Outi Pieski: Beavvit (Rising together), 2019
Maalausten (täällä) ja veistosten (täällä) lisäksi ihastuin Ateneumin Arcana Borealis -näyttelyssä esillä olleisiin käsitöihin. Heti ensimmäisessä näyttelysalissa ei voinut olla huomaamatta keskellä salia katosta roikkuvaa, väreilevää palloa.
Kyseessä oli saamelaisen kuvataiteilijan Outi Pieskin (s.1973) vuonna 2019 valmistunut Beavvit-niminen teos, joka oli lainattu näyttelyyn Oslon Kansallismuseosta. Beavvit on pohjoissaamea ja tarkoittaa päiviä tai aurinkoja. Teokselle ei ollut annettu suomenkielistä nimeä, mutta englanninkielinen nimi Rising together viittaisi yhdessä nousemiseen.
Pieski on syntynyt Helsingissä, mutta asuu ja työskentelee nykyään Utsjoella. Taiteilijan värikäs ja vangitseva tilateos oli valmistettu polyesterilangasta ja metallista ja se on saanut inspiraationsa saamenpukuun kuuluvan silkkihuivin hapsuista.
Suomalaisen Karin Hellmanin (1915-2004) rusehtava tekstiilikollaasi taas oli rakennettu teoksen keskellä olevan pienen piirroshahmon ympärille. Piirros kuvasi Willedorfin Venuksena tunnettua esihistoriallista veistosta, joka on ollut tärkeä symboli 1900-luvun feministisessä taiteessa. Applikaatiotekniikalla toteutettu seinävaate on valmistunut vuonna 1968 ja se kuuluu Espoon modernin taiteen museon eli EMMA:n kokoelmiin.
Hellmanin seinävaatteen kanssa samassa salissa oli kolme saamelaisen kuvataiteilijan Anniina Turunen (s.1983) suunnittelemaa ja valmistamaa komeaa sarvilakkia. Pohjoissaamen kielessä ko päähineet tunnetaan nimellä ladjogahpir ja saamelaisnaiset käyttivät niitä aina 1900-luvun alkuun asti.
Anniina Turunen on syntynyt Helsingissä, mutta asuu ja työskentelee nykyään Inarissa. Häikäisevän hienot päähineet oli valmistettu kankaasta, pitsistä ja metallisesta kaluunanauhasta.
Yhden päätysalin seinälle oli ripustettu kolme isokokoista (220x105 cm) vesiväriteosta. Kyseessä oli tanskalaisen Julie Nordin (s.1970) teoskolmikko Unennäkö, Enne ja Melankolia, joiden yhteisnimi oli Kolme vartijaa. Teokset oli maalattu papereille, joita oli vähän kuin sikinsokin (ja ilmeisesti koneella) ommeltu yhteen. Pikkutarkoista ja tapahtumarikkaista vesiväritöistä mieleeni tuli japanilainen Manga-maailma. Mangoista en niin välitä, mutta Julie Nordin työt kiehtoivat…
Lumouduin myös Ruotsissa asuvan saamelaisen tekstiili- ja kuvataiteilijan Britta Marakatt-Lappan (s.1951) taidokkaasta Lodderaidaras (Linnurata) -nimisestä seinävaatteesta. Yli 70-vuotias Britta on edelleen yksi Ruotsiin keskeisiä nykytaiteilijoita ja on tullut tunnetuksi etenkin kirjotuista tekstiiliteoksistaan. Useimmiten hän kuvaa - Norjan suurkäräjien taidekokoelmaan kuuluvan Linnunradan tavoin - pohjoisia maisemia ja saamelaista maailmankuvaa.
Ateneumin Arcana Borealis -näyttelyssä oli yllättävän paljon teoksia, jotka kiehtoivat minua. Kirjoitin yllättävän, koska näyttelyyn mennessäni olin aika skeptinen. Eikä näyttelyjutut vielä tähän lopu… (apua)
Karin Hellman: Willedorfin Venus, 1968
Yksityiskohta Karin Hellmanin seinävaatteesta
Anniina Turusen vuonna 2024 valmistamia saamelaisnaisten sarvilakkeja (ladjogahpir).
Julie Nord: Kolme vartijaa (Unennäkö, Enne ja Melankolia), 2024
Yksityiskohta teoksesta Unennäkö
Yksityiskohta teoksesta Enne
Britta Marakatt-Lappa: Lodderaidaras (Linnunrata), 2022
Yksityiskohta Marakatt-Lappan seinävaatteesta









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti