”Jos perhosen toukka yrittää … löytää sen kuka se on, ei siitä tule koskaan perhosta.”
Futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölösen pohdiskelua YlePuheella tänään toimittaja Susani Mahaduran ohjelmasarjassa Mielen jäljillä - identiteettiä etsimässä. Tykästyin ajatukseen, myös sen epämääräisyyteen.
Ohjelmassa Pölönen kertoi lukeneensa ko ajatuksen jostain kirjasta. Netistä selvitin, että kyseessä taitaa olla A.H.Almaasin pohdintaa. Hidasta elämää -sivustolta löysin nimittäin Aaro Löfin suomentaman lyhyen katkelman Almaasin kirjasta Diamond Heart, Book One: Elements of the Real in Man, 1987 (täällä), jossa käytiin samanlaista pohdintaa toukasta ja perhosesta. Vähän tuo tieto vesitti ihastumistani toukka-ajatukseen, sillä Almaas - oikealta nimeltään A.Hameed Ali (s. 1944) - taitaa olla joku newage-tyyppi. Ja niitä vierastan.
Mutta aikuisten lasteni sanoin - taidan olla ikääntynyt hippi :)
Tuo Almaasin aatoksenkulku ei oikein avautunut sikäli, että jos sulkee pois itsensä kehittämisen ja eteenpäinmenon tavoitteen, visioinnin, on aikasen näköalaton olo, vaikkain toisaalta silkka kaiken materiaalisen ja vallan yms. hamuaminen elämättä jättämisen kustannuksella eli mutku-/sitku mallit johtavat tyhjyyteen peräseinän häämöttäessä...
VastaaPoistaToukat toukkina ja perhoset perhosina, mutta ilomielin olen minäkin omalaisin kokemuslisin varustettu hippi:)
Hei, kun nyt luen toukka-lauseen, minäkin jään hieman miettimään: häh, mitä? Lukiessani lause kuitenkin kolahti minuun.
PoistaJotain sellaista, että jos jää liikaa selvittämään, millainen olen toukkana ja millainen toukka haluaisin olla, mieli ei ole riittävän vapaa kehittymään siksi perhoseksi, joksi se on tarkoitettu, vaan on kiinni toukka-minässä. Sillä toukka ei pysty edes miettimään että siitä voisikin tulla joutsen, jos vaan kiinnittyy ajattelemaan itseään toukkana…….