Herään aina viimeistään seitsemältä, väliin jo ennen kuutta. Kun olen kotona Punavuoressa, käyn heti Murun kanssa noin kymmenen minuutin lyhyellä pissalenkillä. Tämän jälkeen annan Murulle ruokaa ja valmistan itselleni aamiaisen. Ensin iso kuppi mustaa teetä, viisi pientä kirsikkatomaattia ja kaksi palaa ruisleipää, joiden päällä on Philadelphiaa, kypsää avokadoa ja kermaista ruotsalaista Greve-juustoa. Lopuksi vielä iso kuppi kahvia ja yksi Valion mustikkainen omena-inkivääri shotti.
Aamiaisen syön lähes aina sohvalla - peiton alla ja jalat rahin päällä. Lukien pitkään Hesaria, kuunnellen radio-Suomea ja näpytellen välillä blogitekstiäni. Muru sykkyrällä kiinni kyljessäni. Välillä pysähdyn tuijottamaan ulos olkkarin isosta ikkunasta - nauttien valon lisääntymisestä ja levollisesta kaupunkinäkymästä.
Aamukahvitteluni päättyy usein ysin aikaan, jolloin käännän radion Yle Ykköselle, jossa alkaa Muistojen bulevardi. Näitä ihanan nostalgisia levyjä kuunnellen teen yksinkertaiset jumppaliikkeeni, joiden uskon vahvistavan velttoa keskivartaloa ja rapistuvia lonkkia. Tämän jälkeen on Murun (ja minun) pitkän aamulenkin vuoro.
Rakastan hitaita ja pitkiä aamujani. Yli parinkymmenen vuoden hektisten ruuhkavuosiaamujen jälkeen ne tuntuvat taivaan lahjalta :):) Kiitos.
Aamut ja verkkainen valveutuminen kera riittävien pressokupillisten + jonkun hedelmän ovat "ihmisen parasta aikaa" nykyisin. Omalla kohdalla vaihtui rytmi kuin salaa vannoutuneesta iltakukkujasta ja aamunukkujasta aamuvirkkuun.
VastaaPoistaOn rentouttavaa ja voimaannuttavaa tepsutella hiljaisesssa huoneistossa aamun valkenemista täyhyillen ja lintusten ääntenavausta ihaillen:)
Juuri näin, Takkutukka. Viisikymppisenä tällaisen elämän kuvittelu tai unelmointi ei tullut edes mieleen. Nyt tämä on sitä arjen juhlaa. Olen kiitollinen, että siitä ymmärtää ja osaa nauttia. Aika aikaa kutakin - se on niin totta :)
Poista