Katja Klovharussa

Havstulpan på Klovharun (Meritulppaaneja Klovharussa), 2025-2026

Kuvataiteilija Erika Adamssonin seurana niin Tammisaaren taidenäyttelyssä (täällä) kuin Klovharun saarella oli Adamssonin ystävä, ikätoveri ja kollega Katja Syrjä (s. 1973). Syrjän teokset keskittyvät luontoon, ja useissa näyttelyssä esillä olleissa teoksissa hän oli myös yhdistänyt kivilitografioihin itse valmistamiaan luonnonväripigmenttejä. 

Tykkäsin Katja Syrjän kivipiirroksista, joita tehdessä hän oli litografian ja kasvivärien lisäksi käyttänyt etsausta ja ompelua. Esimerkiksi Kärleksört-niminen litografia, joka kuvasi Klovharun saarella villisti kasvavaa isomaksaruohoa (Sedum Telephium), oli toteutettu tällä sekatekniikalla. Ja lopputulos oli hurmaava :)

Osassa litografioista Syrjä oli käyttänyt paperia, jonka hän oli käsin tehnyt Klovharun vesissä kasvavista levistä ja vesikasveista. Samaisesta paperista taiteilija oli työstänyt myös pöydällisen kirjeitä ja kirjekuoria. Ne olivat osa näyttelyn audioteosta Brev från öarna (Kirjeitä saarilta), joka oli toteutettu yhdessä yleisen kirjallisuustieteen dosentin Sanna Nyqvistin kanssa. 

Katja Syrjän kivilitografiat olivat kiehtova lisä Chappen taidemuseon Klovharun saarella - Toven ja Tuulikin lumoissa -näyttelyssä (täällä). Tai ei vain ”lisä”, vaan tasaveroinen kilpailija Erika Adamssonin öljymaalauksille :)

Kärleksört (Sedum Telephium) - Klovharun, 2020-2025

Erika Chappessa

Väntan (Odotus), 2025

Viime kesänä ihastuin kuvataiteilija Erika Adamssonin (s.1973) pääosin kotimuseoiden interiööreistä tekemiin maalauksiin, joissa mukavasti sekoittui mennyt ja nykyisyys (täällä ja täällä). Kun tällä viikolla huomasin, että Tammisaaren Chappe-museossa on parhaillaan esillä Erikan teoksia, viikonlopun retkikohteeni oli selvä: Tammisaari, jonne Salon mökiltä on runsaan tunnin ajomatka Mustion tai Fiskarsin kautta :)

Chappe-museon Klovharun saarella - Toven ja Tuulikin lumoissa -niminen kesänäyttely vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta. Olinhan kesällä 2018 vieraillut Porvoon ulkosaaristossa Pellingissä olevalla Klovharun kalliosaarella ja ihastunut (täällä ja täällä). Ja toki myös 2000-luvun alussa lähes 90-vuotiaana kuolleen kuvataiteilija Tove Janssonin ja hänen puolisonsa Tuulikki Pietilän saarielämä kiinnosti. Siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - että Toven taiteeseen ja elämään tuntuu nyt törmäävän monessa yhteydessä, kuten minäkin Hamin taidemuseossa (täällä) ja Arkkitehtuuri- ja designmuseossa (täällä).

Nykyään Toven ja Tuulikin entistä Klovharun mökkiä vuokrataan taiteilijaresidenssinä ja Erika on vieraillut saarella useina kesinä. Chappen taidemuseon toisessa kerroksessa oli esillä Adamssonin viime vuosina - lähinnä viime kesänä - Klovharussa maalaamia öljymaalauksia ja joitakin akvarelleja. Etupäässä Erikalle tyypillisiä sisäkuvia, jotka oli maalattu öljyväreillä alumiinilevylle ja joista saattoi tunnistaa sekä taiteilijan itsensä että Toven tai Tuulikin, ja välähdyksiä myös Erikan omasta saarimökistä Brändössä.

Erikan teosten lisäksi näyttelyssä oli esillä joitakin Tove Janssonin ( 1914-2001) omia maalauksia, kuten omakuva vuodelta 1941, ja Tuulikki Pietilän (1917-2017) pienen mökkisaaren luontoa kuvaavaa grafiikkaa. Ja tietty myös Erikan ystävän, kuvataiteilija Katja Syrjän (s.1973) saariluontoon keskittyviä taideteoksia, joista lisää huomenna :)

Sunnuntairetken arvoinen näyttely, vaikka kokonaisuus olikin vähän sekava. Kahteen näyttelysaliin oli nimittäin ahdettu Erika Adamssonin maalausten lisäksi Katja Syrjän teoksia sekä Toven ja Tuulikin itsensä tekemää taidetta.

Mutta en muista, koska olisin katunut yhtäkään museossa tai taidenäyttelyssä käyntiä. Enkä nytkään :)

I grön morgonrock I (Vihreässä aamutakissa I), 2025

Grön anorak (Vihreä anorakki), 2025

 Pieni akvarelli Adamssonin suuremmasta teoskokonaisuudesta 

En vecka på ön (Viikko saarella), 2025

Tove Jansson: Stilleben (Asetelma), 1958

Tuulikki Pietilä: Klippor (Kivikkoa), 1978

Oikealla Tove Janssonin omakuva vuodelta 1941

Post och butik

Klovharun retkelle (täällä) lähdettiin Sturjanin laiturista Pellingistä. GoogleMapsin mukaan reitti Sturjaniin sisältää yhden lossimatkan ja kaupunkikodista sinne ajaa noin 1,5 tuntia. Lähdin matkaan jo kolme (!) tuntia ennen veneen starttia, koska yksin ajaessani yleensä eksyn matkalla ainakin kerran. Tavallisesti en pidä puhelimen GoogleMapsia koko ajan päällä, vaan tarkistan reitin aina aika ajoin. Minulla on nimittäin vanha puhelin, jonka akku tyhjenee herkästi, enkä laiskuuttani ole saanut hankittua autolaturia. Ja toiseksi en missään nimessä halunnut myöhästyä veneen kyydistä!

Huolimatta siitä, että ajoin parissa kohdassa jonkin matkaa väärään suuntaan, saavuin Sturjaniin hyvissä ajoin eli noin tuntia ennen veneen lähtöä. Ketään ei ollut vielä paikalla, joten ehdin rauhassa käydä puskapisulla :):)

Ehdin myös juoda aamupäiväkahvit noin kilometrin päässä olevassa pienessä kyläkaupassa, jonka viitan huomasin puolisen kilometriä ennen merenrantaa. Muita matkalaisia odotellessa ajoin takaisin viitan osoittamalle sivutielle ja löysin posti/matkamuistomyymälä/ruokakaupan, josta sai myös hyvää kahvia ystävällisen nuoren tytön nätisti tarjoamana. Kauppa/postin ulkopuolella oli kaksi isoa pöytää tuoleineen. Toinen auringossa ja toinen sateensuojassa ison pressuteltan alla, jossa kahvin kanssa söin maailman eniten makeaa päällystä sisältävän jättikokoisen aleksanterinleivoksen - nam,nam. Oli muuten porvoolaisen Henrikssonin leipomon herkku. 

Kaikella on tarkoituksensa :):) Jos en olisi varannut liikaa aikaa automatkaan, en olisi löytänyt tätä lumoavaa kyläkauppaa enkä kokenut lyhyttä herkkuhetkeäni. Ehdin rauhassa nauttia kahvista, leivonnaisesta ja sateisesta, mutta lämpimästä aamupäivästä ennen tuulista venekyytiä Toven, Tuutin, muumien ja lokkien vieraaksi.

Karu Haru

Olin perjantaina retkellä Tove Janssonin mökissä Klovharun saarella (täällä), jota nimitetään usein vain Haruksi. Jos oppaan englanninkielisestä sepustuksesta oikein ymmärsin, niin haru tarkoittaa kallioista ja klov jaettua tai puolitettua. Eli Klovharu ”tarkoittaisi” puolitettua kalliota. Puolitetulta saari todella näytti, sillä saaren kapeaa keskiosaa halkoi pari perättäistä pikkulampea. Ja kallioiselta - eihän saarella kasvanut ainuttakaan puuta.

Satuin saarelle perjantaina, joka oli tämän heinäkuun ensimmäinen sadepäivä - ja sääennustuksia kuunnellessa taitaa ainoaksi jäädäkin. Matka saarelle kesti Porvoon takaa Sturjanin laiturista noin puoli tuntia. Se tehtiin metallirakenteisella avoveneellä, jolla tavallisesti kuljetetaan rakennustarvikkeita. Mukaan varaamani sadetakki ja -housut sekä pipo olivat tarpeen, vaikkei sitä edellisillan lähes 30 asteen helteessä olisi uskonut.

Jännä kuvitella kaksi keski-ikäistä luovaa naista viettämässä kolme-neljä kuukautta pienessä sähköttömässä mökissä kallioluodolla keskellä merta. Saarta kierrellessäni en yhtään ihmettellyt, että he rakastuivat saareen. Minäkin rakastuin. Sileisiin monenvärisiin kallioihin ja meren äänekkääseen loiskeeseen, joka kuului kaikkialle. Ja taivaaseen, joka tihkusateessa tuntui roikkuvan saaren päällä. Ja kuvitteelliseen aurinkoon, joka yleensä heinäkuussa taikoo meren kimaltelemaan ja porottaa kalliot lämpiämään - paitsi tänä pilvisenä ja sateisena perjantaina.

Idylliä rikkoi saaren pienissä sisäpoukamissa näkyneet leväjäämät, vaikka viimepäivien tuulet olivat kuulemma enimmät levät vieneetkin. Toven ja Tuutin oli helppo rakastaa saarta, kun heidän kesinään Itämeressä ei vielä ollut sinilevälauttoja. Eikä valkoposkihanhia, joiden jätöksiä nyt näkyi kaikissa kallionkoloissa, joita merivesi tai tuuli ei yltänyt puhdistamaan. Vieraillessamme hanhia ei näkynyt, mutta yöpyvät kuulemma saarella.

Näitä tuumi saarelle eksynyt täti-Tosikko, en minä :):) Minä tuumin, että ukonilma olisi saarella näyttänyt ja kuulunut upealta. Johon täti-Tosikko muistutti, että silloin retki olisi peruttu.

Kapea kalliosola, jota pitkin pääsee ulkokautta mökin alla olevaan saunaan. 

Toven muumitalo

Tove Jansson (1914-2001) asui lähes 30 kesää pienellä Klovharun kalliosaarella puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa. Vuonna 1992 täytettyään 78 vuotta Tove luopui mökistä ja saaresta, ja luovutti ne Pellingin kotiseutuyhdistykselle. Nykyään yhdistys järjestää kerran vuodessa yhden viikon aikana maksullisia parin tunnin veneretkiä Klovharuun. Muuten saari on suljettu yleisöltä. Tänään oli minun vuoroni päästä Klovharuun veneellä ja kurkistaa Toven ja Tuutin tönöihin :):)

Pienen, yhden huoneen kesämökin on 1960-luvulla suunnitelleet Raili ja Reima Pietilä - Tuulikin käly ja veli. Mökki on lähes neliö, jonka joka sivulla on samankokoinen ikkuna - näkymä kuhunkin neljään ilmansuuntaan. Mökin lattiassa on avattava aukko (!!), josta pääsee mökin alla olevaan pikkuruiseen saunaan ja pesuhuoneeseen. Läheisessä kallionkolossa on puusee, jonka avonaisesta ovesta voi katsella suoraan merelle. Mökin kalustus on Toven ja Tuutin jäljiltä - paljon keltaista ja jokaisessa neljässä ikkunassa Marimekon verhot.

On helppo kuvitella muumipeikko harppomaan huolettomasti liukkailla, mutta niin kauniilla meren ja tuulen hiomilla sileillä kallioilla ja tutkimaan kymmeniä kallionkoloja kilpaa kirkuvien lokkien kanssa. Muumipappa istuskelemaan kivisellä penkillä mökin seinustalla tähyilemässä meressä näkyvää yksinäistä kallioluotoa, johon voisi rakentaa vaikka majakan (kuten Tovekin kuulemma suunnitteli). Muumimamma hyräilemään ja pyörimään ahtaassa mökissä törmäten välillä toiseen ja välillä kolmanteen pöytään ja kurkkimaan askareidensa lomassa huolestuneena ikkunoista missähän se Peikko pinkoo.

Muumit saavat rauhassa jatkaa elämäänsä Klovharussa, kunhan tämänvuotiset yleisöretket ylihuomenna loppuvat.

Kivipenkin päällä puupenkki - tietenkin.

Jokaiseen huoneeseen mahtuu kaksi sänkyä, kolme pöytää ja neljä ikkunaa :):)

Silta yli rotkon, puusee ja Mökki.