Koti 1700-luvulta

Vierailin Heinolan vanhimmassa - ja parhaimmin hoidetussa - puutalossa eli 1700-luvulla syntyneen poliisimestari Lars Aschanin kotitalossa Maaherrankadun ja Kauppakadun risteyksessä. Lauta-aidalla ympäröity mansardikattoinen talo puutarhoineen on ollut avoinna kotimuseona vuodesta 1989 lähtien. 

Lars Aschan (1741-1809) määrättiin silloisen Kymenkartanon läänin lääninkivalteriksi eli maaseutupoliisiksi ja muuttamaan perheineen Loviisasta vasta perustetun Heinolan kaupunkiin. Aschan sai uudelta kotikaupungilta suuren tontin ja rakennutti sille kaksikerroksisen talon. Talo puutarhoineen ja sivurakennukset valmistui vuonna 1780. 

Seuraavalla vuosisadalla talon alkuperäisiä ikkunoita suurennettiin ja samalla Aschanin punamullalla käsitellyt ulkoseinät maalattiin uudelleen keltamullalla. Ja tässä asussa silloisen lääninkivalterin kotitalo on edelleen. 

Aschanien kuoltua talo siirtyi omistajalta toiselle, kunnes 1900-luvun alussa se päätyi rakennusmestari J. Vesaselle ja vuonna 1974 hänen perikuntansa myi tontin rakennuksineen Heinolan kaupungille. Tontille suunniteltiin rakennettavan kerrostaloja, mutta lopulta vuonna 1983 kaupunki päätti kunnostaa talon puutarhoineen virkamieskotimuseoksi. Kolme vuotta kestäneet korjaus- ja entisöintityöt aloitettiin vuonna 1986. 

Rakennus oli päässyt huonoon kuntoon, mutta sen entisöinti tehtiin huolella ja perusteellisesti. Huoneiden järjestys oli vuosisatojen ajan säilynyt alkuperäisenä ja lukuisten tapetti- ja maalikerrosten alta konservaattorit löysivät alkuperäistä 1700-luvun kustavilaista paperitapettia, marmorisoituja rintapaneeleita ja maalipintoja. Näiden perusteella pystyttiin palauttamaan rakennuksen sisäpinnat ja kiinteät kalusteet sellaisiksi kuin ne olivat Aschanin perheen kodissa 1700-luvun loppuvuosina olleet. Myös talon kaikki katot ja lattiat ovat alkuperäisiä. 

Lääninkivalteri Aschanin talo on ainoa Heinolan keskustassa kaupungin alkuvuosilta säilynyt asuintalo. Kotimuseon huonekalut eivät ole alkuperäisiä. Museoon hankittiin ja entisöitiin sellaisia kustavilaisen ajan huonekaluja ja käyttöesineitä, joita maaseutukaupungin virkamiesperheen kodissa tiedettiin tuohon aikaan olleen.

Ihastuin Kivalterin taloon. Talo oli entisöity hienosti ja tuli tunne, että työ on tehty ennen muuta rakkaudella. Kaikkia esineitä pääsi katsomaan läheltä - kuin olisi kylässä ollut. Ja oppaamme kertoivat kiinnostavasti talon entisöinnistä ja sen asukkaiden elämästä sekä vastasivat mielellään lukuisiin, ehkä tyhmiinkin kysymyksiimme. 

Lääninkivalteri Aschanin talo oli ehdottomasti Heinolan matkan väärtti. Ja kun kaiken kukkuraksi vielä kermainen lohikeittokin läheisessä Heinolan Siltasaaressa oli herkkua…

Sinitapettinen sali oli vieraita ja juhlia varten.

Takana oikealla on Lars Aschanin vaimon Helena Catharinan liinavaatekaappi.

Tuolloin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa liinavaatteet olivat arvokas osa talon irtaimistoa. 

Lakanoita, pöytäliinoja, serviettejä ja pyyheliinoja sisältävä kaappi oli emännän ylpeys.

Aschanin perheen perunkirjoja ei ole säilynyt, mutta kaapin sisältö on laadittu

naapuritalossa asuneen lääninrahastonhoitaja Adolf Posen (1745-1817) perunkirjan mukaan. 

Salin lisäksi säätyläiskodeissa oli perheen yhteiseen oleskeluun tarkoitettu seurusteluhuone, 

jota 1700-luvulla kutsuttiin nimellä förmaaki. Nykyään huonetta voisi kutsua arkiolohuoneeksi.

Talon tekstiilit on valmistettu Heinolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa 1980-luvulla.

Tekstiilien esikuvat valittiin kaupunginmuseon myöhäiskustavilaisten huonekalujen 

konservoinnin yhteydessä löytyneistä vanhoista kankaan paloista.

Piharakennuksessa toimii pieni museokauppa ja kesäkahvila. 

Puutarhassa kasvaa kesäisin perinteisiä hyöty- ja koristekasveja. 

Heinolan Siltasaari