Kokemäellä lähes yöpymispaikkamme (täällä) vieressä on Kokemäen kirkko, jota on kutsuttu myös Kustaa III:n kirkoksi. Vuonna 1786 rakennettu harmaakivikirkko on näkyvällä paikalla mäen päällä. Alkujaan pitkäkirkko, joka sata vuotta valmistumisensa jälkeen laajennettiin ristikirkoksi.
Kaukaa kirkko näytti komealta, mutta mitä lähemmäksi kirkkoa kävelin, sitä keinotekoisemmalta se minusta vaikutti. Outo tunne, enkä oikein ymmärrä mikä sen sai aikaan.
Läheltä katsottuna ja koettuna Kokemäen kirkko näytti ja vaikutti minusta lavasteelta tai kuorelta, ja olin täysin varma että kirkko oli lähivuosina rakennettu uusiksi tai vähintään täysin korjattu. Kivipinnat näyttivät ikäänkuin liian puhtailta ja silotelluilta. Mutta olin väärässä - kirkko ja rakenteet on alkuperäisiä ja 1700- ja 1800-luvuilta.
Kauneinta kirkossa oli lukuisat isot ikkunat. Olisin halunnut nähdä kirkon sisältä ja kokea, toisiko ikkunoista sisään tuleva valo rakennukseen toivomaani elämää. Kävelin vielä aamulla uudelleen kirkonmäelle kokeakseni kirkon sisältä, kun edellisenä iltana se ei onnistunut. Mutta valitettavasti kirkko oli ja pysyi kiinni.
Lähes ainoa asia johon kirkonmäellä miellyin, oli paikallisen sepän Jari Sandholmin vuonna 1991 takoma iso ja komea rautaristi muualle haudattujen vainajien muistoksi. Tykkäsin myös ulkoportaiden vanhoista siroista rautakaiteista :)
Kokemäen kirkko ei puhutellut eikä miellyttänyt. Tulipahan nähdyksi…
Kirkon rakenteita.
Jari SandholmIn pari metrinen rautaristi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti