Turun tiistai oli lämmin, kaunis ja mukava. Ilahduimme molemmat ihmisten ystävällisyydestä ja palveluhalusta. Tyttö oli tyytyväinen, kun niin puuverstaan kuin vanerileikkaamon miehet ehdottivat hänelle oma-aloitteisesti toimivampia vaihtoehtoja ja auttoivat painavien osien kantamisessa. Minua taas tykästyin kahvila Gagguin palvelualttiiseen ja herttaiseen tarjoilijaan, jonka kanssa yhdessä aprikoimme, sopisiko sitruuna-limekakku, suklainen tricolor-torttu vai kreemitäytteinen raparperipiirakka parhaiten heinäkuisen iltapäivän herkuksi.
Puuverstaan, Linnakadun Dennis-pitserian (täällä) ja Humalistonkadun Gaggui-kahvilan (täällä) jälkeen ehdimme vielä käydä Wäinö Aaltosen museossa (täällä) täl pual jokke. Pikavisiitin jälkeen Lontoontyttö kiiruhti puolikuuden junaan ja minä hurautin autolla läheiselle Littoisten lavalle Sekahaun valssitreeneihin ennen Helsinkiin ajamista.
Wäinö Aaltosen museo yllätti positiivisesti. Intiimissä funkkistalossa Aura-joen rannalla oli sopivasti tilaa, tasoja ja luonnonvaloa ihmisenkokoiselle näyttelylle. Joskin talo tuntui jääneen puristuksiin ympäröivien rakennusten ja tietöiden väliin. Edellisellä vierailullani vuosia sitten valkoisella talolla tuntui olleen enemmän tilaa hohtaa auringon valossa ja joen välkkeessä.
Yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Jacob Hashimoton (s. 1973) paperista ja bambusta valmistetut kevyet ja värikkäät installaatiot ihastuttivat tekniikallaan, iloisuudellaan ja leikkisyydellään. Teosten pitkät pimet - kuten Some Lost Part of a Delicate Fragrance - saivat hymyilemään ja tutkimaan teoksia entistä tarkemmin.
Hyvä päivä Turussa ja kiva tanssi-ilta Littoisissa.
Heips,
VastaaPoistaMukava lukea blogiasi,
mutta itsekin entisen kilpatanssijan vaimona sanoisin pikku vihjeen sinulle. Älä ihan noin tarkasti kerro jalan liikkeitä, kun sellainen, joka ei tanssia harrasta, ei voi ymmärtää tekstiä. Ymmärrän ja tiedän, että kirjoitat itsellesi tätä, mutta lukijat varmaan ei aina pysy perässä eikä mielenkiinto riitä. Kiitos kirjoituksistasi, toivon sydämeni pohjasta, ettet vaan loukkaantunut. Blogisi on kiva ja mielenkiintoinen, olet tosi energinen ja touhukas nainen. Lapsiakin sulla on niin mukava määrä, sekä lapsenlapsia enempi kuin minulla. Jatka kirjoituksia, mukaviahan ne joka tapauksessa ovat. Salosaaren mummo
Kiitos kommentistasi, on tosi tervetullut. Enkä missään nimessä loukkaannu ja ymmärrän täysin näkökulmasi. Esitän harkinnan arvoisen vaihtoehdon. Tanssikirjoitteluni onkin päiväkirja- tai koulumaisia muistiinpanoja, jotka korvaavat minulle videokuvaa. Voisin ehkä siirtää kaikki tanssijutut erilliseen blogiin tai kirjoittaa niitä vain yksityisiin muistiinpanoihini. Pitää miettiä... Tällähetkellähän blogini täytty yksityiskohtaisista tanssikirjotuksistani, sillä tanssi on nykyinen intohimoni. Minäkään en jaksa lukea intohimoisen moottoripyöräilijän kuvauksia erilaisten moottorien toiminnasta, vaikka moottoripyöriä ihailenkin.
PoistaToisaalta olen seurassa viihtyvä erakko, enkä ahkerasti tavoittele lukijoita. Toki on valtava ilo jos/kun joku kommentoi, ja mielelläni niihin vastaan. Mutta pistän vinkkisi mietintämyssyyn, vaikka jatkankin jossain muodossa tanssitreeneissä opetettujen juttujen tarkkaa kirjaamista - itselleni. Mutta missä muodossa - sitä tulen miettimäön, sillä se todella täyttää blogini. Toisaalta pelkään, että jos luon tanssijutuille uuden blogin, niin tämä blogi jäisi tällä hetkellä hyvin hiljaiseksi. Mutta katsotaan... ja harkitaan...