Kolmen päivän aikana tutustuimme kolmeen Bangkokin nähtävyyteen - tiistaina Jim Thompsonin kotimuseoon, keskiviikkona Suureen Palatsiin ja torstaina kukkamarkkinoihin. Ruuhkaista ja hämmentävää. Kokemusten kuvaaminen parilla kuvalla tai parilla selkeällä lauseella tuottaa yllättäviä vaikeuksia. Yleensä osaan tiivistää ja löytää itselleni oleellisen. Mutta täällä kaikki on niin runsasta ja nopeatempoista. Vierasta ja outoa, mutta samalla niin kiehtovaa. Järki-ihmisenä minulta katoaa kyky sanoittaa kokemaani - ehkä välillä hyvä niin...
Liikkuminen Bangkokissa on ruuhkien ja kuumuuden takia yllättävän vaikeaa. Helpoimmin kolmesta nähtävyydestä on saavutettavissa Thompsonin kotimuseo, jonne jaksaa hyvin kävellä läheiseltä Siam Central -metroasemalta. Sekä palatsialueelle että kukkamarkkinoille pitää ajaa taksilla, mikä Bangkokissa on helpommin sanottu kuin toteutettu. Takseja on paljon ja ne ovat halpoja. Ja nykyään kuskit viimeistään huomautuksen jälkeen pistävät mittarin päälle. Taksit on myös helposti pysäytettävissä kadulla, mutta siihen se helppous usein loppuu. Osa kuskeista ei ymmärrä englantia, ja huolimatta auttamisen halustaan osa ei ilmeisesti osaa lukea edes thain kielellä karttaan tai lapulle painettuja paikan nimiä eikä osoitteita.
Takseilla ajaminen ei Bangkokissa asuvan tyttäreni kanssa tuottanut mainittavia ongelmia. Hän tuntee maan tavat ja osaa tarvittaessa sanoa joitakin sanoja myös thain kielellä. Mutta kun liikuimme kaksin toisen tyttäreni kanssa, törmäsimme moniin ongelmiin. Laitakaupungilta napattu sinänsä mukava kuski ei tahtonut millään keinoin ymmärtää, että haluaisimme mennä katsomaan Bangkokin kuuluisinta nähtävyyttä Grand Palacea, joka kohoaa neliökilometrin alueella keskellä kaupunkia. Lopulta pitkällisen ja hartaan elekielen ja kartan pyörittelyn jälkeen suuntasi liikkeelle ja jo tunnin päästä olimme temppelialueella.
Suuren Temppelialueen kymmenet pari sataa vuotta vanhat temppelit ovat upeita - hienosti kullattuja ja mosaiikein koristeltuja. Mutta jos hikeentyy väenpaljoudesta - kuten minä - niin liikkuminen alueella on haastavaa, sillä sekä muurien sisällä että laajalla alueella niiden ulkopuolella tungeksii tuhatpäin ihmisiä. Osin keskipäivän kuumuudenkin takia en yksinkertaisesti pystynyt jäämään alueelle, vaan tunnin ruuhkassa liikkumisen jälkeen pakenimme molemmat paikalta. En jaksanut ottaa edes yhtä valokuvaa, mitä harvoin tapahtuu...
Amerikkalainen Jim Thompson ihastui 1950-luvulla maahan ja sen ihmisiin, elvytti maan silkkikäsityöperinteen ja rakennutti Bangkokiin kauniin kotinsa. Thompson kuoli 61-vuotiaana vuonna 1967 epäselvissä olosuhteissa työmatkalla Malesian viidakossa. Lapsettoman Thompsonin peri hänen veljenpoikansa, joka ei halunnut setänsä kotitaloa. Vanhaa thaimaalaista rakennusperinnettä vaaliva seitsemän pienen puutalon kompleksi ja sitä ympäröivä kaunis pieni puutarha säätiöitiin ja avattiin museona. Jim Thompsonin vuonna 1948 perustama Thai Silk Company -yhtiö toimii edelleen ja sen valmistamia korkealaatuisia silkkituotteita myydään ympäri maailma.
Kukkamarkkinoille menimme taksilla Lontoontytön kanssa. Pääsee myös jokilaivalla - selkeästi englanninkielällä merkattu pysäkki. Moista en ole missään nähnyt. Valtava, pääosin katettu alue jossa myydään tukuttain kokonaisia kukkia, kukkien nuppuja, terälehtiä ja jos mitäkin osaa. Ja kaikkea muuta kukkakoristeiden tekemiseen tarvittavaa. Siellä täällä jokunen tuoli, jolle saattoi istuutua ja ostaa parilla rahalla jotain juotavaa.
Vilskettä ja vilinää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti