Mairen modernismia

Museon eteisaulaa hallitsi isokokoinen Mauno Hartmanin (1930-2017) 

vuosina 1967-1972 tekemä Lintujen valtakunta.

Porin reissulla (täällä) kävimme myös kaupungin taidemuseossa, jossa Akseli Gallen-Kallelan freskoja esittelevän näyttelyn (täällä) lisäksi tutustuimme Maire Gullichsen ja modernismin käännekohdat -nimiseen näyttelyyn.  

Porin taidemuseota ei olisi ilman professori Maire Gullichsenia (1907-1990) - lukuisissa suomalaisen kuvataiteen, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin hankeissa mukana ollutta puuhanaista tai ”taiteen juoksutyttöä”, kuten hän itseään väliinnimitti. Porissa 1900-luvun alussa varakkaaseen Ahlströmien teollisuussukuun syntynyt Maire toimi 1960-luvulta alkaen aktiivisesti sen puolesta, että syntymäkaupunkiin perustettaisiin modernin taiteen/nykytaiteen museo.

Taidemuseo aloitti viimein toimintansa vuonna 1979 ja parin vuoden päästä sen kotipesäksi avattiin Kokemäenjoen rannalla oleva vanha pakkahuone. Vuonna 1860 valmistuneen rakennuksen muuttamisesta tulli- ja pakkahuoneesta taidemuseoksi vastasi Mairen poika arkkitehti Kristian Gullichsen (1932-2021).

 

1980-luvulla Maire säätiöi keräämänsä merkittävän kotimaisen taiteen kokoelmansa ja antoi sen hoidettavaksi vasta avatulle Porin taidemuseolle. Tämän lisäksi taidemuseon peruskokoelma muodostuu kaupungin taidekokoelmasta, jossa on yli 2000 teosta. 

Modernismin käännekohdat esittelee 30-40 Mairen taidesäätiön kokoelman teosta esitellen suomalaista modernismia lähinnä 1900-luvun alkupuolelta. Kaikkinensa kokoelmassa on noin 540 taideteosta. Kiva pieni näyttely, jossa minua viehätti etenkin Heikki Häiväojan (1929-2019) Kilo-niminen pronssiteos - en oikein osaa sanoa miksi… ja mielelläni katsoin taas yhtä Helene Schjerfbeckin (1862-1946) tummaa omakuvaa. 

Esillä oli myös kaksi Ellen Thesleffin (1869-1954) pientä öljymaalausta, joista kumpikaan ei minua erityisesti sykähdyttänyt. Oppaamme kertoi, että Thesleff oli ollut yksi Mairen lempitaiteilijoita. 

Kaikkinensa käymisen arvoinen näyttely. Vaikka se ei vedäkään vertoja Porin lähellä Noormarkussa olevalle Villa Mairealle, jossa Maire Gullichsen perheineen asui vuodesta 1939 ja jossa vierailin kesällä  2021 (täällä). 

Niitä ei tietenkään pitäisi verrata toisiinsa. Toinen on taidenäyttely ja toinen taidetta täynnä oleva yksityiskoti…

Edessä Heikki Häiväojan Kilo (Heijastuksia) vuodelta 1966 ja

seinällä mm. Gunilla Kihlmanin (s.1931) oranssi Samarkand vuodelta 1960.

Rolf Sandqvist (1919-1994): Glen Echo, 1952

Ellen Thesleff: Kuutamo (Venematka), 1919

Helene Schjerfbeck: Omakuva, 1913-1926

Taidemuseon sisäänkäynnin edessä oli Harri Kivijärven (1931-2010) graniitista vuonna 1987 

veistetty Lokki, joka paljastettiin Maire Gullichsenin 80-vuotispäivän kunniaksi.

Fresko museon lattialla

Porin taidemuseossa on parhaillaan näyttely, jonka nimi on Contra conservatio. Nimi on latinaa ja kääntyy suomeksi osapuilleen Säilyttämistä vastaan. Näyttely käsittelee (taiteen) säilymistä, säilyttämistä ja entisöintiä sekä kaiken vääjäämätöntä muuttumista - tausta-ajatuksena ”toisen roska on toisen aarre”. 

Näin osapuilleen ymmärsin näyttelyn johdannosta, vaikka en jutun juonta pohjimmiltaan oikein ymmärtänytkään. Esittelytekstin täysi ymmärtäminen olisi mielestäni vaatinut enemmän taiteen ja taiteen historian tuntemusta kuin minulla perusmummona on :)

Ymmärtämättömyydestäni huolimatta olin tosi kiinnostunut ja innostunut näyttelyhallin lattialle kootusta ”freskopalapelistä”, en niinkään freskon palasten lisäksi hallissa esillä olleiden neljän minulle tuntemattoman nykytaiteilijan teoksista. Minulle riitti pelkkä Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) alkuperäisen Juseliuksen mausoleumin (täällä) kattofreskon ihmettely ja siihen maalattujen suomalaisten puiden sekä niiden oksa- ja juurikiemuroiden tutkiminen. 

Juseliuksen mausoleumissa joulukuussa 1931 tapahtuneen tulipalon jälkeen lähes 200 Akseli Gallen-Kallelan 1900-luvun alkuvuosina maalaaman kattofreskon palasta irroitettiin mausoleumin katon sisäpinnalta (täällä). Sensijaan rakennuksen alkuperäisiä seinäfreskoja ei saatu pelastettua edes palasina. 

Kattofreskon palaset varastoitiin Satakunnan museon kokoelmiin - varaston vihonviimeiseen nurkkaan, jonne ne unohdettiin lähes sadaksi vuodeksi. Alkuperäinen kattofresko muuttui ”käyttökelvottomaksi jäänteeksi”, kuten esitetekstissä sanotaan - ja Juseliuksen mausoleumin katossa Akselin maalaaman freskon korvasi siitä taidokkaasti maalattu toisinto. 

Akseli Gallen-Kallelan alkuperäinen kattofresko - joskin palasista koottuna - on nyt ensi kertaa tulipalon jälkeen yleisön nähtävänä. Juseliuksen mausoleumin kattofreskoja on siis elokuun loppuun asti nähtävillä kaksin kappalein. Toinen eli Jorma Gallen-Kallelan (1898-1939) maalaama toisinto on omalla paikallaan hautakappelin katossa ja toinen eli alkuperäinen palasista koottuna taidemuseon lattialla.

Jos kesällä sattuu käymään Juselieksen mausoleumissa, kannattaa samalla pistäytyä myös Porin taidemuseossa :) Ja ihmetellä itsekseen, kumpi fresko on ”enemmän” taidetta…

Juseliuksen mausoleumin nykyinen holvikatto uudelleen maalattuine freskoineen. 

Yksityiskohta nykyisestä kattofreskosta.

Vasemmalla mänty, jonka runkoa nakuttaa kuolemankolkuttaja palokärki ja 

jonka juurakkoon kätkeytyy pääkallo.

Sama yksityiskohta alkuperäisessä kattofreskossa.

Bussilla Poriin

Eilen eli lauantaina olin mukana Gallen-Kallelan museon ystävien järjestämällä bussimatkalla Poriin, jonka päätarkoitus oli vierailla Juseliuksen mausoleumissa. Väliin rankastakin sateesta huolimatta koko päivän kestänyt reissu oli ehdottomasti matkan väärtti :)

Pohjoismaiden ainoan mausoleumin rakennutti varakas porilainen liikemies Fritz Arthur Juselius (1855-1930) 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä Sigridin (1887-1898) hautakappeliksi. Käppärän hautausmaalla oleva, ulkoapäin pientä kirkkoa muistuttava rakennus valmistui keväällä 1902 ja sen suunnitteli tunnettu kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929). 

Vaikka ”kirkkorakennukseksi” mausoleumi oli pieni, niin hautamuistomerkiksi se oli hämmentävän suuri - huomattavasti suurempi kuin olin odottanut. Wikipediasta luin, että mausoleumi on ”hautarakennus, joka on pystytetty rikkaalle tai merkittävälle henkilölle”. Hautakappeliksi taas kutsutaan ”hautausmaalla sijaitsevaa erillistä pientä rakennusta, jonka holviin on haudattu usein saman suvun jäseniä” :) Nykyään Porin mausoleumia ylläpitää Sigrid Juseliuksen säätiö.

Merkittävän Juseliuksen mausoleumista tekee ainakin kaksi asiaa. Se pystytettiin nuoren tytön eikä suurmiehen - kuten useimmat mausoleumit - muistoksi ja sen sisällä voi ihailla Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) suunnittelemia upeita seinä- ja kattofreskoja. 

Vuosina 1901-1903 Akseli avustajineen maalasi rakennuksen seinille kuusi suunnittelemaansa freskomaalausta. Taiteilijan kerrotaan sanoneen, että maalaukset kuvaavat ”Suomen kansan kulkua elämän harjua pitkin Tuonelan syliin”. Jokaisessa freskoissa esiintyy myös jokin kuolemaa symbolisoiva hahmo. Freskot ovat rakennusten seiniin tai kattoon maalattavia kuvia, joissa väriaine sivellään suoraan pinnan kosteaan laastiin. Näin maalauksesta tulee ikäänkuin pysyvä osa rakennusta.

Gallen-Kallela suunnitteli ja maalasi myös mausoleumin keskihuoneen yläseinissä olevat Paratiisi- ja Kosmos-nimiset freskot sekä kahdeksansakaraisen, luontoaiheisen kattofreskon, joka maalattiin yli kymmenen metrin korkeuteen.

Gallen-Kallelan suureksi pettymykseksi ja kauppaneuvos Juseliuksen harmiksi uudet freskot alkoivat rapistua lähes heti niiden valmistumisen jälkeen. Tämän sekä rakennuksen laajojen kosteusvaurioiden takia mausoleumia alettiin korjata 1930-luvun alussa. Korjaustöiden yhteydessä syttyi kuitenkin kohtalokas tulipalo, joka tuhosi hautakappelin sisäosat lähes täysin eikä seinille maalattuja freskoja saatu pelastettua. Tulipalo syttyi Akselin kuolinvuonna 1931, mutta ehkä hänen onnekseen vasta taiteilijan (ja myös Juseliuksen) kuoleman jälkeen :)

Lähes välittömästi Sigrid Juseliuksen säätiö päätti ryhtyä kunnostamaan tuhoutunutta mausoleumia alkuperäiseen asuunsa. Seinäfreskojen toisinnot maalasi Akseli Gallen-Kallelan poika taidemaalari Jorma Gallen-Kallela (1898-1939) isänsä lukuisten säilyneiden luonnosten perusteella. Toisinnot toteutettiin irtofreskoina, jotka Jorma maalasi Lallukan taiteilijakodissa (täällä) sijaitsevassa ateljeessaan Helsingissä.

Uudet kattofreskot maalasi taiteilijat Oskari Niemi (1886-1964) ja Paavo Leinonen (1894-1964) alkuperäisiä jäljitellen. Ja Gallen-Kallelan oppilas, apulainen ja ystävä kuvanveistäjä Alpo Sailo (1877-1955) toteutti pronssisen ulko-oven Akselin vuonna 1917 laatiman, mutta silloin toteuttamatta jääneen suunnitelman mukaan.

Ikkunoissa nykyään olevat yksinkertaiset lasimaalaukset suunnitteli ja toteutti Bruno Tuukkanen (1891-1979). Sen sijaan hautakappelin eteisessä alkujaan olleita Pekka Halosen (1865-1933) suunnittelemia ja maalaamia freskoja ei tulipalon jälkeen enää maalattu uudelleen.

Juseliuksen mausoleumi hämmentää ja ihmetyttää. Koristellun pronssisen ulko-oven ja hämärän eteisen kautta astutaan kryptan yläpuoliseen tilaan - keskihuoneeseen, jonka lattiassa on viisimetrinen pyöreä aukko. Vaalean marmoriaidan reunustamasta aukosta näkyy alas kryptaan eli hautaholviin, jonka keskellä on valkoisesta marmorista valmistettu sarkofagi. Sarkofagin (hauta-arkun uloin kuori) koosta ei voisi päätellä, että sen sisällä lepää vain 11-vuotiaan tytön balsamoitu ruumis.

Pienessä hautakappelissa kävellessä ja katsellessa aistii paljon kauneutta, mutta tuntee myös suuren surun - kahden nuoren isän tuskan pienten tyttäriensä kuolemasta. Nelikymppinen Fritz oli juuri menettänyt Sigridin - ainoan elossa olleen lapsensa - ja pari vuotta aiemmin vain kolmekymppinen Akseli oli joutunut hyvästelemään neljävuotiaan esikoistyttärensä Marjatan. 

Jos vain mahdollista, mausoleumiin kannattaa tutustua yksin tai pikkuporukalla eikä ison ryhmän kanssa, kuten minä tein. Kolmisenkymmentä ihmistä täyttää herkästi pienen hautakappelin kokonaan, jolloin freskoja on vaikea esteettä nähdä ja rauhakin on herkästi tipotiessään. Huolimatta siitä, että kaikki yrittävät liikkua ja jutella hiljaa ja häiritsemättä. 

Kaikkinensa Sigridin mausoleumi on upea kokonaistaideteos, jonka takia kannattaa ainakin kerran elämässä matkustaa vaikka Helsingistä Poriin :)

Sisääntulon yläpuolella oleva Kosmos-niminen fresko

Pohjakerroksen kryptassa olevan marmoriarkun päälle 

on tikkukirjaimin kirjoitettu SIGRID.

Kuoriosan yläpuolella oleva Paratiisi-niminen fresko

Näkymä kappelin kuorihuoneesta. 

Keskellä oleva marmorikaide ympäröi aukkoa, josta näkyy alas kryptaan ja Sigridin sarkofagi.

Valokuvasta näkee, miten vaikea seinäfreskoja oli valokuvata kännykällä. 

Valokuvasi niitä mistä suunnasta tahansa, 

kuvissa näkyi aina heijastuksia ihmisistä ja/tai ikkunoista tai muista rakenteista.

Vas. olevan freskon oikeaan reunaan taiteilija on maalannut itsensä muurauslasta kädessä.

Yhden seinäfreskon nurkkaan on maalattu 

Akseli Gallen-Kallelan lapset Kirsti (1896-1989) ja Jorma (1898-1939).

Toisen seinäfreskon alareunasta löytyy silinterihattuinen kuolema.

Alpo Sailo työsti pronssiset ulko-ovet Gallen-Kallelan alkuperäisten luonnosten pohjalta.

Sigrid 11-vuotiaana vuonna 1898. Valokuva: Åbo Akademin arkisto

Akseli Gallen-Kallela avustajineen maalaamassa yhtä kuudesta seinäfreskosta.

Valokuva: Satakunnan museo

Upeita, mutta epäonnisia freskoja

Suomen paviljongissa Pariisissa ollut Sammon puolustus -niminen fresko. 

Ateneumin näyttelyssä (täällä) oli esillä myös luonnoksia ja esitöitä Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) kuuluisista freskoista, joita hän oli maalannut Pariisin maailmannäyttelyyn, Kansallismuseon aulaan ja Juseliuksen mausoleumiin eli hautamuistomerkkiin Porissa.

Vuonna 1900 Gallen-Kallela maalasi neljä Kalevala-aiheista freskoa Suomen paviljongin kattokupoliin Pariisin maailmannäyttelyyn. Näyttelyn jälkeen paviljonki purettiin, jolloin myös kattomaalaukset tuhoutuivat. Freskojen luonnoksia, esitöitä ja työpiirrustuksia on kuitenkin säilynyt Kansallisgallerian ja Museoviraston kokoelmissa, ja osa näistä oli nyt nähtävillä Ateneumin näyttelyssä. 

Vuonna 1916 Helsinkiin valmistuneen Kansallismuseon suunnittelusta vastannut arkkitehti Eliel Saarinen (1873-1950) pyysi ystäväänsä Akseli Gallen-Kallelaa maalaamaan museon keskusaulan kattoon kopiot Pariisin maailmannäyttelyn freskoista. Taiteilija ei ollut kovin innostunut maalaamaan toisintoja teoksista, jotka hän oli jo kertaalleen pari kymmentä vuotta aiemmin maalannut. Lopulta kattofreskot - tosin hieman tyyliteltynä - saatiin kuitenkin valmiiksi Akselin taidemaalaripojan Jorma Gallen-Kallelan (1898-1939) avustuksella vuonna 1928.

Pariisin jälkeen varakas porilainen liikemies Fritz Arthur Juselius (1855-1930) pyysi Gallen-Kallelaa maalaamaan freskoja hautarakennukseen, jota hän oli rakentamassa vuonna 1898 vain 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä muistoksi. Akseli suostui, ja näin sekä Juseliuksen mausoleumiksi nimetty muistomerkki että sen kattoon ja seiniin maalatut freskot valmistuivat vuonna 1903 Käppärän hautausmaalle Poriin. 

Mausoleumin freskot tuhoutuivat pahoin tulipalossa Akseli Gallen-Kallelan kuolinvuonna 1931. Taas apuun pyydettiin taiteilijan poika Jorma, joka maalasi freskot uudelleen käyttäen apunaan alkuperäisten maalausten luonnoksia ja valokuvia. Eli hautamuistomerkin nykyiset freskot on maalannut Jorma Gallen-Kallelan 1930-luvulla.

Molemmat Gallen-Kallelan upeat, alkuperäiset freskokokonaisuudet ovat tuhoutuneet, mutta niiden kopiot tai toisinnot ovat edelleen nähtävissä Akselin itsensä maalaamina Kansallismuseossa (täällä) ja hänen poikansa Jorman maalaamina Juseliuksen mausoleumissa Porissa. Tällä hetkellä remontissa olevan Kansallismuseon kattofreskoja olen ihaillut mm. joulukuussa 2022 (täällä), mutta Juseliuksen mausoleumin freskot on vielä näkemättä.

Mummi taitaakin loppusyksystä suunnata Poriin, jossa mausoleumi on talvikuukausina auki yleisölle sunnuntaisin…

 

Kansallismuseon aulassa oleva Sammon puolustus -niminen fresko (täällä).

Valokuva vuodelta 1900 Suomen paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä. 

Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Valokuva vuodelta 1900 Suomen paviljongin Ilmarinen kyntää kyisen pellon -freskosta.

Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Akseli Gallen-Kallela: Omakuva freskossa (1894)