Isäni isä Arnold (Aarno) Johannes eli Karkun taata syntyi Perniössä Länsi-Suomessa Lydia Viktorian ja Johan Augustin viidentenä lapsena 22.9.1897. Perheen esikoisina vuonna 1892 syntyneet pienet kaksostytöt olivat molemmat kuolleet parin päivän ikäisinä. Arnoldin syntyessä perheessä oli jo kaksi pikkutyttöä: 5-vuotias Helmi ja 1,5-vuotias Anna, ja Arnoldin jälkeen perheeseen syntyi vielä neljä lasta.
Arnoldin/Aarnon isä Johan August oli ammatiltaan seppä. Hän kuoli kesäkuussa 1918, jolloin Arnold/Aarno oli 21-vuotias ja perheen nuorimmainen Ranghild vasta 8-vuotias. Arnoldin äiti Lydia Viktoria eli koko elämänsä Perniössä ja kuoli 89-vuotiaana vuonna 1963. Minäkin muistan tavanneeni pienikokoisen ja pirteän Lydia-mummon Perniön Mathildedahlissa, jonne hänet on myös haudattu.
Isänsä kuoleman jälkeen Aarno elätti itsensä kauppamiehenä toimien mm. kiertävänä kulkukauppiaana. Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1925 Aarno avioitui karkkulaisen 30-vuotiaan postineidin Martta Johannan (täällä) kanssa. Karkussa Aarno jatkoi Martan äskettäin kuolleen isän sekatavarakaupan hoitamista toimien myöhemmin vuosia myös pankinjohtajana Karkun Säästöpankissa.
Vaimonsa kuoleman (1975) jälkeen Karkun taata asui runsaan vuoden poikansa ja miniänsä eli vanhempieni luona Helsingissä. Taata kuoli 10.7.1976, jolloin olin opiskelijavaihdossa Unkarissa enkä päässyt hautajaisiin.
Muistan Taatan hieman kumaraisena (ilmeisesti hän oli sairastanut selkärankatubin), piippua tupruttavana ja kaupassaan alituiseen häärivänä myhäilevänä miehenä. Taatan työhuoneessa oli valtava paksuseinäinen kassakaappi (joka nykyään on Veljelläni), iso kirjoituspöytä ja käsikäyttöinen puhelin (puh nro oli 28 !), josta vain hätätapauksissa soitettiin Helsinkiin ja silloinkin keskuksen kautta. Työhuoneen viereisessä tuvassa Taata istui aina kaminan edessä olevassa keinutuolissa piippua poltellen ja keinuttaen hiljakseen tuolia oikealla jalallaan.
Kesäisin Karkussa käydessämme Taatan, Siskon ja minun yhteinen iltailo oli jätskiretki. Kävelimme käsikädessä maantien vierttä ensin pari sataa metriä aseman suuntaan, sitten pankin kohdalla ylitimme pölyävän maantien ja kiipesimme pari porrasta uuteen Baariin. Baarissa Taata tervehti tuttuja ja osti Siskolle ja minulle aina eskimot, joissa oli paksu suklaapäällys ja huppumainen muovikääre. Taatan omaan kauppaan pakasteallas ja jäätelöt tulivat vasta vuosia myöhemmin.
Karkun taata ja mummi on haudattu Sastamalan seurakunnan hautausmaalle. En muista mille niistä, sillä nykyisellä suurseurakunnalla on yksitoista kirkkoa, mm. Sastamalan keskiaikainen kirkko, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko ja Vammaskosken rannalla sijaitseva kaksitorninen Tyrvään kirkko. Asia pitääkin nyt selvittää.
Olen vuosia suunnitellut toteuttavani Sastamalan seudun kirkkokierroksen (täällä) yksin tai Siskon kanssa. Karkkulaisen Wanha-Harsun järjestämä vaellus tuli taas mieleeni ja toivotaan, että toiveeni toteutuu lähi vuosina. Karkun Taatan ja Mummin kotitalokin on vielä pystyssä, vaikka se tyhjennettiin ja myytiin pian Taatan kuoleman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti