maanantai 26. kesäkuuta 2017

Valssia jatkossa

Viime. viikolla uskaltauduin Sekahaun hitaan valssin jatkotreeneihin Littoisten lavalle. Jännitti, miten taitureiden kanssa selviäisin. Mutta kun kaksituntinen oli sopivasti fuskutreenin jälkeen, niin päätin jäädä kokeilemaan.

Selvisin hengissä, mutta en osannut nauttia - enkä hirveästi tanssiakaan. Olisin ryhmän menossa kyllä pärjännyt, jos en olisi itse epäillyt taitojani ja pelännyt viejien mahdollista sanatonta arvostelua ja ylimielisyyttä. Viime vuonna olin samassa paikassa hitaan valssin alkeisjatkossa, ja nautin (täällä).

Miten tämän vuoden kokemus sitten eroaa viime vuodesta? Tärkein ero on se että nyt kokeilin jatko-ryhmää viimevuotisen keskitason sijaan. Keskitason tunneille menen nykyään rinta rottingilla, tietoisena osaamisestani ja valmiina nauttimaan tanssista. Ne harvat kerrat kun olen uskaltautunut jatkoryhmiin, hartiani on yleensä hermostuksesta kireät ja mieli laukkaa jännityksestä. Keskity nyt siinä kiemuraisiin askeliin ja rentoon seuraamiseen. Eli suurin syy löytyy korvien välistä. Littoisten treeni oli myös aika tekniikkapainotteinen opettajan korostaessa valssin vartalon kiertoja ja taivutuksia, jotka minulla ovat vielä hakusessa.

Mutta jännityksestäni huolimatta pystyin oppimaan uutta. Antti-Ville opetti mm. promenadiasennosta lähtevän puolen vaihdon: Perusaskeleen (yks,kaks,kol) jälkeen nainen kääntyy miehen oik kylkeen promenaadiin (yks,kaks,kol), josta kiertyy miehen vasemmalle puolelle astuen ensin vas jalalla miehen editse (yks) ja kääntyen myötäpäivään astuessaan oik jalallaan (kaks), minkä jälkeen astuu vas jalan saksiliikkeen kautta lyhyesti eteenpäin päkiöiden kautta (kol). Tämän nainen toistaa toiseen suuntaan aloittaen oik jalalla. Eli nainen lähtee aina parin puoleisella jalalla. Omaksuin kuvion nopeasti - taitaa olla opetettu joskus aikaisemminkin. Tärkeää on säilyttää tässäkin liikkeessä yhteinen raami, mitä edesauttaa se että kumpikin pitää irroitettua kättään - naisella oikea - koholla ja kaarella (valmiina tarttumaan pariin).

Antti-Ville kertasi vielä amerikkalaisen valssin siksak-askelta. Hänen mielestään kolmosaskelta ei kannata vetää yhteen kakkosaskeleen astuneen jalan kanssa, vaan vain kääntyä kakkosjalalla ja palata astumaan kolmonen ykkösen linjalle. Tanssista tulee näin liikkuvampaa ja vetävämpää.

Väkeä paikalla oli yllättävän vähän ja naisia tuplasti miehiä enemmän. Puolet viejistä ja naistreenaajat tuntuivat mukavilta ja seuraansa kutsuvilta. Toinen puoli viejistä vaikutti jatkotason tanssijoilta, mutta jotka eivät paljon viitsineet keskittyä harjoittelevan vieraan mummon pyörittämiseen.

Littoinen kutsuu edelleen, mutta taidan pysyä turvallisesti alkeisjatkoryhmissä. Minulle mukavampaa ja viejille helpompaa.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannusmenu II


Kylmä ja sateinen juhannus. Aattoillaksi taivas kirkastui ja tuuli tyyntyi. Myös juhannuspäivänä aurinko pilkahteli sadekuurojen lomassa. Onneksi mökillä on valoisa ja tilava lasikko, johon mahtuu iso ruokapöytä ja josta on kaunis näkymä Enäjärvelle.

Juhannuspäiväksi ruokaporukka vaihtui. Esikoisen perhe vetäytyi omalle mökilleen ja Opiskelijapoika pikku perheineen jatkoi matkaansa Tammisaareen Tyttökaverin äidin mökille. Lasikon ruokapöytään perusporukan  - Ukki, Mummi ja Juniori - lisäksi istuutui Äitimuori Poikakavereineen ja jälkkärille ehtivät myös Veli vaimoineen, jotka viettivät juhannusta vajaa kymmenen kilometrin päässä. Puhetta riitti Aarniosta armeijakokemuksiin ja ruisleivän juuresta taiteilijaeläkkeisiin.

Mummin juustoinen kesäkeitto (täällä)
Ukin salaiset ruisleivät

Voihin leivottu raparperitorttu vaniljajäätelön kanssa
Äitimuorin tuomia simpukkakonvehteja

Valkkaria ja sitruunavichyä

Mökki tyhjeni iltauutusten aikoihin ja perusporukka kahden koiran kanssa rauhoittui iltapuuhiin. Mummi kiirehti iltalenkille koirien kanssa ja tiskit jäivät aamuvirkun Ukin iloksi.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusmenu


Evankalliolla juhannusaattoa on vietetty syöden, saunoen ja pääskysten liitoa seuraten. Mukava, kun monta vuotta poissaolleet räystäspääskyt ovat pari vuotta sitten palanneet mökkimaisemiin. Mukana menossa Mummin, Ukin ja Juniorin lisäksi Esikoinen ja Opiskelijapoika perheineen.

Mummin kukkakaalikeitto tilliöljyllä koristeltuna

Vävyn lihainen grillitarjotin herkkusienillä ja munakoisolla täydennettynä
Salon torin Annabella-perunat aidon voin kanssa
Mummin vihersalaatti herkkutomaateilla
Esikoisen ja Juniorin loihtima meloni-fetasalaatti

Esikoisen marenki-kerma-tuorejuustoluomus mansikoilla
Valkosuklaalla päällystettyjä cashew-pähkinöitä
Pikkupojille Mummin spessua eli jätskiä kuningatarmarjoilla

Alkon perusvalkkaria ja -punkkua, maitoa ja lähdevettä
Kaapista löytyneitä jälkkäriviinien jämiä

Jottei vaan nälkä ehtisi juhannuksena yllättämään saunan jälkeen sytytettiin rantaan notski - kuten on tehty lähes 40 vuotta - ja herkuteltiin Ukin valikoimilla makkaroilla ja Vävyn muurinpohjaletuilla. Ennen puolta yötä Ukin ja Mummin silmät jo lurppasi - kuten on käynyt jo lähes kymmenen vuotta.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kuuskymppiset tanssii

Turkulainen tanssiseura Sekahaku (täällä) ylläpitää kivaa konseptia. Se järjestää ympäri vuoden useita kertoja viikossa tanssitreenejä, jotka on tarkoitettu vain yli 60-vuotiaille. Pääosin nämä eläkeläistreenit lähtevät alkeista ja tunneilla kerrataan perinteisten lavatanssien perusteita.Tarjolla on myös joitakin keskitason treeniryhmiä.

Eläkeläistreenit ovat yllättävän suosittuja. Ryhmät ovat tosin naisvaltaisia, mutta ihmeen paljon miehiäkin on löytänyt ja uskaltautunut mukaan. Keskiviikkona olin Sekahaun 60+ -treeneissä Littoisten lavalla, jossa ohjelmassa oli keskitason fuskua. Paljon väkeä ja kiva fiilis. Sain tanssia täysillä, sillä papat eivät yhtään pihdanneet taitojaan. Ja mummot ne vasta taitavia olivatkin!

Antti-Ville muistutti fuskun lyhyestä taka-askeleesta ja opetti veikeän twist-askeleen. Kuvio lähtee suljetusta otteesta. Nainen astuu - miestä seuraten - oik jalalla oikealle (hidas) ja siirtää vas jalkansa oik jalan viereen (hidas). Tämän jälkeen mies ohjaa naisen vas kylkikaaresta kääntäen kahteen (tai useampaan) nopeaan twist-askeleeseen lopettaen kuvion pyöräyttämällä naisen tämän oik käden alitse. Twist-askeleessa nainen astuu ensin oik jalalla oik sivulle varpaat miestä kohti (no-),vetäen vas jalan tämän viereen ja samalla polviaan koukistaen kääntää mol jalkaterät menosuuntaan (-pea). Mies tekee harvoin twist-askelta, vaan askeltaa normaalisti vasemmalle vas kylki johtaen.

Toinen uusi kuvio oli naisen kääntyminen (eräänlainen spin) hänen ollessaan miehen vas kyljellä kädet kiinni ja miehen oik käsi naisen kaulalla. Tästä asennosta astutaan yhdessä eteenpäin naisen kääntyessä ykkösellä ympäri oikean kautta miehen käden ali (hidas, "spin"). Tämän jälkeen nainen astuu vas jalalla taakseen (hidas) ja lopuksi nopnopit taakse. Ja sama uudestaan takaisin.

Littoisten lava korkattu tältä kesältä - toivottavasti pääsen toistekin.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Tanssin taika

Viime viikolla sain taas tuta, mikä on paritanssin juju.

Fuskun jatkotreeneissä oli useita taitavia viejiä, joilla useimmilla oli - kuten tavallisesti - vakivietävä mukana treeneissä. Lähes kaikki vakiparit osallistuivat kuitenkin - kuten tavallisesti - parinvaihtoon.

Useimpien vakiparinsa kanssa treeneihin tulleiden miesten kanssa on kiva tanssia. He haluavat ja osaavat olla läsnä myös vieraampien ja vakinaistansa kömpelömpien vietävien kanssa. Ja myös me vakiviejää vailla olevat treenaajat saamme nauttia hyvistä viejistä. Miesten joukkoon mahtuu kuitenkin jokunen toisintoimija, joka huolimatta hyvästä tanssi- ja vientitaidostaan ei vain viitsi vaivaantua. Tyypit vilkuilevat usein koko tanssihetken välinpitämättöminä ja poissaolevina ympäriinsä eivätkä kertaakaan kohdenna katsettaan tanssitettavaansa.

Vaikka on ihanaa, kun kohdalle sattuu hyvä viejä, niin se ei yksin riitä. Ennemmin tanssin aloittelevan, innokkaan ja läsnäolevan tanssijan kanssa kuin kokeneen, mutta hälläväliä tyylillä vetelevän taitajan kanssa. Jälkimmäinen ei huomaisi vaikka tilallani olisi sätkynukke, niin merkityksetön hänelle tunnun välillä olevan.

Nautittavaan paritanssiin tarvitaan kaksi toisilleen läsnäolevaa, toisensa huomioivaa ihmistä, jotka kumpikin tajuavat että "tämä riippuu meistä molemmista". Ja uskallusta heittäytyä ohikiitävään hetkeen. Eikä annos leikkisyyttä ja luovuuttakaan ole pahaksi. Sillanpään sanoin Takes 2 to Tango.

Näin siis treenitansseissa. Tunnetanssi on sitten aivan jotain muuta - silloin tanssitaidolla ja askelilla ei enää ole mitään merkitystä, vaan juttu liikkuu ihan muissa sfääreissä.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Ukin lato


Mökkipihan takalaitaan on viimein valmistumassa Ukin vuosia suunnittelema kaksikerroksinen lato. Alakertaan tulee vierashuone lasiovineen ja vessoineen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan alakertaan oli tarkoitus rakentaa myös talvisauna, mutta rantasaunan remontin karattua käsistä suunnitelmat saattavat muuttua. Yläkertaan on joka tapauksessa valmistumassa kahden auton avoin autotalli, jossa on valoa kauniisti lävistävät lautaseinät.

Vastustin pitkään ladon rakentamista, mutta täytyy myöntää että onneksi Ukki piti päänsä. Saadaan hieno ja toimiva autolato :):)


perjantai 16. kesäkuuta 2017

Fusku et spin

Eilen fuskun jatkot Pavilla Timon ja Petran opastuksella, mutta Maijan johdolla. Ja haastetta riitti, sillä kolmetuntisen aikana opet keskittyivät pääosin pyörähdyksiin, jotka edellyttivät täydellistä vastetta molemmilta ja keskittynyttä tasapainoa naiselta.

Perusspini lähtee oik käsien ristiotteesta ja miehen pienestä nykäisystä itseään kohti. Nainen reagoi vastaliikkeellä ja astuu oik jalalla eteenpäin miestä kohti (hidas) ja jatkaa liikettä pyörähtäen myötäpäivään oik jalan päkiöillä (hiii-) astuen pyörähdyksen jälkeen vas jalalla vasemmalle (-das). Lopuksi nainen - kasvot taas miestä kohti - astuu nopnopit taakse aloittaen oik jalalla.

Kaksi muuta spiniä lähtivät myös oik käsien ristiotteesta, mutta niissä nainen ennen spiniä kiertää miehen selän taakse. Kummassakin nainen astuu alussa oman oik kätensä alitse kääntäen rintamalinjansa miehen selkää kohti. Ensimmäisessä spinissä nainen kiertää kahdella hitaalla miehen takaa tämän vas sivulle astuen nopnopit normaalisti taakse. Seur hitaan nainen astuu - miehen vieressä - miestä kohti (hidas), minkä jälkeen mies työntää kädellään naista tämän oik olkapäästä ja nainen pyörähtää ympäri (spin) myötäpäivään oik jalan päkiän päällä (hii-) astuen lopuksi vas jalalla vasemmalle (-das) ja lopuksi tavalliset nopnopit taakse.

Toinessakin selän takana tehtävästä ja ristiotteesta alkavasta spinissä nainen astuu kahdella hitaalla kätensä alitse miehen selän taakse. Tässä kuviossa nainen kuitenkin liikkuu miehestä poispäin rintamalinja miehen selkää kohti astuen lopuksi tavalliset nopnopit taakse. Tämän jälkeen mies irroittaa käsiotteen ja asettaa naisen oik kämmenen selkäänsä vasten, josta nainen ottaa vauhdin pyörähdykseen (spin). Naisen pyörähtäessä mies kääntyy naista kohti.

Sellaisia spinejä eilen! Alkuun hankalia, mutta keskittyessä mummokin onnistui. Paikalla oli paljon osaavia, taitavia ja vaativia viejiä, joten hermostumiseni oli lähellä. Muutenkin koko illan tanssini tuntui raskaalta ja työläältä. Eilen ei ollut mummin päivä.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Fuskaten

Ruuhkainen, riehakas ja hikinen fuskutreeni Malmin työväentalolla. Vakiope Pirjo Kärnä oli sairastunut ja tuuraajana oli Martti Lång. Taas tajusin, miten osaava tanssiopettaja Pirjo on. Hän jaksaa vuodesta toiseen kerrata kunkin tanssilajin perusaskelia ja lähes kädestä pitäen ohjata uusia - ja vanhoja - oppilaita oikeaan suuntaan ja osuvaan rytmiin. Aina yhtä innostuneesti ja kannustavasti.

Martti Lång on osaava tanssija ja taitava viejä, mutta hänen opetusmetodeissa on toivomisen varaa. Hänellä on oma persoonallinen tapansa tanssia, kuten jokaisella osaavalla tanssijalla. Hän liikuttaa laiskasti - sananmukaisesti fuskaten - jalkojaan ja pyörittää naista kivoihin kiemuroihin. Naisena ja seuraajana Martin ohjauksessa on helppo ja kiva tanssia, mutta voisin kuvitella että viejänä olisin hukassa, kun epätoivoisesti yrittäisin hahmottaa minne suuntaan kukin askel on tarkoitus astua.

Opetellessani uutta tanssia tai uusia kuvioitan toivon, että opettaja on alkuun korostetun selkeä ja suurieleinen. Uuden kuvion sisäistettyäni voin tehdä tanssistani pienieleisempää ja halutessani koristella kuviota omilla muunnoksillani - "rentouttaa" tanssiani. Kaipasinkin maanantaina Pirjon selkeyttä ja rauhallisuutta.

Martti opetti kymmenistä (sadoista) fuskukuvioista kymmenkunta omaa suosikkiaan. Opin uutta mm. "lonkkapuskuista eli bumtsibumeista". Tutussa versiossa vastakkaiset lonkat kopautetaan kevyesti yhteen hidas,hidas,nopnop -askelluksella, jolloin lähdetään avo-otteesta tai yhdellä kädellä 'naisen oikea ja miehen vasen' -otteesta. Martti opetti uuden rytmirikkoisen version, joka lähtee usein ristiotteesta - naisen oik ja miehen oik käsi - jossa mies alkuun nostaa naisen oik käden kaulansa ympäri ja käsien irrotessa nainen vetää kätensä alas miehen vas käsivartta pitkin.

Itse lonkkaliike on sama, mutta askellus kolmella hitaalla ja loppuun nopnopit. Eli naisen oik lonkka/pylly koskettaa miehen vas lonkka/pyllyä naisen astuessa oik jalalla miehen kylkeä kohti (hidas), naisen vas jalka heilahtaa/astuu eteen (hidas), minkä jälkeen nainen astuu vas jalallaan takaisin vas sivulle (hidas) ja lopuksi nopnopit taakse alkaen oik jalalla. Tärkeää, että mies antaa merkin ja pysäyttää liikkeen toiselle hitaalle joko ottaen kevyesti kiinni naisen oik olkapäästä tai jos naisen käsi on miehen kaulalla, niin tarttuen naisen oik vyötäröön.

Onneksemme Martti suostui opettamaan moninaista ja meluisaa ryhmää, muutenhan olisimme jääneet ilman kivaa tanssi-iltaa! Sillä kivaa oli - kivoja kuvioita ja kivoja viejiä.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kuulla ja kuunnella



Sydämellä kuunteleva on työstänyt omaa elämäänsä,
haavoittuvuuttaan, asenteitaan ja olettamuksiaan.
On vilpitön pyrkimys ymmärtää sitä,
mistä toinen ihminen on tehty.
Aina on riski väärintulkintaan. 
Ja tarvitaankin suuruutta olla käymättä keskustelua 
vain oman tulkinnan kautta.
Sydämellä kuuntelemisesta kirjoitti Malmin seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Minna-Sisko Mäkinen kesäkuisessa Helsingin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä (8.6.2017).

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Humppa yllätti

Helsingin Tanssikursseilla oli viime viikolla kävelyhumppaa. Joskus olen Ukin kanssa kävellyt lavalla humppamusiikin tahdissa. Ja kivaa on ollut vaikka humppaopissa en ole aiemmin ollutkaan. Eli kurssitonkin pärjää - uutta minulle tarkkapipolle.

Tanssiope Kimmo Luukkonen ohjeisti astumaan kävelyhumppaa kuin satavuotias "juoksisi" maratonia eli lönkötellen ja polvista joustaen - letkeästi, laiskasti ja rennosti. Musiikkia kuunnellen - eteenpäin kanta-askelilla ja taaksepäin päkiöiden kautta. Paino etupainotteisesti päkiöillä ja liikkeen suunta eteenpäin "kohti jäätelöautoa".

Nainen aloittaa astuen oik jalalla taakse, ja yleensä lasketaan neljään. Tarkoitus on kiertää vartaloa askelten tahdissa vastakiertoon eli kun nainen astuu oik jalalla taakse hänen oik ylävartalonsa kiertyy eteenpäin jne. Viejä voi laskea vas kätensä (jossa myös naisen käsi) alas lantion viereen ns. juna-asentoon, jolloin kädet voivat heilua edestakaisin tanssin tahdissa.

Viejä voi avata naisen neljännellä askeleella oik kyljelleen, minkä jälkeen nainen lähtee eteenpäin oikealla ulkojalalla. Asento hieman mieheen päin eli ei kokonaan auki, ja askeleet astutaan pienellä niiauksella kääntäen ylävartaloa ulkojalalla astuttaessa hieman miestä päin, ei voimakasta heijaamista. Mies voi ohjata naisen kyljeltä toiselle, jolloin nainen lähtee miehen puoleisella jalalla (yks,kaks,kol) ja palaa samoin kolmella askeleella. Viejä voi myös ohjata naisen kahden kylkiaskeleen jälkeen eteensä vartalokontaktiin ja heti takaisin sivulle tai pyöräyttää naisen takaisin tämän käden alitse. Esimerkiksi...

Kiva, helppo ja leikkisä tanssi, jossa ei tarkkoja sääntojä. Yllättäen tykkäsin tosi paljon. Eli lavalle leikittelemään!

Pelle Salossa


Lauantaisella toriretkellä Pikkupojat halusivat välttämättä mennä katsomaan Salon torin lavalla ilmaiseksi esiintyvää pelle Dodoa (Jari Siljamäki). Onneksi halusivat, sillä sanaton pelletaituri lumosi myös Mummin. Ympärillämme oli muitakin mummoja lastenlastensa kanssa, ja kaikki hohotimme yhdessä kun Dodon nenäliina katosi luudan varren päähän ja valkoinen kangaskani muuttui taikurinhatussa pilkulliseksi.

Yllättäen vanhempi Pikkupoika pääsi samanikäisen tytön kanssa Dodon avustajaksi lavalle. Ja kiherrystä riitti.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Seikkailu sumussa


Sumusireeni tahditti torstaista paluumatkaamme Tallinasta Helsinkiin sankan sumun ympäröidessä laivamme lähes koko matkan. Lähestyessämme kapealla väylällä Helsinkiä laiva jarrutti yllättäen täysillä, ja sumusta laivan eteen ilmestyi toinen laiva. Jännittävän läheltä mentiin...

Jännitimme tilannetta aitiopaikalta, sillä olimme yhdeksännen kannen etuosassa Tallinkin Star-laivan Comfort-luokassa. Comfort lunasti taas täydellisesti paikkansa, kuten maaliskuussakin (täällä). Ovella olleen kyltin mukaan comfort oli täyteen buukattu, mutta silti kokassa oli ihanan väljää ja rauhallista. Kaupan päälle sai hyvät kahvit ja päivän lehdet.

Myös Länsisataman uusi terminaali yllätti valoisuudellaan ja avaruudellaan. Ja ennen kaikkea se lyhensi kävelymatkaa merkittävästi laivaan siirryttäessä. Positiivisiin kokemuksiin kuului yllättäen myös ratikkamatka satamasta keskustaan. Aiemmin olen liikkunut Ukin kyydillä tai taksilla kaveriporukan kanssa, jolloin yhdessä on hermostuttu Länsisataman liikennesumppuun. Ysin ratikka sen sijaan oli vikkelä ja sujuva. Ja tilaa oli rutkasti...

Seikkailumatkailijan sattumuksia :):)

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Torstai Tallinnassa


Toisena Tallinna-päivänä satoi aamusta iltaan ja lämpötila laski keskiviikon hellelukemista kymmeneen asteeseen. Onneksi olin ottanut mukaan vaihtokengät, pitkän kevyttoppatakin ja rakkaan sadetakkini. Sopivissa varusteissa kävelimme Inan kanssa Karnaluxin jättimäisestä käsityömyymälästä (täällä) keskustaan. Ina tosin reteesti avonaisessa ohuessa kesätakissa ja märissä kengissä, mutta nauttien - tukka sateesta kihartuen. Parasystävä vierasti sadetta ja valitsi taksin.

Vajaa kahden kilometrin matkalla nautimme hiljaisista sivukaduista ja ihailimme sateessa hehkuvia, komeasti kukkivia hevoskastanjoita, jotka tuntuivat täyttävän koko kesäkuisen Tallinnan. Etenkin reitillemme osunut rehevä Politsei-puisto ihastutti.

Puolelta päivin nautimme pitkän lounaan satamassa sijaitsevassa uudehkossa italialaisessa ravintola Enzossa (täällä), jonne meidät johdatti Parasystävän pettämätön ravintolavaisto. Valoisa ja moderni paikka sekä ystävällinen ja nopea palvelu. Ja ruoka oli hyvää. Etenkin Parasystävän alkupalaksi tilaama hanhenmaksasta ja croisant-taikinasta rakennettu kaunis torni vei välittömästi herkkusuuystävämme kielen. Myös pääruokana tarjoillut kanaraviolit sienikastikkeessa olivat tuoreita ja maukkaita. Jälkiruoaksi maisteltu mutakakku olisi voinut olla mehevämpää...

Parasystävän hanhenmaksaherkku

Ennen laivan lähtöä ehdimme Inan kanssa käydä vielä Viru-hotellin toisessa kerroksessa kasvo- ja jalkahoidoissa. Kauneussalonki SiStylen (täällä) kosmetologit osasivat hommansa. Kasvohoitoni oli rentouttava, eikä liian helläkätistä hipelöintiä, kuten joskus aikaisemmin. Olimme molemmat Inan kanssa tyytyväisiä.

Eli hyvin perinteinen Tallinna-päivä, jota sade, hevoskastanjat ja hanhenmaksa piristivät. Tallinnan lukuisat kiehtovat kirkot jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.


torstai 8. kesäkuuta 2017

Ei senttiäkään


Lähes poikkeuksetta kokemukseni Tallinnan ravintoloista ovat olleet positiivisia - riippumatta onko ruokapaikka etukäteen valittu (täällä) tai yllättäen eteen putkahtanut (täällä). Harmiksemme ravintolavalintani pettivät pahasti jo perinteiseksi muodostuneella Tallinnan matkalla Siiman ja Inan kanssa.

Ajattelin että kokeilemme jotain uutta, emmekä pitäydy Venekadun hyviksi todetuissa ravintoloissa. Kesäkuun ensimmäisen lämpimän päivän kunniaksi valitsin blogeissa vilahdelleen, paikalliseen sesonkiruokaan keskittyneen Leib RestoAed -nimisen Uus-kadulla sijaitsevan ravintolan (täällä). Suunnitelmani kesälounaasta aurinkoisessa puutarhassa kariutui alkuiltapäivän kovaan tuuleen. Pyörivä tuuli häiritsi liikaa ulkona syömistä, mutta onneksi ravintolan sisätilakin oli valoisa ja viehättävä.

Odotukseni ravintolan ruoasta oli korkealla, mutta valitettavasti petyimme. Annokset olivat "ihan ok, very nice", mutta ei mitenkään mieleenpainuvia. Alkusalaatin tomaatit olivat makeita, mutta pääruoan lisukkeena tarjotut alkukesän vihannekset valjuja - porkkanan, punajuuren ja kevätsipulin makuja ei paljoa toisistaan erottanut. Paistettu maksa ja lampaanribsit tuli syötyä ilman kummempia kehuja.

Harmi, sillä Leib RestoAed oli miellyttävä, kutsuva ja sopivan pieni - kymmenisen pöytää sisällä ja samanverran ulkona vanhojen kivitalojen reunustamassa, rehevässä puutarhassa. Onneksi jälkkäri - Dried egg yolk with cherry cream and yogurt sorbet - yllätti jäisenä herkkuna, erikoisoluet maukkaudellaan ja tarjoilijatytöt ystävällisyydellään. Ehkä puutarhalounas pitää yrittää toteuttaa toiste ja antaa Leibille toinen mahdollisuus.

Kevyttä illallista varten olin valinnut modernia aasialaista ruokaa tarjoilevan Chedi-ravintolan (täällä). Ruokailimme ravintolassa arki-iltana pari tuntia - kahdeksasta kymmeneen - parin muun pöytäseurueen kanssa. Eli tyhjää oli. Siitä huolimatta tarjoilu oli käsittämättömän hidasta ja laiskaa, Tuntui kuin olisimme lähes tyhjässä ravintolassa muuttuneet näkymättömiksi. Liekö paikka tavoitellut itämaista viipyilevää tunnelmaa, kuten Parasystävä arveli. Mutta väsyneinä ja nälkäisinä olisimme kaivanneet paljon sutjakampaa toimintaa.

Ja taaskaan ruoka - paahdettu ankka Szechuanin pippurikastikeessa, sienidimsumit ja pehmeäkuoriset ravut - ei vakuuttanut. Ainoa herkku oli Inan alkupalaksi tilaamat wasabilla maustetut rapeat katkaravut. Parasystäväkin, jonka periaate on aina jättää juomarahaa - poika työskentelee tarjoilijana - , sanoi oma-aloitteisesti: "Nyt ei tytöt taideta jättää senttiäkään!"

Mutta Tallinnassa on hyviä ruokapaikkoja! Onhan? Kaupunkiin pitänee palata, jotta eilisen kokemuksen jälkeen saisin tälle uskolle vahvistusta.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hikinen foksi-ilta

Maanantaina tuli hillitön halu lähteä Pirjon foksitreeneihin Malmille, vaikka olen vakaasti päättänyt että annan kropalle riittävän palautumisajan enkä säntää treeneihin kahtena perättäisenä iltana. Mutta kun on ollut tavallista pidempi tanssitauko ja tykkään sikana foksista... Ja tällä viikolla en pääse muina päivinä tanssiin... Eli muttakuneja riitti. Aamulla kroppa odotetusti reistaili vähän - onneksi vain vähän -, mutta jatkossa pitänee pysyä ruodussa.

Malmin työväentalo oli tupaten täynnä innokkaita tanssijoita ja lähes tasaparit eli jokainen sai tanssia sydämensä kyllyydestä. Pääosin alkeisjatkotason viejiä. Kohdalleni sattui vain pari herraa, joiden viennissä sain tunteen reippaasti etenevästä, rytmirikoilla leikittelevästä tanssista. Useimmat askelsivat säntillisesti Pirjon kulloinkin opettamia askelkuvioita. Ja sitähän perusoppia olemme tunneille tulleet hakemaan, ja tanssin huumaa voi kukin yrittää löytää tanssilavoilta. Mutta kun minun tanssikokemukseni rajoittuvat pääosin harjoitustilanteisiin - harvoilla tanssilavavierailuillani kokeneet viejät ovat kiertäneet kaukaa.

Opinko foksista uutta? Pirjo korosti entiseen tapaansa naisille tarkkaa viennin kuuntelua sekä miehille hitaissa askelissa selvää vastakiertoa (myötäliikettä?), jota nainen kropallaan rennosti seuraa. Ja että foksissakin voi leikitellä ohiaskelilla, käden ali pyörähdyksillä ja seesteisillä linjoilla. Muuten kuviot olivat minulle pääosin tuttuja tai ainakin helposti opittavia.

Lopussa Pirjo opetti viisiaskelfoksia: kolme hidasta ja kaksi nopeaa eli hidas,hidas,hidas,nopnop ja käännöksissä yksi hidas ja kaksi nopeaa eli hidas,nopnop,hidas,nopnop. Perusfoksista poiketen viisiaskelluksen nainen aloittaa astuen vas jalalla taakse. Piti todella keskittyä, ettei rytmitys karkannut tuttuun hidas,hidas,nopnop -rytmiin. Varsinkin tuttujen foksikappaleiden soidessa oli vaikea ylläpitää pitkään viisiaskel-rytmiä - keskittymisen karatessa huomasi yrittävänsä askeltaa perusfoksia.

Innostava ope ja mukavia tanssittajia. Iloinen, rento ja hyväksyvä meininki. Eli hauska ja hikinen kolmetuntinen. Onneksi menin - kaikesta huolimatta.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Valssi virkistää

Eilen tanssitreeneissä Helsingin Puotilassa - Kimmo Luukkonen opetti perusvalssia. Kimmo on hurmaava opettaja. Hänen herskyvä huumorinsa puree minuun "teitä on niin kiva opettaa, kun teillä on niin paljon opittavaa" ja opetuksen taso - alkeisjatkon ja jatkon välissä - sopii minulle, samoin Kimmon tapa opettaa. Ja Helsingin Tanssikurssien paritakuu toimii - Markun aktiivisuuden ansiosta.

Pariviikkoisen tanssitauon jälkeen oli yllättävän vaikea saada itsensä taas liikkeelle. Monenmoiset tekosyyt puskivat pintaan - pääosin psykologiset. Isoimpana mörkönä takaraivossa mörisee ääni, joka yrittää lannistaa muistuttamalla iästä, vanhenemisesta ja kömpelyydestä. Vaikka arkielämässä koen hyväksyneeni kropan vanhenemisen ja ihon rypistymisen, niin tanssielämässä sitä on ajoittain vaikea hyväksyä. Hävettää tunnustaa, ja toisaalta hävettää olla niin innostunut tanssista. "Vanha mummo", takaraivo muistuttaa.

Joka kerta tanssi kuitenkin vie mukaansa. Treeneissä puhkun ilosta ja hyvästä olosta, vaikka tullessa olisin ollut varautunut tai allapäin. Musiikin rytmissä liikkuminen, aiemmin opitun hiominen ja uusien kuvioiden harjoitteleminen. Ja naisellisuuden pilkahdukset - naisellisuus joka arkielämässäni usein piiloutuu työ- ja äitiroolien - tehokkuuden ja touhuamisen - alle.

Ja sitten itse valssista. Keinuva banaanitanssi, kuten Kimmo kuvaili. Pyritään etenevään tanssiin, jolloin nainen astuu sekä ykkösellä että kakkosella reippaasti taakse tai takaviistoon ja kolmosella viereen. Kimmo suosittaa tanssimaan vartalokontaktissa, vaikka "Åke komensi säilyttämään siveellisen hajuraon". Pylly ja pakarat jäntevänä vartalon linjassa eikä törröllä taaksepäin.

Valssin oikea käännös tehdään näyttävämmin vartalon heilahduksin kuin vasen käännös. Vasemmassa käännöksessä kannattaa Kimmon mukaan suosia lukkoaskelta. Siinä nainen astuu vas käännöksen alun (yks,kaks,kol) jälkeen normaalisti vas jalalla miestä kohti kääntäen (yks), sitten oik jalalla sivulle (kaks) ja lopuksi vas jalka vedetään lukkoon oik jalan eteen tämän lähelle ja varpaat samaan suuntaan. Seur askel astutaan normaalisti oik jalalla taakse. Lukkoaskel helpottaa vas käännöstä, ja sen opittuaan harva kuulemma siitä enää luopuu.

Kiva ja hikinen treeni kylmästä kesäkuun sunnuntaista huolimatta. Treenin jälkeen ilmaiset parituntiset levytanssit, joihin toistaiseksi en ole rohjennut jäädä. Josko lähiaikoina...

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Salon suosikki


Kesäkuun toka, mutta jäätävä pohjoistuuli ja lämpömittarissa seitsemän astetta. Radiossa kerrottiin, että vain pari kertaa vuosisadassa kesäkuun alussa on näin kylmää - yleensä tällainen sää on huhtikuun alussa. Kali, kali, kuten pojan vaatetuksestakin näkyy. Minäkin kaivoin käsineet ja talvimyssyn esiin.

Toivotaan, että ilo ja onni lämmittää kesäisiin juhlahepeniin pukeutuneita ammattiin tai ylioppilaaksi valmistuneita nuoria tänään ja huomenna.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Sateen jälkeen


Elän kevään puutarhassa - pääasiassa pienemmässä ja hallittavassa kaupunkikodin puutarhassa. Mökin piha on tänä keväänä ollut Ukin temmellyskenttä - puutarhasuunnittelijoita, työmiehiä ja traktoreita.

Itähelsinkiläisen paritalomme vehreässä pihassa minua viehättää parvekeseinustan köynnöshortensiat, joihin pitkän odotuksen jälkeen on ilmestynyt useita nuppuja, pation reunassa viihtyvät villiintyneet rodot, joiden lilanvärisiä kukkia saan kesäkuun alussa hetken ihailla, villiintyneen takakulman valtava tuoksujasmiini, jonka perimme tontin entiseltä omistajalta - alkujaan lienee 1950-luvulta - ja oven vierustan iso ruokapöytä, jossa suurperheemme kokoontuu pari kertaa kesässä. Listaa voisin jatkaa, sillä eläkepäivinä olen alkanut kunnostaa puutarhaa ja täyttää pihaa omilla pikku aivoituksillani...

Rakastan tulppaaneja. Muistaisinpa sen myös syksyllä, kun sipulit tulisi piilottaa maahan. Loppukesästä olen usein jo väsynyt puutarhan hoitoon tai on ulkomaanmatkaa tai... Tekosyitä riittää. Tulppaanit harvoin kukkivat samasta sipulista uudelleen. Ei ainakaan minun pihallani. Mutta onneksi näin käy välillä, ja saan syyslaiskuudestani huolimatta myös tänä vuonna ihailla rakastamiani kukkia.

Puutarhassani komeilee kymmenkunta hohtavanoranssia tulppaania, jotka eilisaamun sateen jälkeen pistivät parastaan.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

perjantai 26. toukokuuta 2017

Turku tänään


Käytiin Ukin ja pikkupoikien kanssa tutussa Turussa. Lyhyellä visiitillä ihailtiin Kauppatorin upeaa kukkaloistoa, joka päihitti jopa Salon ihanan torin runsaudellaan ja monipuolisuudellaan. Pakko oli ostaa valkoisia riippupelargoneja mökin aurinkoiselle patiolle ja valkoisia (!) annansilmiä kaupunkikodin varjoisan sisääntulon eteen. Ja yksi tummalehtinen koristeapila - kokeeksi ja iloksi.

Seuraavaksi herkuteltiin Dennisin pitsoilla, kuten monesti aiemminkin. Buffalomozzarellaa, rukolaa ja kirsikkatomaatteja sisältävä Chiara-pitsa ei tänään ollut parhaimmillaan - pohja ihanan rapea, mutta  buffaloa niukalti ja täyte muutenkin muistikuvaani mauttomampi. Tuttu mukava miestarjoilija antoi pojille ekstraherkuksi meloninpaloja, joita pojat olisivat hotkineet enemmänkin.

Iltapäivällä ajeltiin ilmaisella förillä eli kaupunkilautalla toispuoljokkee ja takaisin. Perinteikäs föri on toiminut samalla paikalla vuodesta 1904 lähtien. Lopuksi Pikkupojat saivat riehua Aura-joen kyljessä olevassa Barkerinpuiston leikkipuistossa ja herkutella Ingmanin "sinkku"-jättistuuteilla - sinkku tarkoittaa pikkupoikien kielellä sinipaperista eli vaniljatuuttia.

Turku pisti parastaan ja aurinko paistoi ja lämmitti. Mummi, Ukki ja Pikkupojat nauttivat.

torstai 25. toukokuuta 2017

Tyttöni mun II


Synnyit kirsikkapuiden kukkiessa Kätilöopistolla 25. toukokuuta 1983 (täällä). Kotona sinua äidin ja isän lisäksi odotti vajaa kaksivuotias innokas isosisko. Olimme nuori ja liikkuvainen perhe, ja isäsi kesäloman alettua juhannuksena pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja lähdimme parin viikon kesäretkelle Parasystävän silloiselle kesämökille Mäntyharjun Mynttilään. 

Muistan lämpimän ja aurinkoisen kesän Savossa, jolloin killittelit pikkuhousuissa hyttysverkon suojissa tissimaidon voimalla. Äiti ja isä olivat paljon varmempia ja rennompia vanhempia kuin isosiskosi alkukuukausina. Olit pienen joukon saumaton jatko - rakastettu sisko ja pärjäävä reissaaja - kuten edelleen.

Töyhtötukastani on kasvanut rohkea maailmanmatkaaja, utelias elämäntutkija ja 
luotettava kuuntelija. Kiitos kun synnyit tyttärekseni - ilokseni!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Muorilta peritty


Lämpö ja aurinko kutsuvat puutarhahommiin. Kukkapenkkien perkaaminen ja kunnostaminen sekä perennojen siirtäminen"paremmille" paikoille ja uusien lajien istuttaminen vanhojen seuraksi kasvaa keväällä intohimoksi. Ja kaupunkikodin puutarhapläntti on juuri sopivan kokoinen - ei liian pieni eikä liian iso. Puutarhasta ei malttaisi olla hetkeäkään poissa - tanssikin tahtoo jäädä kakkoseksi.

Intohimo puutarhassa hommailuun periytyy Äitimuorilta ja tuntuu periytyvän edelleen Esikoiselle, joka Vävyn mukaan möyrii jokaisen vapaan minuutin uuden mökin ympäristöä kunnostaen ja koristaen.

Ihanat vaaleanpunaiset isokukkaiset valkovuokot ovat konkreettinen perintö minulle Äitimuorin Kulosaaren kodin puutarhasta, josta hän ikääntyessään joutui viitisen vuotta sitten luopumaan.

Vuokot jatkavat upeaa kukintaansa kaupunkikotimme puutarhassa. Syksyllä aion siirtää pari kukkaa myös isäni haudalle Leposaareen...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Vihreä - arjen lumooja

Viehko käenkaali

Suomen keväistä luontoa on vaikea pistää paremmaksi. Olin viime viikolla Etelä-Ranskassa, jossa luonto elää jo värikylläistä kesää lumoten kauneudellaan (täällä). Mutta kyllä Suomen kevääseen heräävä luontokin lumoaa. Ehkä arkisemmin ja vaatimattomammin, mutta lumovoimaltaan se yltää samaan.

Rakastan Suomen kevään vihreää vehreyttä. Lukuisat vihreän eri sävyt ja nuppuisten lehtien muuttuvat muodot ilahduttavat ja kiehtovat keväästä toiseen.

Kiehtova ja salaperäinen saniainen sekä nuppujaan piilotteleva kielo

Tummanvihreä ja voimaskasvuinen nokkonen sekä terhakka korte

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ranskan tuomisia


Viimeksi Siskon luona vieraillessa pakkasin matkalaukkuun pääosin kesävaatteita. Silloin sattui koleat ilmat, ja palelin. Nyt päätin ottaa mukaan Suomessa käyttämiäni kevätvaatteita sekä villa- ja toppajuttuja. Tällä kertaa lomapäiväni olivat Etelä-Ranskankin mittapuun mukaan tavallista lämpimämpiä eli joka päivä oli yli 25 astetta. Ja taas oli matkassa väärät vaatteet.

Sainpahan hyvän tekosyyn ostaa pari ihanaa uutta kesävaatetta. Heti ekana aamuna ostin Cannesin kauppakujalta näköiseni vaalean ja ohuen pellavajakun. Kallis, joten hinta jääköön salaisuudeksi, mutta ihanaakin ihanampi. Sisko hehkutti, että selkäpuolen rypytys tuo kivaa täyteläisyyttä luihulle (= rinnattomalle) ylävartalolleni. Puin jakun heti päälle, ja se sai kehuja Siskon leidiseurueelta (täällä).

Fayencen markkinaretkellä (täällä) ostin sivukadun pikkuruisesta kenkäkaupasta paksupohjaiset, tosi pehmeät ja taipuisat nahkasandaalit, joissa oli sopivasti kiiltävää pintaa - lakeria - ja "timantteja". Alessa maksoivat vain 50 euroa! Ovat tosi mukavat ja tukevat jalassa - ovathan tarkoitettu kylän naisille mukulakivikävelyyn, kuten Sisko totesi.

Markkinoilta oli "pakko" ostaa lämpimän veden helmistä punottu, pitkä monivärinen helminauha. Koska sen värit sopivat täydellisesti kesäasujeni värimaailmaan, ja se maksoikin "vain" 35 euroa. Puhelias, mukava (ja kaunis) naismyyjä kehui Siskolle Cotignacin kylän viikkomarkkinoita lähialueen parhaiksi ja kylää muutenkin vierailun arvoiseksi. Sinne seuraavalla reissulla!

Ostaminen on kivaa - häpeä tunnustaa...


perjantai 19. toukokuuta 2017

Ruusulinna

Aamupalaterassin oranssi komistus

Siskon ja Miehensä Ranskan kodin ruusutarhaa ei voi kuin ihailla vuodesta toiseen (täällä). Kolme keväistä ja helteistä - hyvä tsäkä, sillä lähtöaamuna satoi - päivää kului vauhdilla, eikä mummi tällä reissulla paljoa malttanut ruusutarhassa pysähtyä. Toki sen verran, että tuli todettua kaiken olevan paikallaan ja ojennuksessa - eikä ruusulinnan lumovoima ole kadonnut.

Ruusuiset ajatukset ja tunnelmat toin mukanani kevättä lupailevaan Suomeen. Ja aurinkoisen mielen. Eli loma teki tehtävänsä..

Sivuportin kukkimista aloitteleva köynnöshortensia

Takapihan poimimista odottelevat makeat kirsikat

Suomen kesästä muistuttavat hentovartiset kissankellot

Makuuhuoneen ikkunan edustan monikerroksiset ruusut

torstai 18. toukokuuta 2017

Mukavat markkinat

Kuvauksellinen Tourrettes

Tukku tuttua, sopivasti sekoilua, kasa kaunista. Ja hippu hengailua. Sellainen oli torstaipäivä Siskon kanssa. Eilen vielä suunnittelin, että naapurikylän tämänpäiväisten markkinoiden jälkeen ajetaan autolla toista tuntia Nizzan taakse tutustumaan paronitar Ephrussi de Rothschildin sata vuotta sitten rakennuttamaan valtavaan rantahuvilaan (täällä). Mutta mummi muutti suunnitelmia - taas kerran.

Illalla nimittäin huomasin, että Suomi-Usa -kuolemanpeli alkaa tänään neljän jälkeen, jolloin olisi paras olla takaisin Huvilalla. Paronittaren huvila sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa. Lyhentyneestä ohjelmasta huolimatta päivästä tuli mukava ja herkullinen.

Aamupäivä kului tutuilla markkinoilla Fayencen kylässä, josta löysimme yllättäen kivan ja kauniin kävelyreitin saman kukkulan toisella reunalla sijaitsevaan Tourrettesin kylään. Ja Fayencen kylästä löysimme pikkuriikkisen Le 8 -nimisen ravintolan, jota isännöi seurallinen ja hullutteleva aviopari. Viihdyimme Siskon kanssa loistavasti viisipöytäisessä ravintolassa, jossa isäntä-kokki maustoi ruokaisan ceasar-salaatin ruokapöytämme vieressä kasvavilla yrteillä ja emäntä kirjoitti kynällä kuittiin kittos. Tänään jaksoimme salaatin jälkeen tilata myös jälkkäriä. Onneksi, sillä vaatimattoman näköinen sitruunajuustokakku oli ihanan kostea ja maukas. Le 8 jätti hyvän mielen - pitänee palata selvittämään nimen alkuperä.

Torilta ostettiin paikallisia aprikooseja ja yksi iso musta tomaatti. Ja nahkakengät, joista sananen myöhemmin.

Sisko ja Olivette

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Unikkopeltoja ja tryffeleitä


Keväinen päivä Etelä-Ranskassa kului ranskalaisen laiskasti. Siskon toimiessa kuskiessa hurautettiin aamupäivällä Seliansin hiljaiseen ja idylliseen pikkukylään - prinsessojen tapaan, sillä Englannin prinsessat Diana ja kälynsä Fergie lomailivat kylässä 1996. Matkalla ihailtiin maalauksellisia unikkoniittyjä ja pysähdyttiin välillä pastislasilliselle - Siskon edellisviikon leidiystävien innoittamina.

Syötiin pitkään ja perusteellisesti täpötäydessä Cannesin sivukadun ulkoravintolassa - tutussa DaLaurassa (täällä), jossa omistajarouva tervehti poskisuudelmin. Tryffelillä maustetun alkusalaatin jälkeen Siskolle hummeriravioleja ja minulle simpukkapastaa, minkä jälkeen jälkkäriksi mahtui enää pikkuespressot.

Loppupäivä lorvailtiin filmiväen valtaamassa, helteisessä Cannesissa, jossa tänään alkoi 70. filmifestivaalit. Ja mummi löysi pari ihanaa pellavaista kesävaatetta...

Tuoreita tryffelin siivuja lehtisalaatin kera. Hyvää oli, mutta orvokki jäi syömättä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Alppien yli lämpöön


Kuudelta Vantaalle, kahdeksalta koneeseen, yhdeltä lounaalla Cannesin rantaravintolassa neljän suomalaisleidin kanssa ja kuudelta leivoskahveilla Siskon upeassa puutarhassa (täällä). Näin alkoi Mummin kolmipäiväinen kevätloma Siskon ja miehensä Ranskan kodissa.

Ensimmäinen päivä puristi kaikki mehut, mutta aurinko paistaa ja ruusut kukkivat...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hälyä pakoon


Lontoontyttö muutti pari kuukautta sitten työn perässä Bangkokiin. Onneksi ilmaiset skypet ja wachup-puhelut toimivat eikä viiden tunnin aikaerokaan pahasti häiritse. Toista oli 1990-luvulla, jolloin Tyttö vietti vuoden vaihto-oppilaana Kaliforniassa. Tuntuu oudolta, että vielä silloin yhteydet kaukomailla asuviin sukulaisiin ja ystäviin olivat lankapuhelimien ja kirjeiden varassa!

Asuttuaan pitkään ulkomailla Lontoontytöstä on tullut rohkea seikkailija ja ennakkoluuloton matkustaja. Uuteen asuinpaikkaan asetuttuaan hän löytää nopeasti mielenkiintoisia paikkoja, joita vapaapäivinään koluaa.

Äitienpäivänä Tyttö lähetti kuvia Ko Kretin "viidakkosaarelta" parin kymmenen kilometrin päässä Bangkokin suurkaupungista. Ko Kret on Bangkokin läpi virtaavan Chao Phraya -joen mutkiin piiloutuva, kilometrin levyinen ja kahden kilometrin pituinen saareke, josta pikkuravinteleiden ja turistikauppojen lisäksi löytyy kuulemma "luontopolkuja", joihin voi tutustua joko jalan tai vuokrapyörillä.

Ko Kret voisi mahtua turvallisuushakuisen mumminkin matkaohjelmaan...

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvää ja kivaa


Ja kallista. Mutta juhlapäivän kunniaksi nuoriso piffasi, joten mummikin saattoi nauttia turhia kursailematta. Varsinkin kun juhlistin omaa äitiyttäni törsäämällä taksiin ja jättämällä auton kotiin, joten pari lasia juhlajuomaakin kelpasi.

Esikoisen perhe oli kutsunut Äitimuorin eli isomummin ja minun lisäksi Opiskelijatytön sekä Opiskelijapojan avovaimonsa ja Max-pojan kanssa nauttimaan juhlalounasta ravintola Lehtovaaraan (täällä). Juniori jäi kotiin flunssaa potemaan ja Ukki mökille lintuja tiirailemaan. Idean tyttö sai huhtikuussa, kun olimme pienemmällä porukalla samaisessa paikassa juhlimassa Siskon ja minun syntymäpäiviä ja poistuimme äärest tyytyväisinä (täällä). Ja tänään olimme koko porukka taas tyytyväisiä.

Tupa oli täpösen täynnä. Monissa pöydissä juhli useampi sukupolvi tavallista suuremmalla porukalla. Seurueet eivät häirinneet toisiaan, ja lapsetkin pärjäsivät hyvin joukon jatkona. Alkupalabuffetin herkut olivar tuoreita ja freesejä, ja tarjoiluastioita täydennettiin ahkerasti. Pääruoka tarjoiltiin pöytiin, ja kiireestä huolimatta se tuli ajallaan ja rauhallisesti. Jälkiruokabuffetin paras pala oli omenainen kinuskikakku. Kahvi olisi voinut sisältyä juhlalounaan hintaan...

Lehtovaara vaalii ansiokkaasti sata vuotista perinnettään töölöläisenä klassikkoravintolana.

Äitienpäivänä

Olen kasvanut äidiksi ja ihmiseksi lasteni kanssa ja heidän vaikutuksestaan. Äidiksi koen tulleeni ja kummasti venyneeni heti Esikoisen synnyttyä 35 vuotta sitten, mutta ihmiseksi olen kasvanut - ja se jatkuu edelleen - vasta vuosien saatossa lasten lisääntyessä, kasvaessa ja asettuessa omaan elämäänsä.

Käytännön äitinä olen onnistunut hyvin, mutta tunnetaidoissa minulla oli vanhemmuuteen lähtiessäni huonot eväät. Nautin ja koin onnistuvani pikkulasten äitinä - olin luonteva ja luonnollinen imettäjä, väsymätön satukirjojen lukija, hyvä tiiminvetäjä ja jaksava organisoija. Mutta teini-ikäisten ja aikuistuvien lasten äitinä olo oli haastavaa, ja olen kokenut myös syyllisyyttä osaamattomuudestani ja riittämättömyydestäni. Lasteni aikuistuttua ja osan saatua omia lapsia koen löytäväni heihin uudenlaista lämmintä yhteyttä ja läheisyyttä. Rakkautta...

Äidiksi tulo ja äitinä olo on ollut elämäni merkittävin ja tärkein juttu. Se on antanut, vaatinut ja opettanut minulle itsestäni ja elämästä enemmän kuin mikään muu asia elämässäni. Olen siitä kiitollinen ja onnellinen. Nuoruusvuosien henkisen kömpelyyteni takia olisin hyvin voinut elää elämäni myös perheettömänä naisena.

Vasta äitinä eläminen on pakottanut minut pikku hiljaa tutustumaan itseeni - tunnistamaan ja kohtaamaan tunteitani - rakkautta, iloa, pelkoa, vihaa ja syyllisyyttä. Nauttimaan hyvältä tuntuvista tunteista ja hyväksymään myös pelottavat tunteet - ja elämään niiden kanssa. Tunteiden ja tarpeiden ilmaisemisessa olen edelleen alkutekijöissä, mutta edistynyt sulkeutuneesta lähtötilanteesta.

Ilman lapsiani olisin eri ihminen...

lauantai 13. toukokuuta 2017

Viimein


Viimein uskalsin istuttaa ensimmäiset yksivuotiset kesäkukat kaupunkikodin puutarhaan - toivoen yöpakkasten viimein hellittäneen. Toisaalta on hyvä, etten ole pystyt hankkimaan kevätkukkia aikaisemmin. Puutarhassa on tullut tehtyä perussiivousta, joka tavallisina vuosina on usein jäänyt kukkien istuttamisen jalkoihin.

Tänään ostin kymmenen isoa keltaista margaretaa Roihuvuoren S-marketin edestä 25 eurolla - aika edullisesti. Istutin kukat pation molemmille reunoille, jossa tuovat ihanasti kevätväriä muuten vielä aika värittömään puutarhaan. Aikaisempina vuosina samaiset kukat ovat kukkineet upeasti syyskuun loppuun asti, kunhan on väliin viitsinyt lannoittaa ja muistanut nyppiä pois kuihtuneet kukat.

Ja tietenkin tein tavanomaisia puutarhahommiani. Eli siirtelin monivuotisia kukkia paikasta toiseen - Äitimuorilta peritty homma. Joka vuosi tuntuu löytyvän "paras paikka". Kuinkahan kauan?