Huhtikuun alun Tampereen reissulleni osui yksi kevään lumimyräköistä ja sen seurauksena vaikeakulkuiset ja liukkaat jalkakäytävät. Onneksi kaupungissa oli useampi kirkko, joihin menin aina väliin istumaan ja lepuuttamaan jalkojani.
Yksi pakopaikoistani oli Aleksanterin kirkko Pyynikin kirkkopuistossa. Kirkko, joka nimettiin Venäjän keisari Aleksanteri II:n mukaan ja jonka peruskivi laskettiin maaliskuussa 1880 päivänä, jolloin 62-vuotias keisari oli ollut vallassa tasan 25 vuotta. Seuraavana keväänä keisari murhattiin - kahdeksan kuukautta ennen kuin kirkko vihittiin käyttöön joulukuussa 1881. Tällöin Venäjää ja Suomen suurruhtinaskuntaa hallitsi jo murhatun keisarin poika Aleksanteri III.
Viidentoista vuoden kuluttua valmistumisesta arkkitehti Theodor Deckerin (1838-1899) suunnitteleman kirkon sisätilat maalattiin uudelleen, koska ne olivat rakennuksen lämmittämiseen käytettyjen kaminoiden savun pahasti mustaamat. Tämän maalaus- ja koristeremontin suunnittelivat arkkitehdit Lambert Petterson (1864-1938) ja Berbdt Blom (1868-1932).
Pettersonin ja Blomin valitsemat kauniit värit ja pintakoristeet ehdittiin 1930-luvulla kertaalleen peittää, kunnes ne 1980 toteutetun mittavan remontin yhteydessä päätettiin palauttaa. Vuoden 1938 remontista säilytettiin ainoastaan kuvataiteilija Antti Salmenlinnan (1897-1968) suunnittelemat kuorikoristeet.
Kristuksen kirkastus -nimisen alttaritaulun maalasi 1883 taidemaalari Alexandra Frosterus-Såltin (1837-1916), joka oli 1800-luvun tuotteliain kirkkotaiteilija Suomessa. Tämä kolmen lapsen yksinhuoltaja on maalannut myös mm. Karjalohjan kirkon alttaritaulun (täällä).
Nautin luterilaisen vähäeleisestä kirkosta, jossa katse nauliutui heleän vaaleanpunaiseen kuoriosaan kauniine alttaritauluineen - Aleksanterin kirkon ehdoton vetonaula. Jalkojen lepuuttamisen jälkeen jaksoin ja halusin taas jatkaa tutustumistani lumipeitteiseen Manseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti