Lomaviikko Salossa

Yksi kahdeksasta lapsenlapsestani vietti yhden kesäisen viikon Salon mökillä Ukin ja mummin ilona. Poika on juuri päättänyt ekan luokan ja on todellinen touhupekka ja juttujukka, jonka seurassa ei koskaan pitkästy. Vilkkaudestaan huolimatta hän jaksaa - ja haluaa - keskittyä myös muun muassa kuuntelemaan, kun mummi lukee vanhoja lastenkirjoja, sekä rakentamaan yksikseen legoista mitä ihmeellisimpiä taistelumaailmoja. 

Ja kirjoja ja legojahan mökillä riittää. Kirjat on osin omien lasteni vanhoja, osin kirppareilta ostettuja ja kaksi jättilaatikollista legopalikoita on säilynyt nyt jo yli 30-vuotiaiden poikieni lapsuudesta 1990-luvulta. 

Leppoisten mökkijuttujen lisäksi teimme perheellemme tuttuja Salo-juttuja: Yhtenä päivänä ajoimme Salon keskustaan ja nautiskelimme ihanasta Salon torista (täällä), mikä tällä kertaa tarkoitti torikaffeja ja paria mansikkatuokkosta ja kiipeilyä viereisen Horninpuiston vanhalla ankkurilla (täällä) sekä käyntiä kirpputorilla, miksi Pikkupojan toivomuksesta tällä kertaa valikoitui Radiokirppis (täällä).

Toisena päivänä kävimme Lohjan Nummella olevassa jännittävässä Kasvihuoneilmiössä (täällä). Kyseessä oli todellinen sekatavarakauppa, jossa ihmettelimme ulkoaitauksessa viihtyviä jättikaneja, tutkimme painavia (ja kalliita) haarniskoita sekä ostimme tietty paikan erikoisuuksia - jättikokoisia munkkirinkilöitä. 

Jokaiseen suurperheemme lomaviikkoon kuuluu tietysti aina myös Muru-koiran syykyttelyä ja pienimmän eli viisikuisen serkkupojan silittelyä.

Pelarkuuta pukkaa

Maaliskuun alkupäivinä osti Salon Kukkatalosta 20 riippapelarkuun minitainta - muistaakseni 1,40 euroa per taimi. Mökillä istutin ne isompiin ruukkuihin ja laitoin lasiterassin ikkunalle odottamaan kesää. 

Nyt taimet ovat venähtäneet ja täyttyneet nupuilla. Toivottavasti parin viikon kuluessa sää taas lämpenee ja saatan istuttaa taimet ulkoruukkuihin. Rakastan pelarkuita ja pääosin olen ostanut puutarhan ruukkuihin ja kukkalaatikoihin istuttamani lukuisat riippuvat pelarkuut - usein kestävää Cascade-lajiketta - vasta isompina istutusvalmiina taimina. Viimeksi taisin kokeilla minitaimia kymmenisen vuotta sitten Itä-Helsingin kodin parvekkeelle ja onnistuin kasvatuksessa silloinkin loistavasti (täällä). 

Viime vuonna hienosti talvehtinut ”äitienpäiväruusu” (täällä) ei tänä talvena enää selvinnyt mökin lasikon kylmyydessä. Mutta ilokseni viime vuoden keväänä lauttasaarelaisesta kukkakaupasta ostamani valkoiset ruukkunarsissit ovat talvehtineet hienosti. Syksyllä istutin kuivahtaneet sipulit mökin pionipenkkiin ja nyt ne kukkivat jopa paremmin kuin kukkakaupan ruukuissa viime keväänä.

Lisää kukkaloistoa odotellessa :)

Pelarkuun taimet maaliskuussa pari viikkoa ostamisen jälkeen.

