyes Catolicos. Eli Katoliset Majesteetit - yhteisnimi, jolla heitä edelleen usein kutsutaan.

Fuengirolassa Kaupungintalon aukiolla (Plaza del Ayuntamiento) on Isabellan ja Ferdinandin isokokoinen muistomerkki. Muistuttamassa meitä heidän aikaansaamasta hyvästä - ja pahasta. 

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Kirkon katveessa


Los Bolichesin kirkkoaukion (täällä) reunassa on Torre Blanca -niminen baari, joka on levittänyt toista kymmentä pikkupöytää kirkon eteen Carmenin aukiolle ja toisen mokoman sisälle kahteen pieneen huoneeseen. Ollaan Ukin kanssa käyty Torressa kahdesti ja todettu pikkubaari hyväksi ja mukavaksi. Ja koiraystävälliseksi :)

Molemmista vierailuista jäi hyvä mieli. Huolimatta siitä, että ensimmäisellä kerralla - lomakuukauden alussa - olin vielä stressaantunut Muru-koiran pärjäämisestä ja keskittymiseni ruokailuun ontui pahasti. Ja toisella kerralla - viimeisellä lomaviikolla - ruokailun alussa alkoi tihuttaa vettä ja jouduimme siirtymään kuppilan sisätiloihin. Jälkimmäinen juttu oli oikeastaan hyvä sattuma, sillä viihdyin kuppilan sisällä, jossa paikalliset ihmiset lopettelivat lounastaan, kun ulkopöydissä ruokaili pääosin meitä turisteja :)

Ja huolimatta siitä, että tarjoilu ulkotiloissa tuntui hätäiseltä ja tylyltä. Tämä tosin korjautui, kun siirryimme sisätiloihin, jossa tuli tunne että ikäänkuin kuuluimme ”joukkoon” - myös Muru :)

Jäin taas ihmettelemään, mistä kaikesta loppuviimein (sana jota oikeastaan lähes inhoan) johtuu, jääkö minulle kuppilasta tai ravintolasta hyvä vai huono fiilis. Sillä myös ruoka Torre Blankassa oli peruskauraa, tosin hyvää sellaista: paistettuja sardiineja, grillattuja katkarapuja ja valkosta leipää. Ja juoma arkista San Miguelia.

Kokemukseen vaikuttaa oman fiilikseni lisäksi etenkin ruokapaikan tunnelma ja tietysti seura. Ja omat odotukseni. Liian korkeita odotuksia seuraa usein pettymys. Parasta on, kun sattumalta, ilman odotuksia :) törmään johonkin normikuppilaan, jossa saan maittavaa ruoka tilanteeseen sopivaan hintaan. 

Ja jos joku hymyilee minulle - myös silmillään - edes kerran. Joskus se joku on tarjoilija, joskus viereisen pöydän vilkkusilmäinen rouva ja joskus kanssani ruokaileva Ystävä. 


Baaritiskille oli varattu erityispaikka rullatuolille :)

torstai 29. helmikuuta 2024

Suomalaisten kirkko


Helmikuun aikana olen useammin kuin kerran kävellyt Los Bolichesin ”suomalaislähiössä” (täällä) olevan Plaza del Carmen -aukion läpi. Ja joka kerta olen ihastellut aukion reunassa olevaa, valkoiseksi rapattua Parraquia Virgen del Carmen y Santa Fe -nimistä kirkkoa. 

Espanjalaiseksi kirkoksi rakennus oli yllättävän sopusuhtainen ja tasapainoinen. Ei liikaa kromeluuria - ei ulkona eikä sisällä :) Ja komeuden kruunasi kivasti läpi näkyvä, matala kellotorni, jonka päässä kohosi yksinkertainen ja siro risti. Vasta kun etsin netistä tietoa Carmen-kirkosta, minulle selvisi, että paikallisen suomalaisen seurakunnan viikottaiset messut pidetään juuri tässä ”suomalaistyylisessä”  kirkossa. 

Aurinkorannikon suomalainen seurakunta kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja seurakunnan palveluksessa toimii läpi vuoden kaksi pappia ja talvisin myös kanttori. Lisäksi toiminnassa on viime vuosina ollut mukana Suomen Merimieskirkon kanssa jaettu sosiaalikuraattori. Ja lukematon määrä Espanjassa asuvia suomalaisia vapaaehtoisia. 

Minulle, joka olen tarkka sanojen merkityksestä, ei ole vielä selvinnyt, miksi väliin espanjalaisen kirkon nimessä on Iglesia ja väliin Parraquia. Sanakirjasta ymmärsin, että Iglesia tarkoittaa ensisijaisesti kirkkoa (ehkä rakennusta) ja Parraquia taas seurakuntaa. Tai sitten ei…

Ja mitä sitten merkitsee onko nimessä kirkko vai seurakunta? Ehkäpä tämäkin asia selkenee, kun näillä näkymin palaan Espanjaan ensi talvena…

keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Tyhjiä areenoita ja matadoripatsaita


Iltapäivän kävelyreissulla törmäsin kukkivan kadun (täällä) jälkeen vielä härkätaisteluareenaan (Plaza de Toros). Tiesin, että kaupungissa on sellainen, mutta en ollut tajunnut, että se on keskustassa ja lähes kiinni BioParkin eläintarhassa (täällä). Tämä perinteinen, pyöreä areena valmistui vuonna 1962, jolloin pieni kalastajakylä oli juuri alkanut muuttua eurooppalaisen massaturismin keskukseksi, ja härkätaisteluiden uskottiin kiinnostavan myös turisteja. 

Mutta toisin kävi. Vuosikymmenten edetessä härkätaistelut alettiin nähdä eläinrääkkäyksenä, ja ne kiellettiin osassa Espanjaa, vaikka mm. Andalusiassa taistelut ovat edelleen sallittuja. Vuonna 2013 Espanjassa säädettiin jopa laki, jonka mukaan härkätaistelut ovat osa kansallista kulttuuriperintöä ja lain suojassa.

Kannatan härkätaistelujen kieltämistä, vaikka jotain kumman kiehtovaa tässä ikivanhassa perinteessä on. Liekö tuntemuksiini on vaikuttanut se, että 1960-luvulla isäni ihaili kirjailija Ernest Hemingwayta - aikanansa härkätaisteluiden tunnettu puolestapuhuja - ja vei minut ja kaksi nuorempaa sisarustani katsomaan matadorien ja härkien taistelua, kun olimme lapsuuden perheeni kanssa Torremolinoksessa. Taistelua ennen ja tämän aikana hän selitti innoissaan meille lapsille, mitä areenalla milloinkin tapahtui. Milloin areenalla oli picador, milloin panderillero, milloin matador jne. Tosin ainakin minä taisin nähdä vain ne verta vuotavat härät…

Muistan, että näkemässämme härkätaistelussa yhtenä matadorina oli Miguel Marquez (1946-2007), jonka nimiseen katuun - Calle Miguel Marquez - törmäsin eräänä päivänä myös Fuengirolassa. Tätä ihmetellessä minulle selvisi, että Marquez oli syntynyt Fuengirolassa ja debutoinut härkätaistelijana juuri Fuengirolan areenalla.

Härkätaisteluareenan edessä oli patsas, joka kuvasi matadoria viittansa kanssa suippohattu kädessä. Uskoin sen kuvaavan juuri Marquezia, mutta netistä luin, että kyseessä oli Antonio Jose Galan (1948-2001). Samalla selvisi, että myös Galanin vuonna 1985 syntynyt poika elättää itsensä edelleen matadorina. Hämmästyttää, että joitakin tämä historiallinen ammatti vetää edelleen puoleensa…

Ristiriita, joka nykypäivän Espanjassa liittyy härkätaisteluihin, näkyi konkreettisesti myös Fuengirolan härkätaisteluareenan ikkunassa. Lasiin oli jäänyt repaleinen kulma pois revitystä paperiesitteestä, jossa oli mainostettu vuoden 2022 lokakuulle suunniteltua härkätaistelua. Tapahtumaa, joka yllättäen ja ilman selityksiä peruttiin vain kolme päivää ennen aiottua ottelua. 

Tänä päivänä härkätaisteluperinne näkyy Espanjassa lähinnä tyhjinä areenoina ja kivettyneinä patsaina. Mutta ristiriitainen perinne sinnittelee. Tulevan maaliskuun lopussa Malagan härkätaisteluareenalla järjestetään kevään ensimmäinen härkätaistelu…

tiistai 27. helmikuuta 2024

Kukkiva Calle


Eilisellä kävelyretkellä törmäsi Fuengirolassa kukkivaan katuun, Calle Victoriaan. Tämä vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia täynnä olevien puiden reunustama lyhyt katu oli Parque del Sol -puiston kyljessä ja BioPark-eläintarhan vieressä. 

Luulen, että nämä kauniit puut olivat mantelipuita, joiden tosin pitäisi jo lopetella kukintaansa (täällä). Ehkäpä kaupunkipuut kukkivat myöhemmin kuin lähivuoristossa kasvavat serkkunsa? Tai ehkä puut olivat sittenkin jotain magnolialajiketta? Taas paljastuu tietämättömyyteni näissä kasvi- ja kukkajutuissa…

Niin tai näin - Puut olivat joka tapauksessa äärettömän kauniita. Joten onneksi ”eksyin” Calle Victorialle :)

maanantai 26. helmikuuta 2024

Malagan nykytaidetta

 
Toinen lauantaisen Malaga-reissuni päämääristä vanhan kauppahallin (täällä) lisäksi oli Nykytaiteen museo (Centro de Arte Contemporaneo de Malaga) aivan Centro Alamedan juna-aseman vieressä. Kaksikymmentä vuotta sitten avattu museo oli kunnostettu rakennukseen, joka alkujaan vuonna 1939 oli rakennettu tukkutoria varten. 

Museossa oli perusnäyttelyn lisäksi espanjalaisen Eduardo Gruberin (s.1949) laaja yksityisnäyttely. Näyttelyn nimi oli Nadie es Nada, joka oli käännetty englanniksi Nobody is Anything. Nimen suomennos taikka sen merkitys ei minulle täysin auennut, ei edes näyttelyn teoksia katsoessa. Kukaan ei ole Kaikkea ?? tai Ei kukaan ole Mitä tahansa ?? Ehkä nimi oli nykykieltä ja/tai nykyaikaa - eläkeikäiselle mummille liikaa nykyä, vaikka sanaleikeistä tykkäänkin…

Eduardo Gruberin maalauksissa ja piirroksissa, joista osa oli lähes seinän kokoisia, käsiteltiin sotaa, yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja elämän sattumanvaraisuutta - muun muassa. Tärkeitä aiheita, ja osin kiinnostavia ja koskettavia teoksia. 

Minua kiehtoi mm. El hombre controlador del universo -niminen isokokoinen (370 x 260 cm) öljymaalaus. Sitä katsoessa minulle kävi, kuten minulle nykytaiteen kanssa monesti käy, että en osaa eritellä miksi tai minkä takia teos jostain syystä miellyttää tai ei miellytä. Gruberin Maailmankaikkeuden kontrolloija (??) vain miellytti minua…

Kun yksikseni kiertelin museossa, ymmärsin miten taideteosten nimet ovat minulle tärkeitä ja sen mietiskeleminen, mitä taiteilija on ehkä halunnut nimellä viestiä. Minulle teoksen nimi on oleellinen osa teosta ja myös teoksen aistimista ja kokemista. Tämän takia minua harmitti, että Gruberin näyttelyssä nimet olivat ainoastaan espanjaksi. Ärsyttävää…

Joidenkin maalausten vieressä oli toki kännykällä aukeava nettilinkki, josta olisin löytänyt lisätietoa ja uskoakseni myös englannin kielellä. Tähän asti en ole moisia vielä käyttänyt, mutta täytynee ryhdistäytyä tässä(kin). Nykytaiteen museossa pärjää näköjään vain nykytekniikalla :)

Museon perusnäyttelyssä oli pääosin espanjalaisten ja eteläamerikkalaisten nykytaiteilijoiden teoksia, mutta löytyi sieltä mm. kolme Andy Warholin viimeisten vuosien työtä. Ja tällä puolella teosten nimet olivat myös tai ainoastaan englanniksi. 

Moni teos jäi minulta ymmärtämättä, silti monen edessä pysähdyin ja fiilistelin, miltä se tuntui. Ja moni tuntui…

Eduardo Gruber: El hombre controlador del universo, 2020
Tykkäsin, vaikka en teosta oikein ymmärtänytkään 
enkä osannut nimeä edes täysin suomentaa…

Andy Warhol (1928-1988): Volkswagen, 1985
PS. Oikeaan yläkulmaan heijastui vastapäisellä seinällä oleva pieni tilateos :)

Jose Luis Puche (s.1976): Don’t panic, 2014
Sopiva nimi - isn’t it :)

Entisen tukkutorin rakenteet näkyivät edelleen museorakennuksessa. 

Sisäänkäynti Nykytaiteen museoon

Nykytaiteen museon takana olevan kerrostalon seinissä oli 
maailmankuulujen katutaiteilijoiden D’Facen ja Shepard Faireyn 2013 tekemät valtavat muraalit, 
jotka näkyivät heti Centro Alamedan juna-aseman ulko-ovilta. 

Andi Rivasin seinämaalauksia museon viereisellä Calle Alemanialla.

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Viehätyin kauppahallista


Eilen ajoin Aurinkorannikon paikallisjunalla Fuengirolasta Malagaan. Pääteasemalta pääteasemalle - 31 kilometriä, 18 pysäkkiä ja 2,70 euroa. Ruuhlaisena lauantaiaamupäivänä matka kesti peräti 50 minuuttia.  

