Paanukattoisessa kirkossa minua viehätti etenkin sisäseinien vaaleanpunainen rappaus, kauniit kyntteliköt ja katon valkoiseksi maalatut lautaholvit sekä vanhat puupenkit, joiden istuintilaa oli myöhemmin ”jatkettu”. Mutta myös kirkon pieni koko - 350 istuinpaikkaa - ja erikoinen muoto: alkuperäinen ns. pitkäkirkko oli myöhemmin laajennettu toiselle sivulle purkamalla kirkkosalin ja entisen asehuoneen välinen seinä. Eli lähes kaikki :)
Tykkäsin myös sirosta saarnatuolista, jonne poikkeuksellisesti kuljettiin sakariston kautta. Harmikseni tästä Saksasta 30-vuotisen sodan aikana tuodusta tuolista ottama valokuva epäonnistui…
Alttaritaulun oli lahjoittanut kirkon toiminnassa aktiivisesti mukana ollut Elias Lönnrot (1802-1884) sen jälkeen, kun hänen nuorin tyttärensä Tekla oli kuollut 19-vuotiaana keuhkotautiin. Tätä ennen hän oli joutunut hautaamaan jo vaimonsa Marian, esikoispoikansa Eliaksen ja kaksi muuta tytärtään, jotka myös - pikkupoikaa lukuunottamatta - oli haudattu kirkkoa ympäröivälle hautausmaalle (täällä).
Kun Lönnrot itse kuoli 82-vuotiaana, Suomalaisen Kirjalllisuuden Seura pystytti haudalle mustasta graniitista tehdyn obeliskin, jonka suunnitteli arkkitehti Gustav Nyström (1856-1917).
Pitkään olin ajatellut/toivonut, että saisin aikaiseksi käyntyä Sammatin kirkolla. Onneksi sain visiitin toteutettua viime viikolla. Tykkäsin - paljon :)
Adolf Beckerin (1831-1909) alttaritaulu vuodelta 1883 kuvasi Kristusta maapallon päällä.
Elias Lönnrotin sekä hänen vaimonsa ja heidän kolmen tyttärensä hauta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti