Seilin Kirkko

Parasta Seilin saarella oli tällä kertaa Kirkko - vähän samoin kuin lyhyellä piipahduksella Nauvossa (täällä). Ei huono, kaksi mieleenpainuvaa kirkkoa päivässä :) 

Ihastuin tuohon 1700-luvulta lähes sellaisenaan säilyneeseen pikkuruiseen puukirkkoon. Etenkin, kun sain pääsylippuja myyvältä nuorelta naiselta melkeinpä yksityisopastusta kirkon lähes 300-vuotiseen historiaan. Kiitos siitä :)

Saarella on ollut oma kirkko ”spitaalihospitaalin” perustamisesta (täällä) 1600-luvun alusta lähtien. Saaren ensimmäiseksi kirkoksi siirrettiin Turusta Pyhän Yrjänän hospitaalin kirkko. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1733 ja se on ainoa rakennus, joka saarella on säilynyt entisen ”spitaalihospitaalin” ajoilta.

Kun astuin sisälle kirkkoon, hämmennyin miten vaatimaton ja riisuttu se oli - maalaamattomia hirsiseiniä ja käsittelemätöntä lautakattoa. Hämmennystäni lisäsi kirkon takaosassa oleva, kalteria muistuttava puinen aita, jonka tehtävä oli ollut eristää ”tarttuvien tautien vaivaamat” muusta kirkkoväestä.

Vähitellen aloin nähdä puisen kirkon karua kauneutta. Vuosisatojen jättämää ajan patinaa ja lautaseinien piilottamia muistijälkiä. Vaatimattomassa kirkossa oli myös kaksi väripilkkua ja katseen vangitsijaa - punaisena hohtava alttarivaate ja mustavalkoisin miesten kuvin koristeltu saarnastuoli. Saarnastuoli oli 1700-luvulta, mutta kirkkaanvärinen alttarivaate oli lisätty kirkkoon vasta 1950-luvulla. Tällöin presidentti Urho Kekkonen oli vieraillut kirkossa vaimonsa Sylvin kanssa, minkä jälkeen Sylvi oli halunnut lahjoittaa kirkkoon ”vähän väriä”. 

Jäin myös ihmettelemään pienen urkuharmonin edessä olevaa koristeltua penkkiä. Luin, että tämä 1600-luvulta peräisin oleva puinen penkki on entisaikaan toiminut matka-alttarina. Vieraillessaan syrjäisillä seuduilla pappi on saattanut toimittaa messun käyttäen mukanaan kuljettamaansa alttaria. Messua ei nimittäin saanut lukea kuin sille pyhitetyn alttarin yli. 

Vaatimatonta ja pientä kirkkoa ympäröi vaatimaton ja pieni hautausmaa, jonka toiselle puolelle oli haudattu mielisairaalan potilaita ja toiselle sairaalan työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään. Vierailun arvoinen ja puhutteleva sekin…

Saarnastuolin maalaukset ja sen takana olevan maalauksen oli tehnyt vain 19-vuotias

Carl Johan von Holthusen vuonna 1734 - vuosi kirkon valmistumisen jälkeen. 

Alkuperäisen alttarivaatteen suunnitteli tekstiilitaiteilija Toini Nyström (1887-1967).

Nykyään alkuperäinen on säilötty Kansallismuseoon ja vuodesta 2014 sen tilalla on ollut kopio, 

jota saarella itsekin asuva Birgitta Henriksson työsti kaksi vuotta.  

Harmonin urkupenkkinä toimi matka-alttari 1600-luvulta.

Harmoni on ilmestynyt kirkkoon vasta toisen maailman sodan jälkeen, 

sillä tätä ennen kirkossa ei ollut mitään soittimia.

Puinen ”kalteriaita”, joka erotti ”spitaaliset” muista kirkkovieraista. 

Arthur 1.8.1892 -9.8.1892 ja Elin 24.8.1885 - 27.8.1885

Sairaala Seilissä

Entisen hospitaalin päärakennusta, jossa nykyään toimii ravintola ja 

Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitus. 

Nauvon vierasvenesatamasta (täällä) siirryimme autolautalla puolen tunnin matkan Seilin saarelle. Meillä oli runsaat kolme tuntia aikaa tutustua saaren rakennuksiin, historiaan ja luontoon, ennen kuin jatkoimme yhteisaluksella eteenpäin Hankan laituriin Rymättylän puolelle - toiseen yöpymispaikkaamme.

Aikaa Seilissä kului tietty myös lounaaseen, joka päivittäin on tarjoilla saaren ravintolan buffetpöydästä. Söin kasviborssikeittoa ja jälkkäriksi ostin kahvin kanssa 3 Kaverin toffee&crunch -jätskipuikon, kun tämän kesän herkkuni eli Lakritsi&sitruuna oli loppu :)

Harmikseni jouduin aikataulusyistä jättämään väliin maksullisen saarikierroksen, ja kiertelinkin vähän sokkona saarta tutkien sen rakennuksia. Onneksi päärakennuksen käytävillä oli hyvät opastaulut, joista sain kaipaamaani tietoa Seilin historiasta ja sen ”hospitaaleista” :)

Neljä sataa vuotta sitten Ahvenanmaalle ja Lounais-Suomeen levisi spitaali, jota nykyään kutsutaan lepraksi, ja Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf (1594-1632) määräsi, että Turun lähistölle - mieluummin jollekin saarella - pitää rakentaa erillinen hoitolaitos jonne saitastunert voidaan eristää. 

Tuolloin lepraa pelättiin. Taudin aiheuttajaa ei tiedetty eikä sitä osattu hoitaa. Tautia pidettiin jumalan rangaistuksena ja parantumattomana. Tartuntavaaran vuoksi sairastuneet haluttiin eristää loppuiäkseen.

Lepraa esiintyy edelleen, mutta nykyään tiedetään, että taudin aiheuttaa bakteeri. Hoitamattomana bakteeri vahingoittaa etenkin ihoa, limakalvoja ja ääreishermoja, ja edetessään aiheuttaa mm. ihon epämuodostumia. Tänä päivänä lepran hoitoon on tehokkaita lääkkeitä. Lisäksi tiedetään, että se tarttuu pisaratartuntana, mutta tartunnan saamiseksi tarvitaan pitkäaikainen ja läheinen yhdessäolo.

Kuninkaan käskystä pienelle Seilin saarelle - eristyksiin - perustettiin ns. spitaalihospitaali, joka toimi saarella vuosina 1622-1785. Lepraepidemia rauhoittui pikkuhiljaa ja Seilin viimeinen potilas Malin Matsdotter kuoli 1785 oltuaan saaressa 52 vuotta. Maailmalla tautia esiintyy edelleen, mutta viimeinen uusi kotoperäinen lepratapaus löytyi Suomesta vuonna 1955.

Leprapotilaiden jälkeen Seilillä hoidettiin ”parantumattomasti” mielisairaita ja vuodesta 1889 lähtien ainoastaan naispuolisia kroonikkopotilaita. Saaren hospitaali toimikin mielisairaalana vuoteen 1962 asti, tosin vuoden 1944 jälkeen sinne ei enää sijoitettu uusia potilaita. 

Saaren nykyiset kivirakennukset on rakennettu 1800-luvulla. Spitaalihospitaalin aikaiset hirsirakennukset ovat saaren kirkkoa lukuunottamatta tuhoutuneet. Vuonna 1964 valtio luovutti rakennukset ja lähiympäristön Turun yliopistolle ja tiloissa alkoi toimia Saaristomeren tutkimuslaitos. Matkailijoille saari ja sen rakennukset majoitus- ja ravintolapalveluineen ovat olleet avoinna vajaat kymmenen vuotta. 

Mielenkiintoinen saari komeine kivirakennuksineen. Kaunista luontoa ja jännittävää historiaa. Tosin vanhetessa olen alkanut tulla allergiseksi ruuhkaisille turistikohteille, ja sitähän Seili heinäkuisena keskiviikkona auttamatta oli. 

Mutta sen takia en olisi kuitenkaan jättänyt saarta väliin :)

Päärakennuksessa on säilytetty yksi entinen potilashuone mielisairaala-ajoilta.

Potilaiden lisäksi saarella asui sairaalan työntekijöitä perheineen.

Tämä Fyyri-niminen rakennus toimi hoitajien asuntona.

Ilmakuva 1800-luvulla rakennetusta sairaalasta. 

Alkuperäisen valokuvan on ottanut Jari Hänninen, UTU

Saariston Kirkko

Onneksi viivyimme Nauvossa sen aikaa, että ehdin rauhassa piipahtaa Nauvon keskiaikaisessa, Pyhälle Olaville omistetussa kivikirkossa. Vierailupäivänä kylällä oli alkamassa paripäiväiset Nauvon kamarimusiikkipäivät, mitä varten kirkossa käydessäni siellä asennettiin mm kaiuttimia ja kohdevaloja. Ja harjoiteltiin illan urkukonserttia varten, mikä oli ihanaa kuunneltavaa :)

Kaunis, sopusuhtaiinen ja rauhoittava kirkko, jossa monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten erikoiset kaksiosaiset urut 1700-luvun lopusta ja kauniisti koristeltu sakastin ovi. Kiinnostava oli myös Uudessakaupungissa syntyneen taidemaalari Robert Wilhelm Ekmanin (1808-1873) vuonna 1850 maalaama mukaelma Leonardo da Vincin kuuluisasta Pyhästä ehtoollisesta. Samoihin aikoihin sama herra maalasi myös Turun tuomiokirkon etuosaa edelleen koristavat freskot.

Eniten minua kuitenkin viehätti alttariseinälle, kuori-ikkunan eteen kiinnitetty siro, lähes 600 vuotta kirkossa ollut puinen krusifiksi. Ja kivien ystävänä en voinut olla ihastelematta sammaloitunutta kiviaitaa, joka ympäröi kirkkoa ja nurmikkoista hautausmaata. 

Nauvon kävijä, käy kirkossa. Saatat ihastua… 

Alttarin puinen krusifiksi on 1400-luvulta

R.W. Ekman: Pyhä ehtoollinen, 1850

Kaksiosaiset urut 1700-luvulta ja 

vaaleansiniseksi maalatut ovelliset ns. penkkikorttelit 1600-luvulta.

Ruuhkaa Nauvossa

Pensarin rauhalliselta saarelta (täällä) jatkoimme pyöräilyä Nauvon vilkkaaseen vierasvenesatamaan. Paraisten kaupunkiin nykyään kuuluva Nauvo on sananmukaisesti saaristokunta :) Pääsaarten Iso-Nauvon (Storlandet) ja Pikku-Nauvon (Lillandet) lisäksi kuntaan kuuluu kaikkinensa peräti 3000 saarta, luotoa ja kalliota. 

Kirjaisten laiturilta (täällä) pyöräilimme Nauvon kirkonkylään pääosin pyörä- ja muita pikkuteitä pitkin yhteensä noin 18 kilometriä. Loppumatkasta jouduimme tosin ajamaan useamman kilometrin vilkkaan Saariston rengastien reunassa.

Lyhyen reitin mielenkiintoisin osuus oli noin viiden kilometrin pätkä Dalkarbystä ensin Piparsbyhyn ja sieltä Laggarsnäsintien ja Lammentien kautta Saariston rengastielle. Kiemuraista hiekka- ja metsätietä, joka oli tarkoitettu lähinnä kävelijöille ja maastopyöräilijöille. Tykkäsin, enkä kokenut liian haastavana :) 

Yksi pyöräilykavereista tiesi, että kyseinen metsäreitti oli pätkä Turun tuomiokirkolta Norjan Trondheimiin kulkevaa Pyhän Olavin merireittiä - pyhiinvaellusreittiä - ja se olikin merkattu asianvaativin reittimerkein. Minun ihka ensimmäinen pyhiinvaellusreittini :)

Perillä Nauvon kirkonkylässä oli kaunista, mutta ruuhkaista. Vähän yllätyin, että vierasvenesatama oli niin täynnä erilaista kuppilaa ja kauppiasta -  vähän kuin Välimeren turistikaupungeissa. Mutta ei paha…

Kokeilin summamutikassa Köpmans-nimistä kahvila/ravintolaa, ja se osoittautui tosi mukavaksi. Kaikki makea ja suolainen - jätskit mukaanlukien - olivat paikalla itse tehtyä. Maistoin tosin vain jätskiä, mutta se maistui. 

Sitten olikin jo kiire (isolle) lautalle, joka kuljetti meidät ja pyörät puolessa tunnissa seuraavaan kohteeseemme Seilin saarelle, josta matkakertomus jatkuu…

Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti oli merkattu punavalkoisilla merkeillä.

Nauvon vilkasta vierasvenesatamaa

Kahvila Köpmansin puutarhapihaa

Pensar pysäytti

Pensarin saarella myös saaristoa tuntemattomampi - kuten esim tämä pyöräilevä mummi - pääsee mukavasti saariston makuun. Merta ja rauhaa ja jokunen kallion kolo. Varsinkin kun suojaisa saari on sopivasti sivussa välillä jopa pelottavan vilkkaasti liikennöidystä Saariston rengasreitistä :)

Matkasimme Pensariin Granvikin laiturista m/s Viken -nimisellä saariston yhteysaluksella (täällä) ja jatkoimme matkaa seuraavana aamuna pienen saaren toisella rannalla olevasta laiturista m/s Falkö -nimisellä yhteysaluksella. Falköllä olisi päässyt matkustamaan Borstön ulkosaareen asti, mutta me jäimme aluksen kyydistä runsaan puolen tunnin matkan jälkeen Kirjaisten laiturilla. 

Pensarissa yövyimme hotelli-ravintola Sandvikissa meren ja luonnon ympäröimänä. Liekö pienessä saaressa edes on muita majoituspaikkoja… Enkä muita kaivannutkaan, sillä Sandvik täytti kaikki odotukseni. Mukava huone - tai oikeastaan neljän hengen huoneisto yhdelle - jossa iso (oma) terassi pehmustettuine korituoleineen merelle ja ilta-aurinkoon. Viihtyisä ravintola lasiverannalla ja ulkoterassilla aivan liki merta. Ja aamulla vielä maukas ja runsas aamiainen, joka tarjoiltiin pöytiin. 

Kaiken kukkuraksi Pensarista löytyi vielä mielenkiintoista historiaa :) Suomen sisällissodassa viime vuosisadan alussa saari oli Saariston vapaajoukkojen (Skärgårdens Frikår) tukikohta. Punaisten joukot olivat valloittaneet Korppoon kartanot, mutta kärsivät lopulta tappion valkoisten puolella taisteleville vapaajoukoille. Muistoksi taisteluista Pensarin rantakalliolla on edelleen vuonna 1938 pystytetty graniittinen muistopatsas.

Jatkosodan aikana saaressa asui lottia, joiden tehtävä oli tarkkailla mahdollisia vihollisen pommikoneita. Sodan jälkeen saari ja sen rakennukset olivat Paraisten kalkkivuori Oy:n virkistyskäytössä, ja nykyään niissä  toimii Sandvikin hotelli/ravintola :)

Nautimme hetken Pensarin idyllistä, mutta aamulla pyöräporukkamme matka jatkui Nauvon ja Seilin kautta seuraavaan yöpymispaikkaan ja kohti uusia seikkailuja…

Pensar jää sopivasti sivuun vilkkaasti liikennöidystä Saariston rengastiestä :)

Päärakennus, jossa ravintola ja aamiaishuone sekä majoitushuoneita.