maanantai 18. joulukuuta 2017

Borta bra, hemma bäst


Mukava olla taas kotona. Thaimaan matka onnistui jopa odotuksia paremmin. Pitkät lennot sujuivat yllättävän sutjakasti. Koneeseen istuessaan sitä ei edes odottanut, että kohta oltaisiin perillä, vaan ikäänkuin asettui matkustusmuudiin ”ollaan perillä kun ollaan”. Ja yhtäkkiä oltiinkin jo perillä.

Yhdessä asuminen ja matkanteko aikuisten tyttärieni kanssa sujui yllättävän hyvin. Äiti-tytärkärhämä jäi minimiin. Uskon että kaikki kolme nautimme, ja opimme ehkä jopa tuntemaan toisiamme paremmin - millainen kukin meistä on tässä kohden omaa elämäänsä. Oli myös kiva omin silmin nähdä, miten ja millaisessa ympäristössä tyttäreni Thaimaassa asuu.

Voisin vaikka heti lähteä uudelleen. Eli aika hyvä reissu...

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Rantavaatteet käsikassiin

Kaksi hellehattua: Jackpotin kukkahattu (kirpparilta), joka kulkee mukana vaikka vyölaukussa 
ja vuosia sitten Madeiralta hankittu notkea naruhattu.

Lensimme Bangkokista viikoksi lomasaarille. Otimme mukaan vaatetta vain sen verran kuin kunkin käsimatkatavaroihin mahtui. Tytöillä ei ollut mitään ongelmia, sillä kumpikin on tottunut matkustamaan pitkiäkin matkoja vähillä matkatavaroilla. Minä taas olen tottunut pakkaamaan pienellekin matkalle kaikkea 'varmuuden vuoksi'.

Mutta huomasin, miten hyvin selviää vähemmälläkin. Valokuvasin huvikseni kaiken, mitä rantalomalla oli mukana - päällä ja matkalaukussa. Lisäksi oli vain alusvaatteet, hygieniatuotteet ja aurinkolasit. Vaatteet on kuvattu likaisina ja ryppyisinä viimeisenä matkapäivänä - sorry. Pääosin vanhaa ja hyväksi havaittua, ja hyvin pärjäsin.

Lähtöaamuna Helsingin Stockalta ostettu uimapuku
ja stretsikangasta oleva uikkarin päälle vedettävä hame (kirpparilta).

Kaksilla kengillä pärjäsin hyvin helteessä, 
vaikka kolmannet siistimmät, mutta kevyet olisivat olleet välillä tarpeen.
Fuksianpunaiset crocsit ja Kreikasta ostetut rakkaat nahkalipsukkaat. 

Viitisen vuotta sitten Köpiksestä alennuksesta ostetut 
Masain ohuet viskoosipolvihousut, joita käytin lähes joka päivä.

Kolme t-paitaa: Valkoinen (kirpparilta) ja vaalea lime (pari vuotta sitten Lontoosta).
Luonnonvalkoinen, jonka ostin viitisen vuotta sitten Kreetalta.
Viimeinen osoittautui parhaaksi - riittävän väljä 
ja peittää olkapäät, muttei ole hiostavia hihoja.

Kaksi ohutta pitkähihaista: Ohut rosa taskupaita, jonka ostin aikoinaan Sitgesistä Espanjasta, 
kun helle yllätti tammikuussa - tosi toimiva joka tilanteessa.
Valkoisen pellavapaidan ostin rantahotellin myymälästä Thaimaassa.

Turkoosi pitkä ja röpelöhelmainen ohut puuvillamekko, 
jonka ostin toissa kesänä Hietsun kirpparilta.
Vasta nyt oli niin kuumaa, että pystyin käyttämään, ja osoittautui aivan ihanaksi.
Liukuvärjätty römppähame, jonka ostin edelliseltä Thaimaan matkalta 10 vuotta sitten.

Kolme huivia, jotka kaikki on kirpparilta ja jokainen oli matkalla tarpeen.
Iso vaalea ja pehmeä puuvillahuivi lämmitti mm. kylmennetyissä sisätiloissa.
 Creamin iso ja ohut kukkahuivi suojasi tarvittaessa auringolta.
Pieni kukikas silkkihuivi peitti tarvittaessa hartiat.

Vanha Jackpotin iso puuvillapaita (kirpparilta), jota käytin yöpukuna.

Uniqlon puuvillakalsarit, jotka toimivat monena: yölämmikkeenä, oloasuna hotellihuoneessa
ja paremman puutteessa myös joogahousuina.

Marimekon ikivanha ohut villatakki, joka on aina mukana matkoilla. 
Ja aina tulee tilanteita, jossa sitä tarvitsee - myös hellemaissa :):)

Pieni lastentyyny, joka kulkee aina mukana matkoilla.
Hotellien tyynyt ovat usein minulle liian paksuja.
Muumi-tyynynpäällinen on kirpparilta.

Vanha ohut kangaskassi rantakassiksi.
Marimekon pieni pussukka, joka jaettiin lentokoneessa, osoittautui tarpeelliseksi:
rannalle mennessä sinne mahtui sopivasti puhelin ja huoneen avain :):)

Käsilaukuksi otin mukaan vanhan ja kuluneen, mutta ihanan oranssin nahkalaukun (kirpparilta).

Kaikki mahtui hyvin kauan palvelleeseen pieneen matkalaukkuun, 
jonka saa ottaa käaimatkatavaraksi.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Kukkia ja temppeleitä


Kolmen päivän aikana tutustuimme kolmeen Bangkokin nähtävyyteen - tiistaina Jim Thompsonin kotimuseoon, keskiviikkona Suureen Palatsiin ja torstaina kukkamarkkinoihin. Ruuhkaista ja hämmentävää. Kokemusten kuvaaminen parilla kuvalla tai parilla selkeällä lauseella tuottaa yllättäviä vaikeuksia. Yleensä osaan tiivistää ja löytää itselleni oleellisen. Mutta täällä kaikki on niin runsasta ja nopeatempoista. Vierasta ja outoa, mutta samalla niin kiehtovaa. Järki-ihmisenä minulta katoaa kyky sanoittaa kokemaani - ehkä välillä hyvä niin...

Liikkuminen Bangkokissa on ruuhkien ja kuumuuden takia yllättävän vaikeaa. Helpoimmin kolmesta nähtävyydestä on saavutettavissa Thompsonin kotimuseo, jonne jaksaa hyvin kävellä läheiseltä Siam Central -metroasemalta. Sekä palatsialueelle että kukkamarkkinoille pitää ajaa taksilla, mikä Bangkokissa on helpommin sanottu kuin toteutettu. Takseja on paljon ja ne ovat halpoja. Ja nykyään kuskit viimeistään huomautuksen jälkeen pistävät mittarin päälle. Taksit on myös helposti pysäytettävissä kadulla, mutta siihen se helppous usein loppuu. Osa kuskeista ei ymmärrä englantia, ja huolimatta auttamisen halustaan osa ei ilmeisesti osaa lukea edes thain kielellä karttaan tai lapulle painettuja paikan nimiä eikä osoitteita.

Takseilla ajaminen ei Bangkokissa asuvan tyttäreni kanssa tuottanut mainittavia ongelmia. Hän tuntee maan tavat ja osaa tarvittaessa sanoa joitakin sanoja myös thain kielellä. Mutta kun liikuimme kaksin toisen tyttäreni kanssa, törmäsimme moniin ongelmiin. Laitakaupungilta napattu sinänsä mukava kuski ei tahtonut millään keinoin ymmärtää, että haluaisimme mennä katsomaan Bangkokin kuuluisinta nähtävyyttä Grand Palacea, joka kohoaa neliökilometrin alueella keskellä kaupunkia. Lopulta pitkällisen ja hartaan elekielen ja kartan pyörittelyn jälkeen suuntasi liikkeelle ja jo tunnin päästä olimme temppelialueella.

Suuren Temppelialueen kymmenet pari sataa vuotta vanhat temppelit ovat upeita - hienosti kullattuja ja mosaiikein koristeltuja. Mutta jos hikeentyy väenpaljoudesta - kuten minä - niin liikkuminen alueella on haastavaa, sillä sekä muurien sisällä että laajalla alueella niiden ulkopuolella tungeksii tuhatpäin ihmisiä. Osin keskipäivän kuumuudenkin takia en yksinkertaisesti pystynyt jäämään alueelle, vaan tunnin ruuhkassa liikkumisen jälkeen pakenimme molemmat paikalta. En jaksanut ottaa edes yhtä valokuvaa, mitä harvoin tapahtuu...


Myös Jim Thompsonin kotimuseo oli ruuhkainen, mutta pienen kokonsa takia helpompi lähestyä kuin jättimäinen temppelialue. Kaunis ja mielenkiintoinen - ehdottomasti käymisen arvoinen.

Amerikkalainen Jim Thompson ihastui 1950-luvulla maahan ja sen ihmisiin, elvytti maan silkkikäsityöperinteen ja rakennutti Bangkokiin kauniin kotinsa. Thompson kuoli 61-vuotiaana vuonna 1967 epäselvissä olosuhteissa työmatkalla Malesian viidakossa. Lapsettoman Thompsonin peri hänen veljenpoikansa, joka ei halunnut setänsä kotitaloa. Vanhaa thaimaalaista rakennusperinnettä vaaliva seitsemän pienen puutalon kompleksi ja sitä ympäröivä kaunis pieni puutarha säätiöitiin ja avattiin museona. Jim Thompsonin vuonna 1948 perustama Thai Silk Company -yhtiö toimii edelleen ja sen valmistamia korkealaatuisia silkkituotteita myydään ympäri maailma.

Kukkamarkkinoille menimme taksilla Lontoontytön kanssa. Pääsee myös jokilaivalla - selkeästi englanninkielällä merkattu pysäkki. Moista en ole missään nähnyt. Valtava, pääosin katettu alue jossa myydään tukuttain kokonaisia kukkia, kukkien nuppuja, terälehtiä ja jos mitäkin osaa. Ja kaikkea muuta kukkakoristeiden tekemiseen tarvittavaa. Siellä täällä jokunen tuoli, jolle saattoi istuutua ja ostaa parilla rahalla jotain juotavaa.

Vilskettä ja vilinää...


perjantai 15. joulukuuta 2017

Tytön kotikatu


Bangkokissa asuimme vuoden alusta kaupungissa asuneen tyttäreni - Lontoontytön - kotona. Hän asuu kerrostalossa Thong Lo (eli Thong Lor) -nimisellä alueella lähellä samannimistä metroasemaa (skytrain). Seutu on Bangkokin mittapuun mukaan rauhallista, ja alueella asuu paljon muitakin ulkomaalaisia. Lähistöllä on monia baareja, ravintoloita, kauppoja ja hierontapaikkoja.

Molemmat valokuvat ovat tytön kotikadulta, ylempi kuvattu metroasemalta ja alempi lähempänä kotitaloa.

torstai 14. joulukuuta 2017

Bangkok


Bangkok on kuuma, hikinen ja ruuhkainen - yötä päivää. Kaoottinen, mutta mielenkiintoinen. Sen tunnelmaa ja elämää on vaikea vangita pariin valokuvaan. Jokapuolella tapahtuu ja vilisee. Vastakohtia ja ristiriitaisuuksia näkyy kaikkialla. Uutta ja vanhaa vuoronperään, modernia ja perinteistä rintarinnan. Kiirettä ja hoppua yhtäällä, pysähtyneisyyttä ja seesteisyyttä toisaalla. Köyhyyttä siellä ja vaurautta täällä - usein vierivieressä. 

Taksit seisovat ruuhkissa jopa tunteja, ja automatka saattaa kestää kauemmin kuin saman matkan käveleminen. Mutta kuumuus tekee kävelystä haastavaa, ja haastetta lisää se, että kapeilla kaduilla ei ole mitään reunatilaa eikä suojateitä kunnioiteta. Toisaalta jokilaivoista ihmiset juoksutetaan jonoissa ulos, kun on muka kiire päästä jatkamaan matkaa. Ja kaikki rynnivät kaikkialle.

Bangkok on myös päriseviä mopoja ja roikkuvia sähköjohtonippuja. Pilvenpiirtäjiä, valtavia ostoskeskuksia ja rapistuneita asuntoja. Temppeleitä. Tuoksuja ja hajuja. Ja huutoa, melua ja bensan katkua. Työnnettäviä tai poljettavia myyntikärryjä, joista saa lähes kaikkea harjoista hedelmiin ja kahvista kanoihin. Ja jatkuvia katuruokakojuja.

Bangkok pitää itse nähdä, kuulla ja haistaa. Ja tietenkin maistaa... 
 


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Toka saari jäi taakse


Rauha ja levollisuus. Ne sanat kuvaavat parhaiten Koh Yao Noi -saaren Paradise-hotellia (täällä) ja sen rantaa. Asuimme hotellissa perjantaista maanantaihin - eli Opiskelijatyttö ja minä yhden vuorokauden alkuperäistä suunnitelmaamme pidempään, vaikka Lontoontytön piti palata Bangkokiin sunnuntai-iltana - työviikko kutsui. Ja viihdyimme kaikki paremmin kuin hyvin.

Rakastuin saarella rauhan ja levollisuuden lisäksi mm. seuraaviin juttuihin:


Taivas - ehdoton ykkönen. Sen seuraaminen tuotti jatkuvaa iloa.
Pilvikuviot ja väritys muuttuivat alinomaa. 
Näimme upeita auringonnousuja (klo 6.30) ja -laskuja (klo 18),
mahtavia myrskypilviä ja ukkosrintamia.


Ranta, jota reunusti ja suojeli molemmissa päissä korkeat kalliot
joten itse ranta jäi hevosenkengän muotoisena suojaan lahden perukalle. 


Luonto, johon sai turvallisesti tutustua kauniilla, muttei liikaa puunatulla hotellialueella.
Kukkien lisäksi  lintuja, liskoja, sammakoita ja paljon perhosia. 
Opiskelijatyttö näki joogasalilla jopa apinan.


Aamiainen - last but not least - hotellin viihtyisässä ravintolassa aivan rannalla. 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Koh Yao Noi


Opiskelijatyttö oli valinnut majapaikkamme Koh Yao Noi -saaren rauhallisesta pohjoiskärjestä. Paradise-hotelli (täällä) oli lähes nimensä veroinen paratiisi. Idyllinen, ihmisen kokoinen ja maanläheinen resortti, joka huokui rauhaa ja levollisuutta. Hevosenkengän muotoisella kauniilla rannalla oli tilaa ja väljyyttä, eikä yhtään veneitä pörisemässä. Rantatuoleja ja riippukeinuja riitti kaikille, joten aamuisin ei tarvinnut rynnätä varaamaan auringonottopaikkaa. Minun lomamakuuni sopivampaa paikkaa saa hakea.  

Ainoa miinus menee hotellin ravintolalle. Ruokalistalta löytyi sekä perinteistä thairuokaa että pitsaa, pastaa ja burgeria. Kolmen päivän aikana söimme ravintolassa joka päivä sekä lounaan että illallisen valiten listalta aina thairuokaa - keittoja, riisi- tai nuudeliruokia taikka kalaa tai äyriäistä sekä jälkkäreitä. Lähes joka kerta olimme pettyneitä - vaatimustasomme oli tosin korkea edellisen saaren Mama Seafood -ravintolan herkullisten thairuokien jälkeen. Kertaakaan ravintolan ruoka ei yltänyt Maman  tasolle. Mutta siihen oli tyytyminen, sillä viiden kilometrin säteellä ei ollut muita ravintoloita eikä kauppoja.

Hotellin aamiainen sen sijaan oli monipuolinen, maukas ja runsas. Löysimme jokainen omat suosikkimme: minä keräsin ison lautasellisen papaijaa, erilaisia meloneja ja makeita minibanaaneja, Opiskelijatyttö valitsi luonnonjugurttia, hedelmiä ja omatekoista mysliä ja Lontoontyttö herkutteli omeletilla ja toastilla.

Ja pikkumiinus hierontahinnoille...



sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Toinen veneretki


Thaimaan lomamme ensimmäisen viikon vietimme kahdella Koh Yao -saariryhmään kuuluvalla pienellä saarella Phuketin ja Krabin välisellä lahdella. Saarelta toiselle siirryimme pitkähäntäveneellä, jonka varasimme ensimmäisen saaren rannalla sijaitsevasta pienestä myyntikojusta. Kaikki pelasi luotettavasti kahta pientä episodia lukuunottamatta.

Olimme körötelleet merellä runsaat puoli tuntia, kun veneemme viereen tuli edellisen hotellin nimellä varustettu pikavene. Veneen ohjaaja vilkutti meille innokkaasti, ja me kolme tietenkin vilkutimme iloisena takaisin ”mukava kun tervehtii vanhoja asiakkaita”. Mutta vilkutus jatkui ja jatkui, jolloin tajusimme että ilmeisesti heillä onkin asiaa meille. Kun veneet lopulta saatiin pysäytettyä merellä vierekkäin, selvisi että hotellin kantajat olivat vahingossa nostaneet veneeseemme yhden ylimääräisen matkalaukun. Ja totta, kun kun kömmin kajuuttaan laskemaan laukkuja, siellä oli kolmen laukun sijaan neljä laukkua. Vieras matkalaukku nostettiin pikaveneeseen, ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Toivottavasti laukun omistaja ei hotellin sekaannuksen vuoksi myöhästynyt lentokoneestaan...

Toisesta hämmingistä meidät pelasti Lontoontytön tomeruus. Reissattuamme noin kaksi kolmasosaa matkasta kuski käänsi veneen kokan kohti maata ja vähäisellä englannin kielellä selitti, että pitkähäntäveneellä ei pääse hotellin rantaan, ja meidän täytyy jatkaa matkaa taksilla. Olimme kuitenkin maksaneet välittäjälle venematkan hotellilta hotellille. Kuskin ja Lontoontytön kiivaan sanailun siivittämänä kuski ajoi veneen lähes autioon rantaan. 

Onneksi rannassa oli paikallinen mies, jonka kanssa käymänsä pitkän neuvottelun jälkeen kuski käänsi veneen uudelleen merelle, ja jatkoimme matkaa. Puolen tunnin kuluttua rantauduimme onnellisesti ja turvallisesti Koh Yao Noi -saarelle Paradise-hotellin rantaan. 

Kahden tunnin venematka sujui näine hämminkeineenkin tosi mukavasti. Tuulta vähemmän kuin ensimmäisellä veneretkellämme (täällä). Ja aurinko paistoi ison osan matkaa takaapäin, joten minäkin saatoin nauttia matkasta kääriytymättä huivien alle :):)

lauantai 9. joulukuuta 2017

Eka saari jäi taakse


Eilen siirryttiin pitkähäntäveneellä Koh Yao Yai -saarelta Koh Yao Noi -saarelle. Mitä ensimmäiseltä saarelta ja ylellisestä Santhiya-hotellista (täällä) jäi ensihätään mieleen.

Taivaallinen aamiainen ilmavassa ravintolassa upeaa merimaisemaa katsellen.

Illan pimeydessä nautitut herkulliset kalaruoat 
läheisessä pienessä ja vaatimattomassa rantakuppilassa

Värikkäät kalaparvet.


Kuljetusautot, joilla liikuttiin laajalla ja mäkisellä hotellialueella paikasta toiseen. 


Thaihieronnat katetussa tilassa ulkoilmassa. Kaksi ekaa hierojaa oli jumalaisia, 
mutta kolmas oli pettymys. Joten taitaa olla taitolaji. 

Kallion rinteeseen rakennettu uima-allas, joka päättyy siten, 
että kauempaa katsoessa näyttää kuin se jatkuisi mereen tai taivaaseen.

Värikylläiset auringonlaskut.

torstai 7. joulukuuta 2017

Mummi merellä

Ei pala, vaan ei hirveästi rusketukaan :):)
Mutta voi rauhassa nauttia merestä :):)

Tilasimme Hotellilta neljän tunnin retken kahdelle pienelle lähisaarelle: Koh Khai Nui ja Koh Khai Nai. Pakettiretki sisälsi yksityisen pitkähäntäveneen kuskeineen, auringonottoa ja uimista mainituilla saarilla sekä snorklausta saariryhmään kuuluvan Koh Khai Nok -nimisen saaren vieressä.

Hotellin esitteessä oli upeita kuvia kuvankauniista ja rauhallisesta hiekkarannasta sekä kimaltelevasta merestä, joten emme asiaa sen kummemmin tutkineet. Olimmekin enemmän kuin hämmästyneitä ja pettyneitä, kun vajaa tunnin venematkan jälkeen rantauduimme pikkuriikkiselle Koh Khai Nuin saarelle, jonka edustalle ole parkkeerannut kymmenkunta isoa pikavenettä ja samanverran pitkähäntäveneitä. Ja jonka keskiosa oli katettu markkinapaikka, jossa ahtaiden kuppiloiden lisäksi myytiin vierivieressä turistihedelmää, halpisvaatteita ja muuta rantakamaa - ja kalliilla. Ja kaiken kukkuraksi pieni saari kuhisi - siis todella kuhisi - monenmaalaisia turisteja. Pikkuruinen saari oli sinänsä kaunis, jos sitä edes jotenkin pystyi hahmottamaan jatkuvan turistivirran alta.

Joskin erään blogin mukaan suurin osa turisteista kuskataan takaisin hotelleille kahteen mennessä, joten tämän jälkeen saaren kauneudesta pystyy ehkä nauttimaan rauhassa. Tiedä häntä...

Jälkeenpäin luin, että Koh Khai Nuin saarelle turisteja kuskataan pääosin Puhketistä vähintään 60 pikaveneellä (20-30 ihmistä/vene) päivittäin. Saarelle, jolla ei asu yhtään ihmistä ja jonka ekosysteemi kuulema kestäisi korkeintaan 100 ihmistä kerrallaan, saattaa siis olla kerralla jopa 1000 ihmistä. Tämän takia Thaimaan viranomaiset sulkivat saaren turisteilta väliaikaisesti runsas vuosi sitten. Viereisellä Koh Khai Nokin saarella kielto on edelleen voimassa. Jos olisimme tämän tienneet, veneretki olisi jäänyt tekemättä!

Mutta venematka molempiin suuntiin oli nautittava ja kuski thaimaalaiseen tapaan ystävällinen ja avulias. Ja tulihan omin silmin nähdyksi, miten riistoturismi voi pilata ja jopa tuhota upean ympäristön.

Koh Khai Nuin pitkä huojuva ponttoonilaituri 

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Tanssia ja nyrkkeilyä


Kolmantena päivänä kokeilimme Hotellin tarjoamia ilmaisia liikuntatunteja. Joogaa olisi periaatteessa ollut useamman kerran joka päivä, mutta tyttöjen harmiksi jooga jouduttiin opettajan sairastumisen takia perumaan loppuviikoksi. Joogan tilalle tytöt kokeilivat tänään thainyrkkeilyä - tykkäsivät kovasti - ja minä menin tutustumaan thai-tanssiin. Ja olipa kiva kokeilu.

Alkuun sain hennolta thaitytöltä yksityisopetusta, sillä olin ainoa paikalle ilmaantunut. Opetusta varten pukeuduin isoon punaiseen kaapuun, jonka opettaja osaavasti taitteli päälleni löysiksi housuiksi. Varttitunnin päästä paikalle ilmaantui kolme korealaista, kaksi naista ja yksi mies, jotka myös halusivat osallistua opetukseen. Opetus oli show-luontoista hauskanpitoa, jonka yhteydessä opettaja näytti joitakin käsien ja sormien asentoja ja liikkeitä. Lopuksi kävelimme piirissä ja toistelimme musiikin tahdissa sormien liikkeitä. Yllättävän vaikeaa oli tehdä samanaikaisesti eri liikkeitä oikean ja vasemman käden sormilla ja samalla liikuttaa käsiä oikeassa rytmissä. Hupaisaa lomapäivän täytettä.

Muuten päivä sujui täydellisen löhöilyn merkeissä. Herkuttelua: grillattuja katkiksia ja uppopaistettua kalaa, uimista ja thaihierontaa. Parasta oli maata vatsallaan pitkän puulaiturin päässä ja seurata alla vilahtelevia valtavia kalalaumoja. Pieniä sinttejä, joiden liike isossa parvessa oli kuin hienosti ohjattua tanssia. Ja aina kun kalan kylki osui veden pintaan, aurinko sai sen hetkeksi hohtamaan upeasti.

Kopkunkaaa

Mummin thaitanssija-sormet