Joensuulainen Timesteps (täällä) piipahti Vantaan Myyrmäessä opettamassa valssia ja rumbaa. Kaksi ja puoli tuntia kumpaakin, joten hikisesti sujui heinäkuinen keskiviikko. Timesteps oli minulle uusi tuttavuus, samoin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulleet tanssiopettajat Päivi Hämäläinen (Joensuu) ja Saara Tuikkala (Lahti) - mukavia ja osaavia naisia kumpikin.
Paikalle oli löytänyt vain jokunen hassu tanssinharrastaja. Minun lisäkseni valssia harjoitteli yksi nainen ja kolme miestä sekä rumbaa kaksi naista ja kaksi miestä. Opettajien harmiksi - liekö saivat edes salivuokra- ja matkakustannuksia maksetuksi. Mutta oppilaiden iloksi - saimmehan nauttia todella yksilöllisestä opetuksesta. Opettajien kiitokseksi sanottakoon, että he eivät mahdollista harmiaan meille kurssilaisille millään tavoin ilmaisseet, vaan opettivat koko päivän innostuneesti, kannustavasti ja keskittyneesti. Kiitos siitä!
Kilpatanssitaustan omaava Saara opetti aamupäivän hidasta valssia keskittyen ohiaskeliin ja kehräkäännökseen. Ohiaskelissa on tärkeää, että kumpikin astuu tarkasti omalla linjallaan eli askeleet tulevat ikäänkuin kahdelle rinnakkaiselle suoralle. Eteenpäin tai taaksepäin liikkuvissa ohiaskelissa tehdään tavanomaiset päkiänousut. Saara huomautti minulle, että voisin laahata askelia enemmän pitkin maata enkä nostaa jalkoja liikaa irti lattiasta. Hän myös muistutti, että sekä miehet että naiset jarruttaisivat/pidättäisivät kehräkäännöstä "spinosassa".
Aikuisiällä tanssiin hurahtanut Päivi jatkoi päivää keskittyen rumban (rumbaboleron) rytmiin ja vartalon käyttöön. On se vaan niiiin vaikeaa... Hän korosti - ilmeisesti minun lantionpyöritystä seurattuaan - että rumbassa lonkan ei anneta muljahtaa "bussipysäkkiasentoon", vaan lantion liike pysyy pienieleisen jäntevänä. Taaksepäin otettavia nopea,nopea -askelia rytmittää käsien (naisen oik ja miehen vas) kuminauhamainen liike, joka minulla on vielä hakusessa.
Rumban vas käännökseen lähdettäessä mies laskee usein vas kätensä alas eli ote on puoliavoin. Astuessaan miehen ohi tämän vas puolelta nainen voi oma-aloitteisesti tai miehen ohjauksesta pidättää liikkeellelähtöä ja kiriä rytmin takaisin käännöksen lopussa.
Päivin opettamista kiemuroista vaikein oli naisen vastapäivään tekemä spiraalikäännös. Nainen tekee tämän astuttuaan ensin perusaskeleen vasemmalle (hiiidas, nopea, nopea). Sitten nainen astuu oik jalalla lyhyen oikealle (hii-), kääntyen miehen ohjauksesta vastapäivään oik jalkansa ympäri siten että sekä oik että vas jalka pysyvät paikoillaan, jolloin vas nilkka kiertyy oik nilkan ympäri ja lopussa vas jalan varpaat koskettavat maata oik jalan - koko jalkapohja maassa - takana (-das). Nyt nainen seisoo miehen edessä ja oik jalan varpaat osoittavat oikealle. Tämän jälkeen nainen siirtää takana olevan vas jalkaa itsestään katsoen hieman oikealle (nopea) ja tämän jälkeen jatkaa liikettä oik jalallaan kääntyen miestä kohti (nopea). Eli vasemmalle kääntyvä spiraali tehdään paikoillaan, mutta nopea,nopea- askeleilla nainen liikkuu ja mies seuraa häntä. Kiva, mutta alkuun vaikea kuvio.
Saatiin lähes yksäriopetusta ryhmäopetuksen hinnalla, ja kaikki oppilaat tuntuivat olevan tyytyväisiä ja enemmän kuin kiitollisia.
Aina on parempi mitä vähemmän on porukkaa, tietenkin niin että on tasaparit tai lähelle sitä.
VastaaPoistaSinusta tulee mestaritanssija kun kaikki nämä ja edellisten kurssien opit sisäistät. Mutta ehtiikö niitä ajatella tanssilattialla erilaisten viejien viedessä, se onkin jo toinen juttu. Mutta osaava vietävä osaa seurata hieman kömpelöidenkin viejien matkassa... (se on toisinaan jopa vaikeampaa kuin olla taitavan viejän vietämänä)
Kiva kun taas kommentoit, vaikka minä vierailen entistä vähemmän muiden blogeissa tällä haavaa. Totta puhut - kokeneen tanssijan vientiä on helppo seurata ja itsekin kokee olevansa parempi tanssija. Kokemattomamman tanssijan seuraaminen vaatii todella taitavaa, nöyrää ja joustavaa asennetta eli paljon enemmän kuin osaavan viennissä. Siksi se onkin välillä kivaa, kun voi haastaa itsensä ja taitonsa.
Poista