perjantai 29. huhtikuuta 2022

Kristus kirkossa


Jurmosta (täällä) palatessamme kävin ihailemassa Paraisten kivikirkkoa sekä sisältä että ulkoa. Ukki kävi sillä välin mieluummin :) lähistöllä olevassa tutussa Jordkällaren-juustokaupassa (täällä).

Paraisten harmaakivikirkko on rakennettu 1380-luvulla, vaikka varmoja tietoja kirkon rakennusvaiheista ei ole säilynyt. Lopulliseen loistoonsa kirkko valmistui vasta sata vuotta myöhemmin, jolloin Pietari Henrikinpojan (Petrus Henriksson) oppipojat saivat valmiiksi kirkon upeat holvi- ja seinämaalaukset.

Kirkko on komea ja vaikuttava, kuten useimmat Suomessa säilyneet keskiaikaiset harmaakivikirkot, joita on jäljellä 70 kappaletta. Komeisiin kattoholveihin ihastun aina - ne lienevät minun heikko kohtani kirkoissa :) 

Paraisten kirkossa tykästyin erityisesti oikean sivulaivan etuseinään maalattuun puolitoista metriseen krusifiksiin, joka on 1400-luvulta Pohjois-Saksasta. Tosin sen alkuperäisiä värit eivät ole tiedossa, sillä nykyinen väritys on peräisin 1700-luvun lopulta. Puisen Kristus-hahmon luonnollisuus ja ”lempeys” tuntui läheiseltä ja lohduttavalta, ei yhtään mahtipontiselta ja vaativalta.

Minulta jäi näkemättä kirkon ulkona sen itäpuolella oleva, arkkitehti Erik Bryggmanin (1891-1955) piirtämä siunauskappeli. Vasta kotona luin netistä, että tämä 1930 valmistunut kappeli on yksi vaikuttavimpia esifunktionaalisia rakennuksia Suomessa. Onneksi Paraisilla tulee poikettua aika ajoin, kun reissaan ahkerasti väliä Oma koti - Ukin mökki - Tyttärien Tila. 

Eli Paraisilla tavataan :) Tai ainakin kirkon siunauskappelissa…

Pikkutarkkoja ja hyvin säilyneitä/restauroituja holvimaalauksia.

Puinen krusifiksi 1400-luvulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti