Jugua lippakioskilla

Ullanlinnassa Arkkitehtuuri- ja designmuseon (entinen Designmuseo) ja Johanneksenkirkon välissä on 1940-luvulta asti ollut pieni puinen ns. lippakioski. Lippakioskeja rakennettiin Helsinkiin pääosin 1920-1950-luvuilla. Niiden suosio alkoi hiipua 1970-1980 -luvuilla, kun R-kioskit yleistyivät, mutta ne lähtivät ehkä yllättäenkin uuteen nousuun taas 2000-luvulla.

Nykyään Helsingin kaupunki omistaa eri puolilla kaupunkia 18 lippakioskia, joista useimmissa on tänä kesänä toimintaa. Osa kioskeista on suljettu mm. niiden huonon kunnon takia. Tämän lisäksi joitakin kioskeja on yksityisten toimijoiden omistuksessa. 

Ullanlinnan kioskissa on jo viime vuonna toiminut Jugge Bar (täällä), jonka hittituote on jääjugurtti vohvelissa tai kipossa valinnanvaraisilla täytteillä ja kastikkeilla. Lisäksi tarjolla on viiniä, kahvia ja pikkusuolaista. 

Keskiviikkona istahdin kioskille kokeilemaan jääjugurttia. Ilman täytteitä se maksoi 5 ja kahdella täytteellä + yhdellä kastikkeella 6,8 euroa. Mutta oli superherkkua - makeaa, mutta raikasta. Ja ”pehmiksen” jähmeä koostumus oli mieleeni.

Arki-iltapäivänä kioskilla ei ollut ruuhkaa, vaikka usein ohi kävellessäni väkeä on ollut jonoksi asti. Eli vanhojen lippakioskien suosio tuntuu edelleen olevan nousussa…

Kioskeja keskustassa

Kahvilakioski Eiran sairaalaa vastapäätä, Eiranpuiston kupeessa

Helsingin keskusta on edelleen yli kaksikymmentä vanhaa kioskia, jotka on rakennettu 1920-1950-luvuilla. Useimmat kioskeista ovat kaupungin omistuksessa ja käytössä kesäkahviloina, vaikka pieni osa on 2000-luvulla myyty yksityisille yrittäjille.

Vanhimmat, 1920-luvulla valmistuneet kioskit ovat betonia ja pyöreitä ns. lankarullakioskeja, ja niitä Helsingissä on jäljellä kolme kappaletta. Yksi toimiva lankarullakioski löytyy Kasarmintorilta - Paja-niminen jäätelökahvila, jossa mennä viikolla maistoin Pajan omaa turkinpippuri-lakujäätölöä, ja maistui :)

Tiistaina teimme Ystävän kanssa lyhyen kävelyn Eira-Ullanlinna-akselilla kiertäen kahden perinteisen, puisen lippakioskin kautta. Ensimmäinen kesäkiska oli italialaisveljesten pitämä Tehtaankadun ja Laivurinkadun kulmassa oleva Cafe Brera, johon istuimme kahville ja kroisantille - varoen nälkäisten varpusten hyökkäyksiä. 

Tämän jälkeen ohitimme vielä toisen, Merimiehenkadun ja Yrjönkadun kulmassa olevan Jugge-nimisen lippakioskin, jonka päätuote on jääjogurtti erilaisilla lisukkeilla. Hyvännäköisiä annoksia on pakko tulla vielä tänä kesänä maistamaan :) Ehkäpä Pikkupoikien kanssa…

Näiden kolmen kotini lähistöllä olevan vanhan kioskin lisäksi olen aiemmin kirjoittanut Etu-Töölössä ja Pitkäsillan juuressa Hakaniemessä olevista lippakioskeista (täällä ja täällä) sekä Eteläesplanadille jo 1900-luvun vaihteessa rakennetusta puisesta kioskista (täällä).

Mutta vielä riittää kiskoja käytäväksi ja koettavaksi :)

Jääjogurttia myyvä kioski Designmuseota vastapäätä, Johanneksen kirkon juurella

Betoninen Paja-kioski Kasarmintorilla

Kavereiden peesissä

Vesialtaassa Aimo Tukiaisen (1917-1996) Liikevoitto-niminen lintuveistos vuodelta 1954.

Vuosikymmeniä sitten opiskelin vuoden päivät kauppatieteitä, kunnes tajusin ettei se ollut minun juttuni, ja pyrin ja pääsin opiskelemaan ihmisläheisempiä tieteitä. Helsingin Kauppakorkeakoulun keltatiilinen rakennus Runeberginkadulla Etu-Töölössä ehti kuitenkin tulla tutuksi, vaikka en montaa kurssia tenttinytkään :). 

Rakennus valmistui 1950 ja sen suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Woldemar Baeckman (1911-1994) ja Hugo Harmia (1907-1952). Sama Woldemar, joka pari kymmentä vuotta myöhemmin suunnitteli Turkuun ihastuttavan Sibelius-museon (täällä). 

Rakennus suunniteltiin kauppakorkeakouluksi, minä se ehti toimia lähes 70 vuotta, kunnes Aalto-yliopiston perustamisen jälkeen kauppatieteilijöiden koulutus siirrettiin 2019 kokonaan Espoon Otaniemeen. Entinen korkeakoulun päärakennus on edelleen osa Aalto-yliopistoa ja toimii koulutus-, toimisto-, ravintola- ja tapahtumakäytössä. 

Nuoruudessani Kauppis oli vain opiskelupaikka muiden joukossa, enkä kiinnittänyt mitään huomiota rakennuksen arkkitehtuuriin puhumattakaan sen sisustuksen yksityiskohdista. Nyt viisikymmentä vuotta myöhemmin olen usein ohikulkiessa jäänyt katsomaan rakennusta, ja kesäkuisena keskiviikkona päätin kurkata myös entisen kouluni sisätiloja. 

Pääsin kuitenkin kurkistamaan vain eteisaulaan, sillä kaikki muut tilat oli varattu kokouskäyttöön. Ehkä toinen kerta sanoo toden, ja seuraavalla kurkistuskerralla saan tilaisuuden tutustua kolmen sisustusarkkitehdin - Olli Borgin (1921-1979), Ilmari Tapiovaaran (1914-1999) ja Maija Heikinheimon (1908-1963) - luomaan funkkissisustukseen ja kymmeniin ellei satoihin Paavo Tynellin (1890-1973) suunnittelemiin messinkivalaisimiin, joista valtaosa on edelleen alkuperäisillä paikoillaan. 

Rakennuksen julkisivua koristaa Arabialla elämäntyönsä tehneen Michael Schilkinin suuret keraamiset reliefit, jotka kuvaavat kaupantekoa ja elinkeinoelämää. Kuvanveistäjä Michael Schilkinin (1900-1962) keramiikkatöihin ihastuin Designmuseon näyttelyssä huhtikuussa 2022 (täällä). 

Ihmeen vähän minulla on muistoja opiskelustani tuossa rakennuksessa. Kurssikavereista mieleeni muistuu ainakin Marke, Nökö ja Riitta - kaikki kavereitani jo lukiossa - sekä keskikoulukaverini Pirjo Kulosaaren yhteiskoulusta. 

Nämä kaverit olivat myös pääsyy siihen, miksi alkujaan edes pyrin kauppiksen, ei niinkään kiinnostus kauppatieteisiin. Kaverien perässä…

Eteisaulaa komeine lamppuineen.

Kauppislaisten siirryttyä opiskelemaan Otaniemeen rakennuksen alakerrassa olleen entisen opiskelijaruokalan Raflan tilalle avattiin Töölö-niminen ravintola ulkoterasseineen. 

Samalla Runeberginkadun ja Arkadiankadun risteyksessä ollut 

vanha lippakioski siirrettiin osaksi uutta ravintolaa :) 

Kävelyä ja kahvia

Aamuaurinko herättää kuuden jälkeen. Sängystä noustuani käytän Murun pikaisella aamupisulla viereisessä puistossa. Palattuamme Muru saa omat aamusapuskatnsa ja minä istun sohvalle kahvin, paahdettujen ruisleipien ja hesarin kanssa. Ja Muru käpertyy ihanasti viereeni.

Parin tunnin päästä siistiydyn ja pukeudun, minkä jälkeen - hyvinä ja pirteinä aamuina - toistan tutut aamujumppaliikkeeni. Sitten suuntaamme Murun kanssa pidemmälle aamupäivälenkille, mikä tarkoittaa 40-60 minuutin pituista kierrosta Punavuori-Eira-Ullanlinna -alueella. Ja lopuksi kotiin kakkoskahveille.  Paitsi superaurinkoisina päivinä, jolloin on ihan pakko istahtaa ulos nauttimaan - sanan mukaisesti - aamun kakkoskahvit.

Tänä aamuna oli juuri sellainen suoperaurinkoinen päivä, ja jäin kahvittelemaan Kaivarin rantaan tutulle Mutterille. Vain kesäaikaan - noin vapusta syyskuun loppuun - auki oleva kahvila Mutteri on aina yhtä kutsuva ja tarjoilut aina yhtä tuoreita ja hyviä. Lisää Mutterista vuoden 2019 postauksessa (täällä).

”Voiko ihanammin päivän enää alkaa”, kuten Johnny lauloi nuoruudessani vuonna 1970. Tämä Ihana aamu oli alkujaan unkarilainen laulu, jonka Fredi eli Matti Siitonen suomensi Johnnylle.

Kaunista kevättä Kaivarin rannassa

Kesämökki Espalla

Esplanadin puistossa Eteläesplanadin ja Fabianinkadun kulmassa on Kesämökki-niminen vanha, puinen kioski. Se on seisonut ja toiminut samalla paikalla yli sata vuotta, vuodesta 1893 alkaen. Nykyään kioskissa myydään kahvin ja virvoitusjuomien lisäksi vain jäätelöä - Valion/Pingviinin irtojäätelöä sekä tuutteja ja puikkoja - ei pehmistä. Vuosikymmenien aikana juomien ja jätskin lisäksi myynnissä on ollut mm. monenlaista kahvileipää, makeisia, savukkeita ja lehtiä.

Helsingin pääarkkitehti Carl L. Engelin (1778-1840) hahmottelemassa Esplanadin puiston jokaisessa neljässä kulmassa on kioski. Eteläesplanadin puoleiset kioskit ovat 1900-luvun vaihteessa valmistuneita puurakenteisia ja koristeellisia pieniä majoja, Pohjoisesplanadin puolella taas on kaksi funkkistyylistä ns. lankarullakioskia, jotka on suunnitellut arkkitehti Gunnar Taucher (1886-1946) 1920-luvun lopulla. 

Helsinkiin perustettiin 1800-luvun lopulla useita virvoitusjuoma- ja kivennäisvesikioskeja osin siksi, että kaupungin kaivot olivat saastuneita je puistoissa aikaa viettävälle herrasväelle haluttiin tarjota hyvää ja virvoittavaa juomaa. Parikymmentä näistä vanhoista kioskeista on säilynyt ja monet edelleen toiminnassa. 

Poikkesin jätsillä Espan vanhimman kioskin ”terassilla”, kun viikolla palasin Pikkupoikien hoitopestistä (täällä). Tykkäsin tosi paljon juuri tästä Espan kioskista - kioskista, jossa en ollut aiemmin käynyt. Paikan vetonauloja olivat kivasti (minulle sopivaan tapaan) kontaktia ottava myyjä, ulkotuolien paksut istuintyynyt (vilukissalle tärkeää) ja kauniit, hyvin hoidetut kukkaistutukset. Asioita, jotka minulle tuovat viihtyisyyttä. Ja plussana ihana lakritsijäätelö :) 

Taas paikka, johon palaan :) Ja Murun kanssa :)

Hesan kesän must

Kahvi ja lämmin voisilmäpulla kahvila Compassissa Kaivarissa :) 

Auringon paistaessa, meren rannalla... Kuten monesti aiemminkin, mm. täällä

Piirakoita ja patsaita

Aikuisista lapsistani kolme asuu Kalliossa, joten Punavuori-Kallio -akseli on tullut tutuksi. Usein kuljen välimatkan Viiskulmasta Karhupuistoon ratikalla. Aurinkoisina päivinä tykkään myös kävellä: joko Kiasman ja Kaisaniemen puiston kautta tai Unioninkatua pitkin Kasarmitorille.

Perjantaina Kalliosta kotiin kävellessäni pysähdyin ensin Pitkänsillan Kruununhaan puoleisessa päässä olevalle vanhalle lippakioskille, jossa Piirakkaleipomo Räty on joitakin vuosia myynyt tuoreita karjalanpiirakoita ja korvapuusteja - talvisaikaan perjantaisin ja lauantaisin. Kerran aiemmin olen pysähtynyt ja ostanut, ja tykästyin kovasti, joten onneksi oli perjantai :):)

Toisen kerran kävelyni pysähtyi, kun jäin ihastelemaan Espan puistossa olevan (tyhjän) suihkulähteen reunalla kisailevia pieniä merenneitoja. Aallottaria-nimisen patsaan on veistänyt Viktor Jansson (1886-1958) mallinaan kuvanveistäjän tytär Tove Jansson.

Kaupunkikävelylläkin äkkää kaikkea kivaa. Ja myös Muru löytää kivitalojen väleistä monta käypää pissapaikkaa...

Piirakkaleipomo Rädyn piirakoita ja korvareita.

Aamukroisantti

Kaivopuiston rannan ihanassa Kompassi-kuppilassa (täällä) tulee käytyä yhtenään - niin Murua lenkittäessä kuin ystäviä tavatessa. Koko alkukesän olen tiiraillut vesikielellä vitriinin mantelikroisantteja ja miettinyt:”Koska repäisen?”

Ja eilen repäisin. Aamu oli mitä ihanin - aurinko paistoi lämpimästi lähes pilvettömältä taivaalta, meri kimmelsi ja mieli oli kevyt. Eli juuri sopiva hetki herkutella ”pikkupullalla”. Varsinkin kun laineilla pörräsi saunavene, jonka etukannella loikoili kuusi uimapukuista auringonottajaa :):)

Odotukseni palkittiin: runsaasti mantelilastuja ja tomusokeria, sopivasti mantelimassaa - rasvaisen rapeaa herkkua.

Mutterille mieli

Yksi lempikuppiloistani - Kaivarin ”mutteri”, jonka virallinen nimi on kahvila Compass eli Kompassi (täällä) - avattiin lauantaina. Alkuun suosittu kesäkahvila on auki vain viikonloppuisin, ja silloinkin vain sään suosiessa. Tänä viikonloppuna sää todella suosi, ja paikka täyttyikin alta aikayksikön. Olimme Murun kanssa aikaisin liikkellä, joten saimme vielä paraatipaikan ohikulkevien ihmisten ja koirien seurailuun :):)

Pitihän sitä heti päästä herkuttelemaan Hesan parhaalla mantelikroisantilla. Onneksi Mutterilla oli riittävästi huopia lämmikkeeksi kylmää merituulta vastaan.

Oikea kahvila Mutteri (täällä) on Lauttasaaressa, jossa tämä arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema mutterin muotoinen puurakennus on toiminut vuodesta 1927 lähtien. Nykyään kahvilasta vastaa Tommi Leppälä - sama mies joka häärää myös Kaivarin ”mutterilla”.  Tommin isä (?) Pertti Leppälä rakensi Kaivarin ”mutterin” itse vuonna 1994 Sipoossa, josta se siirrettiin Kaivopuistoon. Pikkuruisen kahvilan varastotilat, kylmiöt ym. sijaitsevat maan alla, jonne pääsee maassa, kahvilan takana olevasta ovesta/luukusta.

Ei kesää ilman Kompassia...

Kompassi koko komeudessaan.