perjantai 13. lokakuuta 2017

Vaatteita Fidaan


Kiikutin pari ikea-kassillista vanhoja vaatteita ja kenkiä Itäkeskuksen Fidaan Putinharjun vanhaan ostoskeskukseen (täällä). Samalla jäin kiertelemään ja tutkimaan.

Yllättävän kiva, siisti ja valoisa kirppis, josta vaatteiden lisäksi löytyy lähes mitä vaan - astioita, levyjä, lamppoja, laukkuja, sähköjohtoja, liinavaatteita, mattoja, huonekaluja ymymym. Hyvässä järjestyksessä, mutta silti kirppikselle tärkeä löytämisen ilo on säilynyt. Myös hyvää kirjallisuutta halvalla (2-4 euroa), pääosin viimeisen viiden vuoden ajalta.

Löysin kahdella eurolla ohuen, puuvillaisen, korvatpeittävän, kirkkaankeltaisen urheilupipon eli juuri sellaisen, jota olin kaivannut mustan lenkkipiponi tilalle, sekä sopivan kokoiset, tukevasti neulotut ja käyttämättömät villasukat 5,80 eurolla. Ja yhdellä eurolla kummitätini Anneli Talvitien pitkäsoitto-vinyylilevyn, jolle hän on kauniilla sopraanollaan vuonna 1977 laulanut hengellisiä lauluja Tauno Äikään urkusäestyksellä. Pitihän levy ostaa, kun lähes luonnollisen kokoinen Anneli-tädin pää hymyili kutsuvasti levykannessa...

Iltapäivällä ilmestynyt aurinko, kirpparikiertely ja huomisen tanssiretken odotus pelastivat lokakuisen perjantaini. Ja Radiosuomesta hetki sitten alkanut Puhelinlangat laulaa...

maanantai 9. lokakuuta 2017

torstai 5. lokakuuta 2017

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Hanko Hangö


Turusta viimeviikkoinen Länsi-Suomen turneemme jatkui ruotsinkielisen maaseudun läpi pikkuteitä pitkin Hankoon. Rantakaupunki oli kesän jäljiltä hiljentynyt ja lähes sulkeutunut. Silti viihdyimme. Tapaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja odotuksistani poiketen puhuivat suomea :):) Ja auki olevien kahviloiden pöydillä paloi kutsuvat kynttilät.

Majoituimme rannan tuntumassa olevassa tyylikkäässä ja kodikkaassa hotelli Regatassa (täällä). Hotellin on piirtänyt Lars Sonck vuonna 1898 ja se on hyvällä maulla ja onnistuneesti saneerattu 2012. Joskin uusimisen yhteydessä hotellin ja meren väliin - hotelliin kiinni ja merinäköalan eteen - on rakennettu nelikerroksinen kerrostalo. Harmi. Alkujaan nykyisen kerrostalon paikalla oli 1900-luvun alussa rakennettu kaksikerroksinen paviljonki, joka 1960-luvulla oli korvattu ilmeisen epäonnistuneella, laatikkomaisella hotellin lisärakennuksella.

Yön aikana kaunis, pilvetön ja lämmin ilta vaihtui tuuliseen ja koleaan aamuun. Siitä huolimatta aamupalan jälkeen kävelimme vanhan kylpylän ja kasinon ympärille sata vuotta sitten rakentuneella huvila-alueella. Vanhimmat talot ovat 1800-luvun lopulta ja useimmat edelleen ympärivuotisessa asunto- tai ainakin kesäaikaisessa majoituskäytössä. On tornia, parveketta ja kuistia. On Villa Maijaa, Evaa, Liisaa, Garboa, Angleterrea ja Solgardenia, ja kaikkien nimet on kauniisti kirjoitettu sisääntulon yläpuolelle. Katseltavaa ja kurkkailtavaa riittää - vastaavaa isojen puuhuviloiden aluetta ei Suomessa liene toista.

