Herkkuja Keski-Suomessa

Ravintola Gösta Mäntässä - takaseinällä Heikki Marilan maalaus.

Kaksipäiväisellä Keski-Suomen pyrähdyksellä tutustuimme herkkuruokaa tarjoavaan ravintolaan, kodikkaaseen luksushotelliin sekä luonnonkauniiseen kahvitupaan.

Mäntässä nautimme kolmen ruokalajin herkullisen lounaan ravintola Göstan (täällä) ikkunapöydässä hämmästellen pihalla keikkuvia västäräkkejä ja ikkunan pinnassa leikkiviä sitruunaperhosia. Alkuruokana kaksi tuoretta, kielenvievää jättikatkarapua, purjon, pähkinöiden ja herkullisen, kirkkaan liemen kanssa - nam! Päänä kaksi rapeaa, mehevää kananpalaa - "Kanastako gourmeeta?" epäili Ukki vielä ennen maistamista - paahdetun sellerin, porkkanan ja tumman, mausteisen kastikkeen kanssa - nam, nam! Ja loppuhuipennuksena lakritsikakkua piimävaahdon, vadelmasorbetin ja tuoreiden vadelmien kanssa - nam,nam,nam! Pekka Terävää on vaikea voittaa...

Yöksi ajoimme aiemmilta matkoilta tuttuun Yöpuuhun (täällä), joka jälleen yllätti kodikkaalla huoneella, mukavalla sängyllä, henkilökohtaisella palvelulla ja "parhaalla aamiaisella ikinä". Huippua oli kullekin erikseen valmistettava sopivan pehmeä munakas, käsinnypityt karjalanpiirakat, lähitilan punaviinimarjamehu ja englantilaistyyliset ohuet voikeksit - nam,nam,nam ja nam!

Ajomatkalla Jyväskylästä Mikkeliin pysähdyimme ketjubensa-aseman vieressä nököttävään, upealla niemellä sijaitsevaan Reissupannu-kahvilaan (täällä). Saimme istua rauhallisella terassilla auringossa ja ihastella tuulista Puulavettä.

Makuelämyksiä riitti - puhumattakaan Parasystävän ja Virpin Mikkelissä loihtimista herkuista...

Hotelli Yöpuun aamiaistarjoilua Jyväskylässä.

Kahvila Reissupannun rantaa Kangasniemellä.

Muistoja Mäntästä

Vietin lapsuuden perheeni - äiti, isä ja kolme lasta - kanssa 1960-luvulla viikon Mäntässä. Asuimme sairaalan ylilääkärin vieraina hänen kotonaan isossa funkkistyylisessä kivitalossa aivan sairaalan pihapiirissä järveen viettävällä rinteellä. Perheemme ei paljon kyläillyt, joten tämä heinäkuinen viikko on jäänyt kivana poikkeuksena mieleeni. 

Tämän jälkeen en ole kyseistä perhettä tavannut, mutta muistan edelleen perheen vanhemmat - Olavin ja Marjatan - sekä vanhimman tyttären - lettipäisen Liisan, joka oli minua vuoden vanhempi. Liisan ja Siskon kanssa piirsimme loman aikana kymmeniä pikkutarkkoja huoneistojen pohjapiirrosia - ilmeisesti perheen arkkitehtiäidin innoittamana. Muistan vieläkin, miten kivaa oli suunnitella ja piirtää huonejaot ja huonekalut mielikuvitusperheille. Ulkoleikkeihin emme tuolla lomalla pahemmin ehtineet.

Eilen halusin etsiä, josko Mänttä-lomamme kyläpaikka vielä löytyisi. Ja löytyihän se - Sairaalantien päästä metsän keskeltä, kuten muistin. Sairaalarakennus ja asuintalo olivat pystyssä ja ehjinä, mutta tyhjillään ja aavemaisen autioita. Kaikki opaskyltit olivat vielä paikoillaan, vaikka sairaala suljettiin vuoden 2015 alussa. Sairaalan ja ylilääkärin asuintalon väliin on 1980-luvulla (?) rakennettu matala lisärakennus, mutta muuten rakennukset olivat muistini mukaisia, joskin sairaala paljon mielikuvaani matalampi. Ja kaunis järvinäkymä oli täysin puiden ja muun tiheän kasvuston peittämä. 

 Muistumia menneestä...

Matkalla Mikkeliin

Mikkelin matkalla päätimme Ukin kanssa pistäytyä Mäntässä Gösta Serlachiuksen museossa. Upea museorakennus käsittää vuorineuvos Serlachiuksen (1876-1942) vuonna 1935 valmistuneen Joenniemen kivikartanon ja hulppean, 2014 avatun lisärakennuksen.

Museorakennukset avautuvat Melasjärvelle ja niiden ympärillä on kaunis, kävelemään houkuttava puisto. Moderni puusilta yhdistää kartanopuiston pieneen hoidettuun Taavetinsaareen, jonka voi huonokuntoinenkin kiertää sorattua polkua pitkin. Suosittelen! Upeita rantakallioita ja nuorta koivumetsää. Ja näin elokuussa muhkeita herkkutatteja!

Göstan museossa on peruskokoelman (paljon Gallen-Kallelaa ja Edefeltiä) lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Nyt oli esillä mm. englantilaisen nykytaiteilijan Mark Wallenbergin maalauksia ja videoteoksia. Heti ulko-ovella tulijaa tervehtii Wallenbergin Kristus-hahmo (1999), joka alkujaan on seisonut Lontoon keskustan ihmisvilinässä. Kiehtovaa nykyajan symboliikkaa: harva museovieras edes huomaa valkoista graniittimiestä sisään kiirehtiessään.

Tänään matka jatkuu Parasystävän miehen 70-vuotisille Mikkeliin!

Ristiä kohti - Jeesus tovereineen...