lauantai 21. heinäkuuta 2018

Karu Haru


Olin perjantaina retkellä Tove Janssonin mökissä Klovharun saarella (täällä), jota nimitetään usein vain Haruksi. Jos oppaan englanninkielisestä sepustuksesta oikein ymmärsin, niin haru tarkoittaa kallioista ja klov jaettua tai puolitettua. Eli Klovharu ”tarkoittaisi” puolitettua kalliota. Puolitetulta saari todella näytti, sillä saaren kapeaa keskiosaa halkoi pari perättäistä pikkulampea. Ja kallioiselta - eihän saarella kasvanut ainuttakaan puuta.

Satuin saarelle perjantaina, joka oli tämän heinäkuun ensimmäinen sadepäivä - ja sääennustuksia kuunnellessa taitaa ainoaksi jäädäkin. Matka saarelle kesti Porvoon takaa Sturjanin laiturista noin puoli tuntia. Se tehtiin metallirakenteisella avoveneellä, jolla tavallisesti kuljetetaan rakennustarvikkeita. Mukaan varaamani sadetakki ja -housut sekä pipo olivat tarpeen, vaikkei sitä edellisillan lähes 30 asteen helteessä olisi uskonut.

Jännä kuvitella kaksi keski-ikäistä luovaa naista viettämässä kolme-neljä kuukautta pienessä sähköttömässä mökissä kallioluodolla keskellä merta. Saarta kierrellessäni en yhtään ihmettellyt, että he rakastuivat saareen. Minäkin rakastuin. Sileisiin monenvärisiin kallioihin ja meren äänekkääseen loiskeeseen, joka kuului kaikkialle. Ja taivaaseen, joka tihkusateessa tuntui roikkuvan saaren päällä. Ja kuvitteelliseen aurinkoon, joka yleensä heinäkuussa taikoo meren kimaltelemaan ja porottaa kalliot lämpiämään - paitsi tänä pilvisenä ja sateisena perjantaina.

Idylliä rikkoi saaren pienissä sisäpoukamissa näkyneet leväjäämät, vaikka viimepäivien tuulet olivat kuulemma enimmät levät vieneetkin. Toven ja Tuutin oli helppo rakastaa saarta, kun heidän kesinään Itämeressä ei vielä ollut sinilevälauttoja. Eikä valkoposkihanhia, joiden jätöksiä nyt näkyi kaikissa kallionkoloissa, joita merivesi tai tuuli ei yltänyt puhdistamaan. Vieraillessamme hanhia ei näkynyt, mutta yöpyvät kuulemma saarella.

Näitä tuumi saarelle eksynyt täti-Tosikko, en minä :):) Minä tuumin, että ukonilma olisi saarella näyttänyt ja kuulunut upealta. Johon täti-Tosikko muistutti, että silloin retki olisi peruttu.


Kapea kalliosola, jota pitkin pääsee ulkokautta mökin alla olevaan saunaan. 

2 kommenttia:

  1. Aivan mahtava paikka. Tuo pitäisi kyllä nähdä. Ehkä ensi kesänä. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun sana retkistä leviää. Minäkin äkkäsin retken viime kesänä jonkun porvoolaisen bloggarin sivuilta. Pellingin kotiseutuyhdistyksen sivuilta asiasta löytyy lisää tietoa. Kannattaa olla ajoissa liikkeelä, sillä retkipaikat ovat kovin haluttuja, ja niitä on rajoitetusti. Mukavaa kesää mantereellakin!

      Poista