Ukki olisi kaivannut vähän enemmän elämää, mutta minua kiehtoi talvilevolle asettumassa oleva pikkukaupunki - käpertynyt tunnelma jota harmaa syyspäivä korosti.



tiistai 3. lokakuuta 2017

Yllätys kirkonmäellä


Turun tuomiokirkon ulkopuolella törmäsin sekä kivaan että tylsään ylläriin. Kivaa tai humoristista oli risti viereisen linnunpöntön katolla. Tylsää tai jopa ärsyttävää oli hevosen tuore läjä kirkon rappusilla pääsisäänkäynnin edessä. Liekö vahinko vai kiusantekoa?

maanantai 2. lokakuuta 2017

Herkuttelu Turussa jatkuu


Ruokaturneemme toiselle päivälle ei ollut etukäteissuunnitelmia. Käveltyämme aikamme Turun katuja päätimme syödä lounaaksi susheja ravintola Kadossa - suomeksi nurkka (täällä). Oiva päätös, sillä Turun kauppahallin sushit olivat erittäin hyviä - raaka-aineet tuoreita ja riisi tahmeaa ja oikeaoppisesti isossa puuastiassa valmistettua.

Ennen sushilounasta pistäydyimme vielä viereisen Fortunakorttelin nurkan taakse piiloutuvaan ravintola Sapakseen (täällä) oluelle, koska luulin - mikä myöhemmin osoittautui vääräksi luuloksi - että kauppahallissa ei saa olutta ja minulla oli kova olutjano. Ulospäin Sapas vaikutti nukkavierulta, aikansa eläneeltä olutkapakalta - miksi sinne poikkesimmekin. Sisälle astuttuamme huomasimme tulleemme valoisaan, tosi viehättävään ja moderniin pikkuruiseen ravintolaan, jossa ihastuttava nuori nainen esitteli meille paikan olutvalikoimaa. Sapas on avattu viime keväänä ja erikoistunut suomalaisiin tapaksiin eli sapaksiin, mutta osin ehkä huomaamattoman sijaintinsa vuoksi tyhjä. Tosin ei meitäkään sapakset kiinnostaneet...

Sushilounaan jälkeen hörppäsimme hyvät kahvit ja jaoimme herkullisen shampanjasuklaaleivoksen kauppahallin toisessa päädyssä sijaitsevassa kahvila/leipomo M-Bakeryssa (täällä). Namia oli.

Näillä eväillä jaksoimmekin ajaa Länsi-Suomen turneemme seuraavaan etappiin eli Hankoon :):)

Ravintola Sapaksessa voi istua pehmeissä nojatuoleissa 
ja seurata isoista ikkunoista lähikorttelin kulkijoita.

M-Bakeryn shampanjasuklaaleivos

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Herkuttelua Turussa


Länsi-Suomen turneemme sai alkunsa siitä, kun Ukki halusi mennä maistelemaan kehutun ravintola Kaskiksen (täällä) herkkuja ja onnistui varaamaan pöydän erääksi syyskuun torstaiksi.

Herkutteluhetkemme oli vasta illalla, joten päivällä kaipasimme 'kevyttä lounasta'. Kävellessämme Aura-joen rantaa törmäsimme ravintola Smöriin (täällä). Katutason alapuolelle, entiseen puhelinkeskukseen rakennettu holvimainen, viehättävä tila, jossa mukava nuori miestarjoilija opasti meidät ystävällisesti pöytään, vaikka tulimme sisään juuri lounasajan lopussa - minkä tosin huomasimme vasta pois lähtiessämme.

Tarkoitus oli säästää vatsaa illaksi ja tilata 'jotain pientä'. Minä en kuitenkaan voinut vastustaa Smörin kolmen ruokalajin lounasmenuuta. Onneksi Ukki oli järkevämpi ja kovahermoisempi, ja päätyi vain pääruokaan - hauki-lohipullaan (maukasta) - joten jaoimme alkuruoan eli nautacarpaccion ja herkkujälkkärin. Minun pääruokani oli turskaa - jota yleensä vältän - mutta Smörissä se oli herkullista: rapeakuoriseksi paistettua eikä yhtään kuivaa ja tarjoiltiin herkullisen pyreen sekä sopivasti kypsennettyjen pikkuperunoiden ja makeiden porkkanoiden kera. NamMamNam.

Ravintolan ainoa miinus tuli akustiikasta. Syömässä ei ollut montakaan asiakasta, mutta silti nurkkapöydästä selvänä kaikuva puhe häiritsi jopa tavallista jutustelua.

Smörin turskaa, lehtikaalipyreetä? ja vihanneksia

Smörin kurpitsajäätelöä, hunajajäädykettä ja kurpitsansiemenmarmeladia

Illalla kiipesimme odotukset korkealla ylös Kaskenkatua kohti ravintola Kaskista. Saimme hyvän ikkunapöydän ja valitsimme kahdesta menuvaihtoehdosta - neljä tai kuusi ruokalajia - jälkimmäisen.

Kuudesta annoksesta mieleenpainuvin ja herkullisin oli ensimmäisenä pääruokana tarjoiltu upeasti paistettu kuha, joka tuotiin tattipyreen, rapeiden pienten suppilovahveroiden, ihanan purjon ja savuvaahdon kera. Toinen herkku oli silmiä hivelevä jälkkäriannos, jossa oli suklaata ja vadelmaa kolmella tavalla. Sen sijaan ravintolan klassikko eli kalaympyrä ei meille tarjoiltuna (syys?)versiona hurmannut. Sokerisuolattu siika oli tosin maukasta, mutta sitä oli tosi vähän - kalaa oli jopa vaikea tunnistaa muiden makujen joukosta. Ympyrässä kalan sijaan/kanssa oli perunaa, juustoa ja omenaa, jotka eivät mielestäni tukeneet siikaa. Kolmessa muussa annoksessa maistelimme seitinohutta laardia, kylmäsavustettua ankkaa - kuvankaunis annos - ja hyvin kypsennettyä kotimaista lammasta.

Kaikki annokset olivat kauniita ja sopivan kokoisia - ei liian pieniä. Ravintola oli kotoinen ja viehättävä, ja tarjoilijamme äärestihana. Tarjoilija kertoi ruoka-annoksista ja viineistä, ja hoivasi meitä muutenkin kuin kukkaa kämmenellä.

Kaskis-kokemuksemme oli mukava, vaan ei heavenly. Ehkä etenkin Ukin odotukset olivat olleet liian taivaissa...

Kaskiksen kaunista ankkaa

Kaskiksen maukasta kuhaa

Kaskiksen herkullista jälkkäriä

lauantai 30. syyskuuta 2017

Turku näytti parastaan


Kyllä se on vaan niin hieno - Turun tuomiokirkko. Usein olen sitä kaukaa katsellut ja usein Turku-reissuillani ohikävellyt, mutta taitaa olla useampi vuosikymmen kun olen sisälle piipahtanut. Mutta onneksi perjantaina sekin tuli tehtyä.

Yli 700 vuotta vanha kivikirkko on sisältä yllättävän sopusuhtainen ja jopa kodikas. Penkeille on helppo istahtaa ihailemaan keskiholvin korkeutta ja rauhoittavia rukouskynttilöitä. Voisin jopa kuvitella tulevani kirkkoon laulamaan virsiä - joista tykkään - vaikka en saarnoista niin välitäkään. Ja rauhoittumaan.

Ja aurinkokin pisti parastaan koko päivän - kunhan aamu-usvan lonkeroista selvisi.


perjantai 29. syyskuuta 2017

Kakola kutsui


Matkattiin Ukin kanssa pariksi vuorokaudeksi Länsi-Suomeen. Parasystävän suosituksesta käytiin mm. opastetulla kierroksella Turun Keskusvankilassa eli Kakolassa.

Kakolan graniittinen päärakennus valmistui 1853. Se toimi vankilana vuoteen 2007, jolloin vangit siirrettiin uusiin tiloihin Turun Saramäkeen. Olimme liikkeellä viime tipassa, sillä vuonna 2008 alkaneet kakolakierrokset lopetetaan tänään perjantaina.

Museoviraston suojelema Kakolan päärakennus saneerataan luksusasunnoiksi lukuunottamatta kellarikerrosta, joka jää vankilamuseoksi. Oppaan mukaan kivilinnaan tulee mm. korkealuokkaisia yksiöitä, joita varten yhdistetään kolme vankilaselliä, pikkuruisista yöselleistä tehdään asukkaiden vinttikomeroita ja vankilakirkosta kunnostetaan konserttitila. Alueelle perustetaan myös päiväkoti, joka saa nimekseen KaruSelli ja kesäravintola Kakolan Ruusu (täällä) jatkaa toimintaansa ainakin ensi kesän.

Historiallisen Kakolanmäen suojelu ja alueen vaihtuvat rakennussuunnitelmat ovat vuosia olleet kuuma puheenaihe Turussa. Toivotaan, että massiivisista rakennushankeista huolimatta Kakolanmäen  kiehtovista tarinoista ja vanhasta charmista säilyy edes osa myös jälkipolville.



Muutoksen tuulia: parvekkeita vankiselleihin...

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kurkistus työmaalle


Lähes 90-vuotias Äitimuori ja hänen ekaluokkalainen tyttärentyttärenpoikansa.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Älä lähde


Olin viikonlopun tanssikurssilla Vantaan Puistokulmassa (täällä ja täällä). Ihana kurssi ja opin paljon.

Muru ei tykännyt kun mamu oli poissa ja Ukki mökillä. Molempina aamuina se asettui määrätietoisesti tanssivaatteitteini päälle makaamaan, mutta alistui lopulta kohtaloonsa viettää aurinkoinen syysviikonloppu yksin ja sisälle suljettuna.

Ekana treeni-iltana olin niin poikki että muru-lenkki kutistui pihapisuksi, joten toisena päivänä päätin ottaa kevyemmin ja Murukin pääsi pitemmälle lenkille.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Siskon seikkailu


Sisko kävi kummityttärensä häissä Jordaniassa. Vieraita kolmelta mantereelta, hyvää ruokaa ja kiertomatka autiomaassa. Ei haitannut vaikka myrsky muutti matkasuunnitelmia, matkalaukut juhlavaatteineen katosivat ja osa häävieraista sairastui ripulitautiin. Morsiuspari oli kaunis ja onnellinen, isäntäväki vieraanvarainen ja vieraat tyytyväisiä.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

tiistai 19. syyskuuta 2017

Lasikko kasveille


Yövyimme pari viikkoa sitten hotelli Punkaharjussa Savonlinnan lähistöllä (täällä). Ihana paikka ja kaunis ympäristö. Hotellin pihalle näköalaravintolan viereen oli rakennettu tyylikäs kasvihuone - liekö kokin tarpeisiin?

Kelpaisi minullekin mökkikeittiön kupeeseen...

torstai 14. syyskuuta 2017

Basbas - baras bistro


Esikoisen synttärien kunniaksi kävimme syömässä Punavuoren kuulussa Baskeri&Basso -bistrossa (täällä). Ja olipa mukava paikka - parempaa fiilistä ja ystävällisempää palvelua saa Helsingistä hakea. Tyylikäs, kodikas, rento ja yllättäen myös lapsiystävällinen paikka. Seitsenhenkisessä seurueessamme oli kaksi tarhapäivän väsyttämää pikkupoikaa, joille henkilökunta kädestä pitäen esitteli keittiön saloja ennen ravintolan täyttymistä. Olimme kaikki enemmän kuin tyytyväisiä.

Ruoka oli hyvää, mutta ei läpeensä huippua. Pehmeä burrata-juusto ja lempeä sitruunarisotto olivat tosihyviä, mutta siikacarpaccioon jäin kaipaamaan (erilaista) makua, samoin kateenkorvaan. Molemmathan ovat perusmaultaan mietoja, mutta... Olen kateenkorvafriikki: Lapsena Äitimuori osti torilta viikonlopuisin munuaisia ja kateenkorvaa, joiden valmistamisessa hän oli pro. Ja opiskeluvuosien Helsinki-reissuilla kävimme Parasystävän kanssa usein Kosmoksessa, jossa tilasimme ravintolan klassikkoannoksen eli kermassa ja portviinissä hauduttua vasikan kateenkorvaa. Mutta lopuksi pöytään tuotu ihanasti valuva suklaafondant palautti minunkin herkuttelufiiliksen.

Ja kuten mukana ollut Opiskelijatyttö - joka muuten rakasti koko menuuta - totesi: "Ruokailu on kokonaisuus, ja yksittäisten annosten herkullisuus vain osa kokonaisuutta." Ja kokonaisuus oli Basbasissa enemmän kuin kohdallaan. Lisäksi avokeittiössä asiakkaiden edessä innokkaina touhuavat kokit valloittavat aina sydämeni.

Joten Basbasiin palataan heti kun vain onnistutaan taas varaamaan paikka suosittusta ravintolasta.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ystävän hoteissa

Vierasmakkarin ikkunasta saa ihailla rauhoittavaa sammaloitunutta rantakalliota.

Savon kierroksemme päättyi Parasystävän ja Miehensä mökille Mikkelin Anttolaan. Ja hyviin hoteisiin päättyikin, kuten aina. Ruokaa ja juomaa riitti. Ensin Anttolanhovissa tirripaistia kesäperunoilla ja illan hämärtyessä vorschmakia mökin uusitussa lasikossa Saimaata ihaillen. Lopuksi Parasystävän loihtimat sokeriset marja-kermaherkut korkeajalkaisista lasikulhoista - tyylikkäästi talon tapaan :):)

Tupatarkastuksen jälkeen ei voi muuta todeta kuin että niiiin jämptiä ja kaunista isännän hoitamassa puutarhassa - luontoa ja istutuksia sopivassa suhteessa - ja niiin kodikasta ja siistä sisällä emännän valtakunnassa.

Kiitos, kun saatiin taas piipahtaa!

Ilarin puutarha ilahduttaa aina. Tällä kertaa parastaan pistivät ovensuun upeat hortensiat.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Suljettu Savonlinna


Matkalla Punkaharjulta Mikkeliin pysähdyimme Savonlinnassa. Sateisena syyslauantaina kaupunki oli hiljainen ja suljettu. Linnakin avattiin vasta yhdeltätoista ja useimmat rannan kesäkuppilat oli jo salvattu odottamaan ensi kesää.

Linnan puistossa pyöriskeli lisäksemme vain kaksi israelilaista turistia infotiskiä etsien. Onneksi torikuppilaan oli Ukin ja minun lisäksi eksynyt muitakin aamuvirkkuja eläkeläisiä - ja kasapäin varpusia. Ihmettelin linnasaaren ympärillä uskentelevia oudonnäköisiä joutsenia, jotka tarkemmin tutkiessani osoittautuivatkin puulinnuiksi. Liekö hanhipelättimiä?

Syötiin vadelmalörtsy - puoliksi. Ja jatkettiin sateessa matkaa kohti Mikkelin Anttolaa.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Putinin perässä


Putin ja Niinistö tapasivat heinäkuussa Savonlinnassa ja vierailivat mm. hotelli Punkaharjussa (täällä), jota aiemmin kutsuttiin Valtionhotelliksi ja Punkaharjun hotelliksi. Eli sinne Putinin perässä, vaikka en herran faneihin kuulukaan. 

Punkaharjun hotelli rakentui 1890-luvulla, kun matkailijoita majottavaa metsänvartijan taloa alettiin laajentaa. Hotellin varsinainen julkisivu oli järvelle, koska alkuvuosina pääosa vieraista saapui höyrylaivalla. Samoihin aikoihin päärakennuksen viereen rakennettiin Villa Punkasyrjä, joka myöhemmin nimettiin Keisarinnan huvilaksi. Nimen alkuperää ei tunneta, sillä keisarinnalla ei tiedetä olleen mitään suhdetta kyseiseen rakennukseen.

Alkuun hotellia hoitivat yksityiset yrittäjät, mutta 1920-luvulla hotellin vuokrasi Suomen Matkailijayhdistys. Vuonna 1942 hotelli siirtyi Lomaliitolle, ja silloin läheiseen Kaarnaniemeen rakennettiin 15 pikkumökkiä. Punkaharjun Lomakylänä tunnettu hotelli/mökkialue rapistui 1960- ja 1970-luvuilla. Lomaliiton konkurssin 2009 jälkeen kiinteistöä alettiin uudelleen kunnostaa vasta vuonna 2016, jolloin Saimi ja Thomas Hoyer ostivat rakennuksen ja avasivat upeasti entisöidyn hotelli- ja mökkialueen - 11 hotellihuonetta, 12 metsähuonetta/mökkiä ja näköalaravintola.

Rakastuin hotelliin ja sen ympäristöön. Hotelli ja ympäristö oli kunnostettu taidokkaasti ja hyvällä maulla. Palvelu oli yksilöllistä, hyväntuulista ja asiakaslähtöistä. Saapuessamme iltapäivällä ravintola oli kiinni, mutta nälkäisille löytyi vaivatta palaset maukasta sienipiirakkaa ja lasilliset paikallisen panimon olutta. Nautimme herkut tyhjässä ravintolassa ihaillen järvimaisemaa. Eikä edes rankkasade tuntunut haittaavan fiilistä. Välillä sekä keittiöstä että respasta piipahdettiin katsomaan, kaipaammeko mitään ja samalla kuulimme tarinoita hotellin historiasta.

Illalla herkuttelu jatkui kolmen ruokalajin yllätysmenulla: siikaa, lammasta ja jäätelöä. Ja yllätystä täydensi yllättäen paikalla soittanut Severi Pyysalon ja Jussi Fredrikssonin ympärille kerätty Flame Jazz Messengers -jazzbändi.

Mutta lähes parasta oli aamiaispöytä, johon oli huolella valittu ja rakkaudella valmistettu lähiluonnon ja -tuottajien antimia, mm. tuorejuustoa, särkipateeta, karjalanpiirakoita, tillikurkkuja ja upean väristä omenaporkkanapunajuurimehua. Iloa aamuun toivat kymmenet eripariset munakupit, joita ilmeisesti on haalittu kirpputoreilta ja ystävien kaapeista.

Tänne toiste. Ja ajan kanssa, että ehtii koluta myös Punkaharjun polkuja.

Karitsaa, artisokkapyreetä, paahdettua porkkanaa ja punaviinikastiketta.

Saimin salaisia portaita

On se kartallakin niiin hieno - järjettömän kapea ja sopivan pitkä.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Pettymys Vuoksella


Imatran Valtionhotellissa (täällä) on maanmahtavat puitteet. Upeaakin upeampi Usko Nyströmin suunnittelema kivilinna avattiin vuonna 1903 Grand Hotel Cascada -nimisenä. Satavuotisen historiansa aikana jugendlinnaa on entisöity ja kunnostettu useamman kerran, viimeksi vuonna 2005.

Komeampaa hotellimiljöötä saa Suomesta hakea. Mutta miksi upea linnahotelli kaikesta huolimatta jätti kävijän kylmäksi? Vaikuttaako asiaan ketjuomistajuus ja monimutkaiset Cumulus/Rantasipi-järjestelyt?

Omaan kokemukseeni saattoi vaikuttaa myös se, että saimme linnahotellin ylimmän kerroksen ullakkohuoneen, joka tosin oli tilava, mutta jossa oli kolme pikkuriikkistä 50x50 cm:n räystäsikkunaa - minähän elän valosta. Sängyt olivat hyvät, mutta huone oli jurosti ja persoonattomasti kalustettu eikä yhtään hyödynnetty ullakkokerroksen luontaista romantiikkaa. Suuri pettymys oli myös mitään sanomaton ketjuhotelli-aamiainen ja se että aamiaishuoneessa vieraita ei päästetty istumaan parhaan luontonäkymän tarjoavien ikkunapöytien ääreen. Miksi??

Hienosta hotellista jäi huono fiilis, vaikka luonto ympärillä oli syyskuisen kaunis ja lumoava.

Vuoksen koski on tyhjä ja suljettu vuoteen 2018 asti padon korjaustöiden takia, 
mutta käsittämättömän hieno siitä huolimatta.

Fantastisen satulinnan raamit

lauantai 9. syyskuuta 2017

Vautsi


Kotkassa herkuttelimme ravintola Vaustissa Kotkankadulla (täällä). Ravintolan nimi tarkoittaa kuulemma baskeria - vanhaa paikallista murretta, mutta yhtä hyvin se voisi olla vautsi, kuten alkuun luulinkin. Saimme nimittäin tosi herkullista ruokaa kauniisti modernisoidussa ja rauhallisessa ympäristössä vanhojen holvi-ikkunoiden keskellä. Eli kaikki osui nappiin, osaavaa ja ystävällistä tarjoilua myöten.

Söimme molemmat kolme ruokalajia. Alkupalaksi tilasin kurpitsarisottoa, joka oli kermaista, öljystä ja sopivasti kypsytettyä ja jonka päälle oli pilkottu tuoretta myskikurpitsaa, salviaa ja pähkinää - herkkua. Pääruoaksi paistettua kukkakaalia, joka odotetusti oli vaisua, mutta johon makua toivat onnistunut - harvinaista - vihannespaistos ja siiderikastike. Lopuksi maistoin vielä maukasta lakritsia - jäädykettä, mussea ja marenkia.

Nautin koko setistä. Samoin Ukki, joka söi alkuun kalaa, päänä pitkään kypsetettyä ankankoipea ja lopuksi mäntyjäätelöä (kuulemma hyvää?).

Vautsi, mikä Vausti!

Kurpitsarisotto alkupalana

Meren antimia -alkupala, jossa mm. siikaa, katkiksia sekä kirjolohen ja hauen mätiä