Opiskelijatyttö oli valinnut majapaikkamme Koh Yao Noi -saaren rauhallisesta pohjoiskärjestä. Paradise-hotelli (täällä) oli lähes nimensä veroinen paratiisi. Idyllinen, ihmisen kokoinen ja maanläheinen resortti, joka huokui rauhaa ja levollisuutta. Hevosenkengän muotoisella kauniilla rannalla oli tilaa ja väljyyttä, eikä yhtään veneitä pörisemässä. Rantatuoleja ja riippukeinuja riitti kaikille, joten aamuisin ei tarvinnut rynnätä varaamaan auringonottopaikkaa. Minun lomamakuuni sopivampaa paikkaa saa hakea.
Ainoa miinus menee hotellin ravintolalle. Ruokalistalta löytyi sekä perinteistä thairuokaa että pitsaa, pastaa ja burgeria. Kolmen päivän aikana söimme ravintolassa joka päivä sekä lounaan että illallisen valiten listalta aina thairuokaa - keittoja, riisi- tai nuudeliruokia taikka kalaa tai äyriäistä sekä jälkkäreitä. Lähes joka kerta olimme pettyneitä - vaatimustasomme oli tosin korkea edellisen saaren Mama Seafood -ravintolan herkullisten thairuokien jälkeen. Kertaakaan ravintolan ruoka ei yltänyt Maman tasolle. Mutta siihen oli tyytyminen, sillä viiden kilometrin säteellä ei ollut muita ravintoloita eikä kauppoja.
Hotellin aamiainen sen sijaan oli monipuolinen, maukas ja runsas. Löysimme jokainen omat suosikkimme: minä keräsin ison lautasellisen papaijaa, erilaisia meloneja ja makeita minibanaaneja, Opiskelijatyttö valitsi luonnonjugurttia, hedelmiä ja omatekoista mysliä ja Lontoontyttö herkutteli omeletilla ja toastilla.
Ja pikkumiinus hierontahinnoille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti