Jerichau-Baumann oli parasta

Haavoittunut tanskalaissotilas vuodelta 1865

Kuten pari päivää sitten kirjoitin pidin kovasti Ateneumin kesänäyttelystä Rajojen rikkojat, joka avattiin maaliskuun alussa ja jossa kiinnostuin etenkin suomalaisista naistaiteilijoista (täällä). Mutta parasta näyttelyssä oli sittenkin se, että tutustuin taidemaalari Elisabeth Jerichau-Baumanniin. 

En ollut aiemmin kuullutkaan puolalais-tanskalaisesta Elisabeth Jerichau-Baumannista (1819-1881). Nyt tiedän, että tämä määrätietoinen ja seikkailunhaluinen nainen oli todellinen 1800-luvun kosmopoliitti. Hän syntyi Varsovassa, opiskeli taidemaalariksi Dusseldorfissa, työskenteli Roomassa ja kauppasi maalauksiaan Lontoossa. Ja jossain välissä hän myös synnytti yhdeksän lasta Kööpenhaminassa, jossa hän 62-vuotiaana kuoli vuonna 1881 - pari vuotta ennen puolisoaan kuvanveistäjä Jens Adolf Jerichauta (1816-1883). 

Eläessään Elisabeth ystävystyi tanskalaisrunoilija Hans Christian Andersenin kanssa, vieraili saksalaisten Grimmin veljesten luona, maalasi muotokuvia Tanskan kuninkaallisista, esitteli henkilökohtaisesti taulujaan Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorialle ja vieraili sulttaanin haaremissa Konstantinopolissa. Muun muassa :) Hiki tulee pelkästään kun luettelen tätä kaikkea…

Jerichau-Baumann oli myös taitava liikenainen ja loi tuottoisan uran kansainvälisenä taidemaalarina. Tosin uudessa kotimaassaan Tanskassa häntä ei naisena ja saksalaisena hyväksytty taidepiireissä, eikä pahemmin arvostettu. Vasta viime vuosina eli yli sata vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen hänen töistään on alettu kiinnostua myös Tanskassa.

Ateneumin näyttelyssä oli mukana kymmenkunta Elisabeth Jerichau-Baumannin öljymaalausta, joista useimmat olivat lainassa tanskalaisista taidemuseoista. Pysäyttävin teoksista oli taiteilijan vuonna 1865 maalaama Haavoittunut sotilas, jossa vaimo hoiti toisessa Saksan-Tanskan sodassa haavoittunutta miestään. Tarkkaa ja herkkää sekä täynnä läheisyyttä, rakkautta, surua ja pelkoa. Maalauksesta tulikin yksi Jerichau-Baumannin läpimurtoteoksia.

Muotokuva taiteilijan puolisosta - kuvanveistäjä Jens Adolf Jerichausta - on maalattu pariskunnan nuoruusvuosina Roomassa - samana vuonna, kun he menivät naimisiin. Ja Jerichau-Baumannin omakuva on vuosilta, jolloin kolmekymppinen taiteilija oli juuri muuttanut uuteen kotimaahansa Tanskaan. Yksin ja raskaana - odottaen toista lastaan - ja jaloissaan taaperoikäinen ja sairalloinen esikoistyttö, joka kuoli pian Kööpenhaminaan tulon jälkeen. Aviomies Jens jäi vielä Roomaan viimeistelemään paria tilaustyötään. 

Egyptiläinen Felah-nainen lapsensa kanssa ja Merenneito kuvaavat hienosti naista itsenäisenä ja omanarvon tuntevana ihmisenä. Kauniina ja sensuellina naisena, jota ei kuitenkaan ole maalattu vain miehisen katseen kohteena tai kohteeksi. Tykkäsin molemmista :)

Elisabeth Jerichau-Baumann rikkoi 1800-luvun sukupuolittuneita sovinnaistapoja - jatkuvasti ja määrätietoisesti - sekä teostensa aiheilla että omalla käytöksellään. Tasoittaen näin tietä tuleville naistaiteilijoille. 

Puhumattakaan siitä, että Jerichau-Baumann maalasi upeita tauluja…

Omakuva, n.1850

Kuvanveistäjä Jens Adolf Jerichau, taiteilijan puoliso, 1846

Egyptiläinen fellah-nainen lapsensa kanssa, 1872

Merenneito, 1873