Dortsun kanssa

Tyttärien Tilalla yksi hommistani on tällä kertaa Dora-koiran eli Dortsun ulkoiluttaminen. Koiran emäntä - Opiskelijatyttö - on lyhyellä ulkomaanmatkalla, ja Tilan toisella emännällä - Lontoontytöllä - on omat hommansa.

Dortsu on neljäs koira, johon olen saanut tutustua. Vasta nyt alan ymmärtää, millaisia yksilöitä koirat todella ovat. Jokainen koira toimii ja käyttäytyy omista lähtökohdistaan, kuten me ihmisetkin. Ja vaativat omanlaistaan kohtelua ja huomioimista.

Ensimmäinen perheemme ”oma” koira oli walesinspringerspanieli Osku, jonka Opiskelijatyttö sai 12-vuotiaana. Tyttö todella - yllätyksekseni ja ilokseni - kasvatti, ulkoilutti ja hoiti koiran täysin omatoimisesti, joten silloin en vielä oikeasti oppinut koiria tuntemaan. Seuraava koira perheessämme oli espanjanvesikoira, nyt 15-vuotias Chloe-vanhus, joka hankittiin joitakin vuosia Oskun kuoleman jälkeen. Myös Chloe oli Opiskelijatytön ikioma koira, kunnes korona-aikana se muutti pysyvästi Ukin luokse mökille. 

Kolmas koira, johon tutustuin, oli kääpiösnautseri Muru - nykyään 8-vuotias lemmikkini ja lellikkini. Muru oli ensimmäinen todella yksin minun koira :) Koira, jonka kanssa eläessäni olen vasta oikeasti alkanut ymmärtää koiraa ja koiria. 

Dortsu - neljäs koira - on keskikokoinen sekarotuinen narttukoira, jonka Opiskelijatyttö hankki vuosi sitten ns. resque-koirana Kreikasta. Dortsu on utelias, energinen, ystävällinen, omatahtoinen ja voimakas koira, joka tutustuu mielellään uusiin eläimiin ja ihmisiin. Se viihtyy ulkona ja tarvitsee tosi paljon liikuntaa. Ulkona Dortsu haukkuu vähän, mutta sisällä se saattaa hermostua ulkoa kuuluvista pienistäkin äänistä ja innostuu haukkumaan, kun ei pysty näkemään äänen aiheuttajaa.

Aamuisin teen Tilalla Dortsun kanssa noin kaksi tuntia kestävän lenkin. Saman 6-7 km pituisen kävelyn, mikä sopii meille molemmille. Koko matka rauhallista hiekkatietä, jossa liikkuu vähän ihmisiä ja autoja. Lenkin alkuosa seuraa meren rantaa, keskiosa kulkee metsän ja peltojen laitaa ja loppupuoli 2010-luvulla rakennettujen omakotitalojen vieritse. Eli kivaa vaihtelevaa maastoa ja ympäristöä niin koiralle kuin minulle.

Kävelen mahdollisimman paljon Dortsun rytmissä ja läsnäollen. Tutustumme yhdessä ympäristön ihmeisiin, kuten tänään löytyneeseen litistyneeseen sammakkoon :) Alkumatkasta Dortsu pysähtyy nuuskimaan jopa parin metrin välein - milloin maata, milloin ilmaa. Myös jokainen pieni äännähdys ympäristössä saa sen heti valppaaksi. Katukoirageenit selvästi aktivoituvat eri tavoin kuin kotikoira Murulla. 

Tuntuu, että olen lyhyessä ajassa voittanut Dortsun luottamuksen. Nautimme molemmat pitkistä yhteisistä lenkeistämme. Palattuamme Tilalle Dortsu lepää oikosenaan keittiön lattialla ja minä nautin jalkoja lepuutellen aamupäiväkahvista - pehmeän pullan kera. 

Sammakkoko :)