Valkoset ruukkunarsissit keväällä 2025

Samaiset narsissit mökin puutarhassa keväällä 2026

Rämö Salossa

Kyse ei ole kirjailija Satu Rämöstä Islannista, vaan kuvataiteilija Outi Rämöstä Forssasta :) Salon Taiteilijaseuran galleriassa Salossa oli vielä huhtikuun ensimmäisen viikon esillä kymmenkunta Outi Rämön (s.1963) öljy- ja akryylimaalauksia pääosin tältä ja viime vuodelta. Rämö mukaan Tutkimusmatka-nimisen näyttelyn teoksissa hän kuvasi horisonttia eri näkökulmista. 

Löysin Galleria Joutsenen, kun etsin netistä josko Salon keskustassa voisi nähdä taidetta muuallakin kuin Salon Taidemuseossa (täällä). Viime viikolla vierailin ensi kertaa Tehdaskadulla olevassa Taiteilijaseuran galleriassa. Esillä olleet Outi Rämön maalaukset olivat ihan ok, mutta eivät mieleni pankkia räjäyttäneet. 

Tästä huolimatta tulen käymään gallerian kuukausittain vaihtuvissa näyttelyissä uudelleen, sillä ihastuin sen yhteydessä olevaan kehystämö Fritziin, jossa oli kaksi ystävällistä ja kivasti puhelevaa myyjää sekä kehystettyä taidetta ja julisteita. Yksi julisteista lähti jopa mummin matkaan :)

Kiintoisa uusi tuttavuus oli myös gallerian ja kehystämön ympäristö - Anjalan kaupunginosa, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Ränsistyvää vanhaa teollisuusaluetta Uskelanjoen rannalla - aluetta, jonne on alettu rakentaa vuoden 2028 Asuntomessuja. 

Tulevien asuntomessujen keskiössä tulee olemaan entisen Salon Koulukalusteen tehdasrakennukset, joissa kalustetuotanto on loppunut jo 1990~luvulla. Koulukaluste oli Suomen ensimmäinen tehdas, joka valmisti kouluissa tarvittavia huonekaluja - alkuun pääosin pulpetteja - ja opetusvälineitä. Kalustetehtaan perusti salolainen opettaja Fridolf Salola vuonna 1910 ja sen ensimmäinen pitkäaikainen johtaja oli Gustaf Sigfrid Sonntag (1878-1958), jota seurasi hänen poikansa Sven Sonntag (1912-1989). Vuonna 1990 Koulukalusteen liiketoiminta yhdistyi Iskuun ja pikkuhiljaa koko tuotanto siirrettiin Lahteen. 

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, millaisia uusia asuintaloja Anjalan teollisuusalueelle rakennetaan ja miten osin suojellut tehdasrakennukset saneerataan nykyaikaisiksi asunnoiksi. Messualueelle on kuulema valmistumassa yhteensä yli 150 (messu)asuntoa. 

Kehystämö ja taidegalleria saavat kuitenkin jatkaa toimintaansa vuonna 1936 valmistuneessa entisen tehtaan konttorirakennuksessa. Joten alue jää käyntilistalleni…

Outi Rämö: Aurinko tippuu mereen, 2026

Vuoden 2028 asuntomessualuetta Salossa 

Päivän ilo

Kotimaisia tulppaaneja Kitulan pienestä kyläkaupasta :)

Vihertää

Olen asunut yli kuukauden pääosin yksin yhden tai kahden koiran kanssa Ukin mökillä Salossa. Mitä nyt välissä minua on käynyt lyhyesti ilahduttamassa Juniori tai Lontoontyttö Love-kissansa kanssa, ja väliin olen itse piipahtanut pikaisesti Helsingissä tai Espanjassa (täällä) sekä viime viikonloppuna myös Taattisilla Naantalissa. 

Alkuaikoina Salossa oli jopa häiritsevän kovia pakkasia, mutta pari viimeistä viikkoa olen saanut nauttia kutkuttavan lämpimistä päivistä, ja lähes kaikki lumi ja jää ovatkin jo sulaneet. Tosin järvi on edelleen täydessä jäässä, vaikka hiihtäjiä ei enää näykään :)

Kevät alkaa näkyä myös puutarhahommissani. Mitä enemmän maa on alkanut pilkistää lumen alta, sitä enemmän viherpeukaloani on alkanut kutkuttaa. Kolmisen viikkoa sitten ostin Salon Kukkatalosta pari kymmentä pikkuruista riippupelarkuun tainta, jotka ovat jo villisti kasvaneet eteisvälikön ikkunalaudalla. Niiden joukossa lehtiään kasvattaa myös pari viimevuotista normipelarkuuta, jotka ovat onnistuneesti talvehtineet viileässä välikössä.

Viikonvaihteessa ostin vielä samaisen Kukkatalon tarjouksesta 12 + 12 ruukkunarsissia, jotka maksoivat 9.90 euroa/12 tainta. Narsissit pääsivät tutulle paikalleen lasikon pihan puoleiselle seinustalle odottamaan nuppujen avautumista. Ja pakkohan minun oli myös ostaa rakastamiani valkoisia helmililjoja, jotka kukkimisen jälkeen istutan maahan - kuten aikoinaan suurperheemme kodissa Itä-Helsingissä - odottamaan ensi vuotta. 

Tänään on taas viileämpi aamu - ja tosi sumuista. Sytytän vielä talviset kynttilät ikkunalaudalle ja takan vierukselle. Odottelen päivän selkeytymistä ja Siskon tapaamista vasta avatussa kahvilassa Helsingin Meilahdessa…

Riippupelarkuun taimet voimistuvat eteisvälikön ikkunalla.

Nersissit nauttivat viikonlopun auringosta lasikon seinustalla.

Valkoisia helmililjoja sinisessä saviruukussa.

Pertin polut

Ostin Fuengirolan Puoti-nimisestä suomalaiskaupasta vuonna 2022 julkaistun patikointioppaan - Pertti Korpela: Vamos - Aurinkorannikon uusi patikkaopas. Kirjassa on kuvailtu ja opastettu 21 Espanjan etelärannikolla ja läheisessä vuoristossa kiertelevää kävelyreittiä. 

Reittien vaikeustaso vaihtelee helposta vaativaan. Vaikeustaso, samoin kuin reitin pituus ja kesto sekä se, montako sataa metriä reitillä on nousua/laskua, on merkattu jokaisen reittiselostuksen alkuun. Ja kirjan mukaan suurin osa kävelyistä kulkee selvillä poluilla. Reitit on myös pyritty valitsemaan niin, että ne on saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä. 

Pertti Korpela on Kemissä asuva tietokirjailija, joka on harrastanut patikointia 1990-luvulta ja kirjoittanut useita patikointi- ja retkeilyoppaita Espanjan lisäksi mm. Lapista. Korpelan mukaan vaativimmatkin Vamos-kirjassa kuvatut reitit onnistuvat keskikuntoiselta kävelijältä…

Olen lueskellut kirjaa - sohvalla :) Luettaessa kirjan reittiohjeet tuntuvat aika monimutkaisilta eikä niin selkeiltä, en kuitenkaan ole kokeillut niitä tositilanteessa. Ainoa reitti, jonka toistaiseksi olen kävellyt, on ensimmäisenä kuvattu reitti - Lankkusiltaa hiekkadyyneille. Ja senkin kuljin Aurinkorannikon seurakunnan vaellusryhmän kanssa (täällä), jolloin en tarvinnut kirjan ohjeita :)

Toivottavasti Aurinkorannikon Senderos y caminos - reitit, polut ja tiet - tulevat minulle lähivuosina vielä tutuiksi. Ja ehkä Vamos-kirjan opastuksella… Toivossa on hyvä elää :)

Kirjassa kuvataan nämä 21 vaellusreittiä.

Sadepäivien herkkua

Löysin uuden (super)makean herkun Fuengirolasta :) Olen usein Murun kanssa kävellyt Reina Ana -aamupalakahvilan (täällä) vieressä olevan Ana Luisa -nimisen leipomon ohi. 

Viime viikolla Aurinkorannikolla riitti sateisia päiviä, mutta säästä riippumatta Muru piti ulkoiluttaa. Onneksi meillä molemmilla on sadetakit pakattu matkaan :) Yhtenä tällaisena sadepäivänä pistäydyimme - Murun kanssa - ensimmäistä kertaa sisällä tuossa leipomossa. Ja yllätyin positiivisesti.

Kahden naisen pitämässä kaupassa myytiin monenlaista leipää, pullaa ja leivonnaista. Osin erilaisia kuin turistikatujen kahviloissa ja leipomossa, ja positiiviseen suuntaan erilaisia :) Enemmän espanjalaista ja enemmän perinteisempää - ja paljon omatekoista. Tai näin minusta ainakin tuntui, vaikka tutustuminen maan ruokaperinteeseen on vasta lapsenkengissä…

Valitsin kämpille vietäviksi köyhiä ritareita muistuttavat, sokeripäällysteiset neliöherkut. Myöhemmin minulle selvisi, että kyseessä on perinteinen espanjalainen pääsiäisherkku Torrijas, joista on useita variaatioita. Ana-Luisassa myytiin kaksikerroksisia ritareita, joiden välissä oli sitruunakreemiä (?). Seuraavana päivänä myynnissä oli yksinkertaisia vaihtoehtoja sekä sokerilla että hunajalla kuorrutettuna - ja pitihän niitäkin maistaa :) Ja kolmantena ranskanleivän näköisiä viipaleita…

Netistä selvitin, että neliöherkut valmistetaan - kuten köyhät ritarit - vaaleasta leivästä, joka kastetaan maitoon tai vaihtoehtoisesti makeaan viiniin ja voidellaan kananmunalla. Tämän jälkeen ne paistetaan oliiviöljyssä ja pyöritetään sokerissa tai hunajassa. Kaupoissa kuulemma myydään vartavasten tähän tarkoitukseen valmistettua vuokaleipää :)

Ja sateinen päiväni muuttui heti paljon aurinkoisemmaksi…

Panaderia Ana Luisa Av. Condes de San Isidro -kadulla lähellä Sohailin linnaa.

Muru kävi trimmarilla

Muru on tällä kertaa Fuengirolassa yhteensä 2,5 kuukautta - osin minun ja Ukin kanssa ja osin yksin Ukin kanssa. Kävin koiran kanssa viimeksi tammikuun alussa Helsingissä tutulla trimmaajalla, joten nyt oli taas trimmauksen aika.

Yleensä kääpiösnautserin turkki nypitään, jolloin lajimääritelmän mukainen karkea karva säilyy ja pehmeä karva nypitään pois. Minä päädyin Murun kanssa jo pentuna siihen, että sen karvaa ei nypitä, vaan karva ajetaan koneella, jolloin karvasta tulee pääosin pehmeää. Varsinkaan kun koirastamme ei kasvatettu näyttelykoiraa, vaan ainostaan perheen rakastama koti- ja sylikoira :)

Ukki löysi Fuengirolasta nopeasti netin kautta trimmaajan kävelymatkan päässä kämpästä Santa Amalia -kadun Dogman-koirakaupasta. Kaupan isossa ja siistissä takahuoneessa superystävällinen espanjalainen nainen hoiti Murun turkin kuntoon asianmukaisesti ja ammattitaitoisesti.

Turkin pesu ja leikkaus sekä kynsien leikkaus kesti lähes kaksi tuntia, mutta maksoi vain puolet siitä mitä vastaava työ Suomessa :) Murusta tuli jälleen edustuskelpoinen valkoinen kääpiösnautseri - joskin sileäkarvainen sellainen. 

Olin tosi tyytyväinen siihen, miten trimmaaja käsitteli Murua. Ja myös trimmauksen lopputulos oli hyvä. Joskin täytyy sanoa, että Suomessa tuttu trimmaaja tekee hieman siistimpää työtä, etenkin koiran kasvokarvojen kanssa. Espanjassa Murun ohueen häntään jätettiin enemmän hajakarvoja kuin Suomessa, mutta tykkäsin siitä :)

Kaikkinensa olin tyytyväinen, ja niin tuntui Murukin olevan :) Ja aion - jos tarvetta - käyttää kaupan trimmauspalveluja toistekin. 

Parasta paellaa

Ehkä lopulta alan uskoa, että Espanjan turistikohteissa - Aurinkorannikolla, Barcelonassa ja Kanarian saarilla - ei ravintolassa kannata tilata paellaa. Aina tulee pettymään, kuten viimeksi Fuengirolassa marraskuussa 2023 (täällä). Paella on perinteinen riisiruoka ja peräisin Valenciasta, joka on maakunta itäisessä Espanjassa Välimeren rannalla. Eli jos Espanjassa haluaa kunnon paellaa, on suunnattava sinne, ja vain sinne. 

Tai sitten on istuttava Ukin ruokapöytään, kuten me teimme Opiskelijatytön vierailuviikolla (täällä), ja saimme superherkullista, mereneläviä sisältävää paellaa. Tästä Ukin kämpillä valmistamasta paellasta löytyi jopa herkullista pannun pohjalle paahtunutta riisiä (socarrat) - nam :)

Paellan onnistuminen on monesta kiinni. Hyvän ja oikeanlaisen pannun ja kärsivällisyyden lisäksi tärkeää on mm. raaka-aineet. Lähikaupan hyllystä löytyi erityistä paellariisiä ja tuoreet merenelävät - simpukat, katkaravut ja mustekalat - Ukki valitsi huolella läheisestä kalakaupasta - pecaderiasta, jossa hän on jo tervehditty vakioasiakas :)

Toivottavasti saamme tätä Ukin herkkupaellaa toistekin :) Ja ehkä myös Suomessa…

Läheisellä Calle Tronconilla olevan Pescaderian omistaja moikkaa jo Muruakin :)

Väliin on herkuteltu myös lubina-nimisellä kalalla, 

joka on suomeksi meriahven ja englanniksi sea bass.

Tässä paistettuna voi-valkosipuli-lehtipersiljakastikkeen kanssa :)

Katkarapuja, sinisimpukoita ja mustekalaa - nam :)

Rattaat Fugesta

Kuten olen jo maininnut Opiskelijatyttö oli puolivuotiaan poikansa kanssa viikon luonamme Espanjassa. Koska hän matkusti yksin vauvan kanssa, hän päätti kantaa vauvaa lentomatkan ajan kantorepussa, ja rattaat vuokrattiin vasta Fuengirolassa.

Tämä toimi yllättävän hyvin. Löysin netistä suomenkielisen Lastentarvikevuokraus-sivuston, joka vuokraa mm. vaunuja, matkasänkyjä, syöttötuoleja ja turvaistuimia Fuengirolaan ja lähialueille (täällä). Sovin asian suomen kielellä sähköpostitse noin kuukautta ennen matkaa.

Vuokrasin rattaiden lisäksi myös vauvan/taaperon matkasängyn. Molemmat toimitettiin paikan päälle - ja haettiin. Rattaat ja sänky patjoineen ja petivaatteineen viikoksi paikalle toimitettuna maksoivat 60 euroa. Ei paha :) Hinta on huomattavasti halvempi, jos pystyy hakemaan tavarat itse.

Asalvo Cadiz -merkkiset matkarattaat toimivat erittäin hyvin. Selkänojan sai nukkuma-asentoon, kuomu oli riittävän iso ja tavarakotelo ihanan tilava. Rattaat olivat helposti kasattavissa eivätkä pyörät olleet kaikkein pienintä mallia. Eikä sängyssäkään ollut valittamista. 

Ja vuokrattavana olisi ollut myös rantaleluja, legoja ja mm. puinen junarata :)

Aatonaattoa Hesassa

Aatonaattona olen kävellyt keskustassa, ihaillut kaupunkilaisten ikkunakoristeita, laulanut joululauluja Tuomiokirkossa, herkutellut leipomo Levainin joulupullilla - yksi tämän joulun parhaimpia, ellei paras piparipulla - ja kadehtinut aamu-uimareita Eiranrannassa. Sekä ostanut Korkeavuorenkadun Putinki-nimisestä paperikaupasta kolme joulukorttia ja teippiä - päivän ainoat ostokset :)

Alkuillasta ajan vielä Tapiolaan Äitimuoria tervehtimään sekä Espoon ja Kirkkonummen rajalle viemään joululahjoja niitä innokkaasti odottaville Opiskelijapojan kolmikolle (8v, 4v ja 1 v). 

Ja sitten rauhoitun kotiin Murun kanssa odottelemaan huomista aattoa - ja mitä se tuo tullessaan…

Levainin joulupullia - nam

Uimareita Kaivarin rannassa :)

Puuronkeittäjän kokemuksia

Tallin vintti odottamassa joulumyyjäisten myyjiä - ja ostajia :)

Sunnuntaina oli jälleen Taattisten Tilan perinteiset joulumyyjäiset. Edeltävä viikko seurattiin tiiviisti sääennusteita, jotka ehtivät muuttua vesisateesta pääkallokeliin, ennen kuin sunnuntaiaamu valkeni pikkupakkasessa ja hennossa lumipeitteessä. Eikä sateesta tai liukkaudesta ollut tietoakaan :) Eli sää suosi, ja se onkin yksi maatilamyyjäisten onnistumisen edellytyksiä. 

Viime kesän suositut juhannustanssit (täällä) antoivat viitteitä siitä, että tänä vuonna  myös joulumyyjäiset saattaisivat olla suksee. Ja niinhän siinä kävi. Myyjiä oli ennätysmäärä eli lähes 30 - monen ikäistä yrittäjää laidasta laitaan - ja mahdollisia ostajia arvioitiin olleen kolmisen sataa. Ja kaikki tuntuivat olleen tyytyväisiä sekä myyjäisten tarjontaan että tunnelmaan, samoin kuin järjestäjät :) 

Mutta meikämummi ei neljän tunnin aikana ehtinyt kertaakaan käydä tutkimassa myyntipöytiä, sillä aika kului tiiviisti kahvilan keittiössä riisipuuron keitossa - ja muussa touhussa. Toisin kuin aiempina vuosina, jolloin puuroa ei enää pahemmin ostettu viimeisen tunnin aikana, tänä vuonna sitä myytiin tasaisesti loppuun asti, ja keittiössä riitti kiirettä alkumetreiltä viimeisille minuuteille. 

Onneksi kanssani hääri kolme ahkeraa apulaista: toinen Turun serkuistani sekä Esikoisen kaksi murrosikäistä poikaa Helsingistä. Turun serkku vastasi lähinnä valtavasta vesihaudekattilasta, jossa keitimme 15(+5) litraa riisipuuroa, ja tämän loppuessa serkku valmisti vielä liedellä kuusi litraa ”pikariisipuuria”. 

Pojat kantoivat kahvilan puolelta Tyttärien paperilapuille kirjoitetut puurotilaukset mahdollisine lisukkeineen keittiöön, jossa Serkku ja minä annostelimme puuron lautasille, jotka pojat edelleen kantoivat asiakkaille salin puolelle. Sokerin, kanelin ja voisilmän lisäksi tänä vuonna oli mahdollisuus saada puuron päälle euron lisähintaan kinuskikastiketta ja karoaloita. 

Minulle jäi tehtäviksi valmistaa 4 litraa normiuuniriisipuuroa ja 8 litraa vegaanista uuniriisipuuroa, keittää kuohukermasta ja fariinisokerista kinuskikastiketta sekä lämmittää 30 litraa glögiä plus moninaisia muita kahvilan näkymättömiä ”piilohommia”, kuten kahvin keittoa ja kakkujen leikkaamista.

Tällä kertaa 80-litraisessa (?) vesihaudekattilassa valmistettu, 15(+5)-litrainen riisipuuro onnistui loistavasti. Puuro keitettiin puuroriisipakkauksessa olleen ohjeen mukaan laktoosittomasta täysmaidosta - eikä Kiehu-maidosta, koska se sisältää laktoosia. 

Tärkeintä oli sekoittaa vesihaudekattilassa valmistuvaa suurta puuromäärää lähes koko neljän tunnin ajan, ja etenkin kaapia tukevalla puulastalla kattilan reunoihin (ja pohjaan) kiinnittyvää puuroa ennen kuin se ehtii palaa kiinni reunoihin tai pohjaan. 

Toinen tärkeä juttu puuron keitossa oli se, että vaikka puuro valmistettiin 15 maitolitran mukaan, siihen lisättiin vähitellen - litra kerrallaan - ensimmäisten 2-3 tunnin aikana vielä 5 lisälitraa maitoa. Ja siksi olen merkinnyt 15(+5) litraa maitoa. Eli lisämaitoa lisättiin ennen kuin puuro ehti jähmettyä tai liisteröityä.

Ja kolmas juttu oli suolan määrä, joka puuro-ohjeissa vaihtelee 1/2 teelusikallisesta 1 teelusikalliseen maitolitraa kohden. Koko 15(+5) maitolitraan lisäsimme 13 teelusikkaa suolaa, ja hyvää tuli :)

Lisäksi tein ensimmäistä kertaa myyjäisiin myös uuniriisipuuroa Kokit ja potit -sivuston ohjeen mukaan  (täällä). Samalla ohjeella voi valmistaa myös vegaanista uuniriisipuuroa, kun maito ja kerma korvataan vegaanisilla vaihtoehdoilla. Jos käyttää kauramaitoa, kannattaa valita hieman rasvaisempi, kahviin tarkoitettu vaihtoehto, esim Oatly iKaffe barista, 

Uusi tuttavuus oli myös Turun serkun neuvoma ns. pikariisipuuro, joka keitetään ensin veteen ja jonka pitäisi valmistua noin puolessa tunnissa, etenkin jos lopussa lisättävän kerman ja maidon lämmittää ennen lisäämistä. Jouduimme päätymään pikariisipuuroon, kun väkeä tuli koko ajan lisää ja normipuuro ja uunipuurot alkoivat loppua. Ja yllätyksekseni myös pikariisipuurosta tuli tosi maukasta. 

”Pikariisipuuro” (ohje 4:lle) Kokit ja Potit -sivustolta (täällä)

5 dl vettä

1,5 dl puuroriisiä

2 dl kermaa

2 dl maitoa

1-1,5 tl suolaa

Keitä vesi kattilassa sekä lisää riisi ja suola. Pienellä lämmöllä, kunnes riisit ovat juuri ja juuri kypsiä. Sekoita kerma ja maito, ja lisää ne kylmänä tai kuumana keitetyn riisin joukkoon. Jatka keittämistä pienellä lämmöllä vielä 10 min ja lopuksi anna hautua vielä hetki kannen alla.

Tässä mummin puuronkeittokokemuksia ensi vuoden joulumyyjäisiä varten. Ja ehkä jollekin muullekin iloksi :) Ja suurkiitos ahkerille apureilleni - Turun serkulle ja Teinipojille. Ilman teitä emme olisi onnistuneet…

Riisipuuroa kinuskikastikkeella ja karpaloilla

Kinuskikastike (ohje 4-5:lle) Herkkusuut-sivustolta (täällä)

2 dl kuohukermaa

1,5 dl fariinisokeria

(ripaus suolaa)

Kuumenna kerma ja sokeri kattilassa keskilämmöllä. Anna kiehua hiljalleen 10-15 minuuttia. Ripaus suolaa korostaa kastikkeen makeutta :)  

Uuniriisipuuro oli uusi ja onnistunut kokeilu :)

Uuniriisipuuro (ohje 4:lle) Kokit ja potit -sivustolta (täällä)

1 litra täysmaitoa 

1 dl kermaa, jonka voi korvata maidolla tai vedellä

2 dl puuroriisiä

1 teelusikka suolaa

Kaada ja sekoita kaikki ainekset uunivuokaa. Laita vuoka uuniin - 175 astetta ja 1,5 tuntia. Puuroa voi sekoittaa ensimmäisen 1/2 tunnin jälkeen. Loppuvaiheessa puuron voi peittää foliolla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

Puuron keitto jättimäisessä vesihaudekattilassa vaati läsnäoloa.

Kattilan puhdistus myyjäisten jälkeen vaati aikaa ja kärsivällisyyttä.

VinkVink: Älä yritä liuottaa puurokarstaa lämmittämällä ympärillä olevaa vesihaudetta,

vaan laske hanasta kuumaa vettä kattilan sisään, anna liota ja sitten rapsuta. 

Kahvilan tunnelmaa…

Alakerta odottamassa myyjiä ja ostajia - ja kahvila-asiakkaita.

Tilan puodissa myytiin mm. sisustustuotteita, taatelisuklaakakkua, omenamehua ja granolaa. 

Kolmen K:n kierros

Kahvila Kuiron valikoimaa

Maanantaiaamuna ajoin Ukin mökiltä Salon keskustaan vaihtaakseni vanhat nastarenkaat uusiin, koska minulle oli vihjattu että ne olisivat liian kuluneet. Ajoin ennen yhdeksää keskustan rengasliikkeeseen, jossa kaksi automekaanikkoa tutki renkaitani ja molemmat totesivat, että vanhat renkaat ovat vielä hyvässä kunnossa eikä vaihto ole tarpeen. Ihanan rehellistä toimintaa - eivät puhuneet liikkeensä pussiin :)

Olin puolityhjässä Salossa, ja vaihtoehtoina oli joko lähteä ajamaan heti kotiin Helsinkiin tai jäädä kiertelemään Saloon. Päädyin jälkimmäiseen, ja vietin mukavan päivän tutussa varsinaissuomalaisessa pikkukaupungissa. 

Ensalkuun päätin mennä rauhalliselle ja tuhdille aamiaiselle hotelli Rikalaan, jossa Turun ja Salon sanomat seuranani herkuttelin mm. prinssipiirakoilla, munakokkelilla ja hedelmillä. Aamun lopulta valjettua kävelin Helsingintiellä olevalle Radiokirppikselle. Tuttu paikka, jossa on myynnissä paljon lastenvaatteita, mutta jossa kumminkin aina viihdyn (täällä). 

Perusteellisen kirpparikierroksen jälkeen suuntasin Kikan Kukka & Lahja -nimiseen kauppaan Helsingintien toiselle puolelle. Ihana kukkakauppa, jossa häärää - ja määrää :) - kaksi mukavaa keski-ikäistä naista, ja jossa saa aina yhtä hyvää ja henkilökohtaista palvelua (täällä). Tällä kertaa ostin yhden huonekuusen Äitimuorin iloksi espoolaiseen hoivakotiin ja pari viherkasvia vietäväksi tyttärien Taattisten tilalle.

Ja Salo-päivän päätteeksi istahdin vielä kahvikupposelle Kuiron kahvilaan (täällä), ennen kuin lähdin ajamaan vanhoilla (ja turvallisilla) nastarenkailla kotiin Helsingin Punavuoreen.

Kiva päivä, jonka kruunasi kiireetön kolmen K:n kierros - Kirppari, Kukkakauppa ja Kuiro - tutussa kesäkaupungissani Salossa :)

Ihana Kikan Kukka & Lahja Salossa

Kukkia kotiin :)