Aamun kajo

Aurinko nousee Helsingissä 7.53 ja laskee 17.16.

Pimeys on taas selätetty :):)

Joulukuuta Hesassa

Viime viikon pilviset ja pimeät päivät ovat lisänneet (lievää) kaamosmasennustani. Alakuloani voimistivat myös lievät flunssaoireet, joiden takia elin omaehtoisessa karanteenissa. Kävin ulkona Murun kanssa kävelemässä, mutta en tavannut läheisiäni enkä muita ihmisiä. 

Kolmen pimeän eristyspäivän jälkeen päätin mennä Helsingin kaupungin koronatestiin. Täytin netissä Omaolo-oirearvion, jonka jälkeen minut ohjattiin varaamaan aika testiin. Se kävi sähköisesti yllättävän mutkattomasti. Sunnuntai-illalla sain ajan maanantai-aamulle, ja sain valita lukuisista vaihtoehdoista minulle sopivan näytteenottopaikan - kävellen tai autolla. 

Maanantaina klo 10.40 ajoin autolla Herttoniemessä Hertsin liikekeskuksen parkkihalliin, jossa pienen hapuilun jälkeen löysin HUS/Terveystalon näytteenottoteltan. Istuin autossa, avasin kuskin puoleisen ikkunan ja sanoin henkilötunnukseni - jonottamatta. Kasvomaskiin, visiiriin, suojaessuun ja -käsineisiin pukeutunut nuori nainen ojensi minulle paperinenäliinan: ”Niistäkää nenänne, olkaa hyvä”, minkä jälkeen hän pyysi minua paljastamaan nenäni maskin alta, työnsi puisen näytetikun syvälle vas puoleiseen sieraimeeni, pyöritti tikkua joitakin sekunteja ja veti tikun ulos. Nainen ojensi minulle A-nelosen jatko-ohjeita ja sanoi: ”Testin tulos lähetetään teille tekstiviestillä vuorokauden kuluessa.” Nostin maskin takaisin nenän päälle, laitoin silmälasit takaisin ja ajoin pois. Muru jatkoi tyytyväisenä uniaan auton takapenkillä omassa turvallisessa häkissään.

Illalla klo 23.10 sain tekstiviesti: ”Koronatestisi tulos 7.12. oli negatiivinen eli näytteessä ei ilmennyt koronavirusta.” Aamulla aurinko paistoi upeasti ja flunssan oireet olivat selvästi lievittyneet. Auringon valo paijasi ihanasti aivojen masennusnystyröitäni. Ehkä tästä selvitään :):)

Kaiken kukkuraksi RadioSuomessa soi voimakappaleeni (täällä) Juha Tapion Kelpaat kelle vaan:

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen,

Sä heräät huomaamaan,

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.

Kaunein kranssi

Punavuoren kaksion ovea koristaa nyt lähes kahdeksan vuotta sitten joulukuussa 2012 Ornamon joulumyyjäisistä ostamani yksinkertainen kranssi. Tähän asti se on roikkunut alkuun Itä-Helsingin entisen kotimme ikkunassa (täällä) ja myöhemmin kodin ulko-ovessa.

Kyseessä on iso (halk n 40 cm), ohuesta metallilangasta taivuteltu kranssi, johon on sinne tänne piilotettu pieni lasihelmiä. Taidokasta ja tyylikästä käsityötä, joskaan myyjää tai tekijää en enää muista. Luonnossa kauniimpi kuin valokuvassa, sillä valo heijastuu kivasti lukuisista pikkuhelmistä.

Kranssi viestittää joulun lähestymisestä, vaikka minulla se koristaa ulko-ovea vuoden ympäri. Jouluna siihen lisätään jotain punasta, pääsiäisenä jotain keltaista ja kevään kynnyksellä jotain vihreää :):)

Hämärää kohti...

Ensimmäinen aamu, kun herätessäni Punavuoressa ennen seitsemää kaipasin sähkövaloa hesarin lukemiseen. Keskikesä on ohitettu ja mennään kohti jos-syksyä.

Psykoterapeutti Maaret Kallion kolumnin (täällä) sanoin tulossa olevan syksyn tunnussana on jos. Kukaan ei tiedä eikä osaa sanoa, josko korona-virus alkaa levitä uudelleen myös Suomessa ja miten se mahdollisesti rajoittaa taas ihmisten liikkumista ja elämää sekä sulkee uudelleen yhteiskuntaa. Tämän epävarmuuden kanssa minun ja meidän kaikkien on vain elettävä seuraavat kuukaudet, ehkä seuraava vuosi.

Kaikkiin suunnitelmiin pitää liittää rajoittava jos-sana. Joten parasta on elää vain tässä hetkessä. Huomisesta ei tiedä kukaan - olemme kaikki samassa veneessä. Parasta läsnäolo-harjoitusta :):)

Taulu - häälahja 1951

Martta Wendelinin (1893-1986) kukkataulu on ollut vuosia tuvan seinällä Salon mökillä. Viikonloppuna äkkäsin, että sehän sopii kuin nakutettu Punavuoren kaksioon. Ukkikin suostui - saahan hän hankkia tilalle mieleisensä taulun :):)

Kukkataulun taakse Äitimuori on tutulla käsialallaan kirjoittanut: ”Martta Wendelinin häälahja Hetalle ja Eskolle 1951” Kuvataiteilija Wendelin oli Äitimuorin Alma-äidin ystävä, ja taulu hänen lahjansa vanhemmilleni eli Alman tyttärelle ja tämän miehelle.

Taulu löysi heti paikkansa Punavuoresta sohvan yläpuolelle pingoitetun Marimekon kankaan (täällä) vierestä. Ja Wendelinin taulun alle sopi hyvin Alma-mummin perintönä minulle kulkeutunut surumielinen talvimaisema (täällä), joka levottomana etsi ripustuspaikkaansa.

Punavuoren kaksion seinät alkavat pikkuhiljaa täyttyä. Onneksi en ole aktiivinen taiteen keräilijä :):)

Aatonaattoa kaksiossa

Tänään Ukki tulee kylään :) Punavuoreen, jossa vietämme aatonaaton ja aaton kaksistaan kahden koiran kanssa. Ensi kertaa elämäni aikana juhlistan jouluaattoa näin pienellä porukalla. Odotan innolla ja mielenkiinnolla, osin helpottuneenakin.

Joulupäivänä menemme Ukin kanssa entiseen Itä-Helsingin kotiimme, jonne keskiviikkona tulevat syömään Opiskelijapoika ja Juniori kumppaneineen sekä Opiskelijapojan Max-poika ja torstaina eli Tapaninpäivänä Esikoinen ja Vävypoika kolmen Pikkupoikansa kanssa. Hiljaisen ja rauhallisen aaton jälkeen meilläkin riittää hyörinää ja hälinää :):)

Itä-Helsingin kodissa joulurekvisiitaksi taitaa riittää punainen pöytäliina, vanha täysinpalvellut joulutähti ja valkoiset kynttilät. Sen sijaan Punavuoren kaksio on joulukuun aikana pikkuhiljaa muuttunut oikeaksi joulukoloksi. Joulutähden ja kynttilöiden lisäksi on jouluisia ruukku- ja leikkokukkia, käpyjä ja havuja sekä erikokoisia tonttuja ja yksi jouluvalosarja. Onpa uutena hankintana ulko-oven edessä Tokmannilta alle kympillä ostettu tonttukuvioinen joulumatto :) Ja tietenkin kuumaa glögiä ja Jouluradio.

Pisteenä iin päälle kaksion olohuoneesta on ihana kaupunkinäkymä vastapäiseen (sopivan matkan päässä olevaan) kerrostaloon, jossa on jouluisesti ”joka ikkunalla kaksi kynttilää”.

Viimein valmis

Toista vuotta sitten aloittamani torkkupeitto valmistui :):) Ruudut ovat noin 20cm x 20cm. Seiskaveikasta 3,5 puikoilla molemmin puolin pelkkiä oikeita silmukoita.

Silmukoita lisätessä joka kerroksen alussa ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta, sitten lisätään 1 s kiertämällä lanka puikon ympärille. Neulotaan oik silmukoita, kunnes jäljellä on edellisen kerroksen puikolle lisätty silmukka, joka ommellaan oik silmukkana, mutta takareunasta, ja viimeinen silmukka neulotaan normaalisti oikein. Silmukoita vähennettäessä joka kerroksen alussa tehdään ensimmäisen neulomatta jätetyn silmukan jälkeen ylivetokavennus.

Lopuksi yhdistin palat ja virkkasin yhden kerroksen reunuksen.

Kotini seiniä

Kari Juvan (1939-2014) piirrostyön sain neljännen lapsemme synnyttyä elokuussa 1988.

Kalajulisteen ostin tänä kesänä Momonosta Punavuoresta.

Artekin peili on lapsuudenkodistani ja ostettu ilmeisesti 1960-luvulla.

Lasimaljakko on kymmenisen vuotta sitten hankkimani käyttöesine.

Finellin keltaisen emalipurkin ostin tänä kesänä Hietalahden kirpputorilta. 

Ison keramiikkakulhon saimme häälahjaksi 1980 Ukin nuoruudenystävältä,

joka ei päässyt häihimme ja jota en ole koskaan tavannut :)

####

Punavuoren kaksio, jossa olen asunut runsaan vuoden, on kalustettu kirpputorilöydöillä ja muistoilla elämäni varrelta. Isoimmat huonekalut - parisängyn, sohvan, ruokapöydän ja kirjahyllyn ostin viime kevään ja kesän aikana tori.fi -nettikirpparilta. Kuten myös käsinkudotun ihanan marokkolaismaton, jonka myyjäksi vasta sitä hakiessa paljastui tanssikaverini. Kierrätyskeskuksesta hankin mm. lamppuja, laatikostoja ja pienempiä mattoja.

Muistot ovat pääosin rakkaita esineitä oman yli 60 vuotisen elämäni varrelta ja pientä kivaa vanhempieni tai isovanhempieni lapsuudenkodeista, kuten pieni pyöreä pöytä, puinen arkku, jokunen taulu ja isäni keräämiä julisteita.

Kaikki vanhaa ja käytettyä, mutta mukavaa, käytännöllistä ja rakasta.

Picasso-näyttelyn julisteen isäni on ostanut Tanskan Louisiana-museosta 

1980-luvun alussa pari vuotta ennen kuolemaansa. 

Sinisen Galerie Berggruenin esitteen isäni on hankkinut Pariisista, 

jossa kyseinen modernin taiteen galleria toimi vuosina 1952-82. 

Kuikkaemoa esittävän vanhan koulutaulun ostin viime kesänä Hietalahden kirpputorilta. 

Parkittu nahka on isäni lapsuudenkodin vintiltä Karkusta. Se on työstämätön satulanahka. 

Kullanvärinen Väinö Aaltosen kipsikohokuva on äitini lapsuudenkodista Töölöstä.  

Ikonin olemme Ukin kanssa ostaneet 1990-luvulla todennäköisesti Kreikasta. 

 Heljä Liukko-Sundströmin pienen keramiikkataulun sain 1970-luvulla ystävältäni Helenalta. 

Alimman kissataulun ostin kymmenisen vuotta sitten Hietalahden kirpputorilta. 

Ryijyn paikka

Lähes 15 vuotta sitten syksyllä 2004 tein Taina Otsamon (täällä) suunnitteleman oranssin sydänryijyn. Viimeiset hapsut valmistuivat joulunpyhinä 2004, jolloin telkkarittomalla Salon mökillä kauhuissamme kuuntelimme radiosta tietoja Thaimaan jättitsunamista. Pitkään ryijy kulkikin mielessäni tsunamiryijynä.

Otsamon ryijy oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ryijy, jonka olen itse tehnyt. Sen pinta on kauniin elävä, koska sen tekemiseen käytettiin eri värien lisäksi eri paksuisia lankoja. Tykkään ryijystä edelleen tosi paljon. Yli 2 metriä pitkä ja 20 cm leveä ryijy oli vuosia Tammarin kotimme portaikossa, kunnes erään remontin yhteydessä se joutui varastoon odottamaan sopivampia päiviä (täällä).

Nyt ne päivät ovat tulleet :):) Pitkulainen sydänryijy sopii paremmin kuin hyvin Punavuoren kaksion olohuoneeseen sohvan ja partsin oven väliin - mistelin viereen. Vaikea vaan tajuta, että ryijyn tekemisestä on jo15 vuotta...

Joulun loppu

Hankin ison joulukuusen Punavuoren kaksioon Lanternan Hong Kong -sekatavarakaupasta jo itsenäisyyspäivän tienoilla, ja olin ehtinyt iloita kauniin kuusen ihanista kynttilöistä jo pitkään ennen joulua.

Kun joulunpyhien jälkeen palasin mökiltä kaupunkiin, kuusi oli kastelusta huolimatta täysin kuivunut ja varistanut rutkasti neulasiaan. Viimein uuden vuoden aattona sain kannettua kuusen kerrostalon roskikseen. Sulloessani ruodoksi laihtunutta kuusta jätesäkkiin lähes kaikki neulaset varisivat lattialle. Armoton sotku, jollaiseen en aiempina vuosina ole törmännyt.

Kauanko kuuset lienee seisoneet leikattuina ennen Hong Kongiin saapumistaan...

Aamu Punavuoressa

Tähti löysi paikkansa Punavuoren kaksiossakin.