maanantai 1. elokuuta 2016

Ujo


Ujous on merkki siitä, että sielu on elossa. Ihmisen pitäisi olla huolissaan, jos mikään ei jännitä. Jos osaa ujostua ja hämmentyä, on vielä toivoa. Herkkä kykenee tuntemaan ja huomaamaan erilaisia tunteita.
Herkkyys on syvällisen onnellisuuden edellytys, mutta tekee samalla meistä haavoittuvia. Ujoudesta (ja herkkyydestä) tulee ongelma, kun se leimataan heikkouden ja huonommuuden merkiksi. Herkkyys on ihmisen arvokkainta osaa. Sitä täytyy vaalia. 

Näin kirjoittaa psykiatri Juhani Mattila Kodin Kuvalehden kolumnissa (14/2015). Ujoutta ja herkkyyttä on meissä kaikissa - toivottavasti. Eri asteisina tosin, eikä sitä tarvitse mielestäni mieltää erityisherkkyydeksi.

2 kommenttia:

  1. Oiva kiteytys! Juuri herkkyys on alusta empatialle, tuolle yhdelle tärkeälle ihmisyyden mittarille... Erityisherkkyydestä on paasattu turhan paljon ja tehty siitä "sairaus", joten häpeilemättä herkistelemisiin ja tummuviin elokuun öihin ja kuutamoiltoihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkyyttä kehiin! - ei-herkästi ilmaistuna....

      Poista