Kun suunnittelin visiittiä Villa Maireaan (täällä), en tajunnut että Noormarkussa kannattaisi Villan lisäksi tutustua viereiseen hyvin säilyneeseen ruukkialueeseen. Tällä kertaa tarkempi tutustuminen ruukkiin jäi pikaiseksi piipahdukseksi.
Ruukkialueen rakennuksista ja puistoista näin vain pienen osan, osittain siksi että jalkavaivaisina kävelyt jäivät sekä Ukilta että minulta lyhyiksi :) Harmikseni myös alueella oleviin museoon ja taidenäyttelyyn pääsi tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla kerran pari päivässä. Sen sijaan pääsimme alueen terassikahvilaan maistelemaan ruukin taatelikakkua ja Noormarkun Klubille syömään lounasta - kumpaankaan ei koirat saa tulla.
Ahlströmin ruukkina nykyisin tunnettu alue lukuisine rakennuksineen ja isoine puistoineen on hienosti kunnostettu hyvällä maulla ja ammatti-ihmisten avulla rahaa ja työvoimaa säästämättä. Tämä näkyy kaikkialla ja ilahduttaa silmää. Ruukkialue ja alueen lukuisat rakennukset ovat kauniita, siistejä ja hoidettuja. Aluetta kiertäessä törmää aluetta jatkuvasti kunnostaviin ja hoitaviin rakennusmiehiin ja puutarhureihin.
Noormarkun ruukki on ollut Ahlströmin suvun omistuksessa vuodesta 1870 alkaen, jolloin liikemies Antti Ahlström (1827-1896) osti pakkohuutokaupassa olleen, huonokuntoisen ruukin. Tätä ennen Ahlström oli ostanut jo useampia lähiseudun sahoja ja maatiloja, jatkaen onnistuneita bisniksiään elämänsä loppuun asti. Kuollessaan 72-vuotiaana Antti Ahlström omisti mm. neljä rautaruukkia ja viisitoista sahaa ja jätti jälkeensä yhden Suomen suurimpiin kuuluvan omaisuuden. Vuonna 1907 ruukin liiketoiminta siirrettiin perustetulle A.Ahlström Osakeyhtiölle, jonka Antin ja hänen toisen vaimonsa Evan seitsemän lasta yhdessä omistivat. Teollinen toiminta Noormarkun ruukilla loppui 1910-luvulla.
Jos Antti Ahlström oli vikkelä liiketoimissaan, niin paljon tapahtui myös hänen yksityiselämässään. Jättiomaisuuden juuret ovat Merikosken Lankosken tilalla, jonka isännäksi Antti tuli 1850 naidessaan 23-vuotiaana tilan 38-vuotiaan leskirouvan Anna Liljebladin (1812-70). Naimakaupan mukana tuli Annan viisi alaikäistä lasta ja Lankosken tilalla toimivat mylly, saha ja paperitehdas. Antti ja Anna saivat kolme yhteistä lasta, joista kaksi kuoli ennen kymmentä ikävuotta ja nuorin Wilhelm-poikakin ennen isäänsä vuonna 1888. Annan kuoltua 1870 Antti lunasti Lankosken kokonaan itselleen maksaen sopuhinnan viidelle lapsipuolelleen.
Annan kuolemaa seuraavana vuonna 1871 Antti meni 44-vuotiaana naimisiin 23-vuotiaan Eva Holmströmin (1848-1920) kanssa. Antti tutustui Evaan poikapuolensa kotona, jossa Eva toimi kotiopettajana. Naimisiin mentyään Antti ja Eva muuttivat Lankoskelta Antin juuri ostamaan Noormarkkuun, jossa asuessaan saivat seitsemän lasta. Vanhin poika Walter (1875-1931) toimi isänsä jälkeen A.Ahlström Oy:n pääjohtajana vuodesta 1907 kuolemaansa asti, minkä jälkeen yhtiön johtajaksi nousi Walterin Maire-tyttären aviomies Harry Gullichsen.
Jos Ahlströmin ruukki jäi tällä kertaa vähemmälle tutustumiselle, niin sain tutustua Antti Ahlströmin värikkääseen elämään ja A.Ahlström Oy:n perimysjärjestelyihin. Mielenkiintoista ja kiehtovaa lukea rahan ja vallan kiemuroista :):)
Noormarkun Klubi, jonka lounas ei kummemmin makunystyröitä puhutellut.
Ahlströmin ruukkialue
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti