Kuten kirjoitin, niin Hugo vaihtui Liisiin (täällä). Enkä pettynyt, sillä tykkäsin tosi paljon Aboa Vetus Ars Novassa eli lyhennettynä AVAN-museossa esillä olleista muotoilija ja kuvataiteilija Liisi Beckmannin töistä.
Karjalan kannaksella syntynyt Liisi Meronen (1924-2004) opiskeli kuvataiteita Helsingissä ja meni vuonna 1952 naimisiin saksalaisen Hans Beckmannin kanssa. Yhteiselo Saksassa ei kuitenkaan toiminut ja parin vuoden päästä Liisi palasi yksin Suomeen.
Vuonna 1957 Liisi Beckmann (minkä nimen hän avioerosta huolimatta piti) muutti Italiaan, jossa hän alkuun toimi pääosin muotoilijana suunnitellen huonekaluja, valaisimia ja koruja useille eri valmistajalle. Vuonna 1966 hän mm. suunnitteli italialaiselle Zanottalle jykevän, polyuretaanivaahdosta tehdyn Karelia-lepotuolin, josta tuli etenkin keräilijöiden suosikki. Valmistaja otti tuolin uudelleen tuotantoonsa vuonna 2007.
Liisi asui ja työskenteli Italiassa yhteensä yli 45 vuotta - aina vuoteen 2003 asti, jolloin hän muutti takaisin synnyinmaahansa Suomeen. Hän kuoli kesällä 2004 Orimattilassa.
1970-luvulta alkaen Liisi Beckmann oli alkanut keskittyä muotoilua enemmän kuvataiteeseen, jonka tekemisessä hän käytti useita eri tekniikoita. Tämä näkyy myös AVAN:n näyttelyssä, missä useiden teosten nimilipuissa lukee ”sekatekniikka”. Materiaaleina hän käytti mm. paperia, kangasta ja lankaa sekä erilaisia kierrätettyjä materiaaleja, kuten hylättyjä juuttisäkkejä.
Turun näyttely keskittyy Beckmannin kuvataiteelliseen tuotantoon. Huonekaluista esillä on vain taiteilijan kuuluisa Karelia-tuoli ja joitakin esimerkkejä koruista ja valaisimista. Yhteensä AVAN:n 1. kerroksessa on yli sata Liisin kuvataiteellista teosta. Useimmat nimettömiä - poikkeuksena sekatekniikalla tehty taiteilijan omakuva Liisi vuodelta 1974.
Kuten aiemmin olen kertonut tykkään, kun taiteilija on nimennyt teoksensa, joten ensimmäisessä huoneessa nimettömien teosten keskeltä löytynyt Liisi herätti minussa toiveita jatkosta. Toiveeni toteutuivatkin, kun parissa myöhemmässä huoneessa törmäsin kiehtovaan, säkkikankaiseen Naisen kolme ikää -seinäreliefiin ja komeassa kehyksissä olevaan, liidulla paperille tehtyyn Uusi nainen, jolla on terävä kaksikasvoinen pää -teokseen. Picassomaisia, kevyesti kantaaottavia teoksia, joihin nimi toi pilkahduksen huumoria…
Kaikkinensa Liisi Beckmannin tyyli puri minuun. Ja kestin (ja jopa hyväksyin) hyvin myös lukuisat nimettömät teokset :)
PS. Jos olisin mennyt Liisi Beckmannin näyttelyyn ennen kuin olin lukenut Arttu Seppäsen kehut ”näyttelyhelmestä” (täällä), olisin varmaan ajatellut, että vain tällainen eläkeläismummi hurahtaa Liisin ”lempeän kantaaottaviin” teoksiin :)
Liisi, 1974
Säkkikankaasta ja kivestä tehty Liszt, Chopin, Macroni -niminen kokonaisuus vuodelta 1974.
Oikealla akryylilla paperille maalattu Chopin vuodelta 1977.
Tre eta di Donne (Naisen kolme ikää), 1972
Nimetön, 1975-1976
Nimetön, 1989
Nuovo di donna con la testa bifronte aduzza, 1983
(Uusi nainen, jolla on terävä kaksikasvoinen pää)
Karelia, 1966
Liisi työhuoneellaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti