sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Toinen veneretki


Thaimaan lomamme ensimmäisen viikon vietimme kahdella Koh Yao -saariryhmään kuuluvalla pienellä saarella Phuketin ja Krabin välisellä lahdella. Saarelta toiselle siirryimme pitkähäntäveneellä, jonka varasimme ensimmäisen saaren rannalla sijaitsevasta pienestä myyntikojusta. Kaikki pelasi luotettavasti kahta pientä episodia lukuunottamatta.

Olimme körötelleet merellä runsaat puoli tuntia, kun veneemme viereen tuli edellisen hotellin nimellä varustettu pikavene. Veneen ohjaaja vilkutti meille innokkaasti, ja me kolme tietenkin vilkutimme iloisena takaisin ”mukava kun tervehtii vanhoja asiakkaita”. Mutta vilkutus jatkui ja jatkui, jolloin tajusimme että ilmeisesti heillä onkin asiaa meille. Kun veneet lopulta saatiin pysäytettyä merellä vierekkäin, selvisi että hotellin kantajat olivat vahingossa nostaneet veneeseemme yhden ylimääräisen matkalaukun. Ja totta, kun kun kömmin kajuuttaan laskemaan laukkuja, siellä oli kolmen laukun sijaan neljä laukkua. Vieras matkalaukku nostettiin pikaveneeseen, ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Toivottavasti laukun omistaja ei hotellin sekaannuksen vuoksi myöhästynyt lentokoneestaan.

Toisesta hämmingistä meidät pelasti Lontoontytön tomeruus. Reissattuamme noin kaksi kolmasosaa matkasta kuski käänsi veneen kokan kohti maata ja vähäisellä englannin kielellä selitti, että pitkähäntäveneellä ei pääse hotellin rantaan, ja meidän täytyy jatkaa matkaa taksilla. Olimme kuitenkin maksaneet välittäjälle venematkan hotellilta hotellille. Kuskin ja Lontoontytön kiivaan sanailun siivittämänä kuski ajoi veneen lähes autioon rantaan. 

Onneksi rannassa oli paikallinen mies, jonka kanssa käymänsä pitkän neuvottelun jälkeen kuski käänsi veneen uudelleen merelle, ja jatkoimme matkaa. Puolen tunnin kuluttua rantauduimme onnellisesti ja turvallisesti Koh Yao Noi -saarelle Paradise-hotellin rantaan. Ja ilman ongelmia...

Kahden tunnin venematka sujui näine hämminkeineenkin tosi mukavasti. Tuulta vähemmän kuin ensimmäisellä veneretkellämme (täällä). Ja aurinko paistoi ison osan matkaa takaapäin, joten minäkin saatoin nauttia matkasta kääriytymättä huivien alle :):)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti