Patarein käytäviä

Patarein vankilamuseo Tallinnan rannassa on ränsistynyt, sottainen ja tunkkainen. Ja talvisin varmaan pimeä ja kylmä. Silti tai ehkä juuri siksi se on erittäin valokuvauksellinen - jopa siinä määrin, että keskittyessä kuvaamiseen lähes unohtaa rakennuksen surullisen menneisyyden. Rikoksista tuomitut sekä tutkinnalliset ja poliittiset vangit - kaikki samassa vankilassa, pahimmillaan yli 4000 miestä ja naista. Julmaa hierarkiaa ja pelottavaa väkivaltaa.

Ahtaat vankisellit, joihin asusti 30 vankia jakaen 15 sänkyä. Ristikkokattoiset pienet ulkoilukarsinat, jonne vangit kuljetettiin tunniksi kerran päivässä. Karmiva hirttohuone, jossa kuolemanrangaistukset toimeenpantiin toiseen maailmansotaan asti, sekä teloitusosasto, jossa viimeiset kuolemaantuomitut tapettiin ampumalla 1991 (Wikipedian mukaan). Ahdistava sairaalasiipi, jonka ruostuneet tutkimustuolit ja rikkoutuneet lamput vieläkin muistuttavat vangeille tehdyistä oudoista "tutkimuksista".

Patarei rakennettiin pari sataa vuotta sitten alkuaan merilinnoitukseksi (1840-66). Tämän jälkeen se toimi vuosina 1867-1919 kasarmina ja 1920-2002 vankilana. Elokuussa 2016 entisessä vankilassa kierteli hihittäviä nuoria kaljapullojen kanssa, ahkerasti valokuvaavia keski-ikäisiä ja joitakin hiljaisia lapsiperheitä. Kauhistellen ja valokuvaten, kuten minäkin eläkeläismummi.

Yleensä liitän yhteen postaukseen enintään kaksi kuvaa, nyt on pakko panna enemmän - sisääntulosta ulkoporttiin.