Tuplat kengille

Ostin pari viikkoa sitten Andiamon tarjouksesta vaaleanruskeat matalakantaiset nilkkurit (kuvassa vasemmalla) ja jätin kengät odottelemaan ilmojen kylmenemistä. Pari päivää sitten kaivoin muita talvikenkiä varastosta, ja sieltähän löytyi lähes identtiset kengät (kuvassa oikealla). Kukahan ne oli sinne piilottanut? Olin unohtanut, että olin keväällä alesta jo ostanut yhdet vaaleat nilkkurit - Vagabond-merkkiset. Nyt sitten mennään ensi talvi, ja pari seuraavaakin vaaleilla nilkkureilla.

Ikäkö se vaikuttaa, että tuttu ja turvallinen kiehtoo. Ostin pari-kolme vuotta sitten Siskon luona Ranskassa käydessä mukavat hopeanväriset arkikengät (alla vasemmalla). Kuten näkyy ne on lähes puhkikäytetyt. Käydessäni toukokuussa taas Siskon luona, menin samaan pieneen kenkäkauppaan ja toivoin löytäväni uudet samanlaiset tai ainakin samanoloiset. Samalta valmistajalta oli vaaleanbeesit pehmeänahkaiset ballerinat. Ostin ne ja päätin heittää vanhat kengät roskikseen jo Ranskassa. En kuitenkaan raaskinut, vaan pakkasin ne mukaan ja käytin koko kesän - vanhoja, jalkaani ihanasti muovautuneita littanoita.

Sama toistui mustien mokkaballerinojen kanssa. Ostin pari vuotta sitten Helsingin keskustan pikkuliikkeestä alla olevat mustat ruusukekengät - jalassa ihanat ja kauniit. Ja kalliit, mutta joka sentin väärtti - niin olen tykännyt ja paljon käyttänyt. Ranskasta löytyi toukokuussa lähes samanlaiset - ja halvat. "Varastoon odottamaan, kunnes Hesasta ostetut on kulunut loppuun", tuumi Mummi ja laukkuun nakkasi. Mutta kuinkas sitten kävikään. Seisovat edelleen käyttämättöminä kaapissa.

Onpahan kenkiä ensi kesäksi!