keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Muorilta peritty


Lämpö ja aurinko kutsuvat puutarhahommiin. Kukkapenkkien perkaaminen ja kunnostaminen sekä perennojen siirtäminen"paremmille" paikoille ja uusien lajien istuttaminen vanhojen seuraksi kasvaa keväällä intohimoksi. Ja kaupunkikodin puutarhapläntti on juuri sopivan kokoinen - ei liian pieni eikä liian iso. Puutarhasta ei malttaisi olla hetkeäkään poissa - tanssikin tahtoo jäädä kakkoseksi.

Intohimo puutarhassa hommailuun periytyy Äitimuorilta ja tuntuu periytyvän edelleen Esikoiselle, joka Vävyn mukaan möyrii jokaisen vapaan minuutin uuden mökin ympäristöä kunnostaen ja koristaen.

Ihanat vaaleanpunaiset isokukkaiset valkovuokot ovat konkreettinen perintö minulle Äitimuorin Kulosaaren kodin puutarhasta, josta hän ikääntyessään joutui viitisen vuotta sitten luopumaan.

Vuokot jatkavat upeaa kukintaansa kaupunkikotimme puutarhassa. Syksyllä aion siirtää pari kukkaa myös isäni haudalle Leposaareen...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Vihreä - arjen lumooja

Viehko käenkaali

Suomen keväistä luontoa on vaikea pistää paremmaksi. Olin viime viikolla Etelä-Ranskassa, jossa luonto elää jo värikylläistä kesää lumoten kauneudellaan (täällä). Mutta kyllä Suomen kevääseen heräävä luontokin lumoaa. Ehkä arkisemmin ja vaatimattomammin, mutta lumovoimaltaan se yltää samaan.

Rakastan Suomen kevään vihreää vehreyttä. Lukuisat vihreän eri sävyt ja nuppuisten lehtien muuttuvat muodot ilahduttavat ja kiehtovat keväästä toiseen.

Kiehtova ja salaperäinen saniainen sekä nuppujaan piilotteleva kielo

Tummanvihreä ja voimaskasvuinen nokkonen sekä terhakka korte

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ranskan tuomisia


Viimeksi Siskon luona vieraillessa pakkasin matkalaukkuun pääosin kesävaatteita. Silloin sattui koleat ilmat, ja palelin. Nyt päätin ottaa mukaan Suomessa käyttämiäni kevätvaatteita sekä villa- ja toppajuttuja. Tällä kertaa lomapäiväni olivat Etelä-Ranskankin mittapuun mukaan tavallista lämpimämpiä eli joka päivä oli yli 25 astetta. Ja taas oli matkassa väärät vaatteet.

Sainpahan hyvän tekosyyn ostaa pari ihanaa uutta kesävaatetta. Heti ekana aamuna ostin Cannesin kauppakujalta näköiseni vaalean ja ohuen pellavajakun. Kallis, joten hinta jääköön salaisuudeksi, mutta ihanaakin ihanampi. Sisko hehkutti, että selkäpuolen rypytys tuo kivaa täyteläisyyttä luihulle (= rinnattomalle) ylävartalolleni. Puin jakun heti päälle, ja se sai kehuja Siskon leidiseurueelta (täällä).

Fayencen markkinaretkellä (täällä) ostin sivukadun pikkuruisesta kenkäkaupasta paksupohjaiset, tosi pehmeät ja taipuisat nahkasandaalit, joissa oli sopivasti kiiltävää pintaa - lakeria - ja "timantteja". Alessa maksoivat vain 50 euroa! Ovat tosi mukavat ja tukevat jalassa - ovathan tarkoitettu kylän naisille mukulakivikävelyyn, kuten Sisko totesi.

Markkinoilta oli "pakko" ostaa lämpimän veden helmistä punottu, pitkä monivärinen helminauha. Koska sen värit sopivat täydellisesti kesäasujeni värimaailmaan, ja se maksoikin "vain" 35 euroa. Puhelias, mukava (ja kaunis) naismyyjä kehui Siskolle Cotignacin kylän viikkomarkkinoita lähialueen parhaiksi ja kylää muutenkin vierailun arvoiseksi. Sinne seuraavalla reissulla!

Ostaminen on kivaa - häpeä tunnustaa...


perjantai 19. toukokuuta 2017

Ruusulinna

Aamupalaterassin oranssi komistus

Siskon ja Miehensä Ranskan kodin ruusutarhaa ei voi kuin ihailla vuodesta toiseen (täällä). Kolme keväistä ja helteistä - hyvä tsäkä, sillä lähtöaamuna satoi - päivää kului vauhdilla, eikä mummi tällä reissulla paljoa malttanut ruusutarhassa pysähtyä. Toki sen verran, että tuli todettua kaiken olevan paikallaan ja ojennuksessa - eikä ruusulinnan lumovoima ole kadonnut.

Ruusuiset ajatukset ja tunnelmat toin mukanani kevättä lupailevaan Suomeen. Ja aurinkoisen mielen. Eli loma teki tehtävänsä..

Sivuportin kukkimista aloitteleva köynnöshortensia

Takapihan poimimista odottelevat makeat kirsikat

Suomen kesästä muistuttavat hentovartiset kissankellot

Makuuhuoneen ikkunan edustan monikerroksiset ruusut

torstai 18. toukokuuta 2017

Mukavat markkinat

Kuvauksellinen Tourrettes

Tukku tuttua, sopivasti sekoilua, kasa kaunista. Ja hippu hengailua. Sellainen oli torstaipäivä Siskon kanssa. Eilen vielä suunnittelin, että naapurikylän tämänpäiväisten markkinoiden jälkeen ajetaan autolla toista tuntia Nizzan taakse tutustumaan paronitar Ephrussi de Rothschildin sata vuotta sitten rakennuttamaan valtavaan rantahuvilaan (täällä). Mutta mummi muutti suunnitelmia - taas kerran.

Illalla nimittäin huomasin, että Suomi-Usa -kuolemanpeli alkaa tänään neljän jälkeen, jolloin olisi paras olla takaisin Huvilalla. Paronittaren huvila sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Lyhentyneestä ohjelmasta huolimatta päivästä tuli mukava ja herkullinen.

Aamupäivä kului tutuilla markkinoilla Fayencen kylässä, josta löysimme yllättäen kivan ja kauniin kävelyreitin saman kukkulan toisella reunalla sijaitsevaan Tourrettesin kylään. Ja Fayencen kylästä löysimme pikkuriikkisen Le 8 -nimisen ravintolan, jota isännöi seurallinen ja hullutteleva aviopari. Viihdyimme Siskon kanssa loistavasti viisipöytäisessä ravintolassa, jossa isäntä-kokki maustoi ruokaisan ceasar-salaatin ruokapöytämme vieressä kasvavilla yrteillä ja emäntä kirjoitti kynällä kuittiin kittos. Tänään jaksoimme salaatin jälkeen tilata myös jälkkäriä. Onneksi, sillä vaatimattoman näköinen sitruunajuustokakku oli ihanan kostea ja maukas. Le 8 jätti hyvän mielen - pitänee palata selvittämään nimen alkuperä.

Torilta ostettiin paikallisia aprikooseja ja yksi iso musta tomaatti. Ja nahkakengät, joista sananen myöhemmin.

Sisko ja Olivette

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Unikkopeltoja ja tryffeleitä


Keväinen päivä Etelä-Ranskassa kului ranskalaisen laiskasti. Siskon toimiessa kuskiessa hurautettiin aamupäivällä Seliansin hiljaiseen ja idylliseen pikkukylään - prinsessojen tapaan, sillä Englannin prinsessat Diana ja kälynsä Fergie lomailivat kylässä 1996. Matkalla ihailtiin maalauksellisia unikkoniittyjä ja pysähdyttiin välillä pastislasilliselle - Siskon edellisviikon leidiystävien innoittamina.

Syötiin pitkään ja perusteellisesti täpötäydessä Cannesin sivukadun ulkoravintolassa - tutussa DaLaurassa (täällä), jossa omistajarouva tervehti poskisuudelmin. Tryffelillä maustetun alkusalaatin jälkeen Siskolle hummeriravioleja ja minulle simpukkapastaa, minkä jälkeen jälkkäriksi mahtui enää pikkuespressot.

Loppupäivä lorvailtiin filmiväen valtaamassa, helteisessä Cannesissa, jossa tänään alkoi 70. filmifestivaalit. Ja mummi löysi pari ihanaa pellavaista kesävaatetta...

Tuoreita tryffelin siivuja lehtisalaatin kera. Hyvää oli, mutta orvokki jäi syömättä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Alppien yli lämpöön


Kuudelta Vantaalle, kahdeksalta koneeseen, yhdeltä lounaalla Cannesin rantaravintolassa neljän suomalaisleidin kanssa ja kuudelta leivoskahveilla Siskon upeassa puutarhassa (täällä). Näin alkoi Mummin kolmipäiväinen kevätloma Siskon ja miehensä Ranskan kodissa.

Ensimmäinen päivä puristi kaikki mehut, mutta aurinko paistaa ja ruusut kukkivat...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hälyä pakoon


Lontoontyttö muutti pari kuukautta sitten työn perässä Bangkokiin. Onneksi ilmaiset skypet ja wachup-puhelut toimivat eikä viiden tunnin aikaerokaan pahasti häiritse. Toista oli 1990-luvulla, jolloin Tyttö vietti vuoden vaihto-oppilaana Kaliforniassa. Tuntuu oudolta, että vielä silloin yhteydet kaukomailla asuviin sukulaisiin ja ystäviin olivat lankapuhelimien ja kirjeiden varassa!

Asuttuaan pitkään ulkomailla Lontoontytöstä on tullut rohkea seikkailija ja ennakkoluuloton matkustaja. Uuteen asuinpaikkaan asetuttuaan hän löytää nopeasti mielenkiintoisia paikkoja, joita vapaapäivinään koluaa.

Äitienpäivänä Tyttö lähetti kuvia Ko Kretin "viidakkosaarelta" parin kymmenen kilometrin päässä Bangkokin suurkaupungista. Ko Kret on Bangkokin läpi virtaavan Chao Phraya -joen mutkiin piiloutuva, kilometrin levyinen ja kahden kilometrin pituinen saareke, josta pikkuravinteleiden ja turistikauppojen lisäksi löytyy kuulemma "luontopolkuja", joihin voi tutustua joko jalan tai vuokrapyörillä.

Ko Kret voisi mahtua turvallisuushakuisen mumminkin matkaohjelmaan...

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvää ja kivaa


Ja kallista. Mutta juhlapäivän kunniaksi nuoriso piffasi, joten mummikin saattoi nauttia turhia kursailematta. Varsinkin kun juhlistin omaa äitiyttäni törsäämällä taksiin ja jättämällä auton kotiin, joten pari lasia juhlajuomaakin kelpasi.

Esikoisen perhe oli kutsunut Äitimuorin eli isomummin ja minun lisäksi Opiskelijatytön sekä Opiskelijapojan avovaimonsa ja Max-pojan kanssa nauttimaan juhlalounasta ravintola Lehtovaaraan (täällä). Juniori jäi kotiin flunssaa potemaan ja Ukki mökille lintuja tiirailemaan. Idean tyttö sai huhtikuussa, kun olimme pienemmällä porukalla samaisessa paikassa juhlimassa Siskon ja minun syntymäpäiviä ja poistuimme äärest tyytyväisinä (täällä). Ja tänään olimme koko porukka taas tyytyväisiä.

Tupa oli täpösen täynnä. Monissa pöydissä juhli useampi sukupolvi tavallista suuremmalla porukalla. Seurueet eivät häirinneet toisiaan, ja lapsetkin pärjäsivät hyvin joukon jatkona. Alkupalabuffetin herkut olivar tuoreita ja freesejä, ja tarjoiluastioita täydennettiin ahkerasti. Pääruoka tarjoiltiin pöytiin, ja kiireestä huolimatta se tuli ajallaan ja rauhallisesti. Jälkiruokabuffetin paras pala oli omenainen kinuskikakku. Kahvi olisi voinut sisältyä juhlalounaan hintaan...

Lehtovaara vaalii ansiokkaasti sata vuotista perinnettään töölöläisenä klassikkoravintolana.

Äitienpäivänä

Olen kasvanut äidiksi ja ihmiseksi lasteni kanssa ja heidän vaikutuksestaan. Äidiksi koen tulleeni ja kummasti venyneeni heti Esikoisen synnyttyä 35 vuotta sitten, mutta ihmiseksi olen kasvanut - ja se jatkuu edelleen - vasta vuosien saatossa lasten lisääntyessä, kasvaessa ja asettuessa omaan elämäänsä.

Käytännön äitinä olen onnistunut hyvin, mutta tunnetaidoissa minulla oli vanhemmuuteen lähtiessäni huonot eväät. Nautin ja koin onnistuvani pikkulasten äitinä - olin luonteva ja luonnollinen imettäjä, väsymätön satukirjojen lukija, hyvä tiiminvetäjä ja jaksava organisoija. Mutta teini-ikäisten ja aikuistuvien lasten äitinä olo oli haastavaa, ja olen kokenut myös syyllisyyttä osaamattomuudestani ja riittämättömyydestäni. Lasteni aikuistuttua ja osan saatua omia lapsia koen löytäväni heihin uudenlaista lämmintä yhteyttä ja läheisyyttä. Rakkautta...

Äidiksi tulo ja äitinä olo on ollut elämäni merkittävin ja tärkein juttu. Se on antanut, vaatinut ja opettanut minulle itsestäni ja elämästä enemmän kuin mikään muu asia elämässäni. Olen siitä kiitollinen ja onnellinen. Nuoruusvuosien henkisen kömpelyyteni takia olisin hyvin voinut elää elämäni myös perheettömänä naisena.

Vasta äitinä eläminen on pakottanut minut pikku hiljaa tutustumaan itseeni - tunnistamaan ja kohtaamaan tunteitani - rakkautta, iloa, pelkoa, vihaa ja syyllisyyttä. Nauttimaan hyvältä tuntuvista tunteista ja hyväksymään myös pelottavat tunteet - ja elämään niiden kanssa. Tunteiden ja tarpeiden ilmaisemisessa olen edelleen alkutekijöissä, mutta edistynyt sulkeutuneesta lähtötilanteesta.

Ilman lapsiani olisin eri ihminen...

lauantai 13. toukokuuta 2017

Viimein


Viimein uskalsin istuttaa ensimmäiset yksivuotiset kesäkukat kaupunkikodin puutarhaan - toivoen yöpakkasten viimein hellittäneen. Toisaalta on hyvä, etten ole pystyt hankkimaan kevätkukkia aikaisemmin. Puutarhassa on tullut tehtyä perussiivousta, joka tavallisina vuosina on usein jäänyt kukkien istuttamisen jalkoihin.

Tänään ostin kymmenen isoa keltaista margaretaa Roihuvuoren S-marketin edestä 25 eurolla - aika edullisesti. Istutin kukat pation molemmille reunoille, jossa tuovat ihanasti kevätväriä muuten vielä aika värittömään puutarhaan. Aikaisempina vuosina samaiset kukat ovat kukkineet upeasti syyskuun loppuun asti, kunhan on väliin viitsinyt lannoittaa ja muistanut nyppiä pois kuihtuneet kukat.

Ja tietenkin tein tavanomaisia puutarhahommiani. Eli siirtelin monivuotisia kukkia paikasta toiseen - Äitimuorilta peritty homma. Joka vuosi tuntuu löytyvän "paras paikka". Kuinkahan kauan?

torstai 11. toukokuuta 2017

Takatalvi?


Yöllä Itä-Helsingissä pakkasta. Aamulla nurmikko ja auton ikkunat kevyessä kuurassa. Linnut vaimeina ja kevään eteneminen näyttää pysähtyneen. Onneksi nostin päivänkakkarat ja orvokit parvekkeelta yöksi sisälle. 

Tänään aurinko näyttää voittavan...

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Poikasia liikkeellä


Koirakävelyllä havahduttiin Murun kanssa tiirailemaan linnunpönttöä, jonka oviaukossa kisaili kaksi kymmensenttistä oravanpoikasta. Koivun juurella juoksenteli vielä kolmas poikanen, joka melkein joutui Murun yllättämäksi. Tutkiessani tarkemmin ylempää pönttöä huomasin, että siihen oli sahattu (ei nakerrettu) tavallista isompi suorakaiteen muotoinen oviaukko. Liekö joku tehnyt pöntön vartavasten oravien kodiksi? Vai oliko oravaperhe vain ryöväysreissulla?

Aamulla hakiessani kuuden jälkeen lehteä postilaatikolta kuusi rusakkoa juoksenteli vastapäisessä puistometsässä. Liekö emojänis poikasineen aamukävelyllä?

Kanavan nokikana (täällä) on kadottanut kumppaninsa - on jo viikon uiskennellut lahdessa yksinään päätään onnettomana nykien. Joten nokikanan poikasia ei viime kesän tapaan liene odotettavissa.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Elämä on rakentamista

Ukki ja Opiskelijatyttö Salon mökillä kesällä 1988.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kevään lumo


Samat sinililjojen eli skillojen kukittamat nurmikentät lumoavat minut keväästä toiseen (täällä). Ohikävellessä haluan aina pysähtyä ihailemaan naapuruston sinisiä kukkamattoja.

Kylmässä säässä sinililjat kukkivat ja ilahduttavat vielä pitkään - jotain iloa viileästä toukokuusta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ennen yötä

Rumba walks - toka

Postasin rumban askeleesta ekaa kertaa huhtikuussa (täällä). Edelleen harjoittelen oikeaa askellusta ja vartalon liikkumista, ja yritän sisäistää vaikeaa latinoliikettä. Kirjaan tähän muistiin, miten miellän rumban askeltekniikkaa tällä hetkellä - mummokielellä.

Lähdettäessä rumba-boleroon nainen seisoo päkiäpainotteisesti jalkaterät ulospäin lähes suoraan miehen edessä suljetussa, mutta ilmavassa otteessa. Oikean käden kyynervarsi 90 asteen kulmassa ylöspäin ja nojaten kevyesti miehen vas kyynervarteen. Kämmenet hellästi vastakkain, sormet lähes suorina. Jyrki kehotti kuvittelemaan kämmeniin magneetit, jotka ikäänkuin imevät kädet toisiinsa ilman puristavia otteita.

Minulla rumban liikkeen löytymistä helpottaa, kun lähtöasennossa pidän painon kokonaan oik tukijalan päällä ja vas jalka on kevyesti vasemmalle ojennettuna (polvi ehkä hieman koukussa) ja vas isovarvas maassa. Tällöin on helppo ykkösellä lähteä liikkeelle vas kylki ja olkapää edellä - ikäänkuin lantio vastustaisi liikettä pysyen viimeiseen asti oikealla oik jalan päällä. Seuraavana sekä lantio että vartalon paino siirtyy vas jalan päälle - vas jalan suoristuessa ja vas lonkan kääntyessä hieman eteenpäin (lantio avautuu). Oikea jalka osoittaa vielä hetken oikealle, ennenkuin se kierrätetään vas tukijalan kautta lyhyeen painolliseen taka-askeleeseen vas jalan taakse (kol). Edelleen asento on päkiäpainotteinen ja lievästi etunojassa. Latinoliikettä tukee käsien kuminauhamainen liike taka-askelta astuttaessa. Lopuksi lantio ja paino palaa vas jalan päälle ja askellus alkaa uudelleen lähtien oikealle.

Rumbakävelyyn Jyrki neuvoi seuraavia neuvoja (miehelle?): Alkuasennossa paino oik jalalla edessä - varpaat ulospäin - ja vas jalka takana nojaten kevyesti isovarpaalla maahan. Seuraavaksi takajalka vedetään oik tukijalan vierestä isovarpaan hipoessa koko ajan lattiaa ja astutaan vas takajalalla yksi askel eteenpäin oik jalan eteen. Vas jalkapohja painetaan maahan ja vas polvi suoristuu. Ja lopuksi vartalon paino siirretään tälle edessä olevalle vas jalalle, jolloin vas lonkka painuu vas sivulle ja ikäänkuin eteenpäin. Samalla takimmainen oik jalka jää osoittamaan taaksepäin isovarvas kevyesti maassa.

Rumbani kehittynee - hope so...

lauantai 6. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa


Pitkästä aikaa käytiin Ukin ja koirien kanssa kävelyllä Mustikkamaalla (täällä). Rauhoittavaa ja kaunista, kuten aina. Keväällä saaren pohjoispuolen valtaavat sinivuokot ja eteläpuolella kukkivat valkovuokot. Ja joka puolella kimaltelee meri. Varhaisina aamuhetkinä rantaa pitkin kävelijä kuulee jopa meren äänet - lähes keskellä kaupunkia.

Pitkästä aikaa syötiin Ukin kanssa Hakaniemen torin Kahvisiskojen ulkokuppilassa (täällä) Eromangan lihapiirakat. Tuoreita ja leipomolämpimiä olivat, vaan ei niin herkkua kuin muistin. Viimeksi olen varmaan herkutellut kuuluisilla piirakoilla viitisen vuotta sitten. Muistan piirakat rasvaisempina, isompina, rapeakuorisempina ja herkumman näköisinä. Liekö terveys- ja säästösyistä rasvaa vähennetty? Aiemmat olivat kuitenkin enempi minun makuuni. Vai kultaako aika vaan muistot?

Pitkästä aikaa aioin ostaa torilta raparpereja ja leipoa piirakkaa. Mutta unohdin - mikä ei kuulu pitkästä aikaa -listaan - nykyisin unohdan usein. Onneksi muistin ostaa sinikeltaisia orvokkeja ja sinisiä helmililjoja.

Pitkästä aikaa tarkenen puutarhassa ilman takkia.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kevät keikkuu

Tanssihame heilahtaa

Astikaisen Maija (täällä) on viime vuosina järjestänyt pari kertaa kesässä tanssitreenit, joihin on kutsuttu soittamaan oikea tanssibändi laulajineen. Eilen oli vuorossa tämän kesän ensimmäinen erikoiskolmetuntinen Pavilla (täällä) viisihenkisen Helminauha-iskelmäyhtyeen (täällä) säestyksellä.

Helminauha oli tilattu soittamaan koko illaksi tangoa, mitä eivät kuulemma ole koskaan aikaisemmin joutuneet/saaneet tehdä - treenivuorossa oli nimittäin vanha tango. Ja Maijan apuna opettamassa tangotaiturit Mervi Evelä ja Tomi Tuomi.

Ja olipahan uuden tanssin opettelu vaihtuvien ja (itseni tavoin) opettelevien viejien kanssa vaikeaa. Olen pari kertaa aikaisemmin ollut wanhan tanssin gurun Juhani Tahvanaisen opissa (täällä), ja silloin tanssi ei tuntunut "liian" vaikealta, vaan oikeastaan mukavalta ja letkeältä ja jopa tavallista tangoa helpommalta. Tästä on puolitoista vuotta aikaa, ja selityksenä sanottakoon että silloin en ollut vielä aktivoinut perustangon "tehotreeniäni".

Vaikeinta oli löytää vanhaan tangoon oleellisesti kuuluva riittävä noja tanssiparia vasten. Naisen tulisi nojata selvästi ja voimakkaasti ylävartalollaan miehen ylävartaloon - vartalo jäntevän suorana - ei törröpeppuja - ja paino päkiöillä. Mervillä oli tanssiin lähtiessään jopa kantapäät kokonaan irti maasta.

Miehen vastatukeen luottaminen oli vaikeampaa kuin kuvittelin. Ehkä viejilläkin oli vaikeuksia hahmottaa oikeaa asentoa, sillä niin helposti seuraajana tuli tunne että mies rojahtaa taaksepäin, jos vielä nojaan. Tosin sama luottamuspula ilmeni silloinkin, kun parinani oli vanhaa tangoa osaava ja vastanojan hyvin hallitseva naisviejä. Eli ongelma on pääosin itsessäni...

Naisen pää on koko ajan käännettynä oikealle - parhaimmillaan otsat vastakkain, katse hieman alaviistoon ja vasen käsi syvällä miehen kaulassa. Nainen tanssii polvet lähes suorina ja paljon päkiöillä, paitsi eteenpäin astuessaan nainenkin astuu kanta-askelilla kuten perustangossa.

Maija opetti hidas, nop, nop, hidas -askelluksen seuraavasti - korostaen että rytmirikot ja vaihtelut askelten suunnissa kuuluvat oleellisesti vanhaan tangoon. Nainen astuu ensin vas jalalla vasemmalle (hidas), oik jalka taakse - menosuuntaan (nop), vas jalka taakse (nop) ja oik jalka taakse (hidas). Kaikki askeleet - etenkin hitaat - ovat pitkiä, ja joka välissä jalat kootaan yhteen. Ensimmäiselle sivuhitaalle miehen on tarkoitus heilauttaa nainen näyttävästi, jolloin naisen jalkaterät pyörähtävät lähes suoraan kulmaan mieheen nähden - ja tanssihame heilahtaa.

Vanhan tangon juuret ovat romaanien tanssimassa tangossa, ja tärkeässä roolissa ovat oleet romaaninaisten näyttävät ja monikerroksiset hameet ja niiden ilmava ja kutsuva heilahtelu. Tomi letkauttikin, että vanhassa tangossa "mies tanssittaa hametta". Nojaavalla A-asennollakin miehen on tarkoitus antaa "tanssivalle hameelle" tilaa parin jalkojen välissä.

Tanssiessani ikäiseni tutun miehen kanssa hän totesi: "Aina ja edelleen uuden tanssin opetteleminen on yhtä vaikeaa kuin ensimmäisen tanssin oppiminen." Eikä voinut oikeampaan osua. Mummin tanssihame jäi vielä heilahteluja odottelemaan...

torstai 4. toukokuuta 2017

Kaksi viidestä

Lontoontyttö ja Opiskelijatyttö mökillä 1980-luvulla.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Eka kesäpäivä

Rumba räpeltää

Tansseja opetellessani huomaan, että noudatan oppimisen tuttua kaavaa. Alkuoppien ja ensi-innostuksen jälkeen elän pitkään tyytyväisessä tasannevaiheessa, jolloin "osaan" tanssia. Toisin sanoen en vielä näe mitä en osaa - eikä tarvitsekaan.

Tanssitasanteen jälkeen törmään jyrkänteeseen, jolloin alan hahmottaa kunkin tanssin nyansseja - ymmärtää mitä en osaa. Täydellisyyden kaipuuni voimistuu. Kateellisena näen vain opettajien ja assareiden jalkojen ojennukset, vartalon kaaret ja rytmin vaihdokset. Yritän perässä, ja koen olevani maailman huonoin tanssija ja oppija. Ja vanha, enkä mikään airasamulin. Kunnes...

Kunnes eräänä päivänä sinnikkään yrityksen ja erehdyksen jälkeen tanssini tuntuu luonnolliselta ja liikkeen rytmi kumpuaa sisältäni. Huomaan tanssivani omalla tavallani - tavalla joka luontuu minulle ja ilmentää minun kehoani, minun liikunnallisuuttani ja minun iloani. Ja tanssiminen tuntuu taas helpolta - ja taivaalliselta. Halu oppia lisää ei sammu, mutta osaan nauttia jo oppimastani ja toteuttaa oppeja tanssiessani, mutta omilla ehdoillani.

Fusku ja hidas valssi on ajoittain jyrkänteen jälkeisessä hyvänolon vaiheessa (täällä ja täällä), mutta rumba on räpellysvaiheessa jyrkänteen juurella. Puoli vuotta sitten rumba tuntui jopa ihanalta, mutta eilisissä tekniikkatreeneissä tajusin, miten vaikea minun on omaksua rumban vaatima lantioliike. Opekin tokaisi: "Lantiosi liikkuu juuri niin kuin ei pitäisi." Tunsin itsekin että liikun väärin - askeleelle astuessani lantio johtaa eikä ylävartalo - mutta silti suora toteamus lannisti. Onneksi vain hetkeksi, ja open suoruus sai kuin saikin mummon yrittämään uutterammin.

Pikkuhiljaa alan omaksua latinalaistansseille tyypillistä kropan irtonaisuutta - vartalon yläosa liikkuu eri suuntaan kuin lantio, niin sivu- kuin eteen/taakse-suunnassa. Jyrkin mukaan vartalon keskiosan pitäisi vielä olla rento, jäntevä ja "keskeltä katkaistu".

Vaikeaa, vaikeaa on - kesää kohti mennään rentoa rumbaa etsien.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Sammal sytyttää


Sunnuntaisen lumipyryn loputtua ja huhtikuisen lumen sulattua sammaleet säihkyivät maanantaina metsässä kosteina ja voimakkaan värisinä. Etenkin kun pitkän kylmän jakson takia luonnon kevätpyrähdys antaa muuten odotuttaa itseään. Talvisen ruskeuden keskellä syksyisen kellertävät ja kevään vihreyttä uhkuvat sammallajit kilpailivat komeudessaan.

Myyttinen matka -valokuvanäyttelyn (täällä) jälkeen lähimetsääkin katseli toisin silmin. Kiitos Heka!


maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappu 1985

Iloista wappua! Aurinkokin oivalsi viimein ilmestyä iloksemme.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Willamo valloitti


Luminen ja kolea vappuaatto oli oiva hetki koluta Salon kirpputoreja ja ihastua Heikki Willamon mustavalkoisiin luontokuviin Salon taidemuseossa (täällä). Olin yksin matkassa - Ukki, Juniori ja koirat jäivät mökille - ja nautin kun kukaan ei odottanut eikä hoputtanut.

Heikki Willamo oli 1960-luvulla luokkakaverini Kulosaaren yhteiskoulussa. Muistan Hekan tummana ja rauhallisena teinipoikana, joka jo tuolloin oli karismaattinen omantienkulkija, ja luokanvalvojamme äidinkielenopettaja Leea Timosen - ihana höslä ja oppilaidensa parasta toivova - suosikkioppilaita.

Viidenkymmenen vuoden takainen luokkakaveruus oli yksi syy, miksi halusin nähdä Willamon valokuvat. Ja tiesinhän toki hänen ansionsa luonnon ja eläinten "luottokuvaajana". Onneksi menin. Mustavalkoiset kuvat olivat upeita, voimakkaita ja puhuttelevia. Karhuja, hirviä ja käärmeitä - metsää, kalliota ja jäätikköä - Suomusjärveltä, Kuhmosta ja Koilis-Norjan Varangista (jonne muuten tuli halu matkustaa). Näyttelyyn sisältyvä Perttu Saksan Willamon eläinvideoista kokoama lyhytelokuva Eläimen kuva (2017) naulitsi paikoilleen rauhoittavilla, ilmeikkäillä ja meditatiivisilla kuvillaan. Ja muistutti läsnäolon tärkeydestä ja voimasta.

Mystistä ja makeeta - kaupunkilaistytönkin mieleen.

Vappu mökillä


Lunta sataa. Laitettiin linnuille uudet talipallot.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Omenista rypäleisiin


Olen hulluna omeniin - edelleen. Rakastan etenkin paria italialaista, makeaa ja kiinteää, pinnalta hieman punertavaa Golden Delicious -lajikketta. Vuosikymmeniä söin vähintään 3-6 omenaa päivässä - nuorempana kuorineen ja kokonaisena, myöhemmin kuorittuna ja lohkoina. Osa vuosientakaisista ystävistäni kysyy edelleen tavatessamme: "Missä omena?"

Mutta. Viitisen vuotta sitten aloin allergisoitua rakastamilleni omenille. Eikä rakkaus auttanut, vaan minun piti luopua omenista tai muutoin suun limakalvot, huulien ympäristö ja silmäluomet kutisivat ja punoittivat hillittömästi. Ja kortisonia kului. Joitakin vuosia aiemmin sama oli tapahtunut ihanien verigreippien, appelsiinien ja tuoreen ananaksen kanssa. Verigreippien syönnissä minusta oli ehtinyt kehittyä mestari: Osasin irrottaa greipin siivut sitkeistä sisäkalvoista (kuorista puhumattakaan) sukkelasti ja siististi - kuin apina (jos apina syö greippejä).

Rakastan hedelmiä, mutta herkkuvalikoimani kutistuu vuosi vuodelta, vaikka Suomeen tuodaan yhä eksoottisempia hedelmiä. Nykyään herkuttelen viinirypäleillä, joiden tunnistamisessa olen ekspertti. Kelpuutan vain makeat, pehmeäkuoriset mutta napakat "rapsahtavat" lajikkeet.

Suomessa rypäleet ovat vain niiiin kalliita. Ja himosyöjää arveluttaa säilyvyyden vaatimat lisäainemäärät...

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Hidasta valssia

Eilen oli Käpylässä hitaan valssin alkeisjatko/jatkoryhmä. Samana iltana olisi valssia ollut tarjolla myös Myyrmäessä. Harkinnan jälkeen valitsin Käpylän, jossa yleensä on enemmän tanssijoita kuin Myyriksessä, jonne puolestaan vetää Jyrkin tekniikkapainotteinen pienryhmäopetus.

Maijan treeneissä oli odotusten mukaisesti tupa täynnä ja - odotukset ylittäen - tasaparit. Luksusta. Sain tanssia hidasta valssia joka tanssin ja koko kolmetuntisen. Parasta ikinä!

Alkuun Maija selvensi valssin nimikkeistöä. Pääosin tanssikursseilla opetetaan englantilaista hidasta valssia. Jos harjoitellaan amerikkalaista valssia, siitä mainitaan erikseen. Amerikkalaisen valssin perusaskel on siksak-kuvio. Lavoilla viejät tanssittavat usein saman valssin aikana kuvioita sekä englantilaisesta että amerikkalisesta hitaasta valssista eli ns. lavavalssia.

Valmistautuessaan amerikkalaisen valssin siksak-askeleeseen mies kääntää parin asennon vinosti tanssisuuntaan, jolloin naisella on yleensä vas kylki 30-45 astetta menosuuntaan. Nainen astuu vas jalalla oik takaviistoon (yks), oik jalka tämän viereen (kaks) ja vaihtaen painon oik jalan vieressä olevalle vas jalalle ja kääntyen päkiöillä (kol) seur siksak-askeleeseen, joka lähtee oik jalalla vas takaviistoon (yks), vas jalka viereen (kaks) ja oik jalka vierassä astuen (kol) ja kääntäen asennon seur vinoa peruutusaskelta varten. Siksak-askellus loppuu miehen kääntäessä naisen eteensä perusasentoon. Osaavat viejät rikkoivat siksak-askellusta mm. stopareilla ja kopettavat siksakin esim. pumpulikäännökseen.

Käpylässä pääosa meistä oppilaista oli keskitasoa, kuten minäkin - joukossa pari jatkotason viejää. Mutta nautin joka sekunnista. Tunsin koko illan tanssivani miesten viennissä höyhenen kevyesti ja liiteleväni tanssiparketilla perhosen lailla. Osasin nauttia lähes joka viejän menosta.

Kiva treeni-ilta. Olen oppinut tanssimaan...

Pesän kohtalo


Parina viime vuonna joutsenpari on pesinyt itähelsinkiläisen kanavan varrella aivan kävelyreitin vieressä (täällä ja täällä). Tänäkin vuonna joutsenet kokeilivat joutsen-Penan kasaamaa kaislakotia (täällä), mutta hylkäsivät sen nopeasti.

Viisaat joutsenet päätyivät lopulta rakentamaan pesänsä syrjemmälle meren puolelle, kauemmas ihmisvilinästä. Harmiksi ohikulkijoille, mutta onneksi joutsenille - enempi rauhaa ja yksityisyyttä.

Ohikulkijoiden ilona kanavassa sukeltelee edelleen viisi ylvästä isokoskeloa, pari rauhallista haahkaa ja terhakka nokikanapari sekä useampi keltanokkainen meriharakka - sinisorsien ja valkoposkihanhien lisäksi, tietenkin. Huhtikuun alkupuolella kymmenet kirkuvat lokkit ja tiirat ilahduttivat kanavakävelijää, mutta jäiden sulattua ne ovat ilmeisesti siirtyneet merenkulkijoiden iloksi - ja riesaksi.

Ja onhan reitin varrella vielä tuttu mustaharmaa (lähes kesy) varis, joka vuodesta toiseen tepastelee samassa kanavan mutkassa.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Mökki aikojen alussa


Ostimme Suomusjärven mökin vuonna 1984 silloisen nelihenkisen perheemme lomakodiksi. Alunperin huoneen ja keittiön käsittävää mummonmökkiä alettiin perheen kasvaessa laajentaa. Kesän 1987 kertarysäyksen jälkeen laajentamista on jatkettu pienemmin (?) hankkein lähes joka kesä - remonttireiskan unelmaa kohti. Viime kesänä valmistui tosiunelma (täällä ja täällä).

Ja sillä tiellä ollaan vieläkin - remonttireiska juttelee juuri puhelimessa paikallisten rakennusmiesten kanssa tulevan toukokuun hankkeista.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Cucaracha

Cucaracha edustaa minulle rumban ydintä - lyhyen rumbakokemukseni perusteella. Sulava ja pehmeä, mutta samalla sähäkän rytmikäs lantion pyöritysliike, joka heijastuu, säteilee ja tuntuu koko kehossa - liikuttaen vaivihkaa koko kroppaa ja saaden musiikin resonoimaan joka solussa. Ja kaiken kukkuraksi yhdessä toisen ihmisen kanssa.

Netistä löytyy useita fb-klippejä, joista cucarachan teknisiä yksityiskohtia voi peilin edessä harjoitella. Cucaracha tarkoittaa suomeksi torakkaa, ja liikkeen tulisi muistuttaa jalan naulitsemista lattiaan - liikettä, jolla torkkuva torakka murskataan päkiän alle. Helppohan se on sanoa...

Jos nainen lähtee liikkeelle vas jalalla, niin paino on ensin oik tukijalalla, oik lantio edessä ja vas jalka ilmavasti oik jalan vieressä. Tämän jälkeen vas jalalla astutaan askeleen mitan vasemmalle painon siirtyessä myös vasemmalle, ja oik jalan pysyessä kuitenkin kevyesti entisellä paikallaan - kotipesässä kuten Jyrki sanoo. Lopuksi liike/paino palaa oik tukijalan päälle ja vas jalka vedetään takaisin oik viereen, ja paino siirretään vas jalan päälle vas lantion pyörähtäessä eteen. Sama toistetaan oik puolelle oik jalalla vas jalan toimiessa tukijalkana kotipesässä. Ja lantio kiertää kahdeksikon muotoista rataa.

Eilen Jyrki yritti opettaa cucarachaa Myyrmäen alkeisjatkoryhmäläisille. Olikohan kukaan muu kuin minä välillä huuli pyöreenä? Onneksi porukassa oli nuori nainen, joka hallitsi useimmat rumban kiemurat ja tanssi lumoavan kauniisti ja sulavasti. Kun väsähdin harjoittelemaan lantion pyöritystä, saatoin ihaillen (ja vähän kadehtienkin) katsella tämän tanssitaiturin liikehdintää.

Kahvia isosti


Sovittiin Siskon kanssa tapaaminen tutussa Kluuvin Robert's coffeessa. Vaan eipä Robertia enää löytynytkään - paikalla oli ruotsalaisen Espresso House -ketjun kuppila (täällä). Tummasävyinen, tilava kahvila, jossa huomio kiinnittyi isoihin, upottaviin nojatuoliryhmiin. Nojatuolit ja pikkusohvat taitavat olla ketjun tavaramerkki, sillä niitä löytyy myös Itiksen kuppilasta, jossa olen ehtinyt pistäytyä jo useamman kerran.

Jaksaa vanhaa hämmästyttää, kun nykykahviloissa kahvi tarjotaan hehtaarimukeista. Nytkin vaihtoehtoina olivat normaali ja pieni kuppi, joista pienikin oli entisaikojen ison kupin kokoinen eli 2-3 desiä. Kluuvin tarjoiluvalikoima oli aika tavanomainen, mutta Itiksessä olen ihaillut vitriineiden modernia tarjontaa - tuorepuuroa, jogurttiseoksia, erimakuisia mutakakkuja ja muffineita sekä monenmoisia täytettyjä bageleita ymym. Ja mielenkiintoisen näköisiä - toistaiseksi maistamatta - pieniä herkkupaloja pieneen makeanhimoon.

Ilmaisia iltapäivälehtiä jäin kaipaamaan. Eivät taida kuulua kuppilan kohderyhmän tapoihin - läppäreiltä luetaan, mitä luetaan, ja halutessa niiltä löytyy iltapäivälehdet. Maanantaina Siskon ja minun jutut tosin korvasivat parhaimmatkin iltapäivälehtien juorut...

Viihtyisä paikka, hyvä kahvi ja paras seura - toukokuista Ranskan matkaa odotellessa.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Mökkimimmi

Opiskelijatyttö kesällä 1987 remonttireiskan käsivarsilla.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hidasta foksia

Suomen Tanssistudioiden nettisivuilla kerrotaan selkeästi ja ymmärrettävästi lavatansseista, mm. kunkin tanssin erityispiirteistä ja historiasta - ja nimikkeiden kirjavuudesta (täällä). Sivuston mukaan slowfoxia eli foxtrotia tanssittiin pitkään vain kilpatanssipuolella, mutta suomalaiset tanssinopettajat ovat viime vuosina alkaneet opettaa perusfoksin lisänä hidasta lavafoksia, joka on opettajien kehittämä helpotettu muunnos slowfox-kilpatanssista.

Hitaan foksin perusaskeleen rytmi on osin ohiaskelin astuttava hidas, nopea, nopea, hidas, nopea, nopea - perusfoksin rytmin ollessa hidas, hidas, nop, nop (täällä). Esimerkkejä hitaaseen lavafoksiin sopivista kappaleista ovat Laila Kinnusen Pieni kukkanen, Jorma Kääriäisen Kuolleet lehdet ja Aki Sirkesalon Kissanainen.

Foksin, lavafoksin ja hitaan foksin nimitykset ja sisällöt ovat olleet minulle vaikeasti hahmoteltavia, kuten aikaisemmista postauksista ilmenee (täällä ja täällä). Luettuani Tanssistudioiden nettisivuja uskoin asian hieman avautuneen minulle.

Mutta, mutta ja mutta... Olin eilen Helsingin tanssikurssien hitaan foksin treeneissä Puotilan työväentalolla. Myöhästyin viisi minuuttia alkuesittelystä, joten ehkä missasin jotain oleellista. Saliin astuessani pyrähdin keskelle Kimmo Luukkosen ohjaamia askelharjoituksia ja viejien otteista oli kaukana seesteinen hidas, nopea, nopea -askelrytmi. Osa askelsi pelkkää hidasta askelta menosuuntaan, osa pyöritti lyhyillä askelilla perusfoksia ja osa tykitti monimutkaisia, lähinnä tangoon ja valssiin viittaavia kuvioita. Jälkimmäisten viejien matkassa oli nautinnollisinta tanssia. Ehkä se oli juuri rytmirikkoista hidasta lavafoksia - ainakin se tuntui mukavimmalta. Kunhan unohdin "open määräämät askeleet" ja rauhoituin vientiin.

Kimmo Luukkonen oli eilen parhaimmillaan - selkeä, innostava ja huumorintajuinen. Hän selitti monimutkaiset kuviot ymmärrettävästi ja pilkkoi ne omaksuttavan kokoisiksi osiksi. Hän heitti vitsiä itsestään ja tanssiparistaan Idasta - sopivassa määrin ja sopivalla otteella. Olen aika tosikko enkä helposti lähde mukaan vitsinheittoon, mutta Kimmon eilinen huumori puri minuun. Ida otti kivasti oman tilansa ja paikkansa niin vitsin kohteena kuin apuopettajana.

Tanssin lomassa Ida kävi pari kertaa koputtamassa hartioitani alas ja painamassa peppuani sisään. Eli hartiat rentoina ja peppu tiukkana vartalon alla ylävartalon jatkeena. Kimmo muistutti miehiä pitämään hitaassa foksissa oik käden ilmavasti naisen kyljessä - toisin kuin tangossa - ja antamaan naisen liikkeille riittävästi tilaa. Vaikka ollaankin vartalokontaktissa.

Mutta missä oli fuskun baunssi? Se puuttui jokaisen viejän askelluksesta. Ehkä olen taas ymmärtänyt jotain väärin... Lisäkurssit ovat tarpeen :):)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Vielä kerran


Vielä puolenpäivän aikaan maa oli valkoinen Itä-Helsingissä.
Ja ensi viikolla on Vappu...

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ja edelleen tangoa

Maijan tango-opissa torstain alkeisjatko/jatko-ryhmässä Käpylässä. Paljon porukkaa, ja silti miehiä ylimäärin koko kolmetuntisen kurssiajan. Tuntuu, että keski-ikäisten ja tätä vanhempien miesten kurssi-innostus on lisääntynyt. Vielä neljä vuotta sitten naisia oli kursseilla lähes järjestäin kaksi kertaa enemmän kuin miehiä, mutta nykyään naiset saavat entistä useimmin nauttia tasapari-tilanteesta tai miesekstrasta. Sopii meille mummoille! Tosin tansseissa tarjonta lienee edelleen olevan naisvoittoinen, ja hyvistä viejistä tapellaan...

Flunssaisen Maijan apuna oli äärestsulava tanssin taitopari - Timo Klemola ja Petra Helminen. Timo jaksoi rauhallisesti ja kärsivällisesti opastaa miehiä viennin saloihin kehottaen heitä olemaan otteissaan selkeitä ja määrätietoisia. Hän myös muistutti miehen oik käden tango-asennosta: kämmen alempana kuin kyynerpää, naisen selässä ohjaavan kämmenen sormet alaviistoon. Naisille Timolla oli vain yksi ohje: "Asetu rauhassa syliin." Tämä on lähes ainoa asia, millä nainen voi helpottaa miehen vientiä. Ja seuraa aina viiveellä!

Eilen olin valmis omaksumaan vasemman käännöksen ohiaskeleilla: Nainen oik jalka taakse kääntäen 90 astetta (hidas), vas jalka kääntyen menosuuntaan ohiaskeleena (hidas), oik ja vas jalka edelleen ohiaskeleina (nopea, nopea), oik jalka samoin suoraan menosuuntaan ohiaskeleena (hidas), vas jalka kääntäen 90 astetta naisen vasemmalle (hidas) ja lopuksi naisen kääntyy takaisin selkä menosuuntaan miehen eteen/sivulle astuen kaksi nopeaa ohiaskelta taaksepäin (nopea, nopea).

Edelleen opin joka kerta lisää, vaikka alkeisjatkotasolla jatkankin. Yksi tuttu miesviejä kaipasi taitavampia seuraajia. Missä lie vika, sillä minusta ainakin viejät olivat useimmat osaavia tai vähintään innokkaasti uutta opettelevia. Ja pääosa seuraajistakin näytti osaavilta...

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Rumba walks - eka

Pitkästä aikaa olin treenaamassa rumbaa Jyrki Keisalan selkeässä opissa Myyrmäessä. Oppilaita oli 22 ja tasaparit, joten mahduimme mukavasti Latinos-studion pitkulaiseen peilisaliin. Ja saimme lähes yksityisopetusta. Mukava ja opettava kolmetuntinen.

Tanssilajien käytännöt ja nimitykset ovat ulkopuoliselle hämäävän kiemuraisia. Jyrkin mukaan Suomessa tanssilavoilla tanssitaan pääosin suomi-rumbaa eli rumba-boleroa (tai vaihtoehtoisesti neliörumbaa). Rumba-bolerossa askellus lähtee rytmin ykköseltä eli yhden tahdin aikaisemmin kuin muualla maailmassa tanssittavassa kansainvälisessä rumbassa, vaikka itse askeleet ovat samat. En ihan vielä ymmärtänyt, mutta ehkä pikkuhiljaa tämäkin aukeaa.

Jyrki opetti eilen rumba-boleroa ja korosti jalkaterien uloskiertoa, polvien suoristamista askelten lopussa sekä väljää, ilmavaa ja jäntevää otetta. Selvä hajurako parin kanssa, ei sylikontaktia muuta kuin poikkeuskuvioissa, esim. pistossa. Joskin pistonkin voi tanssia myös etäällä, jolloin nainen astuu askeleensa ristiin miehen editse tätä kiertäen.

Toisin kuin vakiotansseissa rumbassa tanssipari seisoo suoraan toisiaan kohti. Ja ymmärtääkseni tanssiessa pari pyrkii katsomaan silmiin, eikä ohi kuten esim. tangossa. Naisen kääntyessä miehen sivulle kylkikontaktiin pari säilyttää tällöinkin ilmaraon. Tähän asentoon Jyrki antoi toimivan vinkin naisen vapaalle kädelle: käden voi asettaa lepäämään suoliluun harjan päälle sormet suorina alaviistoon (eikä kättä tarvitse ojennella muiden tanssijoiden tielle).

Avauksessa katse ja vartalo on molemmissa nopeissa askelissa kääntyneenä avauksen suuntaan, ja vartalo käännetään sähäkästi takaisin paria kohti vasta hitaalla askeleella. Nopeiden askeleiden aikana tehtävät käännökset nainen tekee aivan toisen nopean lopussa - miehen ohjauksesta.

Jyrki harjoitutti rumbakävelyä korostaen varvastukea, varpaan vetämistä lattiaa pitkin polvesta nostaen tukijalkaa hipoen ja polven selkeää suoristamista askeleelle tultaessa. Askel aloitetaan kääntämällä astuvan jalan puoleinen lantio kulkusuuntaan. Jalkojen ei tarvitse astua samaa linjaa, kuten esim. tangossa, mutta kummankin jalan on syytä säilyttää oma suoransa eikä harotella. Rumbakävely on ollut ja on edelleen minulle vaikeaa, mutta Jyrkin tunnilla sain hippusen lisää ymmärrystä. Youtubesta löytyy selkeä ja pikkutarkka Shirley Ballaksen video rumban seitsemästä kävelyaskeleesta (täällä).

Hahmotin ensi kertaa kropassani, miten astuttaessa rumban hitaaseen sivuaskeleeseen ensimmäisenä liikkeeseen lähtee lantio tehden ensin vastaliikkeen tukijalan puolelle, ja tämän seurauksena askeleen puoleineen olkapää ja ylävartalo kurkottaa lievästi askeleen suuntaan. Lopuksi uusi tukijalka vakiinnutetaan ja lantio kääntyy tämän päälle. Tai toisin päin (?): Ensin ylävartalo liikkuu tulevan askeleen suuntaan, joka johtaa lantion kurottamaan vanhan tukijalan suuntaan, ja vasta uuden tukijalan maadututtua lantio kierähtää liikkeen menosuuntaan siirtäen painon uuden tukijalan päälle.

Ylävartalon oikeaa liikettä voi harjoitella mm. paikallaan pysyvillä Cuban rocks -muuveilla tai askelluksella, jossa ensin oik jalka astuu sivulle ja takaisin tukijalan viereen, ja tämän jälkeen vas jalka astuu sivulle palaten takaisin tukijalan viereen.

Opin paljon ja sisäistin jonkin verran. Mutta kivaa ja antoisaa oli...

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Relove petraa


Pistäydyin pitkästä aikaa Reloven itsepalvelukirppiksellä Töölössä (täällä). Ja olipahan taas mukava kokemus - siististi aseteltuja, hyväkuntoisia käytettyjä naistenvaatteita. Vaatteita niin nuorten kuin vanhempienkin makuun - kuten syyskuussakin (täällä) - ja joukossa myös jokunen miesten ja lasten vaate.

Mukaan tarttui sikakallis (= 50 euroa), mutta superihana Lexingtonin vaaleanpunainen, paksu pellavaneule. Toivotaan, että löytää paikkansa kesägarderobissani.

Reloven kahvilapuoli viehättää edelleen. Rento ja kodikas fiilis, vaikkei raakaruoka olekaan herkkuani. Liikkeen yksivuotissynttäreiden kunniaksi tarjoiltu pikkuruinen raakakakkapalanen oli kuitenkin herkullinen.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Yksäri

Olin torstaina ekaa kertaa yksityistunnilla eli yksärillä, ja toteutin yhden tälle vuodelle listaamistani haaveista (täällä). Valitsin opeksi Jyrki Keisalan etupäässä sukupuolen ja iän takia - ja osin sattuman summana. Ja ehkä myös hänen innostuneiden blogikirjoitustensa (täällä) perusteella. Jyrkin opiskeluaikaisista postauksista välittyy aikuisena syntynyt intohimo paritanssiin, missä aistin paljon tuttua. Lisäksi etukäteen ajattelin, että keski-ikäinen mies voisi olla eläkeläismummille sopivampi ope kuin nuori taipuisa nainen...

Tunnin edetessä huomasin nopeasti, että sukupuolella ja iällä ei sittenkään ole opetustilanteessa hirveästi merkitystä. Hyvä ope on hyvä ope - riippumatta onko hän mies tai nainen, nuori tai vanha. Hyvä ope osaa myös opastaa niin viejän kuin seuraajan rooliin - ehkä omasta näkökulmastaan painottaen. Tärkeintä on tapa opettaa ja se, löytyykö yhdistävä kieli ja yhteinen huumori. Jyrkin kanssa tultiin toimeen, mutta innostava ja rento tuttuus oli ehkä vielä hakusessa - mikä johtunee osin omasta jännittyneisyydestäni.

Alkuun Jyrki painotti tärkeitä perusasioita: keskivartalon kannatusta (Jyrkin mukaan minulla ok), ylävartalon kiertoja (vielä hieman hakusessa) ja lapatukea eli käsien kannatusta selkälihaksilla ("yllättävän luontainen ja hyvä"). Jyrki kehoitti seuraajaa nojaamaan ylävartaloa kevyesti viejään ja liikkumaan taaksepäin vasta kun tuntee viejän selvästi työntävän ylävartalollaan. Tämä helpottuu, kun ajattelee että "tanssitaan selät vastakkain". Kysyessäni miten reagoin, jos viejä pitää oik kättään vain kevyesti naisen selässä eikä anna selkeää selkätukea, Jyrki neuvoi tässäkin tapauksessa ylläpitämään vartalokontaktia (vrt Antti-Villen kommentti täällä).

Astuessaan taaksepäin - etenkin tangossa ja valssissa - nainen venyttää ensin jalkansa pitäen nilkkaa kuminauhamaisesti ojennettuna siten että vain varpaat hipovat lattiaa painaen jalan maahan vasta kun mies astuu askeleen eteenpäin. Näin nainen ei jää miehen jalkoihin ja mahdollistaa miehen pitkän askelluksen. Sekä etu- että taka-askeleessa on kolme vaihetta: ponnistus tukijalalta, jalan rento heilautus sekä jalkapohjan painaminen maahan ja jalan vakiinnuttaminen uudeksi tukijalaksi.

Tiedustellessani, miksi eteenpäin astuminen tuntuu minusta usein kömpelöltä, Jyrki sanoi sen osin johtuvan siitä, että pidän jalkojani liian harallaan - eli reidet yhteen myös eteenpäin astuttaessa. Harottava askel on kömpelön näköinen ja tuntuinen.

Kehujakin opelta herui. Seuraan viejää kuulemma aika hyvin ja riittävän kevyesti, vaikka vartalon kierroissa onkin vielä jähmeyttä ja oppimista. Myös tangopromenadin avaus toimii minulta hienosti "paras promenadiavaus tänä vuonna". Ja avauksessa jätän pään kuulemma ylväästi vasemmalle enkä käännä katsetta oikealle menosuuntaan, mikä avaisi liikaa asentoa. On muuten opittu Littoisissa Antti-Villen tunnilla (täällä).

Jyrki antoi luvan siirtyä jatkoryhmään, en jää enää viejän jalkoihin. Ehkä otan toisenkin Jyrkin yksärin...

lauantai 8. huhtikuuta 2017

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Jyrkin tango

Susan tangon (täällä), Samin tangon (täällä), Jarin tangon (täällä) ja Pirjon tangon (täällä) jälkeen tulee - tottakai - Jyrkin tango, ja ehkä vielä - toivottavasti - ainakin Maijan tango ja Antti-Villen tango. Eli tangolla mennään kohti kesää ja lavatansseja!

Olen jo useamman kerran vilkuillut Suomen Tanssistudioiden (täällä) kalenteria ja suunnitellut Myyrmäkeen menoa. Eilen sain toteutettua aikeeni ja suuntasin Myyrmäen urheiluhallin viereissä olevalle studiolle Jyrki Keisalan tangotunnille. Onneksi menin, sillä tykkäsin.

Jyrki vaikutti ennen tuntia poissaolevalta ja omiin ajatuksiinsa vaipuneelta - väsyneeltä. Tunnin alettua hän kuitenkin heräsi eloon ja osoittautui innostavaksi ja humorintajuiseksi opettajaksi, joka kierteli salissa opastamassa mm. tanssiparien vartalon ojennusta ja käsien korkeutta.

Pidin Jyrkin opetustyylistä, joka keskittyi vartalon kannatukseen, tanssiraamiin ja kiertoihin. Ekaa kertaa sain tanssiessa selkeän tuntuman tangon oikeaan vartalokontaktiin, jossa vain vartaloiden keskiosat ovat kontaktissa toisiinsa (palleakontakti). Tuntui hyvältä ja tukevalta. Eräs hyvä viejä piti oik kättään selässäni aika kevyesti, joten kysyin "tarkoittiko hän että olisin hieman taaempana enkä vartalokontaktissa" - Antti-Villen huomautuksen (täällä) muistaen. Kokenut ja osaava viejä vastasi, ettei missään tapauksessa. Hänen mukaansa vartalokontakti on tangossa välttämätön, hänen tapansa on vain pitää kättä kevyesti.

Jyrkin tunnilla tajusin taas, miten monenkirjava tangoskene on. Jyrkin mukaan harva mies tanssii enää tangoa astumalla kolmos-nelosaskeleen (nopea,nopea) suoraan menosuuntaan, vaan useimmiten se astutaan - miehestä katsoen - vas sivulle tai vas etuviistoon, mutta yhtä pitkänä kuin ykkös- ja kakkosaskeleet. Puhutaan foksitangosta. Tai vaihtoehtoisesti tanssitaan ns. ohiaskeltangoa, jossa nainen astuu nopeat askeleet miehen oik puolella. Ohiaskeltangossa on tärkeää, että nainen astuu (myös) nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä, jotta tanssiraami säilyy eikä nainen ajaudu miehen kainaloon. Saman kappaleen aikana voi tanssia sekä foksitangoa että ohiaskeltangoa musiikkiin soveltaen.

Ohiaskeltangossa mies astuu ensimmäisen hitaan askeleen vas jalalla eteenpäin ilman vartalon kiertoa, toisella hitaalla hän alkaa kääntää vartaloaan vastaliikkeeseen (left shoulder leading) ja pysyy tässä asennossa myös nopeissa (ja pitkissä) ohiaskeleissa, minkä jälkeen kierto oikaistaan. Nainen tietenkin seuraa vartalollaan miehen kiertoa.

Jyrki korosti useaan otteeseen naisen pitkää taka-askelta. Nainen venyttää jalkaansa ja astuu jalan maahan vasta miehen askeleen jälkeen, jolloin mies pystyy astumaan haluamansa pituisen askeleen tallomatta naisen varpaita. Samoin Jyrki muistutti avauksen pienestä kulmasta ja siitä, että avauksessa naisen lantio on hieman miehen lantion takana.

Tunnin ainoa huippuviejä muistutti minua ystävällisesti pitämään askellus kapeana - eli astumaan samaa latua - ja myös avauksissa astumaan eteenpäin kanta-askelilla. Kummankin asian tiedän teoriassa, mutta tanssin tiimellyksessä se ei ole niin helppo toteuttaa kuin toivoisi.

Vähän liian pieni harjoitussali, mutta sopivasti tasooni sopivaa väkeä. Myös opetuksen taso (alkeisjatko/jatko) ja laatu (perusasioita korostava) olivat makuuni ja sopivat oppimistapaani. Ja opekin oli sopiva. Ensi torstaina uudelleen!

Tyylikkäästä tangosta on tulossa lempitanssini - vaikean alun jälkeen. Vaikka vaikeaa se on vieläkin.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Täällä taas


Tällä viikolla joutsenpari on viimein asettunut kanavanvarren kaislakotiinsa. Jo kahtena keväänä ohikulkijat ovat saaneet lähietäisyydeltä seurata poikasten kuoriutumista ja kasvua (täällä ja täällä). Aikaisempina vuosina munat ovat ilmestyneet huhtikuun 10. päivän tienoilla ja poikaset kuoriutuneet toukokuu-kesäkuun vaihteessa (täällä).

Me lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat saamme taas seuraavat viikot jännittää munien ja pikkupoikasten selviytymistä. Levottomasta pesäpaikasta ja ihmisten uteliaisuudesta huolimatta lähes kaikki poikaset ovat aiempina vuosina selviytyneet hengissä loppusyksyyn asti (täällä).