Outo kirkko

Kokemäellä lähes yöpymispaikkamme (täällä) vieressä on Kokemäen kirkko, jota on kutsuttu myös Kustaa III:n kirkoksi. Vuonna 1786 rakennettu harmaakivikirkko on näkyvällä paikalla mäen päällä. Alkujaan pitkäkirkko, joka sata vuotta valmistumisensa jälkeen laajennettiin ristikirkoksi.

Kaukaa kirkko näytti komealta, mutta mitä lähemmäksi kirkkoa kävelin, sitä keinotekoisemmalta se minusta vaikutti. Outo tunne, enkä oikein ymmärrä mikä sen sai aikaan. 

Läheltä katsottuna ja koettuna Kokemäen kirkko näytti ja vaikutti minusta lavasteelta tai kuorelta, ja olin täysin varma että kirkko oli lähivuosina rakennettu uusiksi tai vähintään täysin korjattu. Kivipinnat näyttivät ikäänkuin liian puhtailta ja silotelluilta. Mutta olin väärässä - kirkko ja rakenteet on alkuperäisiä ja 1700- ja 1800-luvuilta.

Kauneinta kirkossa oli lukuisat isot ikkunat. Olisin halunnut nähdä kirkon sisältä ja kokea, toisiko ikkunoista sisään tuleva valo rakennukseen toivomaani elämää. Kävelin vielä aamulla uudelleen kirkonmäelle kokeakseni kirkon sisältä, kun edellisenä iltana se ei onnistunut. Mutta valitettavasti kirkko oli ja pysyi kiinni.

Lähes ainoa asia johon kirkonmäellä miellyin, oli paikallisen sepän Jari Sandholmin vuonna 1991 takoma iso ja komea rautaristi muualle haudattujen vainajien muistoksi. Tykkäsin myös ulkoportaiden vanhoista siroista rautakaiteista :)

Kokemäen kirkko ei puhutellut eikä miellyttänyt. Tulipahan nähdyksi…

Kirkon rakenteita.

Jari SandholmIn pari metrinen rautaristi.

Kahvilla Kokemäellä

Cafe Unon aamupala

Rengasmatkamme (täällä) ensimmäisen yön olimme Kokemäellä. Vajaa 7000 asukkaan kaupunki oli hämmentävän - lähes säälittävän - tyhjä, autio ja suljettu. Ja jopa ruma kauniin luonnon keskellä. Onneksi löysimme illalla yhden auki olevan pienen pitserian, jossa söimme (mauttomat) pitsat. 

Nukuimme vaatimattomassa Jokirannan Majoitus -nimisessä rivitalossa (motellissa). Siisti ja edullinen. Majoituspaikan vieressä oli iso ulkoilmakuppila, joka onneksi käydessämme oli suljettu. Jos/kun kuppila on auki, uskon että yö Jokirannassa saattaa olla tosi meluisaa. Me saimme nukkua rauhallisesti täydellisessä hiljaisuudessa.

Aamulla kaipasimme valmista aamupalaa, joten menimme kaupungin ainoaan kuppilaan, joka avattiin kahdeksalta. Cafe Unon maksamakkarasämpyläksi luulemani kelmuun pakattu leipä paljastui tuhdiksi makkaraleiväksi. Ihan ok ja menetteli hyvin kovaan aamunälkääni :)

Istuessamme ukkoseurueen kanssa pienessä Unossa huomasin, että viereisessä liiketilassa Moccapala valmistautui uuteen päivään: ”Lounasta ja itse leivottua pullaa”. Ja eikös minun alkanut tehdä mieli lämmintä ja pehmeää Pullaa. Onneksi sain Ukin helposti ympäripuhuttua seinän taakse aamun toiselle kahvikupilliselle - avec pulla.

Moccapala on mainio lounaskuppila, jonka Marika ja Marlene ovat yhdessä avanneet vasta viime syksynä. Taiteilijaperheessä kasvaneet ja tuttavallisesti jutustelevat siskokset valmistivat pullat ja buffee-lounaan itse, ja ainakin valitsemani mantelipulla oli juuri sellainen kuin aamupullan pitää olla - sokerinen, rasvainen ja juuri uunista otettu.

Moccapalan mantelipulla ja kahvilan mukavat Siskokset on mieluisin muistoni Kokemäen kaupungista :)

 Moccapalan herkullinen mantelipulla