Vietin lapsuuden perheeni - äiti, isä ja kolme lasta - kanssa 1960-luvulla viikon Mäntässä. Asuimme sairaalan ylilääkärin vieraina hänen kotonaan isossa funkkistyylisessä kivitalossa aivan sairaalan pihapiirissä järveen viettävällä rinteellä. Perheemme ei paljon kyläillyt, joten tämä heinäkuinen viikko on jäänyt kivana poikkeuksena mieleeni.
Tämän jälkeen en ole kyseistä perhettä tavannut, mutta muistan edelleen perheen vanhemmat - Olavin ja Marjatan - sekä vanhimman tyttären - lettipäisen Liisan, joka oli minua vuoden vanhempi. Liisan ja Siskon kanssa piirsimme loman aikana kymmeniä pikkutarkkoja huoneistojen pohjapiirrosia - ilmeisesti perheen arkkitehtiäidin innoittamana. Muistan vieläkin, miten kivaa oli suunnitella ja piirtää huonejaot ja huonekalut mielikuvitusperheille. Ulkoleikkeihin emme tuolla lomalla pahemmin ehtineet.
Eilen halusin etsiä, josko Mänttä-lomamme kyläpaikka vielä löytyisi. Ja löytyihän se - Sairaalantien päästä metsän keskeltä, kuten muistin. Sairaalarakennus ja asuintalo olivat pystyssä ja ehjinä, mutta tyhjillään ja aavemaisen autioita. Kaikki opaskyltit olivat vielä paikoillaan, vaikka sairaala suljettiin vuoden 2015 alussa. Sairaalan ja ylilääkärin asuintalon väliin on 1980-luvulla (?) rakennettu matala lisärakennus, mutta muuten rakennukset olivat muistini mukaisia, joskin sairaala paljon mielikuvaani matalampi. Ja kaunis järvinäkymä oli täysin puiden ja muun tiheän kasvuston peittämä.
Muistumia menneestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti