Ei pala, vaan ei hirveästi rusketukaan :):)
Mutta voi rauhassa nauttia merestä :):)
Hotellin esitteessä oli upeita kuvia kuvankauniista ja rauhallisesta hiekkarannasta sekä kimaltelevasta merestä, joten emme asiaa sen kummemmin tutkineet. Olimmekin enemmän kuin hämmästyneitä ja pettyneitä, kun vajaa tunnin venematkan jälkeen rantauduimme pikkuriikkiselle Koh Khai Nuin saarelle, jonka edustalle ole parkkeerannut kymmenkunta isoa pikavenettä ja samanverran pitkähäntäveneitä. Ja jonka keskiosa oli katettu markkinapaikka, jossa ahtaiden kuppiloiden lisäksi myytiin vierivieressä turistihedelmää, halpisvaatteita ja muuta rantakamaa - ja kalliilla. Ja kaiken kukkuraksi pieni saari kuhisi - siis todella kuhisi - monenmaalaisia turisteja. Pikkuruinen saari oli sinänsä kaunis, jos sitä edes jotenkin pystyi hahmottamaan jatkuvan turistivirran alta.
Joskin erään blogin mukaan suurin osa turisteista kuskataan takaisin hotelleille kahteen mennessä, joten tämän jälkeen saaren kauneudesta pystyy ehkä nauttimaan rauhassa. Tiedä häntä...
Jälkeenpäin luin, että Koh Khai Nuin saarelle turisteja kuskataan pääosin Puhketistä vähintään 60 pikaveneellä (20-30 ihmistä/vene) päivittäin. Saarelle, jolla ei asu yhtään ihmistä ja jonka ekosysteemi kuulema kestäisi korkeintaan 100 ihmistä kerrallaan, saattaa siis olla kerralla jopa 1000 ihmistä. Tämän takia Thaimaan viranomaiset sulkivat saaren turisteilta väliaikaisesti runsas vuosi sitten. Viereisellä Koh Khai Nokin saarella kielto on edelleen voimassa. Jos olisimme tämän tienneet, veneretki olisi jäänyt tekemättä!
Mutta venematka molempiin suuntiin oli nautittava ja kuski thaimaalaiseen tapaan ystävällinen ja avulias. Ja tulihan omin silmin nähdyksi, miten riistoturismi voi pilata ja jopa tuhota upean ympäristön.
Koh Khai Nuin pitkä huojuva ponttoonilaituri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti