Elämäni jatkuu sukkulointina Punavuoren, Salon ja Merimaskun - oman kodin, Ukin mökin ja Tyttärien tilan - välillä. Etenkin näin keväällä päivien pidentyessä ja kesän lähestyessä viihdyn yhä enemmän Salossa ja Merimaskussa - lähellä luontoa ja läheisiä. Muru-koira kulkee tyytyväisenä mukana autossa, tosin väliin jätän sen lepäilemään Ukin mökin rauhaan.
Salossa kevät etenee viileistä ilmoista huolimatta. Lenkkipolulla näkee jo paljon kukkivia ketunleipiä, jota myös käenkaaliksi ja revonrieskaksi on kutsuttu. Pienenä apilaa muistuttavan kasvin kirpeänmakuisia lehtiä oli jännä pureskella :)
Sateisen yön jälkeen metsätielle on väliin noussut kymmeniä kastematoja. Tykkään vielä mumminakin nostella niitä metsän puolelle, etteivät raukat jää harvakseltaan kulkevien autojen alle…
Illalla köröttelen taas alkuviikoksi Merimaskuun hellittelemään Opiskelijatytön parhaillaan kävelemään opettelevaa Taaperoa. Ehkä ehdin myös rapsutella Lontoontytön Love-kissaa, ennen kuin he palaavat pääkaupunkiin.
Viikkoannos Taaperoa ja Lovea sekä väliin käenkaaleja ja kastematoja. Ja mummo pärjää taas pitkälle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti