Annan suojissa

Oli hämmentävää, että pienellä Jurmon saarella oli oma kirkko ja hautausmaa. Jurmossa, jossa oli vain kymmenkunta asukasta, tosin aiemmin saarella on asunut pysyvästi jopa sata ihmistä. 

Kun kävelimme puolentoista kilometrin matkan satamasta vuokramökille (täällä) ja lähestyimme asuin- ja vuokratalojen rykelmää saaren pohjoisrannalla vaatimaton valkoinen kirkko näkyi jo kaukaa ja kauan ennen rannassa olevia asuinrakennuksia. Lauta-aidan ympäröimän pienen hirsirakennuksen tunnisti heti kirkoksi mm. harjakaton kahdesta pienestä valkoisesta rististä ja portin pielessä olevasta kevytrakenteisesta, hontelosta kellotapulista.

Jurmon kirkko - virallisesti kappeli - on rakennettu 1846 samalla paikalla vuodesta 1703 olleen vanhan kappelin tilalle. Sisällä on yhdeksän kapeaa, numeroitua penkkiriviä, joille mahtuu noin sata ihmistä. Penkkien selkänojat on aikoinaan rakennettu kaartumaan hieman eteenpäin, jotta saarnan kuuntelijat eivät nukahtaisi kesken kirkonmenojen :)

Pienessä kirkkosalissa katseeni nauliutui seinään kiinnitettyyn runsaan metrin korkuiseen, vanhaan puuveistokseen, jossa Pyhä Anna (Neitsyt Marian äiti) piti sylissään Maria-tytärtään ja tämän Jeesus-lasta. Preussilainen herkkä ja kaunis veistos on 1400-luvulla. Tarinan mukaan joko aallot ovat tuoneet veistoksen Jurmon rantaan tai sitten se on joskus siirretty saaren kappeliin Pyhän Annan kirkosta Ahvenanmaan Kökarissa. 

Toinen kiehtova esine oli kappelin katosta roikkuva iso kirkko- eli votiililaiva, joka pienessä tilassa näytti vielä kokoaankin suuremmalta. Kerrotaan, että tämän poikkeuksellisen yksityiskohtaisen ja komean pienoismallin on 1700-luvulla veistänyt nuori merimies, joka oli pelastautunut saarelle merellä hätään joutuneelta rahtilaivalta. Keski-ajalla oli tapana, että hädässä olleet saattoivat lahjoittaa kirkolle votiililaivan (latinaa votum lahja, rukous) kiitoksena siitä, että heidän rukouksiin oli vastattu.

Vaatimaton ja intiimi kappeli, jossa säveltäjä, laulaja ja purjehtija Lasse Mårtenson (1934-2016) on kuulemma vihitty. Myrskyluodon Maijan hengessä ja Pyhän Annan - isoäitiyden pyhimyksen - siunauksen saattelemana :)

Pyhä Anna, Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi

Jurmon komea votiililaiva

Mökki merelle

Sattumalta olin vuokrannut Jurmon saarelta juuri sen mökin, jonka olisin halunnutkin :) Jos siis olisin saanut valita. Minähän en saanut, vaan otin sen ainoan mökin, joka tänä keväänä oli vapaana, ja sen ainoan ajankohdan, joka tänä keväänä oli vapaana. Niin varattuja ja haluttuja Jurmon vaatimattomat vuokramökit ovat. Mutta aina kannattaa yrittää - peruutuksia näemmä tulee…

Saarella vakinaisesti asuvan Klas Mattsonin vuokraama Ethels bastu oli täysosuma. Lämmin, pieni lautamökki kallioilla aivan meren rannassa. Kaksi ikkunaa suoraan merelle, sähkövalot ja pieni (sopivan kokoinen) sauna. Mökissä ei ollut vessaa, ei juoksevaa vettä eikä sähkölämmitystä. Mutta lähellä oli yhteinen ulkohuusi ja vesipiste, ja sisällä varaava takka. 

Varaava takka oli tärkein syy, miksi toivoin että Ukki lähtisi mukaani Jurmoon :):) Hän nimittäin empi matkaan lähtöä, kun mökillä oli rakennushankkeita, kuten aina. Minä olen - ja aina ollut - tosi onneton tulen sytyttäjä. Perheessämme tulen sytyttäminen niin takkaan, notskille kuin saunaankin on ollut Ukin homma. Homma, jonka hän on mielellään ominut itselleen. Nykyään sekä takka että rantasauna lämpiää osaavasti myös aikuisten lasten ja heidän kumppaniensa voimin. Minä olen perheen ainoa tumpelo.

Nähdessään Ethels bastun Ukki sanoi heti, että harmaa mökki toi hänen mieleensä Tove Janssonin mökin Klovharun saarella Itä-Uudellamaalla. Jännä, että tämä oli Ukin ensireaktio Jurmon mökistä, vaikka hänelle Toven talo on tuttu vain kuvista ja kirjoista. 

Myös minusta Ethelin bastussa oli paljon samaa vaatimatonta ja rauhoittavaa saaristotunnelmaa kuin Toven mökissä Klovharussa, jossa vierailin kesällä 2018 (täällä). Muumeja Jurmossa ei näkynyt :) mutta varhain torstaiaamuna näin koiran näköisen eläimen lönkyttelevän itäisellä kalliolla. Supikoira? Se jäi saaren salaisuudeksi…

Pikkuinen tupa

Pikkuinen keittiö

Pikkuinen bastu

Keväinen Jurmo lumosi

Jurmo on taianomainen saari. Tuntuu, että tuolta pieneltä karulta saarelta löytyy kaikkea. Ja mitä ei löydy, sitä ei satunnainen matkailija osaa kaivata :)

Ehdin kahden yön, yhden kokonaisen päivän, yhden iltapäivän sekä kahden illan ja kahden aamun aikana kokea sekä hyytävän myrskyisän illan räntäsateineen että peilityynen, aurinkoisen päivän. Ja yhden upean auringon laskun ja kaksi vielä upeampaa auringon nousua. Ja kaksi hyväunista yötä uudessa, silkkisen pehmeässä untuvamakuupussissa.

Ehdin lumoutua jännittävistä pilvimuodostelmista, niiden yllättävästä hajoamisesta ja nopeasta uudelleen rakentumisesta. Ehdin ihailla rantakallioita, joissa harmaa, musta ja punainen kiemurteli taidokkaasti toistensa lomassa, ja hämmästellä luonnon kallioihin muovaamia taidokkaita serpentiinikuvioita. Ehdin silitellä ja hypistellä käsissäni meriveden hiomia pehmeitä pikkukiviä.

Ehdin nauttia valon vähittäisestä lisääntymisestä heti aamukuuden jälkeen ja seurata hämärän hidasta laskeutumista ennen iltayhdeksää. Maalis-huhtikuun vaihde oli juuri sopiva vuodenaika ihailla kumpaakin: Auringon nousuja ja laskuja, joita molempia saattoi seurata sopivaan ja inhimilliseen vuorokauden aikaan :)

Ehdin ihailla keväisen ruskeiden (kuivien) kanervien ja matalien katajien peittämää lumetonta nummimaastoa, jonka kaunis värimaailma kanervien ruskeudesta huolimatta yllätti. Ja kiivetä saaren korkeimmalle (alle 20 metriä :) kalliolle eli Högbergetille, josta näkyi lähes koko kapea ja pitkulainen Jurmo.

Ehdin nauttia monta kertaa Tiina Johanssonin hyvää kotiruokaa - husmanskostia - Jurmo Innissä (ennakkotilaus) kuunnellen hänen tarinoitaan saaren menneisyydestä. Ja tutustua vuonna 1846 rakennettuun saaren pikkuruiseen kappeliin ja sitä ympäröivään hautausmaahan.

Jurmossa asuu vakituisesti noin kymmenen ihmistä (kolme perhekuntaa), kesäasukkaista on kymmeniä ja matkailijoita vuosittain useita tuhansia. Maalis-huhtikuun vaihteessa oli vielä ihanan rauhallista, lähes autiota. Ei kesäasukkaita, ei veneilijöitä, ei pyöräilijöitä, ja matkailijoitakin vain kourallinen. Ja mikä parasta: ei käärmeitä, ei punkkeja, ei sinilevää, ei hanhia eikä hanhenkakkaa. Eikä lunta :)

Keväinen Jurmo näytti parastaan. Saaren rauha ja hiljaisuus - levollisuus - yllätti jopa Salon hiljaiseen mökkiin tottuneen mummin. 

M/S Baldur vei ja toi

Lähtö Pärnäs-Jurmo keskiviikkona klo 11.10

Tällä viikolla tehtiin Ukin kanssa kahden yön minimatka Jurmon saarelle. Runsaat kuusi kilometriä pitkä ja leveimmillään noin kilometrin levyinen Jurmo sijaitsee Saaristomerellä Hangon ja Ahvenanmaan puolivälissä. Saarelle ja viereiselle Utölle kulkee ympäri vuoden Nauvon Pärnäsista M/S Baldur -niminen yhteisalus - talvella viitenä päivänä viikossa. Matka ilmaisella yhteisaluksella kestää noin kolme tuntia Pärnäsistä Jurmoon, josta alus jatkaa vielä noin tunnin Utöhön, jossa se kääntyy takaisin mantereelle.

Äkkäsin Jurmon helmikuussa Julia Thurenin blogista, jossa hän kehui saarta ja sen luontoa vuolaasti (täällä). Vakuutuin, että Jurmo on minun Juttuni. Julia tosin kirjoitti, että saaren mökit ovat yleensä varattuja vähintään vuodeksi eteenpäin. Tutkin netistä löytyvää varauskalenteria, ja yllättäen yksi pieni rantamökki oli vapaana kaksi yötä maalis-huhtikuun vaihteessa. Varasin mökin siltä istumalta. 

Ja niin tämän viikon keskiviikkoaamuna lähdin Ukin ja kahden koiran kanssa ajamaan autolla Salosta kohti yhteisaluksen lähtöpaikkaa Pärnäsia Paraisilla. Saavuimme hyvissä ajoin satamaan, jossa Baldur jo odotti. Pääsimme heti laivaan ja saimme koirinemme hyvät istumapaikat ikkunan vierestä yläkannelta. 

Laivamatka kului mukavasti ja nopeasti. Haimme alakerran ravintolasta lounaan - uunilohta, perunaa ja salaattia. Ja kylmää olutta. Ja kahvit ja suklaamuffinit. Kaikki maistui ja oli hyvää. Välillä kävimme vuoron perään ulkokannella ihailemassa ohikiitäviä saaria ja mm. Nötön ja Aspön pieniä saaristokyliä. Tarvittaessa yhteysalus pysähtyy molemmissa paikoissa. Menomatkalla pyhähdyimmekin Nötössä ja paluumatkalla Aspössä, joten saimme nähdä molemmat :)

Mennessä aluksella oli 30-40 matkustajaa (tullessa vähemmän), joista suurin osa tuntui keväällä - loma-aikojen ulkopuolella - olevat lintuharrastajia ja -rengastajia. Ja kaksi kanoottia :) Useimmat matkustajista menivät joko Jurmoon tai Utöhön. 

Kiva ja tasainen :):) laivamatka aloitti lumoavan loman. Tosin mennessä en vielä tarkkaan tiennyt, mitä oli edessä…

Maisemia yhteysalukselta

Ruokailua yhteysaluksella

Lähtö Jurmo-Pärnäs perjantaina klo 6.30

Pari päivää Jurmossa

Lisää lumoavasta saaresta kun pääsen toimivamman netin ääreen :):)