Usko toivo rakkaus

Eva Langen Usko toivo rakkaus (2019)

Erottajalla Ruotsalainen teatterin edessä oleva aukio on kunnostettu pari vuotta sitten. Pienen terassikahvilan lisäksi aukiolle on ilmestynyt neljästä elementistä koostuva tilataideteos, jonka näkyvimmät osat ovat iso teräsrengas ja graniittipallo. Vasta netistä lukiessa tajusin, että myös ohut punainen teräspylväs kuuluu taideteokseen, samoin kuin lumen alle jäänyt graniittinen alusta.

Usko toivo rakkaus (Tro hopp kärlek) -nimisen teoksen on suunnitellu ruotsalainen kuvanveistäjä Eva Lange (s.1935). Teos on ruotsalais-suomalaisen veistosparin Suomi-osa. Ruotsalainen vastinpari Engelbrektsplanilla Tukholmassa on graniittinen Vuosi luvut (År tal) -niminen teos, jonka on tehnyt suomalainen kuvataiteilija Marja Kanervo (s.1958).

Eva Langen teos on monumentaalinen, mutta kevyt. Teos jonka voi ohittaa ”näkemättä”, mutta jos haluaa pysähtyä, teoksesta voi nauttia aina eri vinkkeleistä. Vilkkaalle Erottajalle sopiva taideteos :)

Marja Kanervon Vuosi luvut (2017)

Veljeksiä

Veljekset Joonatan ja Korppu Junibackenin satuhahmoina

Astrid Lindgrenin kirjasta Veljeni, Leijonamieli.

Veljestä pidetään huolta niin saduissa kuin tosielämässä :):)

Veljekset ruotsinlaivalla.

Myrskyn jälkeen

Kolme hytillistä naisia ja pikkupoikia risteili ruotsinlaivalla Tukholmaan ja takaisin: Mummin ja Lontoontytön lisäksi laivalla seilasivat Esikoinen kolmine poikineen ja Opiskelijapojan avovaimo kaksivuotiaansa kanssa.

Tukholmassa oli kaunista ja leutoa - upea auringonpaiste ja pari pakkasastetta. Edellisyön hirmumyrsky oli tipotiessään, joskin törmäsimme pudonneisiin oksiin, kaatuneisiin puihin ja rikkoutuneisiin pyöräkatoksiin.

Loppiaisen alla laivalla ja Tukholman lapsikohteissa oli ruuhkaista - johtuen ilmeisesti molempien maiden joululomista. Laivalla osasimme kokemuksesta välttää ruuhkaisinta buffetruokailua, ja söimme sekä illalliset että erikoisaamiaiset kuudennen kerroksen italialaisessa ravintola Tavolatassa. Yllätykseksemme saimme tilaamatta helposti pöydän kahdeksalle hengelle. Aikuisille oli pöytiintarjoilu ja lapsille edullinen ja runsas buffetti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Tarjoilijat olivat upeita - alati hymyileviä, lapsiystävällisiä ja pitkäpinnaisia. Ja sitä tarvittiin...

Fullsatt oli myös Junibacken - kirjailija Astrid Lindgrenin satuhahmojen ympärille rakennettu lastenkulttuuritalo Djurgårdenilla. Joka kerta minä ja lastenlapseni ihastumme uudelleen satujunaan, joka kuljettaa pieniä ja isoja Astridin kirjojen suloisen nostalgisissa maisemissa. Löysimme talosta myös uuden (?) ”rakenteluhuoneen”, jossa sai rakennella aidonkokoisilla tekotiilillä. Kiva paikka, jossa tiilejä riitti.

Junibackenin iso ravintola oli (taas) katastrofi - jatkuvaa sähläystä ja tupaten täynnä kaikenikäisiä ihmisiä. Näin muistin edelliskerroistakin, mutta ohikulkiessamme ravintola oli yllättäen tyhjä ja rauhallinen, joten päätimme jäädä. Ruokailumme puolivälissä viereisessä tilassa loppui teatteriesitys ja minuuteissa ravintola täyttyi äärimmilleen nälkäisistä vauvoista ja meluavista vaareista. Joko nyt uskon, että tänne ei enää koskaan...

Ruuhkaisen Junibackenin jälkeen kaipasimme happea ja tilaa. Esikoisen johtamina päätimme kiertää viereisen Skanssenin Rosendals-, Sinshovs- ja Djurgårdsvägeneitä pitkin. Kaunis ja sopivan pituinen lapsiperheen reitti.

Kävelyn aikana kehittelin päässäni seuraavan Tukholman retkeni ohjelmaa :):) Pidempi kävely Djurgårdenin kauniilla saarella ja käynti prinssi Eugenin kotimuseossa Walmarsuddessa - ”Sveriges vackraste konstmuseum” (täällä), minkä jälkeen lautalla Djurgårdenista Skeppsholmenin saarelle, minne minua kutsuu Moderna museet (täällä).

Eli laivamatkani ei ruuhkaan (eikä myrskyyn) tyssää...

Susheja Siljalla

Vuosien saatossa ruotsinlaivoilta on kertynyt moninaisia ruokamuistoja. Alkuun 1960- ja 1970-luvuilla menimme laivoille katkarapuja pursuavan seisovanpöydän houkuttelemina, kuten tuhannet muutkin suomalaiset. Ja vielä 1980- ja 1990-luvuillakin ruokailimme yleensä laivan buffet-puolella. Kätevintä, halvinta ja helpointa viiden lapsen kanssa matkustaessa. Kun lapset saivat itse valita mieleistään ruokaa, niin aikuisetkin nauttivat ja pystyivät rentoutumaan - ruoasta riippumatta.

Lapsiperhematkailun aikana ehdimme totaalisesti kyllästyä ruotsinlaivoihin ja buffet-ruokailuun, ja 2000-luvun alussa ruotsinlaivat olivat perheessämme boikotissa yli kymmenen vuotta. Kunnes viitisen vuotta sitten aloimme Ukin kanssa uudelleen - muiden eläkeläisten tapaan - harrastaa sillipurkki-matkailua meren yli Ruotsiin ja myös Viroon. Viron matkoilla söimme ja syömme yleensä vasta Tallinnassa, mutta Tukholman risteilyillä syömme aina ainakin menomatkalla laivalla. Lähes kaikki SiljaLinen ja jokunen VikingLinen ravintola on tullut kokeiltua, ja kokemukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan (täällä).

Tällä viikolla söimme menomatkalla Happy Lobsterissa (täällä) ja tulomatkalla kokeilimme Sushi Co -ravintolaa laivan bromenaadi-käytävällä. Tilasimme kolme erilaista sushi-lajitelmaa, jotka kaikki yllättivät positiivisesti. Sushit olivat tuoreita, maukkaita ja hyvinvalmistettuja. Riisi oikeaoppista ja kalaa ja muita täytteitä runsaasti. Tykkasin jopa maki-rullista, jotka sushi-valikoimissa eivät yleensä ole herkkuani. Ja kriittisin matkalainen - vajaa kuusivuotias Pikkupoika - haarukoi napaansa 10 isoa (aikuisten) lohinigiriä alle aikayksikön. Eli taattua tavaraa.

Sushi-ravintola toimii itsepalveluperiaatteella eikä herkkususheista huolimatta ole viihtyisimmästä päästä. Ihan jees, muttei siellä pitkää iltaa viitsisi istua. Ehkä se on konseptin tarkoituskin...

Tunti Tukholmassa

Ruotsin risteilyllä pistäydyimme Tukholmassa - sananmukaisesti pistäydyimme. Eikä Ukki edes pistäytynyt, sillä hän jäi kipeiden jalkojensa takia nauttimaan laivan loungetarjoiluista ja kevätauringon säteistä luksushyttimme parvekkeelle.

Minä körötin Pikkupojan kanssa bussilla nro 76 Värtanin satamasta Nytorgetille ja takaisin. Kahdesti nousimme kävelemään ja haistelemaan kaupunkia. Ensin Nytorgetin lähistöllä, jossa kävelyn lomassa piipahdimme pienessä kahvilassa syömässä belgialaisia vohveleita. Ja toisen kerran kuninkaanlinnan tienoilla, jolloin ihastelimme rannan vallanneita kymmeniä joutsenia ja muita vesilintuja.

Bussin ikkunasta Tukholma näyttäytyi aurinkoisena, siistinä ja kauniina. Kaupungin keskustassa bongasimme lintujen lisäksi lastenvaunuja työntäviä isiä, innokkaita hiihtäjiä kiertämässä ympyrän muotoista latua ja ammattimaisia koiran ulkoiluttajia, joilla kullakin oli 5-8 koiraa huollettavanaan.

Yhden jälkeen palasimme laivalle ja asetuimme Ukin viereen luksushyttimme parvekkeelle nauttimaan kirkkaasta ja lämmittävästä (!) auringosta (onneksemme hyttimme jäi satamassa auringon ja valon puolelle) ja ihastelemaan kimmeltävien jäälauttojen hypnoottista liikettä. Ja Pikkupojalle haettiin laivan baarista köttbullar med potatismos.

Risteily-ylläreitä

Syysaamu merellä.

Tukholman tarjousmatka Silja Symphonyn 11. kerroksen parisägyllisessä hytissä kahdelle hengelle erikoisaamiaisineen maksoi 180 euroa. Yllätyksenä hintaan sisältyi myös tervetulokuoharit ja ilmaiset oluet, vedet ja limut hytin jääkaapissa.

Isompi yllätys oli laivan Bon Vivant -ravintolan ruoka. Edellisellä kerralla runsas vuosi sitten menu oli pettymys (täällä), joten odotuksemme eivät olleet korkealla. Nautimme viiden ruokalajin  Nordic-menuun viineineen, ja se osoittautui huomattavasti odotuksiamme maukkaammaksi. Saimme vielä ikkunapöydän, jotka viime reissulla pidettiin kuulemma varattuina neljän hengen seurueille - eli useimmat tyhjinä koko illan. 

Aamiainen rauhallisessa Tavolata-ravintolassa oli tavanomainen munakokkeleineen ja leikkeleineen. Erikoisuutena tarjottu sienipiirakka muistutti lähinnä sienimuhennosta ja italialainen pestoleipä oli kuiva ja mauton. Aamiaisen iloinen yllätys oli pieni suklaamuffinssi, joka jäi melkein maistamatta, kun näytti niin kuivalta. Onneksi kokeilin, sillä tumma muffini osoittautui aamiaisen helmeksi: tuore ja kostea sekä täynnä ihanaa makeaa moussea.

Rauhaa rakastavien eläkeläisten matkanautintoja: maittava, rauhassa nautittu ruoka ja hyvä, rauhallinen sänky. Iloksemme kumpikin toteutui! Ja bonusyllärinä ystävälliset hyttisiivoojat, joihin törmäsin kun laivasta lähdön jälkeen hain hyttiin unohtuneen laturini.

Bon Vivantin kaunis jälkkäri, jossa mm. haudutettua omenaa ja piimäjäätelöä.

Ostoksia reissusta

Ruotsin reissulla sorruin ennakkoaatoksista huolimatta ostelemaan vähän suurta ja paljon pientä. Laivan lego-kaupasta pakattiin lähes-kuusivuotiaalle synttärilahjaksi ainakin mummista cooli starwars-huppari. Vastapäisestä muotikaupasta mummi löysi itselleen alennuksessa olleen juuritarpeellisen polvipituisen mustan ja kevyen sadetakin.

Tukholman Horngatanin suloisesta butiikista ostin joulupöydän koristeeksi pihlajanmarjajäljitelmistä pujotetun nauhan ja itselleni ihanat seebrakuvioiset farkut. Kaupassa oli kiva myyjä, joka ystävällisenä etsi sopivia kokoja vajaakieliselle suomalaismummille. Aiemmilla Ruotsin reissuilla olen herkästi vaihtanut kielen sujuvampaan englantiin, mutta nyt Ukin esimerkin innoittamana pitäydyin kouluruotsissa, ja yllätyksekseni sain äärestystavällistä palvelua. Ja oli kivaa!

Horngatanin kulmassa jäi käymättä mukavan näköinen mm. pellavavaatteita myyvä KetUS-butiikki (täällä) - hyvä syy uuteen Tukholmen reissuun!

Päivä Tukholmassa

Käytiin taas Siljan kyydillä Tukholmassa. Kuusi tuntia kuluu siivillä, tällä kertaa lähinnä Södermalmilla. Tuuli oli kylmä, mutta onneksi aurinko paistoi - onni matkassa, sillä viime viikolla Tukholmassa oli kuulemma satanut 70 senttiä lunta eli enemmän kuin Helsingissä. 

Käveltiin Söderin kupeessa kulkeva Monteliusvägenin maisemareitti, joka hiekotuksesta huolimatta oli lumisateen jäljiltä edelleen liukas. Kannatti kumminkin, sillä vastarannalla Kungsholm hehkui auringossa. Ihastuttiin muutenkin Hornsgatanin seutuun, mm. kivoja butiikkeja ja kirppiskauppoja. Lähipäivien lumisateista huolimatta usean kuppilan ja kaupan ulkopuolelle oli aseteltu kukkia, penkkejä ja/tai kynttilöitä. Ruotsalais-tanskalaista hyggeä?

Hornsgatanin toisessa päässä on Helsingin Punavuorta muistuttava Hornstullen kaupunginosa ja Tantolunden siirtolapuutarha-alue, jossa viihdyimme edellisellä Tukholman reissulla (täällä). Tästä huolimatta seudulla täytynee vierailla vuelä uudelleen, mm. kesäviikonloppuina rantaan pystytetään markkinat ja kirpputoreja (täällä).

Iltapäivällä kävimme Magasin III -taidehallissa (täällä), joka sijaitsee vanhan varastorakennuksen toisessa kerroksessa Värtahamnin vieressä Frihamnissa. Yksityisessä taidehallissa oli kaksi taitavasti ja katsojaystävällisesti esille asetettua näyttelyä: amerikkalaisen Tony Ourslerin (s. 1957) äärettömän kiehtovia moderneja videotöitä ja ruotsalaisen Christine Ödlundin (s. 1963) tutkielmia, joissa yhdistyi mielenkiintoisesti kasvitiede, taide, liike ja ääni. Magasin III on käymisen arvoinen nykytaiteeseen keskittyvä ihmisenkokoinen taidehalli.

Tukholma on marraskuussakin helppo ja kodikas matkakohde!

Mummin mussut

Mummien matkassa

Kolme- ja neljävuotias pääsivät kahden mumminsa kanssa Silja Symphonyn muksuristeilylle. Siis kaksi pikkupoikaa ja kaksi mummia - Inna-mummi ja Heli-mummi. Retken kohokohta oli HeviSauruksen - lapsille suunnattu hevimetal bändi - esiintyminen menomatkalla ja bändin fanitapaaminen (= nimmareiden jakoa ja valokuvien ottoa) tulomatkalla.

Tutustuminen Vasa-laivaan ja vierailu Junibackenilla taisivat hävitä yks-nolla Hevisauruksille. Onneksi HeviSaurus-fanitus näytti unohtuvan, kun yhdessä ihmeteltiin Vasa-laivan valtavia tykkejä ja vanhanaikaisia sukelluspukuja sekä matkustettiin Junibackenin satujunassa etsien Vaahteramäen Eemeliä ja jännittäen Veljeni Leijonamielen synkissä maisemissa.

Uuttakin ruotsiristeilyltä löytyi: julkinen bussilinja 76, joka ajaa tiheästi suoraan laivaterminaalin edestä Tukholman keskustaan Djurgårdenin kautta. Mukavampi - ja nopeampi - kuin pimeissä tunneleissa kulkeva metro, jolla aina ennen olemme liikkuneet. Bussiliputhan kannatta yhden päivän reissulla ostaa valmiiksi laivan infopisteestä.

Pikkupojat olivat nuoremman yhtä karkumatkaa lukuunottamatta tottelevaisia ja hyväkäytöksisiä. Ja innostuneita, kaikkiruokaisia ja hyväunisia. Mutta silti kaksi mummia olivat koko matkan täystyöllistettyjä.

Söderin bistro

Tuttu työnjakomme toimi myös pikamatkalla Tukholmassa: Mummi ehdotti ohjelmaa ja Ukki valitsi ruokapaikat. Yleensä molemmat ovat olleet tyytyväisiä lopputulokseen, ja niin kävi Tukholmassakin.

Ukki oli viime viikolla sattumalta lukenut brittilehdestä artikkelin, jossa kehuttiin Tukholman bistroja. Lehden suositusten perusteella päädyimme lounaalle Nytorget 6 -nimiseen kortteliravintolaan Södermalmilla. Ja paremmin emme olisi voineet valita - Mummin organisoiman aamuisen puutarhakävelyn jälkeen.

Kodikas paikka ja herkullinen ruoka. Alkupalaksi jaoimme taivaallisen parsa-annoksen. Pääruoaksi Ukki söi vasikanlihasta oikeaoppisesti nypityn tartarpihvin ja Mummi herkutteli runsaalla salaatilla, jonka kruunasi valtava keko käsinkuorittuja - kuten menussa mainittiin - tuoreita katkarapuja. Ja lisänä maukkaita, itsetehtyjä pieniä sämpylöitä. Herkkua kerrakseen ja hinta-laatusuhde kohdallaan.

Pitkäksi venähtäneen lounaan jälkeen kiirehdimme Värtanin satamaan, jossa Symphony odotti. Ja eikun hyttiin köllöttelemään Ukin ja täyden vatsan viereen.

Ute i Stockholm

Tukholmassa oli kylmää ja tuulista, mutta onneksi ei satanut. Jalkaan lenkkarit ja päälle kaikki mukana olleet vaatteet - Mummin yövillatakkikin - ja suuntana puutarhakävely Södermalmilla. Metrolla Skanstulliin ja kävellen Årstavikenin rantaan, josta alkoivat rehevät ja hyvinhoidetut Eriksdalslundenin ja Tantolundenin siirtolapuutarha-alueet. Kävelimme Ukin kanssa pikkuteitä ja polkuja noin neljä kilometriä Hornstullille, josta iltapäivällä palasimme bussilla nro 4 lähtöpisteeseen.

Arkipäivänä puutarhamökeissä oli vain joitakin asukkaita, joten pihoja saattoi rauhassa ihailla ja valokuvata. Monenkirjavia pikkutaloja ja palstoja, joista monista upeat näköalat Årstavikenille. Mukavaa vaihtelua keskustan kaupoille ja museoille.

Muissakin Södermalmin puistoissa oli upeita kukkivia hevoskastanjoita ja monenvärisiä syreeni- ja rodopensaita. Ja syreenin tuoksua - keskellä kaupunkia!

Till Stockholm

Siljatallinkin tarjousmatka Tukholmaan - maanantaina matkaan ja keskiviikkona kotiin. Ylimmän kerroksen delux-huone parisängyllä ja telkkarilla. Illallinen syötiin Bon Vivant - ravintolassa. Kylmä ja vetoisa paikka - lähes jokainen asiakas kävi hakemassa hytistä lisää lämmintä. Hyvää mustaa risottoa ja sopivasti kypsennettyä vasikkaa, mutta muuten menu ei ollut hintansa arvoinen. Mukava, hyvän huumorin omaava naistarjoilija pelasti illan ja ansaitsi tippinsä.

Parasta matkalla oli hytin iso ikkuna. Hämmentävimpiä näkymiä olivat merimetsojen tuhoamat luodot ja pikkusaaret, joissa ei ollut jäljellä muuta kuin kiviä ja pystyyn kuolleita harmaita puunrunkoja. Luotoja asuttavien kymmenien tai satojen lintujen ulosteet olivat tuhonneet kaiken vihreän ja kasvavan.

Verhoja ei koko matkan aikana vedetty kiinni, ja Mummi sai runsaan vuorokauden seurata merta ja lokkeja sekä saariston saloja ja sataman sattumuksia. Kaunista ja mielenkiintoista. Ja matkan väärtti!

Pros&Cons

Parasta risteilymatkassamme oli aurinko - niin merellä kuin maissakin. Toiseksi parasta matkan helppous ja halpuus. Ja kolmanneksi hytin tilavuus ja rauhallisuus. Vaikka nautin Tukholmasta, niin laivamatkan lumoavimman tunnin koin paluumatkalla laivan 12. kannella uloimmassa keulassa, kun Helsingin siluetti pikkuhiljaa aamusumussa piirtyi taivaanrantaan. Seurasimme Ukin kanssa toista tuntia suuren laivan puikkelehtimista kapealla meriväylällä. Helsingin kirkot ja vesitornit kasvoivat vähitellen tunnistettaviksi rakennuksiksi sumun ja pilvien väistyessä ja auringon vallatessa taivaan.

Hieno näytelmä! Vaikka laivamatka on vuosien mittaan tullut tehtyä parikin kertaa, ensimmäistä kertaa seurasimme laivan lähestymistä aitiopaikalta ja lähes yksin takanamme touhuavan kapteenin kanssa. Mummilla takki tiukasta ympärillä ja kaulahuivi kiedottuna pään lämmikkeeksi.

Matka pitänee uusia Silja Symphony -laivan palatessa telakalta parin kuukauden kuluttua. Vähintäänkin jotta voin tarkistaa, mitä on tapahtunut vuonna 1991 valmistetun laivan hyttien vessoissa olleille tyylikkäille, mutta turhille tuhkakupeille.

Pisteillä Tukholmaan

Siljan Päivä Tukholmassa -risteily oli yllättävän kiva ja halpa - DeLux-hytin kahdelle hengelle superaamiaisineen sai ClubOne-pisteillä ja 80 eurolla. Seaside-hytit oli loppu, mutta promenade-hyttikin oli mukava: leveä parisänky, telkkari, tilava suihkuhuone ja riittävästi lämmintä vettä. Mitäpä eläkeläiset muuta tarvitsevat, kun ruokakin yllätykseksemme oli maittavaa.

Matkan kruunasi upea aurinkoinen sää ja huippualet laivan kaupoissa. Laiva on menossa parin päivän päästä telakalle peruskorjaukseen ja kaikki kosmetiikka, vaatteet ja muut hilut myytiin 50 prosentin alennuksella. Esimerkiksi vuosia käyttämäni ihovoide ja deodorantti maksoivat vain kolmanneksen siitä, mitä olen tottunut niistä maksamaan Helsingin kaupoissa, joten Mummin muovikassit täyttyivät ripeästi.

Tukholmassa ehdittiin vierailla aina yhtä lumoavassa Fotografiska-museossa (nautittiin brasilialaisen Sebastião Salgadon Genesis-näyttelystä, johon oli koottu uskomattomia kuvia hänen kahdeksan vuoden matkaltaan alkuperäiskansojen parissa Siperiasta Amazonille), matkata venekyydillä museolta Nybrovikenille (ihailtiin Vanhan kaupungin kaunista julkisivua ja nautittiin auringon paisteesta) ja kävellä sieltä Östermalmin vanhaan kauppahalliin (ostettiin mukaan kookosleivonnaiset - Mummin herkkua - ja syötiin ulkoravintolassa Lisa Elmqvistin herkulliset, mutta hintavat skagen-leivät - Ukin herkkua).

Halvasta tarjousmatkasta kehkeytyi nautittava miniloma! Valokuvat vain puuttuu, kun puhelimien akut alkoivat näyttää punaista...