Parasta risteilymatkassamme oli aurinko - niin merellä kuin maissakin. Toiseksi parasta matkan helppous ja halpuus. Ja kolmanneksi hytin tilavuus ja rauhallisuus. Vaikka nautin Tukholmasta, niin laivamatkan lumoavimman tunnin koin paluumatkalla laivan 12. kannella uloimmassa keulassa, kun Helsingin siluetti pikkuhiljaa aamusumussa piirtyi taivaanrantaan. Seurasimme Ukin kanssa toista tuntia suuren laivan puikkelehtimista kapealla meriväylällä. Helsingin kirkot ja vesitornit kasvoivat vähitellen tunnistettaviksi rakennuksiksi sumun ja pilvien väistyessä ja auringon vallatessa taivaan.
Hieno näytelmä! Vaikka laivamatka on vuosien mittaan tullut tehtyä parikin kertaa, ensimmäistä kertaa seurasimme laivan lähestymistä aitiopaikalta ja lähes yksin takanamme touhuavan kapteenin kanssa. Mummilla takki tiukasta ympärillä ja kaulahuivi kiedottuna pään lämmikkeeksi.
Matka pitänee uusia Silja Symphony -laivan palatessa telakalta parin kuukauden kuluttua. Vähintäänkin jotta voin tarkistaa, mitä on tapahtunut vuonna 1991 valmistetun laivan hyttien vessoissa olleille tyylikkäille, mutta turhille tuhkakupeille.
Tuhkakuppien poisto on hyvää kehitystä. Outo ajatus että johonkin maailmanaikaan tupruteltiin ihan vapaasti yhteisissä tiloissa. Hyvä Suomi kun täällä on järkevä lainsäädäntö tässä asiassa.
VastaaPoistaJa ei se maailmanaika Mummin näkökulmasta ole kovinkaan kaukana. Symphonykin valmistui vasta 1991.
PoistaVanhoja leffoja katsellessani järkytyn kun ihmiset sytyttelevät savukkeitaan estoitta huoneissa muiden seurassa, esimerkisi 50-luvun Hollywoodissa. Silloin jopa luultiin että tupakalla on hyviä vaikutuksia.
VastaaPoistaToisaalta aika nopeasti totuimme siihen että kapakassakaan ei tuprutella. Vielä 1990-luvulla lentokoneissakin oli tupakkapuoli, muistatko.
Poista