Maalaus kuin puutarha

Kutsun sinut kotiini (diptyykki), 2021 

Tykkäsin tosi paljon taidemaalari Anna Retulaisen (s.1969) Hiljaisuus-nimisestä näyttelystä, jossa oli esillä taiteilijan töitä vuosilta 2003-2021. Sara Hildenin taidemuseossa esillä olleet Retulaisen värikylläiset teokset sopivat enemmän kuin hyvin museon rosoisille betoniseinille ja isojen maisemaikkunoiden rinnalle. 

Ensi silmäyksellä Retulaisen taulut vaikuttivat kaikki samanlaisilta: sikin sokin läiskittyjä värejä isolla kankaalla. Vaeltaessani museossa ja katsellessani maalauksia ne alkoivat vähitellen elää kukin omaa elämäänsä silmissäni ja mielessäni. Ei kaikki, mutta useimmat. Tykkäsin tosi paljon mm. vanhimmista, ensimmäisen huoneen salaatti- ja punakaaliasetelmista vuosilta 2003 ja 2005 sekä viime vuonna maalatusta kaksiosaisesta (diptyykki) Kutsun sinut kotiini -nimisestä teoksesta.

Ulkona oli huhtikuisen epämääräinen sää - pilvistä, harmaata ja tihkuista räntäsadetta. Harmikseni en saanut ikuistettua valokuviin Retulaisen maalauksia sellaisina - valovoimaisina ja vaikuttavina - kuin ne paikan päällä näin ja koin. Ehkä tähän vaikutti se, että seinän kokoisista ikkunoista huolimatta huoneissa oli pilvisyyden ja sateen takia vähän luonnonvaloa. Toisaalta ikkunoista avautuva vielä uinuva ja hämärä luonto sopi jännästi isojen ja voimakkaiden taideteosten pariksi.

Sivuhuoneessa näytettiin elokuvaa, jossa Anna Retulainen kertoi maalaamiseen ja taiteen tekemiseen liittyvistä ajatuksistaan. Vajaat 20 minuuttia kestävän elokuvan oli käsikirjoittanut ja ohjannut Tina Caven. Puutarhatöiden lomassa Retulainen sanoi saavansa voimaa puutarhasta ja klassisesta musiikista. Ilman puutarhaa ja oopperaa hän ei voisi maalata - eikä elää. Monesti en taidenäyttelyissä jaksa keskittyä taiteilijasta kertovaan videoon, mutta Maalaus kuin puutarha -niminen lyhytelokuva oli niin kiehtova, että sitä en voinut jättää kesken.

Sanat ovat ehdottomia. Niiden sanoma on liian tarkka 

ja ne aina kertovat jostakin, takertuvat kiinni merkityksiin.

Maalaus ehdottaa. Se antaa mahdollisuuden tulkita, 

ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Värit ja muodot paljastavat olennaisen. Sen mikä jää piiloon, pidän itselläni.

Katsoja saa lukea maalauksia ja tulkita niitä itsensä ja oman taustansa ehdoilla.

En halua kirjoittaa enkä selittää.

Anna Retulainen, 2021

Annan ajatukset sanoista ja niiden rajoittuneisuudesta saavat minut mietteliääksi. Minulle sanat ajatusten ja tunteiden ilmaisijana sekä kommunikoinnin välineenä ovat aina olleet tärkeitä. Kuinka usein käytän esim. sanaa ”pitää”, vaikka sen sijaan voisin sanoa vaikkapa ”haluan” tai ”valitsen”. Joku voisi nimittää minua jopa pilkunnussijaksi. 

Annan sanat pistivät miettimään - ja hyvä näin. Unohdan liian usein, että sanojakin kukin meistä käyttää ja tulkitsee ”itsensä ja oman taustansa ehdoilla”.

Asetelma salaatti, 2003

Kirkko, 2014