Veljekset Pablo ja Lala

Pablo on hieman arempi kuin veljensä Lala.

Olin taas kolme vuorokautta Opiskelijatytön ja Lontoontytön Tilalla Merimaskussa (täällä). Kun visiitistä sovittiin, minun oli tarkoitus auttaa tyttöjä Tilan lukuisissa sisä- ja ulkotöissä. Tosi mielelläni olisin töitä paiskonut - ja olin siihen valmistautunut, mutta yllättäen kipeytynyt oikea jalka estää tällä hetkellä lähes kaiken liikkumisen, työnteosta puhumattakaan. Minulle - liikkeestä elävälle ja liikkumista rakastavalle - tilanne on fyysisen kivun lisäksi jatkuvaa mielen tuskaa. Lääkärissä on käyty, ja tutkimukset jatkuvat ensi viikolla.

Kipeästä jalasta huolimatta halusin mennä Tilalle. Jalkavaivaisena tärkein - ja mieluinen - tehtäväni oli olla sisällä päätalon isossa keittiössä vahtina ja seurana kahdelle kymmenviikkoiselle kissanpennulle, jotka saapuivat Tilalle tiistaina. Kyseessä on kaksi maatiaiskissan urospentua, jotka Tyttäret pitkän maistelun jälkeen nimesivät Pabloksi ja Lalaksi. Tummempi ja raidallisempi, mutta arempi pentu on Pablo ja harmaa, rohkea ja veljeään pomottava pentu on Lala. Mitään erityisiä perusteluja nimille ei kuulemma ollut: ”Tuntuivat sopivilta - Pablo nyt vaan on ihan pablo ja Lala on täyslala.”

Tulopäivän veljekset pysyttelivät lähinnä keittiön penkkien alla, mutta illalla ne uskaltautuivat esille kerman houkuttamana. Seuraavana päivänä pennut jo vilistivät innoissaan ympäri keittiötä ja tutkivat tarkasti ja uteliaasti huoneen jokaisen kolon ja nurkan. Ja sitä seuraavana päivänä Pablo ja Lala leikkivät ja painivat keskenään kotoisasti ja rennosti. Ihmisiä pennut vielä arastelevat, mutta tuttavuutta tehdään pikku hiljaa…

Synnyinkodissaan läheisellä maatilalla Pablo ja Lala ovat tottuneet olemaan ulkona ja tutustuneet niin koiriin, kanoihin kuin hevosiin. Onneksi, sillä Tyttärilläkin on tavoitteena että kissat saavat kulkea vapaasti muiden eläinten keskellä talon pihalla ja Tilan ympäristössä. Kunhan ne ensimmäiset päivät totuttelevat sisätiloissa uuteen kotiinsa ja uusiin emäntiinsä.

Äärettömän kiva oli seurata Pablon ja Lalan kotiutumista tunti tunnilta ja päivä päivältä. Sain rauhassa ja kiireettä tutustua Tilan uusiin perheenjäseniin. Eli jotain hyvää paikallaan olostakin :):) 

Perjantaina palasin takaisin Salon mökille oman Muru-koiran luokse. Hämmästyttävää, miten erilaisia koirat ja kissat ensi tuntumalta vaikuttavat. Koirat ovat tuttuja. Perheessämme on 14-vuotiaan espanjanvesikoiran Chloen ja 5-vuotiaan kääpiösnautserin Murun lisäksi ennen Chloe-koiraa ollut myös Osku=niminen walesinspringerspanieli. 

Kissat ovat minulle vieraampia. Uusi, mutta mieluisa tuttavuus :)

Vähitellen Lala kotiutuu ja rentoutuu, kuten Pablo-veljensäkin.