Vietimme Äitimuorin kanssa mukavan kesäpäivän. Hain muorin aamupäivällä Tapiolan kodista ja ajoimme yhdessä Hakaniemen torille kahville. Torin viidestä kuppilasta valitsimme sen jossa on selkänojalliset tuolit ja joka on lähinnä kukkamyyjiä, jotta istuessa saatoimme ihailla torin kukkatarjontaa. Kahvi oli hyvää, mutta pulla- ja leipätarjonta aika niukkaa. Päädyimme kumpikin feta-pinaattipasteijaan - no comments.
Heinäkuisena keskiviikkona kukkakojuja oli torilla tavallista vähemmän. Äitimuori löysi kuitenkin mieluisia - vaaleanpunaisia tarhaneilikoita - haudalle vietäväksi. Minä en tarvitse yhtään lisää kesäkukkaa, mutta kumminkin ostin - Äitimuori maksoi - kaksi rehevää valkoista lobeliaa, jotka löytänevät paikkansa kaupunkikodin puutarhassa. Ja kolme upeaa keltaista päivänkakkararuukkua Esikoisen mökille vietäväksi.
Löysimme myös makeita ja isoja vattuja sekä mansikoita, joista parhaat on tosin vielä löytymättä. Ja hallin yläkerran Saippuakauppiaalta kauniita hunajasaippuoita Äitimuorin Poikakaverille.
Iltapäivällä ajoimme Kulosaaren pienelle hautausmaalle, jossa istutimme Äitimuorin ostamat kesäkukat isäni haudalle. Leposaareen on haudattu niin minun kuin Ukin sukulaisia sekä useita entisiä opettajiani Kulosaaren yhteiskoulusta ja luokkakaverieni vanhempia, jotka tunnistan lähinnä sukunimestä. Ja nykyään myös moni entinen luokka- ja koulukaverini 50 vuoden takaa. Kuin menneisyyteensä matkaisi.
Leposaari - nimensä mukaisesti saari - on kaunis ja sopusuhtainen hautausmaa, ja aina yhtä hyvin hoidettu (täällä ja täällä ja täällä ja täällä). Paikka kutsuu rauhoittumaan. Pienellä hautausmaalla oli nytkin meidän lisäksi kymmenkunta vierailijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti