Kirjailijoiden kartano

Maila Talvion muistohuone

Koskipään kartanon viimeinen omistaja Annie von Gerdten-Boisman kuoli 68-vuotiaana joulukuussa 1927. Hänen ensimmäinen puolisonsa Karl Erik von Gerdten oli kuollut jo nuorena - samana vuonna, kun heidän esikoislapsensa Karl Gustaf Otto von Gerdten (1885-1919) syntyi. Myöhemmin Annie avioitui tilanhoitaja Karl Boismanin (1863-1939) kanssa, mutta he eivät saaneet lapsia.

Anniella ei kuollessaan ollut rintaperillisiä, joten tuolloin velkaisen ja kuihtuneen Koskipään kartanon peri hänen sisaruksensa. Lähinnä Helsingissä asuneen siskon Maila Talvion ehdotuksesta kartano muutettiin museoksi, kuten aiemmin kirjoitin (täällä). 

Tavanomaisista koti- ja kartanomuseoista poiketen Koskipäähän oli museon toimiessa rakennettu kolmen kartanoon eri tavoin liittyvän kirjailijan muistohuoneet. Vihreässä päärakennuksessa isännän entinen työhuone oli muutettu Maila Talvion muistohuoneeksi ja tuparakennuksen perähuone oli omistettu runoilija Uuno Kailaan (1901-1933) muistolle. Lisäksi sivurakennuksesta löytyi Mika Waltarin (1908-1979) kamari, jossa lähinnä esiteltiin Waltarin tuotantoa.

Kirjailija Maila Talvio (1871-1951) asui suurimman osan elämästään Laaksola-nimisessä huvilassa Helsingin Meilahdessa puolisonsa kielitieteilijä, professori Jooseppi Julius (JJ) Mikkolan (1866-1946) kanssa. Heillä ei ollut lapsia ja miehensä kuoltua Maila olisi halunnut muuttaa huvilan kotimuseoksi ja testamentata sen Helsingin kaupungille. Kaupunki ei kuitenkaan halunnut vastaanottaa lahjoitusta, ilmeisesti kirjailijan saksalaismyönteisyyden takia. 

Tästä Talvio suivaantui ja määräsi testamentissaan, että hänen kuoltuaan huvila tulee purkaa, mikä tapahtuikin vuonna 1954. Osa huvilan esineistöstä siirrettiin Koskipäähän tuolloin perustettuun muistohuoneeseen. Vuonna 1971 Meilahden puretun huvilan paikalle pystytettiin Itämeren tytär -niminen Talvion muistomerkki, jonka toteutti kuvanveistäjä Laila Pullinen. 

Talviosta poiketen Kailaalla ja Waltarilla ei ole ollut suoranaista yhteyttä Koskipäähän, ainoastaan lähiseuduille. Nuorena keuhkotautiin kuollut Uuno Kailas syntyi Heinolan pitäjässä. Kun poika oli kolmivuotias, äiti kuoli ja poika joutui isovanhempien hoitoon Hartolan Honkapäähän. Mika Waltari taas vietti 1940-luvulla useita kesiä läheisessä Kalhon kylässä, jossa hänen anoppinsa oli syntynyt. 

Maila Talvio alkoi rakentaa Kailaan muistohuonetta jo 1930-luvulla, kun hän oli vuonna 1933 ottanut Helsingin laivarannassa talteen käärepaperin, joka oli ollut runoilijan Suomeen lähetetyn tuhkauurnan ympärillä. Muun muassa tuo käärepaperi oli nähtävissä pienessä ja vaatimattomassa muistohuoneessa. 

Koskipään kartanosta ja sen asukkaista tuntuu riittävän juttua…

Eero Järnefeltin (1863-1937) maalaama muotokuva vuodelta 1929

Maila Talviosta ja hänen puolisostaan J. J. Mikkolasta.

Valokuva taulusta on Helsingin yliopiston kokoelmista Ars Universitaria 1640-1990. 

Uuno Kailaan muistohuone

Tuparakennuksessa oli Uuno Kailaan muistohuone ja Mika Waltarin kammari.

Vanhassa, 1600-luvulta säilyneen rakennuksen seinässä oli käsinkirjoitettu kyltti: 

”Museokierros alkaa vihreästä rakennuksesta” :)

Käy kellarissa :)

Koskipään kartanossa (täällä) oli muun kiinnostavan lisäksi mahtava holvattu kellari. Aikoinaan 1700-luvulla kellarin päällä oli kartanon olutpanimo ja kellarissa säilytettiin lähinnä olutta. 

Kun uusi vihreä päärakennus valmistui 1820-luvulla (täällä) olutpanimo purettiin ja sen tilalle rakennettiin  paikalla edelleen oleva punamullattu aittarakennus katolla olevine vellikelloineen. Samalla kellariin tehtiin toinen uloskäynti uuden päärakennuksen puolelle. Nykyään vanha kellari ja sen kaksi ulko-ovea muodostaakin jännän ”salakäytävän” aitan alle :)  

Yllä olevassa valokuvassa näkyy myös kartanon vanha keltainen päärakennus eli ns. Vanha Koskipää, joka rakennettiin Tandefeltien aikaan 1700-luvun puolivälissä. 1920-luvulta vuoteen 1971 rakennuksen omisti perheetön piirieläinlääkäri Axel Hårdh (1887-1971), joka vanhojen lehtitietojen mukaan murhattiin kotonaan 84-vuotiaana. 

Nykyään Itä-Hämeen Museoyhdistys omistaa myös tämän pihapiiriin kuuluvan vanhan päärakennuksen. Kesäisin tässä Taidesalonki Talvionakin tunnetussa talossa järjestetään taidenäyttelyitä. 

Sisään uuden vihreän päärakennuksen puolelta ja…

…ulos vanhan keltaisen päärakennuksen puolelle.

Vanha Koskipää on edelleen komea hirsirakennus, 

jonka ikkunoista on komea näköala vieressä virtaavaan Tainionvirta-jokeen.

Kartano kuusen katveessa

Osallistuin viime lauantaina 55 muun innokkaan kartanofanin kanssa opastetulle bussikierrokselle Päijät-Hämeessä, jossa vierailimme kahdessa kartanossa ja yhdessä kotimuseossa. Ensimmäiseksi ajoimme Helsingistä Heinolaan, jossa tutustuimme lääninkivalteri Aschanin entiseen kotiin - rakkaudella entisöityyn kotimuseoon, josta kirjoitin edellisessä blogitekstissä (täällä). 

Seuraavaksi ajoimme Hartolaan - pieni paikkakunta Heinolan ja Joutsan välissä - ja vierailimme Itä-Hämeen museossa. Itä-Hämeen Museoyhdistyksen nykyään omistama museo toimii entisen Koskipään kartanon rakennuksissa. Mielenkiintoista oli kuulla, että museon on perustanut kirjailija Maila Talvio (1871-1951) - kartanon viimeisen omistajan Annie von Gerdten-Boismanin (1859-1927) pikkusisko. Ja toimeliaan kirjailijan kutsumana silloinen presidentti Lauri Relander (1883-1942) saapui oikein paikan päälle vihkimään uuden museon vuonna 1929. 

Maila Talvion elinaikana kartanossa vieraili muitakin politikkoja sekä useita kirjailijoita ja taiteilijoita. Esimerkiksi vuonna 1938 presidentti Kyösti Kallio (1872-1940) osallistui museon 10-vuotisjuhliin istuttaen kartanon pihalle komean kuusen, joka nykyään jo peittää lähes koko pihamaan :) 

Kartano rakennuksineen alkoi muodostua nykyiselle paikalleen Tainionvirtan rannalle jo 1500-luvulla. Vuonna 1677 kartano päätyi naimakauppojen myötä Tandefeltin suvulle ja 1850-luvulla se siirtyi von Gerdtenin suvulle. Koskipää oli aikoinaan Itä-Hämeen suurin kartano - 25 000 hehtaaria ja noin 200 torpparia. Mielenkiintoista, että yksistään Hartolan alueella oli tuolloin kuulemma peräti kahdeksan kartanoa.

Koskipään kartanon nykyinen pihapiiri ja rakennukset ovat Tandefeltien ajalta 1820-luvulta. Vihreän eli uuden päärakennuksen rakensi arvostettu iittiläinen puuseppä Jacob Nygren (1768-1836) vuonna 1828. Sen sijaan kartanon puutarha ja puisto ovat 1880-luvulta. 

Komea kaksikerroksinen päärakennus oli sisustettu osin Tandefeltin ja von Gerdtenin suvuilta säilyneillä kalusteilla, osin muualta hankituilla esineillä. Museon kokoelmiin kuuluu peräti lähes 30 000 esinettä, joista vain kymmenesosa oli esillä. Kaikkinensa kotimuseon sisustus pyrkii kuvaamaan maalaiskartanoiden elämää Suomessa 1800-luvulla.

Päärakennuksen upein ja ehkä myös kiinnostavin huone oli ns. punainen sali, jonka kalusteet ja esineet - mattoa myöten - olivat säilyneet alkuperäisinä 1880-luvulta. Rokokoo-kaluston ja siihen kuuluvan värikkään maton Annie ja Carl von Gerdten olivat saaneet häälahjaksi vuonna 1880. 

Ihastuin upealla paikalla olleeseen, hieman nuhjaantuneeseen Koskipäähän. Mitä kaikkea sen seinät ovatkaan nähneet ja kuulleet…

Punaisen salin rokokoo-kalusto komeine mattoineen.

Kalusto näkyy myös alla olevassa 1890-luvulla otetussa valokuvassa.

 Suurta koiraa ei museossa enää näkynyt :)

Rakennuksen lukuisat uunit olivat alkuperäisiä 1880-luvulta.

Vierashuoneen väritys oli alkuperäinen. Huoneen erikoisuus oli

matala, marmoroitu pylväsuuni koristeuurnineen 1800-luvulta. 

Salissa oli Tandefeltin suvun nukkekaappi 1850-luvulta.