Paikkarin torpan (täällä) vieressä oli Elias Lönnrotin (1802-1884) näköispatsas. Pronssinen suurmies pitkävartisissa pieksusaappaissaan on istunut samalla paikalla pienen kallionysän päällä luonnonniityn keskellä vuodesta 1952 lähtien.
Ajatus Lönnrotin patsaan pystyttämisestä Sammattiin - suurmiehen syntymäpitäjään - heräsi 1940-luvun lopussa. Patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Eino Räsänen (1902-1970) mukaellen Eemil Halosen (1875-1950) patsasluonnosta apunaan Halosen veli taidevalaja Arttu Halonen (1885-1965).
Alkuperäisellä luonnoksella kuvanveistäjä Eemil Halonen oli 1900-luvun alussa osallistunut kilpailuun Elias Lönnrotin muistomerkistä. Kilpailun voitti Emil Wickström (1864-1942) ja Halosen ehdotus tuli toiseksi. Wickströmin patsasehdotus toteutettiin Helsinkiin Vanhaa kirkkoa vastapäätä Lönnrotinkadulle. Ja toiseksi tullut ehdotus löysi paikkansa 50 vuotta myöhemmin Sammatista :)
Patsaan paikkaa aprikoitiin pitkään ja perusteellisesti. Kalevalaseura esitti, että se pystytettäisiin museoidun Paikkarin torpan lähistölle, mutta Muinaistieteellinen toimikunnan (nyk. Museovirasto) mielestä parempi paikka olisi ollut Sammatin keskusta. Lopulta Valtioneuvosto ratkaisi asian Kalevalaseuran ehdottamalla tavalla.
Minä olisin kallistunut Museoviraston ehdotuksen puoleen. Mielestäni näköispatsas olisi sopinut paljon paremmin pitäjän keskustaan kuin lapsuudenkodin viereen, jossa se on ristiriidassa sekä vanhan torpan herättämän nostalgian että kauniin luontonäkymän kanssa.
Valokuvan taustalla näkyy vuonna 1926 rakennettu museon vahtimestarin talo. Kun ihmettelin rakennuksen kokoa, opas kertoi että se toimi alkuun myös matkailijakotina. Paikkarin torppaa saatettiin jo tuolloin tulla ihmettelemään pitkienkin matkojen päästä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti