Hämärää ja hortensioita

 

Huomaa, että syyskuu on alkanut. Iltauutisten aikaan alkaa olla jo hämärää. Ja hortensiat, jotka vuosi sitten istutettiin lasikon järven puoleiselle seinälle, alkavat olla parhaimmillaan. 

Ja aamuisin usva peittää järven ja estää näkyvyyden. Mutta miellyttävä lämpö jatkuu…

Kukkia aamuun

Partsilla pelarkuita - kuten aina - ja sisällä Alepan upeita ruusuja. 

 

Heleää heinäkuuta

Punavuoren kaksion parvekkeelle istutin taas tänä vuonna cascada-riippapelarkuita ja vaaleanpunaisia silkkitassuja. Ja hyvin ovat kasvaneet ja viihtyneet - jopa ilman emännän jatkuvaa hoivaamista.

Etenkin cascadat ovat vuosia olleet lemppareitani. Ne kestävät hyvin monenlaista säätä, niin kuivuutta kuin sadetta. Kasvavat kovasti ja kukkivat aina runsaasti, kunhan viitsii katkaista kuihtuneet kukinnat. Ja väliin vähän lannoittaa.

Cascadat sopivat joka paikkaan - yksinään tai yhdistettynä muihin kesäkukkiin. Ja jokaiselle - niin aloittelevalle kuin kokeneemmalle puutarhurille. Harmi, etten tänä vuonna ”ehtinyt” laittaa niitä myös Ukin mökille lasikon eteen, jossa neljä kukkalaatikkoa odottaa edelleen tyhjinä - kevään narsissien (täällä) jälkeen…

Terassilla tarkenee

Juhannus kului pitkälti Ukin mökin terassilla. Tällä kertaa pikkuporukalla kolmen aikuisen ja kahden koiran voimin.

Terassilla istutettiin, siirreltiin, kasteltiin ja nypittiin ruukkuihin istutettuja kesäkukkia ja ulkohoitoon siirrettyjä huonekasveja. Ja syötiin kaikki Juhannuksen ateriat, seurailtiin pihapuun pöntössä pesivän pikkulinnun (ehkä tiainen?) puuhia sekä vain istua möllötettiin järvimaisemaa ihaillen.

Iso terassi avautuu aamuaurinkoon, mikä sopii meille aamuihmisille paremmin kuin hyvin. Ja ilta-aurinko puolestaan valaisee kivasti vastarantaa - kaunista sekin…

Pelarkuuta pukkaa

Maaliskuun alkupäivinä osti Salon Kukkatalosta 20 riippapelarkuun minitainta - muistaakseni 1,40 euroa per taimi. Mökillä istutin ne isompiin ruukkuihin ja laitoin lasiterassin ikkunalle odottamaan kesää. 

Nyt taimet ovat venähtäneet ja täyttyneet nupuilla. Toivottavasti parin viikon kuluessa sää taas lämpenee ja saatan istuttaa taimet ulkoruukkuihin. Rakastan pelarkuita ja pääosin olen ostanut puutarhan ruukkuihin ja kukkalaatikoihin istuttamani lukuisat riippuvat pelarkuut - usein kestävää Cascade-lajiketta - vasta isompina istutusvalmiina taimina. Viimeksi taisin kokeilla minitaimia kymmenisen vuotta sitten Itä-Helsingin kodin parvekkeelle ja onnistuin kasvatuksessa silloinkin loistavasti (täällä). 

Viime vuonna hienosti talvehtinut ”äitienpäiväruusu” (täällä) ei tänä talvena enää selvinnyt mökin lasikon kylmyydessä. Mutta ilokseni viime vuoden keväänä lauttasaarelaisesta kukkakaupasta ostamani valkoiset ruukkunarsissit ovat talvehtineet hienosti. Syksyllä istutin kuivahtaneet sipulit mökin pionipenkkiin ja nyt ne kukkivat jopa paremmin kuin kukkakaupan ruukuissa viime keväänä.

Lisää kukkaloistoa odotellessa :)

Pelarkuun taimet maaliskuussa pari viikkoa ostamisen jälkeen.

Valkoset ruukkunarsissit keväällä 2025

Samaiset narsissit mökin puutarhassa keväällä 2026

Pääsiäistä mökillä

Pääsiäispyhiä on vietetty aikuisten lasten ja heidän perheidensä kanssa Ukin mökillä. Tänä vuonna paikalle pääsivät Lontoontyttö, Esikoinen puolisonsa ja kolmen 8-15-vuotiaan jässikän kanssa sekä Opiskelijatyttö puolisonsa ja kahden pikkupojan (1,5v ja 2kk) kanssa. Osa porukasta yöpyi mökillä ja osa kävi vain päiväseltään. Aikuisilla pojillamme oli muita menoja, mutta tälläkin porukalla vilskettä ja vilinää riitti :)

Mukavinta oli syödä isolla porukalla yhdessä. Tarjolla oli perinteisen lampaanpaistin lisäksi Ukin sitruunarisottoa, uunissa haudutettua bataattia, grillattuja makkaroita ja kreikkalaista salaattia. Jälkkäriksi jätskiä ja suklaamunia - sekä Kinder-yllätysmunia että Fazerin täyssuklaisia mignonmunia, jotka kuulema eivät maistuneet entiselleen, vaan ”pahville”…

Lammas onnistui tänä vuonna yllättävän hyvin. Olin ostanut 2,5 kilon tuoreen lampaanviulun Hakaniemen hallista. Tällä kertaa en marinoinut lammasta, vaan pari tuntia ennen paistamista ainostaan poistin pahimmat kalvot sen pinnalta, hieroin pinnalle suolaa (1rkl/kg) sekä tuoretta hienonnettua rosmariinia ja pistelin paistiin kymmenisen lohkottua valkosipulin kynttä.

Paistoin paistin ilman suojapussia korkeareunaisessa uunivuoassa 130 asteessa noin 2,5 tuntia kunnes paistomittari näytti 60 astetta. Ennen kuin laitoin paistin uuniin olin valellut sen kahvi-öljyseoksella: 2 dl vahvaa kahvia ja 1/2 dl öljyä, jossa valkosipulia ja runsaasti tuoretta rosmariinia. Paistin ollessa uunissa valelin sitä ko kahvi-öljyseoksella ja kuohukermalla. Lopuksi Ukki teki kastikkeen uunivuokaan jääneestä kahvi-öljy-kerma-voiteluliemrestä. Ja porukka tykkäsi, minä en niin lihasta välitä.

Pöytä oli katettu ”kesälasikkoon”, jossa lattialämmityksen avulla pärjäsimme mainiosti. Keväthän on kuukausi edellä normaalista :) Ja se näkyy myös luonnossa: Järvi on täysin sula. Jäät lähtivät jo maaliskuun vikoina päivinä, kun ne yli 40 mökkivuotta ovat aina lähteneet vasta vapun tienoissa.

Tämä aamuna huomasin järvellä ensimmäiset lokit, jotka olivat talven jälkeen palanneet pesimään läheiseen pieneen ”lokkisaareen”. Joutsenten, kurkien, tiaisten ja tikkojen lisäksi mökkimaisemiin on ilmaantunut myös tuttu isokoskelopariskunta - lempparini - ja jokunen sorsa. 

Jokunen pääsiäisvieraista pulahti rantasaunan löylyjen välissä myös järvessä.  Kylmää kuulemma oli :)

Rauhaisaa arkiaamua

Kuvakulmia

Ehkä jopa yllättäen olen viihtynyt tosi hyvin mökillä myös näinä alkutalven pimeimpinä päivinä, joita aiemmin olen kammoksunut. Tosin Espanjan valon jälkeen olen elänyt Suomen pimeyttä vasta puolitoista viikkoa ja koko sen ajan minulla on myös ollut enemmän tai vähemmän seuraa, ja mieluista seuraa.

Viimeiset seuralaiset - Lontoontyttö ja Love-kissa (täällä) - lähtivät mökiltä vasta eilen. Ja tänään minä matkaankin jo eteenpäin - Tyttärien Tilalle Merimaskuun hoitamaan Opiskelijatytön 1,5-vuotiasta esikoista. Joten ehkä en voi vielä päätellä, että olisin alkanut viihtyä loppusyksyn ja alkutalven pimeydessä...

Mutta kaunista pimeyden keskellä on - myös sisällä :) Ehkä kysymys on vain näkökulmasta tai kuvakulmasta…

Syys sykkii

Kaksi syksyistä mielimaisemaani. Toinen tältä aamulta Salon mökiltä ja toinen eilisaamulta Punavuoren kaksiosta. Edellinen kuvattu mökin terassilta kahdeksan jälkeen ja jälkimmäinen kaksion olkkarista ennen puoltapäivää. 

Sanotaan, että kevät keikkuu, kun huhtikuussa väliin paistaa ja väliin sataa. Marraskuun ilmoista voisi sanoa, että syys sykkii. Yhtenä päivänä on harmaata ja sateista, mutta heti seuraavana tai jopa samana päivänä pilvien seasta saattaa pilkistää mitä ihanin aurinko. Ja marraskuisessa auringossa on jotain spessua, kun se valaisee matalalta eikä tunnu lainkaan nousevan…

Vaikka joulua kohti mennessä lisääntyvä pimeys alkaa ahdistaa, niin onneksi sykkivä syys väliin yllättää hiipivällä kauneudellaan…

Auringon pilkettä

Alkuviikon olen parannellut flunssan poikasta, ja viettänyt aikaa pääosin kotona Punavuoressa. Sohvalla Muru kainalossa. Sukkia kutoen ja telkkua katsellen - mm. HBO Maxin dokumenttisarjaa 100 Foot Wave vuosilta 2021-2025. Sarja kertoo surfareista, jotka kiertävät ympäri maailmaa metsästämässä jättimäisiä aaltoja. Yllättävän kiehtovaa ja mielenkiintoista :) 

Ja lukien Helena Ruuskan kirjoittamaa Mary Gallen-Kallelan elämänkertaa Olisit villiä villimpi. Pöydällä jo pitkään odottanut kirja alkoi kiinnostaa, kun olin taas katsellut hänen miehensä maalauksia Ateneumin Klimt & Gallen-Kallela -näyttelyssä  (täällä). Kirjaa onkin ollut jännä lukea, kun oli juuri katsellut ja ihmetellyt Akselin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa maalaamia tauluja ja freskoja (täällä). 

Marraskuum alun lämpimiä päiviä olen seurannut lähinnä ikkunasta. Paljon sumua ja tihkusadetta, mutta välissä on aurinkokin pilkistänyt… 

Tilasin ikkunanpesijän

Enkä voisi olla tyytyväisempi :)

Syksyä

Kuulasta ja kaunista - keltaista ja kosteaa. Se on syksyä se :)

Kukkia siellä, kukkia täällä

Ukin mökillä valoa riittää niin sisällä kuin ruokailulasikossa ja ulkona mökkiä kiertävällä terassilla. Ja valoahan Suomen kesässä riittää - satoi tai paistoin - joten kukat viihtyvät…

Aamu Punavuoressa

Piipahdin reissujen välissä omassa kodissa Punavuoressa. Ja sain nauttia aurinkoisesta aamusta :) Ja kaupunkipartsin pelarkuista, jotka ovat minulle tärkeä osa ”oikeaa” kesää. Kuten ne ovat olleet ”aina” - kaikissa aikuisiän asuinpaikoissani - alkaen Itä-Helsingin kodistamme, jonka elokuisen parvekkeen ikuistin ensimmäisiä kertoja blogiini 11 vuotta sitten elokuussa 2014 (täällä). 

Aamun auringonsäteet osuivat kauniisti myös ikkunalaudalla oleviin simpukoihin, jotka olen lähes 20 vuotta sitten kerännyt Thaimaan eri rannoilta. Lämpimiä muistoja suurperheen matkoilta…

Reunus valmiiksi

Toukokuussa Ukki sai tehtyä - tai oikeastaan teetettyä - rakennusprojektin rästihommia, kuten viimeistellä terassin reunus, joka peitettiin liuskakivillä. Ja hyvä tuli :) Sopii paremmin terassin liuskakivilattiaan kuin aiempi väliaikainen betonipäällys (täällä).

Kylmän kesäkuun takia emme tosin ole siirtyneet vielä kokonaan ulkoruokailuun, kuten monina aiempina kesinä olemme juhannuksen jälkeen tehneet. Onneksi mökissä on myös iso lasikko, jonne perheporukka mahtuu tarvittaessa syömään… (täällä)

Ranta kukkii

Mökin edessä, rantaan laskevien kallioiden koloissa on koko mökkiaikamme - eli yli 40 vuotta - joka vuosi kukkinut jokunen sormustinkukka - yleensä enintään 10-12 kukkavartta. Tänä vuonna niitä on yllättäen ilmestynyt kymmeniä. Oikea kukkameri järven rannassa :)

Tykkään tosi paljon noista ”istuttamattomista” perinnekasveista. Kallioiseen rantaan ne sopivat tosi hyvin, sillä meillä ei ole koskaan ollut tapana viettää aikaa tuolla jyrkänteellä, eikä sitä ole koskaan käytetty edes uimiseen. Jyrkänne ei oikeastaan edes näy mökiltä katsottaessa, vaan se piiloutuu lyhyen pihapätkän ja järven väliin :) 

Siitä huolimatta on kiva tietää, että siellä ne sormustinkukat ovat kaunistamassa tonttia - samoin edellisiltä omistajilta periytyneiden keltaisten päivänliljojen vieressä (täällä). 

Selvisi talven :)

Tämä koristelehtipelarkuu selvisi talven yli lasitetulla parvekkeellani Helsingin Punavuoressa. Vahingossa, sillä oikeastaan jätin kukan syksyllä partsille ”kuihtumaan”. Keväällä huomasi, että se ei ollutkaan kuollut, ja aloin kastella sitä uudelleen.

Nyt tämä punakukkainen koristelehtipelarkuu kasvaa jo viime vuotta rehevämpänä - samassa ostohetkellä olleessa muoviruukussa. Katsotaan, mitä siitä vielä kehkeytyy…

Tavanomaisten cascade-pelarkuiden lisäksi ostin tänä vuonna tuon koristelehtipelarkuun lisäksi toisen erikoispelarkuun, ja seuraan miten se kesän edetessä viihtyy ja kasvaa. Valitsin Nummella olevalta Saarelman puutarhalta Summer Twist Rose -nimisen tähtipelakuun. Lähinnä siksi, että kukkalavetilla oli lappu, että ko lajike oli valittu Ruotsin tämän vuoden pelarkuuksi - jee. 

Pelarkuut ovat helppohoitoisia, ja tykkäävät auringosta ja ahkerasta lannoituksesta. Ne eivät tykkää liian märästä mullasta, joten kastelukertojen välillä mullan pitää antaa kunnolla kuivua. Ja vanhat kukat pitää nyppiä pois taittaen kukkavarren tyvestä päävarren vierestä.

Toivon, että saisin tuon koristelehtipelarkuun talvehtimaan myös ensi talven. Ja ehkä myös uuden tähtipelarkuun…

Tähtipelarkuu Summer Twist Rose

Pelarkuut paikallaan

Rakastan pelarkuita, pelakuita, pelarkonioita, pelargonioita - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja kymmeniä tai oikeastaan satoja eri lajikkeita, joista monenväristen peruspelarkuiden lisäksi minulle tuttuja ovat mm. riippapelarkuut, tuoksupelarkuut, minipelarkuut ja cascade-pelarkuut. 

Kaikissa kodeissani 1980-luvulta lähtien olen aina pyrkinyt löytämään paikan pelarkoniakukkalaatikoille. Itä-Helsingin paritalossa paikka löytyi suurelta eteläparvekkeelta (täällä), Salon vanhalla mökillä suojaisalta seinän vierukselta (täällä) ja Punavuoren kaksiossa lasitetulta pikkupartsilta (täällä). 

Tykkään etenkin riippuvista lajikkeista - niin riippuvista peruspelarkonioista kuin riippuvista cascade-lajikkeista. Kumpiakin olen vuosikymmenien aikana kokeillut useissa eri väreissä ja moniin eri kasveihin yhdistettynä. Ja aina ne ovat helppohoitoisina onnistuneet ja näyttäneet hyviltä :) Alkuvuosina käytin lisäkukkina usein valkoisia kesäharsoja ja nykyään mukana on lähes aina joku murattilajike. Myös vaaleanpunaisat silkkitassut ovat näyttäneet kivoilta :)

Onneksi myös Ukin uudella mökillä löysin paikan pelarkoniarivistölle :) Tilavan lasikon pihan puoleiselle lasiseinälle mahtui sopivasti neljä pitkää pelarkonialaatikkoa, joihin punaisten cascade-pelarkonioiden lisäksi tänä vuonna istutin kesäharsoja, silkkitassuja ja kahta eri murattilajiketta. 

Kaikkea sekaisin. Ja kaunista tuli :)

Pääsiäisen odotusta

Mökin lasikkoon kannettiin kaksi lisäpöytää 8-hengen arkipöydän jatkeeksi ja näin saatiin ruokapaikat jokaiselle suurperheemme jäsenelle - 11 aikuiselle ja 7 lapselle. Onnistuin myös löytämään kolme toisiinsa sopivaa keväistä pöytäliinaa Ukin uuden mökin kaapeista, ja kaksi halpaa syöttötuolia Salon kirppiksiltä :)

Kolmekiloinen kinkku on marinoitumassa ja lasten pääsiäismunat täytetty. Sunnuntaiksi on Saloon luvattu sadetta, joten katsotaan, miten munien piilottaminen - ja etsiminen - pihalla onnistuu…

Kaikki alkaa olla osapuilleen valmista suurperheen pääsiäislounasta varten. Nyt vain odotellaan huomisia vieraita - mitä nyt samalla säädetään lammaspaistia, uuniperunoita, fetasalaattia ja paria kasvisvaihtoehtoa. Onneksi porukat auttavat :)

Huomenna on siis tiedossa tuttua vilskettä ja vilinää, joka aina väliin yltyy aikamoiseksi kaaokseksi. Osa porukasta myös yöpyy maanantaihin, joten ilmeisesti talo rauhoittuu vasta tiistaina. Ja silloin siivotaan…

Taas on aika…

Taas on kevään ja kukkien, pääsiäisen ja puistojen aika. Jokavuotiset narsissit ilmestyivät muuten Punavuoren kotini parvekkeelle täsmälleen samana päivänä kuin keväällä 2023, minkä olen todentanut blogini 27.3.23 (täällä). 

Kävelin tänään Lauttasaaressa ja jäin taas ihailemaan Puhuri-kahvilan ja Koneen kartanon välisessä puistikossa olevaa Lahopuutarha-nimistä ympäristötaideteosta (täällä). Puupölkkyjä, johon kerta kerralta tykästyn enemmän ja enemmän. Ja pakkohan kuvaukselliset pölkyt oli taas ikuistaa kännykkäkameralla.

Kotona tulevasta pääsiäisestä muistutti kauniisti kukkiva pääsiäiskaktus, jonka olin joku viikko sitten ostanut parilla eurolla läheisestä S-marketista. Upeat valkoiset kukat, joiden terälehdet ovat oikeaoppisesti teräväkärkisemmät kuin perinteisellä joulukaktuksella. 

Mutta ei vielä yhtään suklaamunaa eikä pääsiäistipua. Ehkä niitäkin löytyy, kunhan pääsen taas Ukin mökille, jossa toivottavasti on vielä tallella entisten pääsiäisten aarteita…

Komeasti kukkiva pääsiäiskaktus

Osa Lahopuutarha-nimistä ympäristötaideteosta