Haistelin uusittua Kauppahallia

Lauantaina päästiin viimein Ukin kanssa tutustumaan remontoituun ja pari viikkoa sitten uudelleen avattuun Hakaniemen kauppahalliin. Olemme molemmat halli- ja tori-ihmisiä. Tykkäämme haistella ruokahalleja ja ulkotoreja, tutkia niiden tarjontaa ja ehkä juoda päiväkahvit ihmisvilinässä. Haistelemme ja herkuttelemme yksin ja yhdessä niin kotimaassa kuin ulkomailla. 

Kotimaassa rakkaaksi ovat tulleet etenkin Hakaniemen tori ja halli Helsingissä sekä Turun ja Salon ihanat torit tuoreine vihanneksineen ja kukkineen. Ehdin kiintyä myös Hakiksessa vuodesta 2018 lähtien (hyvin) toimineeseen ns. väliaikaiseen ”lasihalliin” (täällä), joka ei Hesarin mukaan enää jää torille. Ulkomailta mieleeni muistuu Tukholman hienostunut kauppahalli sekä Barcelonan mahtava ruokahalli (täällä) ja Riikan mielenkiintoinen torialue (täällä). 

Hakaniemen punatiilisen kauppahallin suunnitteli arkkitehti Einar Flinckenberg (1884-1933) ja se valmistui 1914. Suojellun rakennuksen viimeinen peruskorjaus kesti viisi vuotta ja valmistui huhtikuun lopussa 2023.

Kun uusittuun kauppahalliin astuu sisään Hakaniemen torikadun puoleisista ovista tunnistaa entisen hallin heti. Edessä on tutut kalakauppiaat Reitin kala ja Ekströmin kalapuoti ja vasemmalla nousee lyhyet portaat leipä- ja pullapuoteihin. Hallin keskeltä löytyy Lentävä lehmä -juustokauppa ja Merja Valon ”tytöt” vihanneksineen sekä perältä kreikkalaista fetaa ja valkosipuli- ja kalamataoliiveja myyvä Maustekeidas, italialaisia herkkuja ja leikkeleitä pursuava Roiniset ja mukava tuttu kukkakauppias Hallin kukka -myymälästä. Kaikki lähes samoilla paikoilla kuin vanhassa hallissa ennen remonttia :)

Ja kuitenkin kauppahalli pursuu uudenlaista vaaleutta, valoa ja väljyyttä. Käytävät tuntuvat aiempaa leveämmiltä, vaikka eivät ehkä olekaan. Ikkunoita on suurennettu ja lisätty, mikä tuo tervetullutta valoa etenkin keskellä olevaan tilavaan, yleiseen kahvilatilaan. Yleinen tarkoittaa sitä, että juomat ja syötävät voi ostaa mistä tahansa hallista ja istua nauttimaan ne tuohon kahvilatilaan. Tällä kertaa emme niin tehneet, sillä olimme jo ehtineet juoda aamusumpit viereisessä Marja Nätin kalakaupassa, jonka kahvilan istumatilat olivat yhtä ahtaat kuin vanhassa hallissa.

Ensimmäinen vierailuni kauppahalliin oli pikainen ja suurpiirteinen. Toinen kerroskin ravintoloineen jäi kokonaan tutustumatta. Hallista jäi kuitenkin hyvä mieli, eikä remontti ollut pilannut vanhaa hyvää kauppatilaa, vaan päinvastoin.

Kalaliike Marja Näytin valikoimaa

Ukki valitsi herkullisen kirjolohitartarleivän.

Minä pitäydyin tapani mukaan makeassa ja herkuttelin kinuskisella Aleksanterinleivoksella. 

Hakaniemen torikadun puoleinen sisäänkäynti

Patsas poistuu

Hakaniemen rannassa on vuodesta 1990 lähtien seissyt mahtipontinen pronssipatsas, jonka mahtipontisuutta korkea graniittialusta entisestään korostaa. Moskovan kaupunki lahjoitti patsaan Helsingille hetki ennen Neuvostoliiton hajoamista. 

Patsas on yksi monista kopioista, joita on useissa venäläisissä kaupungeissa, mutta Venäjän ulkopuolella ainoastaan Helsingissä. En yrityksistä huolimatta löytänyt tietoa, missä alkuperäinen veistos olisi tai onko sellaista.

Sosialistista realismia edustavan, 6,5 metrisen patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Oleg Kirjuhin. Jo paljastuksen yhteydessä patsas herätti keskustelua ja on vuosien aikana useasti joutunut ilkivallan kohteeksi. 

Venäjän hyökättyä Ukrainaan patsaan kohtalo on taas noussut esille, ja mm. jalustaan painetun tekstin Maailman rauhaa yläpuolelle on ilmestynyt teksti Maailman räyhää. Tänä keväänä Helsinki päätti, että kesän kuluessa patsas siirretään varastoon Kruunusillat-rautatien rakennustyömaan tieltä.

Patsaan lopullisesta kohtalosta päätetään kuulemma myöhemmin. Taitaa unohtua kaupungin varastoihin…

Kukkia hallista

Hakaniemen halli on yksi lemppareistani Helsingissä. Ostan sieltä usein kalaa, väliin vihanneksia tai leipää, joskus juustoja tai lihaa, etenkin lammasta. Väliin käyn hallissa vain kahvittelemassa tai lounastamassa. Ja monesti ainoastaan lampsin hallin käytävillä katsellen ja haistellen sekä kauppiaiden tarjontaa tutkien ja hypistellen.

Tänään pistäydyin taas hallissa - tällä kertaa tuorepuurolla Hallikahvilassa. Samalla piti - tietty - käydä kurkkaamassa vieressä olevan Hallin kukan tarjontaa. Perinteinen kukkakauppa, josta talviaikaan ostan usein valmiita kimppuja ja ruukkukukkia - aina hyväkuntoisia, kestäviä ja kauniita. Keväiset tulppaaniniput ja kesän puutarhakukat sen sijaan ostan pääsääntöisesti torin tutuilta ulkomyyjiltä.

Menin Hallin kukkaan vain katsomaan, mutta lähdin - tietty - kantaen kahta isoa kukkapakettia, joista toisessa oli perinteinen matala sekakimppu ja toisessa kolmehaarainen, keskikokoinen ruukkuorkidea. Tällä kertaa molemmat löysivät paikkansa Punavuoren kaksiosta, vaikka usein ostan aikuisille lapsilleni, Äitimuorille tai Siskolle.

Kukkia mielen rauhoittamiseen järkyttävien sotatapahtumien keskellä…

Piirakoita ja patsaita

Aikuisista lapsistani kolme asuu Kalliossa, joten Punavuori-Kallio -akseli on tullut tutuksi. Usein kuljen välimatkan Viiskulmasta Karhupuistoon ratikalla. Aurinkoisina päivinä tykkään myös kävellä: joko Kiasman ja Kaisaniemen puiston kautta tai Unioninkatua pitkin Kasarmitorille.

Perjantaina Kalliosta kotiin kävellessäni pysähdyin ensin Pitkänsillan Kruununhaan puoleisessa päässä olevalle vanhalle lippakioskille, jossa Piirakkaleipomo Räty on joitakin vuosia myynyt tuoreita karjalanpiirakoita ja korvapuusteja - talvisaikaan perjantaisin ja lauantaisin. Kerran aiemmin olen pysähtynyt ja ostanut, ja tykästyin kovasti, joten onneksi oli perjantai :):)

Toisen kerran kävelyni pysähtyi, kun jäin ihastelemaan Espan puistossa olevan (tyhjän) suihkulähteen reunalla kisailevia pieniä merenneitoja. Aallottaria-nimisen patsaan on veistänyt Viktor Jansson (1886-1958) mallinaan kuvanveistäjän tytär Tove Jansson.

Kaupunkikävelylläkin äkkää kaikkea kivaa. Ja myös Muru löytää kivitalojen väleistä monta käypää pissapaikkaa...

Piirakkaleipomo Rädyn piirakoita ja korvareita.

Torilla tapahtuu

Hoidan joitakin päiviä Esikoisen nuorinta, kun äidillä on työjuttuja. Aurinkoisiin toukokuun päiviimme on nopeasti kehittynyt molemmille sopiva rutiini.

Haen Yksivuotiaan keskustasta puistotädiltä klo 11-11.30. Ajamme ratikalla Hakaniemen torille, jossa ihailemme hetken torimyyjien värikäitä kukkia, ehkä maistelemme KahviSiskojen riisipuuroa tai kuuntelemme mukavia torisoittajia, ja vaihdamme metroon. Sitten metrolla itään ja vaihto lähibussiin. Sopivasti ennen yhtä olemme Itä-Helsingin kodissa, jossa meitä odottavat Muru, Chloe ja  välillä myös Ukki.

Sitten Yksivuotias leikkii hetken veljiensä ja serkkupojan vanhoilla leluilla, haistelee isolta partsilta ulkoilmaa ja syö äitinsä mukaan laittaman pilttipurkin. Yhden jälkeen vaipanvaihto, tuttipullollinen maitoa ja päiväunille mummin makkariin vanhaan vauvan retkisänkyyn.

Runsaan tunnin tirsojen jälkeen mummi saa syliinsä poikkeuksellisen rauhallisen pikkupojan, joka tykkää jatkaa verkkaista heräilyään tutussa sylissä. Aika pian pojan patteri on taas ladattu, ja eikun menoksi. Kunnes neljän aikaan lähdemme julkisilla takaisin keskustaan Yksivuotiaan omaan kotiin isoveljien, äidin ja isän luokse.

Kivoja päiviä kaikille hymyilevän ja kaikesta kiinnostuneen pikkumiehen kanssa. Huomaamatta ei ole jäänyt yksikään eteemme tullut traktori eikä kuorma-auto, ei ohikulkeva koira, ei metroaseman lattian sokeiden opasteet, ei hissikuilujen pikkuikkunat eikä erilaisten aitojen ja seinien oudot aukot ja kohoumat.

Ei ole Yksivuotiaan hymyn voittanutta...

Yllättäen hyvää

Keskiviikkona kävimme Äitimuorin kanssa molemmille tutulla Hakaniemen torilla ja torille rakennetussa väliaikaisessa lasihallissa (täällä). Lasihalli rakennettiin runsas vuosi sitten väliaikaiseksi hallitilaksi vanhan punatiilisen hallirakennuksen peruskorjauksen ajaksi. Korjaustöiden on tarkoitus valmistua ensi vuonna.

Lasihallissa aistii, että sekä kauppiaat että asiakkaat tuntuvat ihastuneen väliaikaiseen halliin - huolimatta rakennussuunnitelmien aikaisesta ajoittain voimakkaastakin vastustuksesta. Harmi, että alkuperäinen suunnitelma todellisesta lasihallista jäi toteutumatta, kun lasiseinien päälle rakennettiin tukeva säleikkö. Liekö kyse säästöistä vai rakennusteknisistä syistä.

Lasihallin keskiosassa on useampia kahviloita ja ruokapaikkoja, ja lisäksi myös vapaata pöytätilaa, jossa voi esimerkiksi nauttia hallikauppiailta ostettuja herkkuja. Äitimuorin kanssa valitsimme tällä kertaa Hallikahviloiden kuppila ja yhden sen kolmesta ikkunan viereisestä kahden hengen pöydistä.

Äitimuori söi hallin perinteisen lohi-munaleivän, mutta minä valitsin (yllättäen) kanasalaatin. Ja olipa (yllättäen) hyvä: tuoretta salaattisekoitusta, maittavia broilerin paloja, hyviä pikkutomaatteja, rapeita krutonkeja ja paksuja parmesansiivuja. Ja päällä (yllättäen) juuri sopivankokoinen kasa majoneesipohjaista kastikekastiketta, jonka sai itse sekoittaa mukaan. Yllättäen siksi, että niin monesti olen pettynyt kuppiloiden salaattiannoksiin...

Ja jälkkäriksi olimme salakuljettaneet viereisestä Marian konditoriamyymälästä supersuperrunskit :):)  Marian kosteisiin ja mantelisiin Runebergin torttuihin en kyllästy ikinä (täällä).

Marian konditorian herkkurunskeja.

Huikat Hallissa

Taas eksyttiin Hakaniemen väliaikaikaiseen halliin, jossa lasiseinistä huolimatta oli näilläkin pakkasilla lämmintä. Kokeiltiin Ukin ja yöpäivystyksen jälkeen joukkoomme liittyneen Opiskelijatytön kanssa kalaliike Marja Nätin (täällä) lounastarjontaa. Valittavana oli lohi- tai madekeittoa, sinisimpukoita, mustekalan renkaita tai blinejä kolmen eri mädin kanssa. Päädyimme madekeittoon ja graavisiikavoileipiin. Keitto oli positiivinen yllätys - kalaisa ja maku kohdallaan, voileipä iso muttei yllättänyt.

Naapuripöydän pariskunta tilasi kuoharia, joten mekin innostuimme aurinkoisen perjantain kunniaksi jakamaan kolmeen pekkaan kaksi pikkukuoharia. Hyvä valinta, sillä jälkkärikahvi oli aika sumppia.

Pöytiä oli runsaasti Nätin kalaliikkeen molemmilla puolilla. Syöjiä kuitenkin virtasi tiuhaan, eikä henkilökunta ehtinyt tyhjentämään pöytiä samaan tahtiin. Uuden paikan logistiikka tuntui olevan vielä muutenkin hakusessa. Kaikkinensa ruokailu Nätin kalaliikkeessä oli kuitenkin kiva kokemus. Paikka oli jotenkin ravintolamaisempi kuin vanhassa hallissa, jossa ruokailutila oli pieni, sokkeloinen ja pimeä. Plussaa siitä, että joku oli keksinyt laittaa tekoturkistaljat kovien ja kylmien jakkaroiden päälle.

Hallista lähtiessä ostimme vielä viereisestä (!) Ekströmin kalapuodista halpoja (15 kpl 1,5 euroa), mutta aah niin herkullisia - ja rasvaisia - savustettuja lohen eviä. Suosittelen kokeilemaan pikkupurtavana vaikkapa kylmän oluen kanssa.

Savustettuja lohen eviä 

Lasihalli

Eka kerta Hakaniemen torin uudessa lasihallissa oli positiivinen yllätys. Valoisa, siisti ja tilava, vaikka lauantaina pitkillä käytävillä risteilikin kasapäin ihmettelijöitä.

Vanhan punatiilisen hallin kahdenkerroksen porukat olivat sopuisasti löytäneet paikkansa uusissa tiloissa. Entiset kakkoskerroksen käsityö- ja vaatekauppiaat olivat asettuneet lasihallin meren puoleiseen päähän ja ykköskerroksen ruokakauppiaat lähemmäksi vanhaa hallia. Keskiosan olivat vallanneet kahvinkeittäjät ja soppakokit.

Olen vuosikymmeniä käynyt ahkerasti toreilla ja halleissa. Lapsena piipahdin usein Sandelsinkadulla asuneen Alma-mummin kanssa Töölön torilla ja nuoruudessani kävin Äitimuorin kanssa Kauppatorilla ja vanhassa kauppahallissa, josta ei kotiin tultu ilman paksua maksamakkarapötköä. Lasteni ollessa pieniä kävimme lauantaisin ostamassa kalaa Hakaniemen hallista ja lähes joka mökkiviikonloppu kahvittelemassa Salon torilla. Lasten aikuistuttua käyn edelleen mielelläni sekä Hakaniemen hallissa että Salon torilla, nykyään tosin mieluummin rauhallisina arkipäivinä kuin ruuhkaisina viikonloppuina.

Saa nähdä, saako tyytyväisen oloisia myyjiä enää siirtymään takaisin entisiin tiloihin, kun hallin remontti kolmen vuoden kuluttua valmistuu.

Joulua kohti 1

Ensimmäinen joulutorttu Hakaniemen hallin yläkerrassa Helsingissä. Olipa rapea ja herkullinen, ja kardemummalla ja kanelilla maustettu jouluteekin maistui hyvältä. Äkkäsin, että jouluaatto on kuukauden päästä. Ja kaamos alkoi Nuorgamissa.

Joulu on minulle ristiriitaisesta aikaa. Lähes kaikki aikuiselämäni joulut olemme viettäneet perheeni kanssa mökillä Salossa. Aiemmin koko seitsenhenkisellä poppoolla, nykyään vaihtelevin kokoonpanoin. Jouluni koostuu yhdessäolosta, kynttilöistä ja lukemisesta. Lisänä Ukin jääkellarinlohta ja sitruunalohta (nam), perunalaatikkoa ja suklaata. Jouluaaton kirkkohetki mökkipitäjän pienessä puukirkossa ja aattosauna mökkirannassa. Läpitunkematon pimeys mökin pihalla ja levollinen hiljaisuus keskiyön jälkeen - toivottavasti - rauhoittuneessa tuvassa. Eli tosi simppeliä ja periaatteessa ihanaa...

Tykkään jouluvaloista. Tykkään koristaa joulua kukilla, kynttilöillä ja vanhoilla, lasten aikoinaan tekemillä koristeilla. Tykkään, kun pystytämme joulukuusen aina samaan paikkaan mökin lasikkoon. Tykkään levittää punaisen liinan särvetteineen isolle ruokapöydälle. Sen sijaan en tykkää jouluruokien valmistamisesta - onneksi ne hoituu osin Ukin tekeminä, osin lasten tuomisina ja osin valmistuotteilla.

Mutta kaikesta ihanasta huolimatta koen joulun usein stressaavana ja vaativana. Olen puhunut asiasta usein perheeni kanssa, ja tiedän että he eivät odota minulta mitään ekstraa, enintään läsnäoloa. Yhteisestä sopimuksesta emme lasten aikuistuttua panosta enää edes lahjoihin - joitakin pikkuyllätyksiä saatetaan vaihtaa. Ymmärrän, että jouluun liittyvä ahdistus, jännitys ja stressi nousee pääosin minusta itsestäni. Mitä lie lapsuuden joulujen jäänteitä tai omaa liiallista täydellisyyden tavoitteluani. Tai kaamoksen tuomaa. En tiedä...

Joulu tulee kuitenkin - minun tunnoista huolimatta. Itse voin kuitenkin päättää, miten otan sen vastaan. Onnistuisinko tänä vuonna aiempia jouluja paremmin ehkä jopa nauttimaan arkisesta, mutta ihanasta joulustamme.

Muorin kaa

Vietimme Äitimuorin kanssa mukavan kesäpäivän. Hain muorin aamupäivällä Tapiolan kodista ja ajoimme yhdessä Hakaniemen torille kahville. Torin viidestä kuppilasta valitsimme sen jossa on selkänojalliset tuolit ja joka on lähinnä kukkamyyjiä, jotta istuessa saatoimme ihailla torin kukkatarjontaa. Kahvi oli hyvää, mutta pulla- ja leipätarjonta aika niukkaa. Päädyimme kumpikin feta-pinaattipasteijaan - no comments.

Heinäkuisena keskiviikkona kukkakojuja oli torilla tavallista vähemmän. Äitimuori löysi kuitenkin mieluisia - vaaleanpunaisia tarhaneilikoita - haudalle vietäväksi. Minä en tarvitse yhtään lisää kesäkukkaa, mutta kumminkin ostin - Äitimuori maksoi - kaksi rehevää valkoista lobeliaa, jotka löytänevät paikkansa kaupunkikodin puutarhassa. Ja kolme upeaa keltaista päivänkakkararuukkua Esikoisen mökille vietäväksi.

Löysimme myös makeita ja isoja vattuja sekä mansikoita, joista parhaat on tosin vielä löytymättä. Ja hallin yläkerran Saippuakauppiaalta kauniita hunajasaippuoita Äitimuorin Poikakaverille.

Iltapäivällä ajoimme Kulosaaren pienelle hautausmaalle, jossa istutimme Äitimuorin ostamat kesäkukat isäni haudalle. Leposaareen on haudattu niin minun kuin Ukin sukulaisia sekä useita entisiä opettajiani Kulosaaren yhteiskoulusta ja luokkakaverieni vanhempia, jotka tunnistan lähinnä sukunimestä. Ja nykyään myös moni entinen luokka- ja koulukaverini 50 vuoden takaa. Kuin menneisyyteensä matkaisi.

Leposaari - nimensä mukaisesti saari - on kaunis ja sopusuhtainen hautausmaa, ja aina yhtä hyvin hoidettu (täällä ja täällä ja täällä ja täällä). Paikka kutsuu rauhoittumaan. Pienellä hautausmaalla oli nytkin meidän lisäksi kymmenkunta vierailijaa.

Kolme kivaa kuppilaa

Viikonvaihteessa piipahdin kolmessa helsinkiläisessä kuppilassa. Perjantaina tapasin Siskon Kalevankadun Kuppi ja Muffini -kahvilassa (täällä). Pieni, viihtyisä ja kodikas paikka, jossa ystävällinen palvelu ja paljon itsetehtyä sekä tietenkin muffinsseja joka lähtöön. Ja lounassalaattini vaihdettiin välittömästi ja mukisematta, kun sisälsi yllättäen minulle sopimattomia saksanpähkinöitä. Plussaa siitä, joskin salaattiannos oli mielikuvitukseton ja tylsä.

Lauantaina poikettiin Ukin kanssa tavoistamme ja herkuteltiin Hakaniemen hallin alakerrassa eikä yläkerrassa, kuten yleensä. Kalakauppa Marja Nätin (täällä) yhteydessä on toiminut vuosia Katiska-niminen kahvila, joka on erikoistunut lohi- ja äyriäisleipiin. Päätettiin korvata lounas isolla graavilohileivällä ja korkealla jokiraputornilla - molemmat maistuivat, vaikka olisivatkin kaivanneet kaveriksi olutta ja kylmää valkkaria. Istuimme käytävän toisella puolella olevassa pienessä alkovissa, josta uteliaina seurailimme ohikiirehtiviä halliasiakkaita - kivan kirjavaa porukkaa. Jälkkäriksi puolitettiin herkkujen herkku eli valkoiseen marsipaaniin haudattu käpyleivos.

Sunnuntaina tutustuttiin toistamiseen (täällä) Katajanokalla kaupungin puoleisessa päässä olevaan ruotsalaisketju Johan ja Nyström -paahtimokahvilaan (täällä). Vanha makasiini on tiiliseinien jylhyyden ja komeuden lisäksi leppoisa ja rento tila. Mukava meininki ja herkkukahvit.

Kauppahalliin ei saa viedä koiria, mutta KuppiMuffiniin ja JohanNyströmille koirat ovat tervetulleita, mikä passaa hyvin Murun mammalle.

Perunaa hellyydellä

Ukki päätti tehdä lauantaina madekeittoa, joten lähdimme aamutuimaan mateen ostoon Hakaniemen torille. Saimmekin kaksi komeaa vonkaletta - latinaksi Lota lota - toisen mätipusseilla ja toisen ilman. Ukki valitsi soppapotutkin huolella ja päätyi torimyyjän suosituksesta meille aiemmin tuntemattomaan Musica-lajikkeeseen.

Harvoin olen nähnyt juureksia kohdeltavan sellaisella lämmöllä ja ymmärryksellä. Myyjä valitsi perunat hellin käsin sinisten peittojen alta vanhanaikaisiin puukappoihin ja paperipussein, sillä perunat sun muut olivat huolella peitettyinä piiloon pakkaselta. Rauhallisesti jutustellen - osin meille ja osin perunoille.

Hakaniemen tori (mm. täällä) on ehdoton suosikkini Helsingin toreista, vaikka näin talvella myyntikojuja onkin harvakseltaan. Ja Halli, jonka remontti alkaa onneksi aikaisintaan tämän vuoden lopulla. Remontin ajaksi torille tullaan rakentamaan lasikatos, jossa hallikauppiaat voivat halutessaan jatkaa tuotteidensa myyntiä.

Torikauppa Hakaniemessä on alkanut jo 1897. Valokuvaaja Signe Brander (1869-1942) tallensi tuhansiin valokuviin Helsingin Muinaismuistolautakunnan palkkaamana 1900-luvun alun kaupunkikuvaa ja asukkaita. Alla Hakaniemen toria hänen kuvaamana nykyisen Ympyrätalon suunnalta. Signe Brander kuoli 73-vuotiaana nälkään Nikkilän mielisairaalassa, jonne helsinkiläisiä vanhuksia oli siirretty jatkosodan aikana.

Tapansa mukaan Ukki valmistaa keittoa jättikattilallisen. Onneksi herkkua tulevat Juniorin lisäksi maistelemaan Opiskelijapoika pikkuperheineen. Ja loppu kiikutetaan maanantaina Äitimuorille ja Poikakaverille.

Hakaniemen tori vuonna 1913 Signe Branderin kokoelmasta

Muistojen Helsingissä - Kuva-albumi vuosilta 1900-1939.

Käpy kutsuu

Äitimuori Espoosta tykkää Hakaniemen hallista Helsingissä. Viikkotapaamisemme tavanomainen kahvipaikka Tapiolan keskustassa vaihtuukin välillä Hakaniemen kauppahallin kahviloihin ja kesäisin torin ulkokuppiloihin.

Perjantaina istahdettiin hallin yläkerran Hallikahvilaan (täällä) ja tilattiin tavanomaiset perussämpylät - mauttomia ja mielikuvituksettomia - ja jälkkäriksi Äitimuori otti voisilmäpullan - maukas ja perinteinen. Minä päätin räväyttää ja maistaa vitriinin mehevännäköistä käpyleivosta. Kuulemma jonkin pienleipomon valmistama. Ja olipahan herkku! Runsaalla pehmeällä marsipaanilla peitetty kostea kakkupala ja välissä runsain mitoin kreemiä ja herkullista keltaista hilloa. Aivan ihana - kannatti poiketa rutiineista.

Tankattuamme ja rupateltuamme kiertelimme pitkän tovin hallin yläkerrassa tutkien pikkuliikkeiden tarjontaa - aina yhtä kiehtovaa. Ja löysihän Äitimuori ostettavaakin: herttaisesta Lahjaduosta (täällä) elävästi lepattavan patterikäyttöisen saksalaisen Sompexin kynttilän. Sikakallis, mutta paras tekokynttilä mitä olen nähnyt! Ja ainoa turvallinen vaihtoehto kynttilöitä rakastavalle Äitimuorille.

Tonttuja riittää

Tonttuja riittää ainakin Hakaniemen hallin toisen kerroksen lahjatavaraliike Lahjaduossa. Pari kuvan kaunista kangastonttua koristaa Mumminkin joulukotia (täällä).

Lahjaduon ystävällisten myyjien kanssa tulee aina ohi mennessä vaihdettua pari sanaa. Viimeksi käydessämme sattui olemaan pikkupojan synttäri (minkä hän suureen ääneen kuulutti), ja eikös myyjätäti löytänyt tiskin alta pojalle pienen yllätyslahjan. Lähtiessämme ilahtunut pikkupoika totesi: "Sinua me tullaan sitten katsomaan huomennakin."

Kaltereita ja tiilenpäitä

Psychologicum, Siltavuorenpenger 1 A

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos

Entinen lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian laitos

Kasvimuseo, Unioninkatu 44

Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Joulua kohti 2

Hakaniemen hallin yläkerrassa on mukavien kaksoissiskosten pitämä kutkuttava lahjatavarakauppa Lahjaduo (täällä). Siellä myydään mm. suloisen pehmeitä nalleja ja muita pehmoeläimiä, joita myyjien mukaan ostetaan paljon myös vanhuksille kainalokavereiksi. Joulun alla kauppa täyttyy erilaisilla tontuilla, ovikoristeilla ja kynttilänpitimillä. Minua viehättää etenkin tanskalaiset, huolella tehdyt tontut, joita on saatavilla eri kokoja kymmensenttisistä puolimetrisiin. 

Viime viikolla kaivoin kaapeista lisää jouluvaloja ja löysin suloisen tonttupariskunnan, jonka olin ostanut viime tammikuussa. Varastoon valmiiksi täksi jouluksi - Lahjaduon joulun jälkeisestä alennusmyynnistä. Onneksi löysin, sillä olin kokonaan unohtanut. Tutkiessani viime viikolla Lahjaduon myyntipöytää, ehdin jo harmitella tutulle myyjälle: "Rakastan näitä tonttuja. Olisinpa ostanut näitä silloin tammikuun alesta. Eihän siitä ole kuin hetki!"

Mutta Mummi oli ollutkin kaukonäköisempi kuin uskoikaan!