Paikallisjunan pääteasema Malagassa on Centro Alameda vanhan kaupungin eteläpuolella. Asema on  kaupunkia halkovan, nykyään pääosin kuivana olevan Rio Guadalmedina -joen rannalla - paikassa, missä yksi kaupungin pääväylistä Avenida de Andalucia muuttuu Alameda Principal -kaduksi. Kaduksi, jota pitkin pääsee kävellen varttitunnissa suoraan vanhan kaupungin ytimeen.

Tällä kertaa päämääräni ei kuitenkaan ollut vanha kaupunki, jossa kävin viime viikolla Lontoontytön kanssa (täällä), vaan lähes juna-aseman vieressä oleva vanha kauppahalli Mercado central de Atarazanas. Tämä upea rakennus valmistui nykyiseen muotoonsa vuonna 1879, vaikka osa sen rakenteista, kuten sisäänkäynnin korkea kaariportti, on jäänteitä 1400-luvulta, jolloin arabit hallitsivat Pyreneiden niemimaata (täällä). Arabivallan aikana kauppahallin paikalla oli telakka, mihin myös hallin nykyinen nimi Atarazanas (suom. telakka) viittaa :)

Upean kauppahallin upea yksityiskohta on toisen sisäänkäynnin yläpuolella oleva valtava, 150 vuotta vanha lasimaalaus, johon on kuvattu mm. kaupungin katedraali ja Alcazaban linnoitus. Värikkään maalauksen lisäksi minua viehätti hallin jykevät rautarakenteet ja kaksivärinen tiilikatto. 

Ja tietenkin kauppahallin lukuisat myyntipöydät, ja niistä varsinkin ne, jotka pursuivat kymmeniä tuttuja ja tuntemattomia kaloja ja äyriäisiä. Ja kerrankin ihmisruuhka ei häirinnyt minua, vaan ennemminkin viehätti :) 

Ihmiset tekevät kauppahallin. Etenkin, jos suuri osa heistä on ruokaostoksilla olevia tai ystäviään tapaavia paikallisia, kuten lauantaina Malagan Atarazanasin hallissa :)




1400-luvulta oleva, 14 metriä korkea arabihallinnon aikainen portti

lauantai 24. helmikuuta 2024

perjantai 23. helmikuuta 2024

Kuningattaren kukka


Kevät alkaa näkyä myös Plaza de la Constitucion -aukiolla Fuengirolassa. Aukiolla, jonka toisessa päässä on sopusuhtainen Parroquia de Nuestra Senora del Rosario -kirkko (täällä) ja toisessa mahtipontinen Monumento a la Familia -suihkulähde, joka tosin tällä hetkellä on Andalusian vesipulan takia ilman vettä. 

Tällä viikolla kauniin aukion kukkapenkeissä on avautunut kevään ensimmäisiä kolibrikukkia - sekä oranssikukkaisia helokolibrikukkia (Strelitzia reginae) että suurempia, valkokukkaisia valkokolibrikukkia (S. nikolai). Komeakukkainen kolibrikukka on alkujaan peräisin Etelä-Afrikasta, mutta nykyään se on vakiokasvi Välimeren maiden puistoissa ja puutarhoissa.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös kolibrikukalla. Suomessa kukkaa kutsua välillä nimellä papukaijakukka sekä englannin (Bird of paradise) ja espanjan (Ave del paraiso) kielistä käännetyllä nimellä paratiisilinnunkukka. 

Tieteellisen eli latinan kielisen nimensä Strelitzia reginae kolibrikukka on saanut kuningatar Charlotte von Mecklenburg-Strelitzin (1744-1818) mukaan. Charlotte oli saksalainen prinsessa, joka meni 17-vuotiaana naimisiin Iso-Britannian kuninkaan Yrjö III:n (1738-1820) kanssa ja jonka kanssa hän eli kuolemaansa asti synnyttäen tälle 15 lasta. Kuningatar Charlotte oli koko elämänsä kiinnostunut kasvitieteestä ja osallistui aktiivisesti vuonna 1761 perustetun ja edelleen kukoistavan kuninkaallisen Kew Gardens -nimisen kasvitieteellisen puutarhan toimintaan.  

Parikymmentä vuotta sitten moni kolibrikukkaan ihastunut matkailija toi niitä mukanaan mm. Madeiralta. Enää tämä ei ole tarpeen, sillä nykyään kukkia saa ostaa myös suomalaisista kukkakaupoista sekä ruukkukasvina että leikkokukkana :)


Monumento a la Familia