Kahvikuppini 1/5

PirjoW Virtuaali Molesline -blogista haastoi minut kertomaan kahvi/teekupeista (täällä). Seuraan Pirjon blogia ja odottelen innolla hänen asiantuntevia kommenttejaan omiin postauksiini kuvatessani tanssiharrastukseni alkeita.

Aamupäivällä käytiin Ukin kanssa Hakaniemen hallin yläkerran kahvilassa, kuten usein talvisilla tori- ja hallireissuillamme. Tykkään Hallikahvilasta (täällä). Kahvila aukeaa sopivasti jo kahdeksalta ja varsinkin sen ns. Tarja Halosen puoli on kodikas. Ja kahvikin on pääosin tuoretta ja sämpylät maukkaita. Tänään tosin herkuttelin rasvaisella kroisantilla.

Kuppi on Arabian valkoinen Kesti-kuppi, joka on useimmille tuttu työpaikkaruokaloista ja peruskahviloista. Kupin on suunnitellut Göran Beck vuonna 1968. Aiemmin Hallikahvilassa oli valittavana pieni tai iso Kesti-kuppi, mutta nykyään kahvikokojen suurennuttua tarjolla on vain yhtä kokoa eli entistä isoa kuppia. Kuppi on käytännöllinen, mutta mielestäni ei kovin kaunis.

Mutta kahvi oli hyvää ja seura mukavaa! Ja sehän on pientenkin kestien kluu.

Namia Nepalista

Joululoma aloitettiin japanilaisella ja lopetettiin nepalilaisella. Tänään mökiltä palatessa päätettiin oikoa ruokailussa ja poikettiin Sörnäisissä pienessä Nilgiri-ravintolassa - ihanaa nepalilaista ja varsinkin paikan naan-leipä on Mummin herkkua. Isot annokset - Mummin jämät vietiin Hämeentiellä asuvalle ja nyt kotona flunssaa sairastavalle Opiskelijapojalle.

Onneksi kaupunkikodissakin saamme vielä nauttia joulukuusesta. Ja huomenna näemme pikkupojat!

Kahvia teltassa

Tänään oltiin aamupuurolla Hakaniemen torilla jo seitsemän jälkeen: Ukki, Mummi ja Pikkumiehet. Haettiin pojat Sörnäisistä, syötiin ohrapuurot kahviteltassa ja kärrättiin pojat kaksoisrattailla yhdeksäksi Linnunlaulun tarhaan. Olisi tarjennut vielä ulkotuoleillakin, mutta teltassa oli enempi valoa ja kodikkaampaa.

Myyjät tuntuivat leppoisemmilta kuin kiireisinä kesäaamuina. Pikkupojat saivat erityishyvää palvelua - huolehdittiin sopivista tuoleista ja käsien pyyhkimisistä.

Hallin ihmeitä

Käymme usein Sörnäisissä asuvien Pikkupoikien kanssa Hakaniemen torilla ja hallissa. Sekä Ukki ja Mummi että Pikkupojat rakastavat torin ja hallin tunnelmaa ja tarjontaa. Aamukahvia jossakin torin neljästä kahviteltasta tai talvella hallin yläkerrassa ei voita mikään. Ykkönen ilmoittaa aina jo kotoa haettaessa, että "sitten mennään torille riisipuurolle ja munkille". Joskus riisipuuro vaihtuu ruispuuroon, munkkipossu jaetaan aina 2-4 osaa riippuen mukana olijoista.

Pikkupojilla on torilla jo useita tuttuja. Ihanan kreikkalaisen fetan myyjä suikkaa käsiin aina Fazerin suklaakonveftin ja kalakauppias ihmettelee "onko Mummilla vapaapäivä", jos jompikumpi pojista ei ole mukana. Tänään naapuripöydän herrakööri ihmetteli kahvilassa "onpa Poika kasvanut" ennenkuin heille selvisi, että Mummin matkassa olikin tällä kertaa isoveli Ykkönen.

Kesällä torimatkan kruunaa torille aamukahveille piipahtavat lähistön traktorikuskit ajopeleineen ja kylmemmillä ilmoilla hallin kakkoskerroksen suutari, jonka työskentelyä pojat voisivat seurata loputtomasti.